Talven rientoja
28.01.2015
Loppuvuosi ja tämä alkutalvi ovat olleet minulle mieluisia säiden suhteen: ei kovia pakkasia eikä ole tarvinnut hytistä kylmissään. Aamupolkaisut pyörällä asemalle ja illalla kotiin ovat sujuneen ilman kommelluksia auratuilla ja hiekoitetuilla pyöräteillä. Vain muutaman kerran pakkasaamuina on kaivettu paksut rukkaset käsien suojaksi ja pyörän jarrut sekä vaihteet ovat toimineet moitteettomasti lähes poikkeuksetta.
Ei täällä ole kyllä liiemmin luntakaan ja lumitöitä on tehty ihan tosissaan ehkä pari kertaa ja heti perään on tullut suojasää tai peräti vesisade ja tehnyt pihasta järkyttävän liukkaan. Parin kuperkeikan jälkeen ostin piikit kenkiin ja elämä helpottui huomattavasti, kun maailmaa ei tarvinnut katsella selällään vaakatasosta.
Järvellä - eikä kyllä tekojäälläkään - olla luisteltu yhtä ainoaa kertaa. Lähes päivittäin olen tsekannut matkaluistelureitin kunnossapitotilanteen, toistaiseksi turhaan. Heti kun sinne pääsee luistimet jalassa, pidän lomapäivän ja vietän sen luistellen kuumat mustikkakeitot termarissa. Voi sitä riemua, kyllä kannattaa odotella!
Hiihtämään sentään ollaan päästy naapurikaupungin laduille ja Jari on käynyt myös Keinukalliossa muutaman kerran. Minä kun en hallitse ylämäkihiihtoa minkään vertaa, vetelen yksitoikkoista pellon reunaa ja Jari vaativampaa osuutta. Mutta ihan hyvän hien tasaisellakin saa itsestään irti.
Jari on fillaroinut maastossa ahkerasti. Meidän lähellä on oivalliset maastot siihen tarkoitukseen eikä illan hämykään ole harrastusta juurikaan haitannut eli töiden jälkeenkin on voinut tunniksi tai puoleksitoista livahtaa metsän siimekseen otsalampun valossa. Viikonloppuisin on sitten Simppa astunut kuvaan ja ajoreitit ja -ajat pitkittyneet huomattavasti.
Pari viikkoa sitten käytiin matkamessuilla. Ei mitään erikoista lähdetty etsimään eikä katsomaan, kunhan piipahdettiin perjantai-iltapäivän iloksi. Meidänhän piti lähteä tulevana kesänä matkaan ilman telttaa, koska niitä leirintäalueita ei tunnu löytyvän karttamerkinnöistä huolimatta. Mutta niin vaan esitteiden joukkoon kuin varkain eksyi Espanjan leirintäalueista kartta ja sen mukaan niitä on siellä suunnalla, mihin meillä on aikomus kurvata, runsain määrin. Saas nähdä, onko teltta, makuupussit ym. retkiromppeet taas kerran lisäpainona edellisvuosien tapaan!
Että näillä eväin tässä edetään kohti kevättä ja hartaasti odotettua vuorotteluvapaata! Ajatella, voin olla ja mennä koko kesän kuten haluan ja palata syksyllä töihin. Ja ensi vuonna sama juttu! On kuulkaa aikamoisen hieno fiilis jo sitä riemua odotellessakin!
Alla oleva, osittain siivottu turkulaisteksti oli lumitöiden osalta muutama vuosi sitten totisinta totta, kun lunta tuli joka ikinen päivä ja niin paljon, ettei mihinkään sopinut. Ei naurattanut silloin mutta nyt naurattaa...
Otteita turkulaisen talvipäiväkirjasta …
Marraskuu
20. klo 17.00: Lunta satta. Lumi o sit kaunist. Luanto tule kaunii valkoseks ja miäli
piristyy, ku ei ol enä niim pimiää. Mää tei vaimol ja itellen kuuma rommitoti ja me istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte
leijumist maaha. Tosi kaunist.
Marraskuu 21.: Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven ensmäiset lumityät ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.
Marraskuu 22.: Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.
Marraskuu 23.: Sää lauhtus, lumi suli sohjoks ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski. Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.
Marraskuu 24.: Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahasti kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros lumitöit tänämpä. Se perhanan aura ajo meijä ohitte kaks kertta.
Marraskuu 25.: 10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.
Marraskuu 26.: Tota valkost paska tule koko aja. Kaik vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Jos mää saa kässisän sen k-pää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä pahast silt, ettei katto kestä lume paino.
Marraskuu 27.: 12 sentti uut lunt ja ränttä ja jäät ja herra yksin tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tul. Mää yriti ossu aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jätti munt. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia. Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.
Marraskuu 21.: Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven ensmäiset lumityät ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.
Marraskuu 22.: Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.
Marraskuu 23.: Sää lauhtus, lumi suli sohjoks ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski. Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.
Marraskuu 24.: Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahasti kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros lumitöit tänämpä. Se perhanan aura ajo meijä ohitte kaks kertta.
Marraskuu 25.: 10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.
Marraskuu 26.: Tota valkost paska tule koko aja. Kaik vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Jos mää saa kässisän sen k-pää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä pahast silt, ettei katto kestä lume paino.
Marraskuu 27.: 12 sentti uut lunt ja ränttä ja jäät ja herra yksin tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tul. Mää yriti ossu aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jätti munt. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia. Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.
Perkele,
mää muuta Espanjaa.
