Lunta, jäätä ja lahjoja odotellessa

22.12.2015

Ajatella, kohta on vuosi 2016! Täällä eteläisessä Suomessa ei ole lunta eikä pakkasta. Molempia on eilisessä säätiedotteessa luvattu joulun aikoihin - tai ainakin vähän pakkasta - mutta saapi nähdä.

Tänään on vuoden lyhyin päivä. Tästä eteenpäin päivä kuitenkin pitenee ensi alkuun minuutin tai pari per päivä ja sitten vauhdikkaammin kesää kohti mentäessä. Voi että odotan kevättä ja aamuisia mustarastaan lauluja. Ja vuorotteluvapaan kakkosjakson alkua ...

Me ei olla puuhasteltu mitään ihmeellistä viime aikoina. Jari on harvakseltaan käynyt fillaroimassa märässä metsässä tai juoksemassa meidän kotinurkilla tajuttoman raskaalla ja jyrkkämäkisellä kuntopolulla. Yhdessä ollaan lenkkeilty ihan kävelyteitä tai sitten kierretty tuota kuntopolkua ylämäet juosten ja alamäet kävellen. Se on muuten sellainen noin 5 kilometrin lenkki, että kyllä tietää tehneensä jotakin. Polulla on useampi nousu, niistä pari pitkää ja varsinkin jälkimmäisessä ei kaukaa käy, että seinä nousee pystyyn kun ei jaksa. Alamäet menee kävellen itseään kooten ja läähättäen, koska en osaa juosta niitä. Yritetty on, mutta mopo lähtee käsistä enkä pysty kontrolloimaan menoani mitenkään. Kädet heiluvat kuin ropelit sivulla ja jalat elävät omaa jokseenkin vauhdikasta elämäänsä.

Sulkapalloa voisi joulun pyhinä lähteä pelaamaan, jos vaan vuoroja on jaossa. Tapanina mennään katsomaan nuorten MM-jääkiekkoa. Lippuja Suomen matseihin ei enää saatu, mutta eipä haittaa. USA vastaan Kanada on luultavammin parasta mitä odottaa saattaa - Suomen matsien jälkeen.

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna piipahdettiin myrskyisässä säässä Tallinnassa. Oltiin yön yli ja vesisateesta ja myrskytuulesta huolimatta oli ihan mukava päästä vähän muuallekin. Meidän hotelli sijaitsi aivan rautatieaseman kupeessa vanhan kaupungin toisella laidalla ja sieltä tallusteltiin joulutorille, syömään ja ostoksille. Laivamatka oli aikamoisen vauhdikasta kovasta tuulesta johtuen varsinkin tullessa, mutta mitään pahoinvointia ei tullut. Kanssamatkustajista osalla näytti olevan todella heikko olo.

Käytiin lauantaina meidän ystävien luona "joululounaalla". Meitä on kolme pariskuntaa, jotka tavataan tasaisin välein yleensä kaupungilla. Käydään  syömässä ja kierrellen baarista toiseen. Noin kerran vuodessa jokainen kutsuu muut kotiinsa hyvän ruuan ja juomien ääreen. On laulua, bingoa, tanssia ja ties mitä ajanvietettä mutta päällimmäisenä tosi, tosi hauskaa menoa. Eiköhän me taas alkuvuodesta tavata kuppilakierroksen merkeissä.

Ollan vähän jo googlailtu ensi vuoden La Vueltan reittiä, mutta ennen kuin saadaan virallista tietoa, ei matkojakaan tilata. Meille voi kyllä pahimmassa tapauksessa käydä kuitenkin niin, että työt eivät anna myöten lomailua syyskuun puolelle. Johonkin päin Espanjaa lähdetään kuitenkin fillaroimaan joko Vuelta osana sitä tai sitten ei. Se asia selviää tammikuun alkupäivinä.

Tammikuussa meillä alkaa kolmen illan mittainen tähtitaivas -kurssi. Meistä kumpikaan ei tiedä tuon taivaallista tähdistä tai niiden sijainnista, joten kaikki tuleva oppi on uutta, ihmeellistä ja mielenkiintoista. Kurssille on tulossa jatko-osakin ja ehkä mennään sinnekin helmikuussa.

Tuo lahjojen odottelu tuossa otsikossa voidaan sanoa olevan vitsi. Ollaan päätetty, että lahjoja ei osteta kun ei mitään tarvitsekaan. Tuntui melkein kuin olisi lahjan saanut, kun avauduttiin ja kerrottiin, mitä ehkä oltaisiin toisillemme ostettu, jos olisi jotakin ostettu. Odottelussa ja pienen toivonjyvä mielessä on silti mukava edetä kohti joulua ... joten: oikein iloista, rauhallista ja makeaa joulua ja onnea vuodelle 2016.