Tekevälle sattuu ja varsinkin tapahtuu

26.01.2016


Viikonloppuna luistelemassa, Jari hiihti. Oikein hyvä lenkki ja mukavaa oli. Mentiin heti aamun valjetessa jäälle ja kun pois lähdettiin, porukkaa oli siinä määrin, että parkkialue oli täynnä. Eilen töiden jälkeen jäälle, mutta valoa ei riitä pilvisinä päivinä enää klo 17 jälkeen, joten yksi kierros riitti. Kun ei oikein uskalla kovin hämärässä edetä, ettei satuttaisi itseään. Aika paljon oli railoja ja muuta sössöä.

Jarin hiihtokoulu polkaistiin käyntiin viikko sitten. Nyt on sitten käytännössä harjoiteltu niin sukset jalassa kuin ilman suksia sitä mitä on opittu ja innolla odotetaan seuraavaa opetuskertaa. Kysyttävää kuulemma tekniikasta olisi. Vähän apealta on mieli vaikuttanut, kun ei potkuissa jalat tottele eivätkä polvet osoita sinne minne niiden kuuluisi. Liekö vaan niin julmetun väärät sääret, että oikea tekniikka ei ota onnistuakseen!

* * *

Meidän tähtitaivas -kurssi poiki innostuksen kipinän tunnistaa tähtiä. Viime viikolla olikin paras mahdollinen tiirailusää ja upea täysikuu. Nyt on ostettu niin tähtikalenteri kuin opaskirjakin, mistä ja milloin mitäkin löytää ja Ursan sivuilta käydään tsekkaamassa, mitä muut ovat nähneet. Eipä meidän tietämys niin kovin kummoista ole, mutta Otava nyt kuitenkin ollaan bongattu ja muut ovat lähinnä arvailua. Hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa kuitenkin.

Meillä on itse tarkentavat kiikarit ja niillä näkee oikein hyvin vaikka kuun pinnan. Illan hämyssä vedettiin lämmintä päälle ja lähdettiin bongailemaan kirkkaassa paukkupakkassäässä. Nähtiin muun muassa lievähköt mutta niin vaikuttavat revontulet sekä halo-ilmiöitä.

* * *

Paukkupakkasia kesti kokonaisen iäisyyden, kolme viikkoa! Nythän ne jo onneksi loppuivat, mutta meidän mittari näytti useamman kuin kerran aamulla töihin lähtiessä reippaasti yli -20 astetta. Parina aamuna jopa -26. Ei paljon huvittanut töihin lähteä eikä varsinkaan hypätä hyytävään polkaisuun asemalle. Fillaroinnit asemalle ja takaisin sujuivat kuitenkin ilman ongelmia tai paleltumia, kun paketoi itsensä hyvin ylhäältä alas. Ainoastaan sormet olivat koetuksella erilaisista hanskakokeiluista huolimatta. Fillari oli jäykkä ja alamäessäkin piti polkaista vauhtia, mutta jarrut ja vaihteet toimivat. Ja totta vieköön, hiki pukkasi päälle veivatessa tasamaallakin. Mitenköhän käy nyt, kun vesiräntää sataa taivaan täydeltä ja yöksi on luvassa pakkasta. Toivottavasti muistan jättää pienen vaihteen päälle, etten hyydy jo kotipihalla.

* * *

Jarilla on musta silmä! Meille tulee helmikuussa kahdeksi viikoksi hoitoon sellainen nuorehko söpö tiibetinterrieri -turilas, joka oli viikonloppuna tutustumiskäynnillä yön yli. Koira hyppäsi innostuksissaan Jaria kohti ja lääppäsi tassullaan silmäkulmasta sillä seurauksella, että nyt on silmä mustana. Lisänneekö tuo mustelma vähän katu-uskottavuutta, kenpä tietää. Eli mukavia aamu- ja iltalenkkejä on tiedossa, toivottavasti ilman hyytävää pakkassäätä kuitenkin.

* * *

Meidän tuleva lomafillarointi on nyt sitten paketissa lentojen osalta. Lennetään Madridiin ja neljän viikon kuluttua kotiin Barcelonasta. Aika kauan ollaan matkalla ja kilometrejäkin tulee sellaisen noin-suunnitelman mukaan yli tuhat. Me siis pyritään siihen, että polkaistaan Madridista ylös rannikolle katsomaan ja kokemaan La Vueltan fiilistä. Jatketaan rannikkoa pitkin kohti Ranskan rajaa ja sieltä jostakin koukataan kohti Barcelonaa. Nousuja ja laskuja on tiedossa, mutta toisaalta meillä on myös aikaa tuskailla niissä. Ilmaston pitäisi olla siellä päin Espanjaa kohtuullisempi lämpötilojen osalta kuin mitä viime kesänä koettiin ja mahdollisuus sateeseenkin on kohtalainen.

Vihdoin jäälle

19.01.2016


Viikonloppuna päästiin kiertämään rinkiä luistimet jalassa, vihdoinkin. Jää itsessään oli varmasti ihan hyvä, mutta koska me oltiin aamutuimaan liikkeellä, lenkkiä ei oltu aurattu ja siellä oli lunta ja muutama lumitöppyrä, johon luistin tökkäsi kunnolla. Pakkasta oli muutama aste vajaa 20, joten turpa huurussa oltiin ja näpit jäässä. Mutta tästä se lähtee. Toivottavasti luistelukelejä jatkuu ja jatkuu ... pitkälle kevääseen.

Kaihoten olen useamman talven muistellut niitä muutaman vuoden takaisia ihania maaliskuun aurinkoisia viikonloppuja, jolloin käytiin jäällä sekä aamu- että iltalenkillä. Aurinko paistoi ja lämmitti, väkeä oli pilvin pimein, ihan ruuhkaksi asti. Meitä ei toisaalta ruuhkat haitanneet, sillä aamuvirkkuina sännättiin sinne jo heti kun aurinko nousi ja iltaisin kun se laski. Tai arkipäivisin duunin jälkeen iltaisin luistellen tai hiihtäen, välillä jopa otsalampun valossa. Oli se hienoa ja mahtavaa!

Luistelureitin rinnalla kulkee perinteinen latu ja eiköhän sinne saada myös luisteluhiihtoura lähiaikoina ja vaikka kävelijöille olisi (ainakin aiempina vuosina) aurattu ihan oma väylä, jostakin syystä tepastelu luistinväylällä miellyttää koirien kanssa tai ilman. Enkä myöskään voi ihan käsittää sitä, että minkä ihmeen takia pitää luistella vastapäivään. Aina on joku, joka vetää vastaan vaikka kaikki muut kulkisivat samaan suuntaan. Eihän siellä tosin ole mitään sääntöjä olemassa tai kiertosuuntaa merkitty ja jokainen saa mennä miten lystää, joten rutinani on ihan turhaa.

Sitä vielä, että nythän meillä vasta matkasuunnitelmat - ne vähäiset - ovatkin sekaisin. Ryssin vähän tilatessani lippuja ja siitä seuraa nyt se, että meillä meneekin ehkä suunniteltua kauemmin reissussa. Ei siitä sen kummempaa ongelmaa varmasti muodostu kummalekaan lomien suhteen, mutta ei olisi tarvinnut hölmöilläkään. Töpöstä tuonnempana, kunhan saadaan asiat järjestettyä.

Tähtitaivaan opiskelua ja lumitöitä

13.01.2016


Tähtitaivas on meille kummallekin ollut kutakuinkin vieras. Otava on tuttu kuvio, muista ei mitään tietoa. Niinpä ilmoittauduttiin kuuden tunnin kurssille, josta tänään on sitten viimeinen kaksituntinen. Onpa tullut mielenkiinoista ja jännittävää tietoa. Ja kuinka valtavista mittasuhteista puhutaankaan. Matkaa ei mitata kymmenissä tai sadoissa kilometreissä vaan miljoonissa. Harmiksemme ei päästy tsekkaamaan tähtiä ulos, koska taivas oli paksun harmaan pilven peitossa, mutta kyllä niitä kirkkaitakin iltoja vielä tulee. Silloin otetaan käyttöön kaikki opittu ja lähdetään bongaamaan tähtiä! Osallistujia kurssilla on peräti 25 ja jatkokurssia pukkaa helmikuussa.

Harmi että em. kurssi osui samaan hässäkkään lumikaaoksen kanssa. Meidän piha on vähän heikossa kunnossa, koska ei ole ehtinyt kuin raapaisemaan isommat lumet sivuun. Fillarilla kuitenkin ollaan niin työmatkat asemalle tehty kuin kurssimatkatkin. Keravalla on hyvin putsatut pyörätiet ja fillarilla pääsee varmasti paremmin kuin lipsutellen kävellen tai autolla. Viime viikon -28 asteisessa pakkaskelissä hyppäsin bussiin, mutta Jari ajoi sitkeästi huuruista välittämättä.

La Vuoeltan reitti 2016 on julkaistu, mutta meidän alustavatkin suunnitelmat ovat aika levällään reissun suhteen. Menomatka Madridiin on hoidossa, paluusta ei mitään hajua vielä. Alkumatka suuntautuu kaikella todennäköisyydellä Madridista kohti Villalpando -nimistä paikkaa ja siellä jossakin on yksi reitin etappi. Siitä matka jatkuu ylös kohti rannikkoa ja kun se on saavutettu, käännös kohti Bilboaa ja sieltä takaisin Madridiin, ehkä. Tämän suunnitelman mukaan Google-kartalla piirrettynä kilometrejä kertyisi reilu tuhat, mutta todellisuudessa ehkä 100-200 kilsaa enemmän.

Paluulento Madridista ei mahdottomasti kiinnosta. Vaihtoehtoja voisivat esimerkiksi olla Alicante tai Malaga ja sinnehän tuolta ylhäältä pääse varmaan ihan kivasti hyppäämällä esimeriksi junaan. Pitää vähän funtsata.

* * *

Jari osallistui elämänsä ensimmäiseen maastojuoksukisaan heti vuoden vaihteen jälkeen. Maassa oli vähän lunta ja jäinen. Reitti oli hyvässä ellei peräti erinomaisessa kunnossa. Kilometrejä kertyi noin kymmenen ja aikaa hurahti tunti ja viisi minuuttia. Jonkunhan se on oltava viimeinenkin ja tällä kertaa Jari oli miesten kisassa se hännänhuippu. Ajanottajaporukka oli jo aikeissa läjätä vehkeet kasaan, mutta sanoin, että todistettavasti siellä vielä yksi vipeltäjä on ainakin, kun takki on tässä kädessäni. (Ellei sitten ole livahtanut oikotietä kotia kohti.) Niinpä siinä aikamme odoteltuamme Jari kurvasi hyväkuntoisena ja punaposkisena maaliin. Hyvä Jari!

Jäälle ei olla vielä päästy syystä tai toisesta kertaakaan. Se tiedetään, että siellä on ainakin aloitettu jään kunnostus luisteluun ja latuakin on väsätty vähän. Ensi viikonloppuna on kuitenkin vihdoin tarkoitus lähteä testaamaan luistimia, Jari ehkä hiihtää siellä tai sitten jossain muualla. Viikon kuluttua Jarilla alkaakin muutaman illan kestävä luisteluhiihtokoulu. Sekin on aika kumma juttu, että hän on hiihtänyt luistelutyylillä iät ja ajat ja nyt seinä tuli vastaan. Tyyli on hänen sanojensa mukaan melkoisen vinksahtanut, johon on nyt kiireesti haettava korjausta.