Pitkiä lenkkejä

26.02.2016

Viime viikonlopun suojalumesta tehtiin lumilinna ja Hugo hötkyili narun jatkeena pihalla. Linnasta piti tuleman sellainen pieni ja vaatimaton, mutta loppujen lopuksi kuusen katveeseen nousikin isohko ja katolla varustettu rakennelma. Vesurilla veistelin ikkunat ja väsäsin jonkinlaiset penkit ja pöydän sisätilaan.

Nyt, vajaana viikoa myöhemmin, linna on madaltunut ja levinnyt uhkaavasti kun suojasää on tehnyt tehtävänsä. Oviaukosta tuskin enää on aikuisella menemistä ja ikkunoiden virkaa hoitelee pienet luukut. Toivottavasti linna pysyy läjässä ainakin tulevan viikonlopun, että pienet pääsevät nauttimaan talven herkuista.

* * *

Niin, Hugo-turilas on siis ollut meidän elämässä viimeiset pari viikkoa. Kiltti ja reipas koira, joka jaksaisi lenkkeillä enemmänkin ja on innoissaan hieromassa lähempää tuttavuutta muiden koirien kanssa. Välillä vastaanotto on iloinen, toisinaan tulee äkkilähtö.

Tulevana viikonloppuna noutaja tulee ja meidän elämä palaa normaaleihin uomiin. Kaikki on mennyt hyvin vaikka surettaa aamuisin jättää yksikseen. Jari on juossut koiran kanssa metsässä pitkiä lenkkejä, minä hoitelen aamu- ja iltaulkoilut. Viikonlopun lumipyryn jälkeen ei metsälenkkejä oikein viitsinyt tehdä, koska tassuihin kerääntyi nyrkin kokoiset lumipaakut. Hyvä se on kävelyteitäkin tepastella, haisuja on paljon ja kavereita näkee, mutta eteneminen on hidasta.

Pienet kävivät lauantaina ja Hugo oli enemmän kuin innoissaan. Pikku-Inkku on hädin tuskin oppinut kävelemään, joten hän pyllähteli vähän väliä ja sai koiran ankarat halaukset ja nuolaisut. Isompien kanssa meni hyvin, kunhan sai heidät pysymään kävelyvauhdissa. Heti kun juoksuaskelia tuli, Hugo varmaan luuli, että nyt leikitään ja rumba oli valmis.

* * *

Meillä alkoi tähtitaivaan jatkokurssi viime viikon tiistaina. Päästiin ulos pikku pakkasessa ja kirkkaassa illassa tunnistamaan ja tutustumaan tähtikuvioihin. Se tunti antoi ja opetti enemmän kuin kaikki edelliset yhteensä. Kurssi jatkuu taas hiihtolomaviikon jälkeen parina tiistai-iltana. Tämän viikon puolivälissä näkyi sen verran taivasta raskaan pilviverhon välissä, että pääsi näkemään täysikuun ja sen vieressä olevan Jupiterin.

* * *

Jari on hiihtänyt ahkerasti, joka ilta. Ei kuitenkaan kello kaulassa eikä sykemittaria mulkaten vaan ihan omaksi ilokseen tunnin tai vähän toista. Jäälle ei olla päästy sitten tammikuun eikä varmasti enää päästä. Mutta ei haittaa: kohta on kevät ja toukokuun alusta alkaa toinen vuorotteluvapaajakso.

Helmikuu on mukava kuukausi silloin kun ei ole paukkupakkasia: aamut valkenevat jo heti seitsemältä ja valoista aikaa piisaa pitkälle iltaan. Kevään tulo, kevät ja alkukesä ovat ihmisen parasta aikaa!

Ei lunta, ei tähtitaivasta

09.02.2016

Täällä eteläisessä Suomessa on saatu vettä niskaan keskellä parhainta sydäntalvea. Lunta on siellä täällä pieniä lämpäreitä, kävely/pyörätiet ovat sulaneet hiekalle. Kelit ovat siis kerrassaan keväiset ja lämpötila liikkuu reippaasti plussan puolella. Taivas on ollut jo jonkin aikaa paksun pilvipeiton verhoama eikä näin ollen aurinkoa ole näkynyt puhumattakaan tähtitaivaasta. Valoa riittää jo iltaisin pidempään, mutta mitenpä sitä hyödyntäisi ulkonakaan kaatosateessa.

Jari on käynyt kuitenkin hiihtämässä joka ikinen päivä. Latu tuskin on kehuttava, mutta etenemään pääse sukset jalassa ja eikös se silloin ole hiihtämistä. Tulevana lauantaina jatkuu hiihtokoulu, joten ei tämä talvi vielä ohi ole harrastajien osalta.

* * *

Mitäpä jos nyt vähän avautuisin meidän tulevan kesän reissusta. Meillä on siis vakaa aikomus hakeutua sinne, missä Espanjan ympäriajoa ajetaan. Madridista polkaistaan kohti pohjoista ja siellä rannikon tuntumassa ajetaan useampi etappi, joita on tarkoitus mennä katsomaan. Majoituskin on jo yhdelle yölle varattu, koska sinne suuntaa joukko muitakin asiasta kiinnostuneita meidän lisäksi.

Tämän vuoden Vueltan reitti kulkee myös Valencian ja Alicanten nurkilla, mutta me koluttiin viime vuonna näitä rantoja eikä haluta sinne enää palata. Nyt suunta on siis kohti pohjoista ja uusia hienoja paikkoja, maisemia ja seikkailuja.

Minä mokasin meidän matkoja varatessa siten, että tein varauksen viikkoa liian aikaisin lentojen osalta Espanjaan. Ja koska nyt halutaan mennä katsomaan tätä kisaa, joudutaan sitten jatkamaan lomaa viikolla käydäksemme pohjoisessa ja sieltä Barcelonan kautta kotiin. Meillä on hyvää aikaa polkaista Madridista rannikolle, mutta sieltä Barcelonaan onkin tiukempi aikataulu. Toisaalta, jos kiire tulee tai uupumus iskee, voidaan turvautua julkiseen liikenteeseen.

Kaikkiaan meille tuleekin nyt neljän viikon reissu kaavaillun kolmen sijasta. Ihan kiva, joskaan ajankohdasta tai minun vuorotteluvapaani jälkeisestä lomasta ei vielä olla avauduttu työnantajille. Myöskään sen kestosta aina meistä ja meidän reissuista suurta huolta kantaville jo iäkkäille vanhemmillemme on vielä kertomatta.

* * *

Lauantaina oltiin Disney On Ice -jääshow'ssa pienten kanssa. Kerrassaan komea show, joka huipentui Fronzen esitykseen. Pienempiä ei liiemmin kiinnostanut alkuosan Hessu, Aku, Iines, Minni ynnä muut meille vanhemmille tutummat hahmot. Aika meni touhutessa ja etsiessä milloin mitäkin kadonnutta tai pudonnutta. Mutta kun jäälle luisteli tutut hahmot, oli liikuttavaa katsella, kuinka heidän kasvot loistivat. Hienoja hetkiä tuollaiset.

Tiirailua taivaalle ja valkokankaalle

01.02.2016

Lumet ovat kadonneet jota kuinkin tarkkaan. Jarin eilinen hiihtokoulu pystyttiin kuitenkin viemään läpi jonkinlaisissa hiihtolatua muistuttavissa olosuhteissa. Huomenna tiistaina on viimeiset tunnit ja säätiedotus on luvannut kymmenen senttiä märkää lunta.

Käytiin eilen myös katsastamassa jään kunto. Kova hinku oli päästä luistelemaan. Lähdettiin niin äkäisesti liikkeelle, että naskalit ym. pelastautumisvermeet jäi pikastartissa varaston nurkkaan. Ajateltiin, että jos siellä on muita, niin mekin uskaltaudutaan. Ketään ei jäällä näkynyt, mutta yksi kiinnitteli luistimia jalkaansa ja aikoi mennä. Me käännyttiin kotia kohti ja palattiin nöyrinä lähtökuoppiin.

Meidän pihamäki oli vesisateen jäljiltä aikamoisen liukas ja mielenkiintoinen kulkea. Alaspäin meno on varmaa, ylös könytessä pitää käyttää harkintaa, että missä kulkee. Leca -mursketta on mäkeen uponnut sangollinen jos toinenkin. Siitä huolimatta se on aamuisin pikku pakkasen jäljiltä aivan kauhea, kun kaikki murskat ovat jääneen edellispäivän sulan lumen tai veden alle.

* * *

Herättiin lauantaiaamuna jo heti kello kuuden jälkeen, ihan niin kuin aina viikonloppuisin. Taivas oli pilvetön, jo pienenemään päin oleva kuu möllötti ikkunasta ja tähtiä loisti kirkkaana. Vedettiin aamutakit päälle, kiikarit kaulaat ja painuttiin ulos tiirailemaan lempeässä pikkupakkasessa taivasta. Ei me tähtiä edelleenkään osata varmasti nimetä, mutta ihan uusin silmin osaa katsoa ja etsiä tiettyä. Välillä kipaistiin sisälle tarkentamaan, mikä iso ja kirkas tähti siellä kuun tai Otavan kupeessa onkaan. Aamu valkeni kuitenkin niin nopeasti, että aamupalan ja kahvin jälkeen oli aivan turha enää etsiä yhtään mitään.

Meillähän jatkuu tähtitaivas -kurssi helmikuun puolivälistä alkaen kerran viikossa aina maaliskuulle saakka. Toivottavasti silloin sää suosii ja olisi niin kirkasta, että päästäisiin ulos opettajan avustuksella tunnistustehtäviin.

* * *

Tänään kun kävelin töihin Kaisaniemen puiston läpi, linnut lauloivat kilpaa. Tuli keväinen fiilis! Pitää osata nauttia täysin rinnoin näistä lempeän suloisista aamuista ja päivistä ja vaikka nyt luvassa onkin räntäkelit, kevät on vain muutaman viikon päässä ja kaikki ihanuus edessä, mm. vuorotteluvapaa!

*  * *

Käytiin lauantaina katsomassa The Revenant -leffa. Vaikuttavaa katseltavaa maisemiensa puolesta ja suuren vaikutuksen teki kohtaus, jossa karhu ripotteli DiCaprion huonoon kuntoon. Kohtaus oli niin todenperäisen oloinen, että mietin vielä seuraavanakin päivänä, että kuinkahan se on oikein toteutettu.

Seuraavaksi pitää mennä katsomaan Spotlight, kunhan se tänne meidän nurkille tulee.