Siikaa pyytämässä, osa II

19.04.2016

Viikko meni mukavasti pihaa siivoten. Siivosin myös meidän aidan viereltä kaupungin omistaman nurmikko-osuuden melko pahantuulisena, koska aina siitä suoriuduttuani kengän pohjat ovat muurautuneet umpeen koiran paskasta. Niin tälläkin kertaa. Tänään roudataan noin kymmenen jätesäkillistä risua ja roskaa kaatopaikalle. Hassua ja nurinkurista, että tällaisesta kompostoitavasta joutuu maksamaan pari kymppiä kuorma mutta ongelmajätteet voi viedä ilmaiseksi

Meidän puissa on kaikkiaan viisi linnunpönttöä ja aikamoinen vilske näyttäisi niissä käyvän. On tinttiä ja on punarintaa. Kunhan hävytön ja kyynerpäätaktiikkaa käyttävä kirjosieppo löytää tiensä meille, siinä menee muiden vaivalla aloitetut pesänrakennukset. Se kun valtaa kyselemättä jo hyvällä mallilla olevat pesät omaan käyttöönsä.

* * *

Jari on aloittanut työmatkapyöräilyn ja fillaroi iltapäivisin kotia kohti. Sähköpyöräilijät olivat suhanneet aika haipakkaa ohi tuulesta piittaamatta. Työmatka aamuisin tehdään junalla joka sekin on nyt aikataulumuutosten myötä haastavaa. Ensimmäinen juna, jolla mukavasti ehtii töihin, on pitkä ja täynnä ja se toinen, joka tulee jo heti viiden minuun kuluttua, on lyhyt ja täynnä. Toistaiseksi ei ole mitään sanomista tullut, mutta sehän on vain ajan kysymys, milloin joku alkaa urputtamaan.

* * *

Kahdeksan aamua vuorotteluvapaan alkamiseen! Ei kyllä ole vielä posti tuonut työvoimaviranomaisen päätöstä asiasta eli viime tippaan jää.

* * *

Sunnuntaina jo heti aamukahdeksalta lähdettiin kalaan samoille apajille missä oltiin viikkoa aiemmin. Yksi pariskunta oli meidän lisäksi kallioilla. Naapureilla oli neljä vapaa ja koko ajan jonkun vavan kello kilkatti sen merkkinä, että siikaa tulee. Meillä ei vapa taipunut kuin kerran ja Jari sai ihan hyvän kokoisen siian. Kuten kuvasta näkyy, meidän kallionkielekkeellä oli hyvää aikaa lekotella ja ottaa rennosti.

Mikä siinäkin on, että muutaman kymmenen metrin päässä kalaa tulee kassillinenja meillä se yksi vaivainen. Onneksi alkoi sataa, että päästiin kotiin. Ja onneksi oltiin varauduttu mahdolliseen heikkoon saaliiseen ja kotona oli muutakin ruokaa kuin se yksi onneton siika. Paistoin sen pannulla ja lopputulos oli kuivahko.

* * *

Se ainoa elossa säilynyt chili ja sen kukinto. Tökkäsin reilu viikko sitten appelsiinin siemenen purkkiin ja nyt siinä on verso. Kovasti paljon tekisi mieli ostaa sellainen pienehkö seinänvieruskasvihuone ja sinne sitten chilit ja appelisiinipuut kesäksi. 

Tämä kevät on vähän villiä aikaa meikäläiselle ja kaikenlaista tekisi mieli hankkia pihaan. Kukkasipuleita, porkkanana ja retiisin sieminiä ynnä muuta istutettavaa onkin ostettu reippaalla kädellä. Nyt ne odottavat lämpimämpiä kelejä ja istutusta.

Perjantaina grillattiin ensimmäiset makkarat ulkona ja erinomaiselta maistui. Kalaa oltaisiin savustettu jos sitä olisi paremmin tullut. Vaan kun ei ollut eikä tullut.

Siikaa pyytämässä

12.04.2016

2,5 viikkoa vuorotteluvapaan alkuun!

  * * *

Viime viikon tiistaina oli kalakurssin "teoriatunnit. Kurssin anti oli, että niin vermeet kuin tyylikin on jotakuinkin hukassa. Ei siis ihme, että perinteisin välinein ei kalaa ole tullut.

Sunnuntaina lähdettiin suurin odotuksin ja mukana ison kalakassin ja repullinen evästä kurssikavereiden kanssa siikakalaan. Hieno aurinkoinen ilma ja tarkeni, kun oli untuvatakki päällä. Oltiin rannassa jo klo 9 ja niin oli muitakin. Oli oikealla ja oli vasemmalla useampia kalastajia samat metkut mielessä kuin meilläkin.

Viiden tunnin odottelun jälkeen kukaan meistä seitsemästä ei saanut minkäänlaista kalaa. Pieni siika tarttui yhden naapurin onkeen, mutta kukaan muu ei edes läheltä saanut yhtään mitään.

Kalattomuus ei sinällään haitannut, olihan sää mitä mainioin, mutta turhauttavaa se kyllä on. Kotona lähtiessä oli niin kalastajan fiilis ja hyvä ettei paistinpannu jo valmiina levyllä odottelemassa saalista. Eikä siten tulekaan yhtään mitään. Jarin kasvot punoittivat auringon polttamisen jäljiltä koko illan.

Eilen käytiin ostamassa matoja ja viikonloppuna lähdetään kalaan joko siikaa pyytämään tai sitten kanootilla merelle. Ehkä sitten saadaan kalakuviakin.

* * *

Pihan siivous on käynnistynyt. Syksyllä Jari ajeli ruohonleikkurilla melko tarkkaan kaikki lehdet ja nyt sellainen lehtipatja makaa nurmikon päällä. Pitää vähän rapsutella haravalla, että pääsee tuore ruoho puskemaan itsensä siitä läpi. Sinivuorot ja krookukset kukkivat ja linnuilla on tavattoman kiire pesäpuuhissa. Kivetyksen tontut on aseteltu ja uusia pitäisi ostaa.

Ennen pääsiäistä laitoin pihalle ruukkunarsisseja ja nyt on ostettu pariin purkkiin orvokkeja. Sisällä on hyvässä vauhdissa kasvamassa 24 chilin alkua ja yksi, joka pysyi hengissä läpi talven. Siinä on nyt havaittavissa muutama kukan nuppu. Eilen ostin porkkanan ja retiisin siemenet. Toukokuun alussa varmasti pääsee jo vankilan puuharhaankin ostoksille ja aikaahan on sitten lorvia siellä, kun olen jo vuorotteluvapaalla silloin.

* * *

Lauantaina oltiin "Pieni merenneito" -balettiesitystä katsomassa Oopperatalolla. Vaikuttavaa eikä ole ollenkaan poissuljettu, etteikö toistekin mentäisi. Valittiin tällainen klassinen ja tuttu satu ensikertalaisille, että pystyisi seuraamaan. Hyvin pystyi ja juonessa pysyttiin. Jari ehdotti, että seuraavaksi oopperaan. Mikä ettei!

* * *

Metro-lehden yleisökirjoituksissa on pääsääntöisesti tekstiä, jota ei viitsi edes lukea mutta jokunen aamu sitten siellä oli tällainen hauska parin rivin mittainen kirjoitus, joka nauratti minua aika lailla: "Ostin hengittävät sukat, mutta pulssia ei tunnu."

* * *

Neljä kuukautta Jarin loman ja meidän fillarireissun alkuun - kauhean pitkä aika ... ...