Kilometrejä ja kulttuuria

26.09.2016

Viikko sitten keskiviikkona lähdettiin Savoon ja kotiuduttiin lauantaina. Yöt vietettiin mökillä, jossa oli keskiviikkoiltana +5! Nopeasti saatiin kuitenkin sen verran lämpöä, että oikein mukavasti nukutti makuupussissa ja tukeva peitto vielä sen päällä. Hiirulainen vähän rapisteli kaapin päällä, muuten täysin pimeää ja hiljaista.

Olin perjantaipäivän yksikseni rannassa ja laukkasin metsässä keräten kolmisen litraa puolukoita. Pludasin puolukkaretkellä upoten nilkkaa myöten suohon. Lenkkari katsoi suon syövereihin ja tein töitä, että ensin löysin sen ja sitten vielä kaivoin sen moskasta esiin. Lampsin kiukkuisena kenkä märkänä ja suon töhniä täynnä mökille ja vaihdoin jalkaani pari numeroa liian pienet saappaat. Ai että koski varpaisiin!

Kalojakin yritin, turhaan. Vesi oli laskenut niin paljon, että uistin jäi kiinni kahteen otteeseen kivikkon. Toisella kerralla piti soitella naapurista apuja, että sain pelastettua parhaan vehkeeni. Mökin veneet oli jo edelliskerralla laitettu talviteloille, joten omin voimien en asiaa saanut hoitettua. Vaikka saalista ei tällä kertaa tullut, kalastaminen on niin rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, että kaloista viis. Ja toisaalta ihan hyvä, että ei mitään tullut, koska kokemusta kalan irrottamisessa ei ole kuin yhden hauen verran noin kuukausi sitten samaisella rannalla.


Kun lauantaina kotiuduttiin puolilta päivin, saman tien lähdettiin Kulttuuritalolle Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -keikalle. Bändillä oli kaksi keikkaa peräkkäin ja meidän keikka alkoi jo klo 15. Hmm, en ole jazzin ystävä enkä ymmärrä siitä yhtään mitään, mutta Valtteri Pöyhösen johtama 17 jäseninen bändi sekä Tommy Lindgren, Redrama ja Paleface ovat niin ammattitaitoista ja asiansa osaavaa sakkia, että ihan ok.

Ikuisuusprojekti eli tämä meidän kylppäri/sauna -remppa jatkuu. Putket on uusittu ja suihkuun ollaan jo päästy mutta saunaan ei. Kyllä se siitä pikkuhiljaa edistyy ja ehkä päästään aikanaan nauttimaan kunnon joululöylyt!

Tässä kartta meidän kesän 2016 reissusta polkupyörällä, bussilla ja junalla. Alla yhteenvetoa reissusta, johon lisään kilometrit, nousut ja laskut ym., mitä "tilastoa" gps:stä nyt sitten saakaan, kunhan ne on kaivettu laitteesta esiin (ei siellä ollut mitään oleellista, joten näillä mennään/28.10.).

• Madrid positiivinen yllätys, ei ruuhkia ja helppo liikkua kävellen sekä fillarilla.
• Maisemat yllättivät matkalla Madridista ylös rannikkoa kohden. Hienoja nousuja ja laskuja Segoviaan saakka, siitä eteenpäin tylsääkin tylsempää tasamaata ja viljapeltoja oikealla ja vasemmalla. Niin ikään rannikon rantaviiva jäi kauas tiestä eikä sitä juurikaan näkynyt eikä rantoja pitkin ajeltu. Etelään tultaessa päästiin vihdoin rantabulevardeille.
• Upeita ja jylhiä maisemiakin kyllä oli ja erityisen mieleenpainuvia ne olivat suunnalla Vegacervera, Pajares ja Langreo sekä tietysti huikean kaunis Cabo de Penas.
• Lähdettiin katsomaan La Vueltaan ja se nähtiin kolmena päivänä (melkein maali Oviedossa, lähtö Lugonesissa ja ohiajo Ripadesellassa). Meillä oli hyvin - ehkä jopa liikaakin - aikaa Madridista Oviedoon ennen kisakuskien tuloa, mutta Llanesin jälkeen oli hypättävä julkisiin, että ehdittäisiin paluulennolle. Tämä julkisten käyttö oli jo kotoa lähtiessä tiedossa ja hyvin ehdittiin joka paikkaan ja paljon nähtiin. La Vuelta oli hieno, hieno kokemus ja ollaan tyytyväisiä siitä, että maltettiin - vaikka vaikeaa oli - odottaa Lugonesin lähtö ja Ripadesellan ohitu. Olisi jälkikäteen kyllä harmittanut, jos oltaisi hätäilty ja lähdetty jatkamaan matkaa.
• Fillarointiin sopiva ilmasto löytyi kuin löytyikin Espanjasta! Lämpötila Madridista ylöspäin oli ensin sitä tavanomaista tukahduttavaa hellettä mutta mitä lähemmäs merta mentiin, sitä enemmän sää alkoi muistuttaa Suomen kesää. Lämpötila liikkui aamuisin jopa alle 10 asteessa ja iltapäivätkin olivat ihan kohtuullisia ja ihanteellisia pyöräilylle. Lämmin vaatekerta oli tarpeen sekä sadeasu, koska vettä tuli parina päivänä/iltana ihan kiitettävästi. Tuuli oli välillä niin voimakas, että pyörä heilui kaikkine laukkuinensa aika tavalla. Toisinaan pyöräiltiin erittäin kovaa vastatuulta päin, toisinaan myötätuuli siivitti menoa hurjasti. Etelärannikolle tultessa pakahduttava kuumuus tuli jälleen tutuksi.
• Hostellit tai hotellit, joissa yövyttiin ja jotka varattiin aina viimeistään edellisiltana, olivat muutaman kerran todella vaatimattomia saamistaan arvostelutähdistä huolimatta ja booking.com -sivujen esittely ei ihan käynyt yhteen todellisuuden kanssa. Kaikki yöpymispaikat olivat kuitenkin siistejä ja paikkoja, joissa huoleti pystyi yöpymään. Pyörät saatiin lähes aina jonkinlaiseen varastotilaan yöksi tai raahattiin huoneeseen. Aamupala ei useinkaan kuulunut yöpymisen hintaan, mutta muutamassa paikassa sellainenkin ylellisyys löytyi. Wifi -yhteys joko oli tai sitten ei. Vaikka kuinka "ilmainen wifi" -teksti oli booking -sivustoilla, se ei tarkoittanut sitä, että mitään yhteyttä olisi kuitenkaan ollut. Yhdessä hostellissa nauroivat meidän hölmölle kysymykselle salasanasta/käyttäjätunnuksesta, että ei täällä sellaista ole. 
• Eipä silti, se ei todellakaan ole matkan tärkein asia, jos yhteys puuttuu. Meillähän oli kännykkä kiinni päivät ja iltaisin avattiin ja soitettiin joka toinen ilta kummankin vanhemmille. Päivityksiä tehtiin silloin kun pystyttiin ja jaksettiin. Kännykkää tarvittiin matkalla, jos gps ei löytänyt paikkoja (eli päivittäin). Läppäri toimi myös apuna silloin, kun oltiin ulalla ja ulkona kartalta (eli päivittäin), majoituksen hoitamiseen sekä blogin päivitykseen.
  
• Meillä kävi hieno tuuri siinä, että päästiin moneen kertaan viettämään jos jonkinlaista fiestaa milloin pienessä kyläpahasessa, milloin taas kaupungissa. Fiestan aiheita olivat näin loppukesästä sadonkorjuu ja Avilessa keskiaikaiset markkinat. Siemailtiin viiniä, siideriä, tanssittiin, nähtiin mukavia esityksiä ja pidettiin hauskaa muiden mukana. Fiestat eivät kestäneet vain yhtä iltaan vaan juhlinta jatkui useammassa paikassa jopa viikon.
• Pyörissä ei ollut ongelmia muuta kun ne kolme rengasrikkoa. Laukut ja muut kamat pysyivät ehjinä, mitään ei varastettu eikä muuta kadonnut kuin Jarin kello, joka putosi stongasta jossakin vaiheessa johonkin. Turhaan olin varannut/maksanut kummallekin oman ruumaan menevän matkatavaran (pyörien lisäksi), koska meillä ei ollut loppupeleissä kun reilu kymmenen kiloa vaatetta ja muuta tarviketta mukana.
• Kokemus oli bussi- ja junakyytikin. Halpa ja nopea tapa liikkua, jos aika ei riitä tai vaan siirtyä paikasta toiseen. Bussit, joilla kuljettiin, olivat aina täynnä, junaat melko tyhjillään (ainakin se paikallisjuna, jolla me mentiin). Liput molempiin kulkuneuvoihin ostettiin etukäteen ja varmistettiin näin se, että varmasti mahdutaan kyytiin.
• Meille ei tullut haavereita ja terveinä pysyttiin koko neljä viikkoa. Melko lähellä -tilanne kuitenkin syntyi, kun paahdoin vauhdikkaasti Jarin takarenkaaseen jossakin kaupungissa ja oli niin lähellä, ettei hän kaatunut vieressä olevan skootterin päälle. Kengät eivät näet irronneet lukkopolkimista niin nopeasti kuin tarve olisi ollut, onneksi sai pidettyä tasapainon sen aikaa että irrotti itsensä lukoista. Itse asiassa törmäsin häneen peräti kolme kertaa kun haahuilin maisemia tai milloin mitäkin ja ajoin aivan liian lähellä.
• Jari puhui espanjaa kuin vanha tekijä ja jopa niin, että jossakin kehuttiin taitoja. Hän halusi hoitaa asiat aina espanjaksi ja jos kaikki ei ihan perille mennyt, ei haitannut. Barcelonassa espanjan kieli ei joka paikassa riitä, sillä siellä puhutaan katalaania ja se poikkeaa espanjan kielestä melkoisesti tai ainakin niin paljon, että paljon löi tyhjää.
• Matka kesti kaikkiaan 28 päivää, "lepopäiviä" eli että viihdyttiin yhdessä paikassa kauemmin kuin yksi yö, taisi olla yhdessä paikassa + Madridin pidennetty viikonloppu + Barcelonan pari yötä.
• Kilometrejä kertyi vajaa 1300 fillaroiden ja useampi sata bussilla ja junalla.

Lopuksi voi vain sanoa, että me kyllä ollaan aikamoisen iloisia ja onnellisia siitä, että aikanaan melko kylmiltään uskallettiin ja viitsittiin lähteä pyörillä omatoimimatkailemaan edemmäs. Se ensimmäinen pidempi reissu vuonna 2010 oli laivalla Gdyniaan (Puola) ja Liettuan, Latvian ja Viron kautta takaisin Suomeen. Ei näitä vuosia tällä saralla niin kauheasti ole, mutta kilometrejä ja hauskoja muistoja ja kokemuksia on kertynyt paljon. Parasta tässä kaikessa on se, että ollaan nähty aivan uskomattoman kauniita maisemia ja vaikuttavia paikkoja puhumattakaan erilaisesta kulttuurista ja ihmisistä, joita ollaan kohdattu. Ja tänä kesänä Vuelta ja lukuisat fiestat!