Kunnon talvi

14.02.2018

Tulihan se talvi ja sen mukanaan tuomat riennot. Jäällä ollaan käyty muutama kerta hiihtämässä. Luistelemaan ei ehditty eikä uskallettu ennen lumen tuloa ja nyt se on melko mahdotonta. Odotellaan jään vahvistumista ja sitä, että pääsevät höyläämään rataa raskaammalla kalustolla priimakuntoon.

Noin kymmenen vuotta sitten helmi-maaliskuussa vedettiin aamulla ja illalla luistelulenkki. Silloin oli jäätä ja oli lunta ja mahdoton määrä ihmisiä ulkoilemassa, ihan ruuhkaksi asti. Aurinko paistoi ja maaliskuussa jo lämmittikin, vaikka pakkasta saattoi olla reippaasti. Niitä aikoja tässä nyt kaiholla muistellaan ja odotellaan saapuvaksi vielä tämän talven riemuksi.

Lumitöiden parissa on mennyt tunti jos toinenkin. Meillä on sellainen työnjako, että minä hoidan lumityöt ja Jari polkaisee metsään tai hiihtämään. Kyllä meidän pihan lumen luonneissa saa ihan hyvän hien pintaan vaikka sitä olisi tullut vähemmänkin. Jos on oikein kunnon satsi, yhdessä siivotaan.

Jari on siis ajellut jonkin verran maastossa. Nyt näkee jo työpäivän jälkeen muutaman tunnit ajella ja viikonloput ovat sitten oivallista aikaa. Hiihtää näkee pimeälläkin, luistelemaan en enää edes hämärässä lähde. Ei tässä iässä enää ole tarvis ottaa riskejä, että kaatuu ja loukkaa itsensä ja pilaa mahdollisesti kesälomasuunnitelmatkin.

Vaikka eihän meillä ole mitään suunnitelmia tulevaa kesää silmällä pitäen. Tai minulla kyllä olisi, mutta kun nyt suunnittelu on Jari harteilla tämän vuoden osalta, mitään ei ole kuulunut. Ei yhtään mitään eikä edes pientä vihjettä, että miettisi asiaa! Hän kun on sanonut, että eihän koskaan ole muita fillareita lennoilla ollut kuin meidän. Hei haloo: me ollaan varattu lennot jo niin hyvissä ajoin, että ollaan varmasti saatu omamme kyytiin. Ei niille lennoille oteta monia pyöriä täyttämään ruumaa. Mutta tänä vuonna tehdään ja toimitaan toisin, mikä nyt ei suurena yllätyksenä kyllä tullutkaan minulle. Hartaasti vaan toivon, että tehtäisiin varaukset ennen kuin se todellakin on liian myöhäistä. Tuntuu vaan olevan niin vaikeaa, niin vaikeaa ...

* * *

Meidän pihalle on pesiytynyt mustavalkoinen jänis vai liekö tuo kani, en tiedä. Joka ilta vien sille puun alle iltapalaksi porkkanan ja kyllä sille näyttää kelpaavan lintujen ruokinta-astiasta putoavat siemenetkin. Nythän me taas pelleillään tuon kanssa kuten oravan kanssa aikanaan, josta sitten tulikin melkoinen riesa. Meillähän on omena-, kirsikka- ja luumupuita pihassa ja saattaa olla vain ajan kysymys, milloin niiden oksat alkavat maistui paremmalta kuin linnunjyvät.

Tänään kun menen kotiin ja jos vähänkään on suojakeliä, pyöräytän pihaan lumiukon.