Täältä tullaan Espanja ...

22.03.2018

Jihuu, kohta lähdetään! ✈ Tai no: onhan tässä vielä muutama kuukausi kesään ja meidän lomaan, mutta kaikki herkku edessäpäin kuitenkin. Elokuun puolivälin tienoilla tämä pariskunta sitten polkaisee loman käyntiin ensin lentäen Madridiin ja Albaceten, Cordoban ja Granadan kautta Malagaan ja kotiin Keravalle. Tulee vähän siksakkia tasangolla paahteessa, mutta väliäkös tuolla. Granadassa nähdään Vueltan startti ja matkalla sinne edellispäivänä Vueltan "ohiajo".

On kyllä niin hienoa taas päästä kiertämään Andalusian huikean kauniita maisemia valkoisine kylineen.

؅👀👀👀

Muuten aika tässä on mennyt kevättä kaivaten ja odotellessa. Käytiin viikko sitten sunnuntaina aamutuimaan jäällä luistelemassa. Melko hyvä jää, siihen aikaan vähän muita ja mukava kiva ilma. Siitä tulee hyvä fiilis kun kaurapuuron äärestä säntää jäälle ja punaposkisena ja hikisenä takaisin. Tuuli oli tosi kylmä ja kovakin, mutta myötäisessä sitä menee kuin tanssien ja vastatuulessa puskee ne hiet pintaan.

Jari on pyöräillyt maastossa useampana iltana töiden jälkeen. Polut ovat olleet kuulemma ensiluokkaisessa kunnossa ja varsinkin viikonloppuisin fillaristeja on paljon liikkeellä.

؅👀👀👀

Kulttuuririennosta sen verran, että tulevana sunnuntaina mennään joululahjalipuilla Savoy-teatteriin katsomaan ja kuulemaan japanilaisen Kodo -lyömäsoitinryhmän lumoavaa esitystä. Me oltiin vuonna 2014 myös Savoyissa Kodon keikalla ja se oli niin mahtavan upea esitys, että nyt otetaan uusiksi.

؅👀👀👀

Kohta on pääsiäinen ja pitkä vapaa. Toivottavasti ilmat ovat otollisia ulkoiluun, koska kyllä jäällekin  vielä varmaan viikon kuluttua uskaltaa mennä, mikäli edes pikkupakkaset jatkuvat. Siellä olisi varmaan hieno hiihdelläkin nyt ihan hankikannolla.

Meidän pihapiirissä lentelee haukka, joka kyttää meidän syöttämiä pikkulintuja. Yksi mustarastas on ainakin joutunut haukan kynsiin kesken aterioinnin ja linnun sulkia näytti olevan vajan kulmillakin. Pitää siirtää ruokintapaikka vähän suojaisempaan paikkaan, josko tuo ei sitten enää näkisi tai ainakaan pääsisi ohilentoa suorittamaan. Siitä on nyt tullut niin röyhkeä, että se suhahtaa ihan meidän keittiön ikkunan ohi matalalla kytäten pikkulintuja. Uskaltaakohan sitä enää jatkossa Maisa-kissaakaan pitää hihnan päässä pihalla!

Kylmää ja tuulista

08.03.2018

Aikamoisen kylmää viimeiset 2-3 viikkoa. Meillä Keravalla lämpötila oli aamuisin töihin lähdön aikoihin alimmillaan -24 ja vähintäänkin aamulukemat liikkuivat 18-22 pakkasasteen välillä. Tosi kylmää mutta niin kaunista, kun aurinko paistoi. Ei se kyllä ainakaan minua lämmittänyt, tuo paiste, mutta kyllä se on vähän pihalta lumia sulattanut.

Ollaan käyty muutaman kerran: jäällä minä luistelemassa, Jari hiihtämässä. Jää on Järvenpään päässä ihan hyvä pienistä lumilänteistä huolimatta. Luisteluladun lumet alkavat olla vähissä ja paikka paikoin siellä jo jää pilkistää latupohjan alta esiin.

Minulla on tuollaiset lyhyehköt retkiluistimet, jotka kiinnitetään vaelluskentiin. Ajattelin, että ostan nykyistä pidemmät sauvat koska kaikilla, jotka minusta eilenkin ohi menivät, oli reippaasti olkapään yli ulottuvat sauvat. Jari kyllä sanoi, että kuulostaa minun kohdallani melko turhalta hankinnalta ja että kannattaisi ensin opetella sauvatekniikka eikä suin päin lähteä pidempiä sauvoja vaihtamaan, hmmmm. Mitähän tuo tuollakin oikein tarkoittanee!

Maanantaina nyt kuitenkin aion pitää lomapäivän ja lähden luistelemaan jo aamusta. Pitää nauttia näistä hetkistä niin kauan kuin tätä riemua kestää.

👀 👀 👀

Minä melkoisena vilukissana olen menneen pakkaskauden pysytellyt melko tiiviisti sisätiloissa pakollista ulkonaliikkumista lukuunottamatta eli lähinnä työmatkoja. Nyt kun on ollut niin kirkasta, aamuisin ja iltaisin tähtitaivas on ollut parhaimmillaan. Iltaisin piipahdinkin tähtiä ihastelemaan ja kiikaroimaan ja mukamas tunnistamassa niitä. Olenhan kuitenkin tähtikurssit käynyt ihminen eli jotakin pitäisi ihan oikeastikin tunnistaakin. Tiedä sitten kuinka oikeaan osui. Mutta aamuisin taivaalla on ainakin näkynyt suuri ja komea Jupiter -planeetta ja iltaisin Sirius on vilkuttanut.

Työmatka Helsingin päässä on kulkenut jo pari viikkoa rautatieasemalta Pitkänsillan kupeeseen jäätä pitkin. Se ei kyllä lyhennä eikä oikaisekaan matkan tekoa, mutta mukava liikkua välillä eri reittejä. Silloin kun on kova tuuli, jään ylityksessä sen kyllä huomaa paremmin kuin hyvin ja melko punapostisena sieltä kapuaakin rannalle. Merivesi on nyt niin alhaalla, että minun kinttuni riittävät ainoastaan veneenlaskukohdista jäälle menoon ja poistumiseen. Silloin kun vesi on ollut korkealla, ei ole ollut mitään väliä mistä jäälle on mennyt, aina on jos ei nyt ihan kävellen jäälle päässyt/pois niin ainakin kohtuukonttaamiselle. Nyt ei pääsä, rantojen kivimuuri on varmaan toista metriä korkea.

Viikko sitten oltiin GoExpo -messuilla. Ei mitään ihmeellistä: paljon sähköpyöriä ja käytiin Matti Rämön luentoa kuunetelmassa. Aina jokunen tuttukin näkyy, mikä on ihan hauskaa kun näitä tuttuja ei juuri muualla eikä muulloin tapaa.

👀 👀 👀

Ei ole edelleenkään kuulunut Jarin ideariihestä - toivottavasti sellainen riihi häneltä löytyy - mitään kesälomafillarointisuunnitelmaa! Kyllä hän puhuu reissusta, mutta mitään valmista ei näytä tulevan. Tai ei ainakaan kakistettua sitä ulos. Vai onko tarkoitus nyt näyttää minulle, että myöhemminkin voi lentovaraukset tehdä ja hyvin ehtii. Minä kun olen varannut ne jo hyvissä ajoin jos en edellisen vuoden lopulla niin ainakin heti vuoden alussa kun on hyviä tarjouksia. Pitää siis odotella eikä odottelu ole toden totta minun vahvin puoleni!

Nyt niitä pihajäniksiä on kaksi! On melkoinen köriläs iso rusakko ja pieni musta. Ja omenapuun oksia on kuin veitsellä leikattu, siistiä mutta tuhoisaa jälkeä meidän puille!

Viimeisten suojakelien aikana rakensin lumiukon meidän pihaan, jolle tuli porkkananenä, -suu ja -silmät. Suu on kadonnut - liekö mennyt parempiin suihin -, muuten ok kun käy aurinkoisten päivien jälkeen vaan tökkäämässä nenän, silmät ja lakin uudelleen. Liian hienoa ukkoa aloin tekemään, koska sehän alkoi kallistua taaksepäin jo seuraavana päivä. Nyt se ukko on pönkätty pystyyn isolla jääkuutiolla. Ihan hyvä, aivan kuin puoli huolimattomasti nojaisi johonkin ja katselisi maailman menoa.