Lunta, vettä, räntää ja myrskytuulia luvassa

31.12.2018


Joulu onnellisesti ohi. Meillä meni kyllä kaikki oikein hyvin. Aattoa ja joulupukkia vastaanotettiin neljän sukupolven voimin Munkkivuoressa, jossa myös syötiin jouluateria.

Kaiken kaikkiaan oli mukava lorvia monta päivää tekemättä juuri mitään. Katsottiin paljon leffoja, Jari kävi lähes päivittäin metsälenkillä fillarilla ja minä nautin tekemättömyydestä.

Torstaina lähdettiin heti pimeän väistyttyä jäälle mielessä hiihto. Edellispäivänä oli luvattu pakkasasteita, mutta ei niitä kyllä aamulla ollut. Jään päällä oli monta senttiä märkää lunta. Ehkä parisataa metriä lykittiin ja käännettiin suksen kärjet kohti autoa ja kotiin. Ei siitä mitään tullut kun sukset upposi eikä meidän rohkeus olisi kuitenkaan riittänyt ylittää lumettomia kohtia, näytti pahaenteiseltä. Mutta kuuma tuli tuossakin mitättömän lyhyessä "hiihtämisessä". Jari on käynyt kerran tai pari Keinukallion lyhyellä ladulla, joka on ollut hyvässä kunnossa. Ja väkeä mustanaan.
👀👀👀
Uusi vuosi tuokin minun elämääni melkoisen muutoksen: jään eläkkeellä syyskuussa, vau! Ja kyllähän se tietysti Jarin elämäänkin vaikuttaa ja toivottavasti positiivisesti. Kymmenien vuosien työura on takana ja eläkepäivät alkavat heti kun siihen vain on mahdollisuus. Eläkkeelle jäämisen "harjoittelu" alkaa heinäkuussa lomalla ja jatkuu siitä sujuvasti eläkepäivillä. Kyllä odotan, se on varma. Pitäisi hankkia "aamukampa" helpottamaan odotusta.
👀👀👀
Kesäsuunnitelmista sen verran, että elokuun alussa lähden pienten kanssa Saariselälle muutamaksi päiväksi koulun alkua odottelemaan. Jari ehkä lähtee mukaan, ehkä ei. Siellä olisi kyllä hyvät maastot pyöräillä joten voi olla, että lähtee ja vuokraa sieltä fillarin. Minulle riittää pienten kanssa vaeltelu lähitienoilla. Mennään lentäen ja liikutaan sitten julkisilla kentän ja majoituspaikan väli.

Fillarimatkan lentoja ei ole vielä varattu, mutta kyllä meillä on melko selvää, mihin mennään ja milloin. Varataan ehkä ihan lähipäivinä. Kolmen viikon suunnitelma on alustavasti sellainen, että lennetään Barcelonaan, sieltä Gironaan pariksi yöksi ja sitten rannikon kautta Ranskan puolelle pieni retki. Sieltä jatketaan kohti Andorraa mutta ennen sitä koukataan Espanjan puolelle ja sisämaan kautta kohti Barcelonaa. Mäkistä tulee olemaan. Onkohan minulla jokin ruuvi löysällä, kun pitää lähteä itseään rääkkäämään tuonne vuoristoon? Varsinkin, kun en ole mikään etukäteentreenaaja enkä muutenkaan mikään urheilullinen fillaristi.

Jos olisi aikaa enemmän, oltaisiin varmasti lähdetty Madridista tai Lissabonista kohti Coruñaa ja sieltä Biskajanlahden rantoja pitkin Bilbaoon ja edelleen Madridiin. Nämä paljon aikaa vievät ja kilometrimääriltään melkoiset retket saavat odottaa tulevia kesiä. Ja jos ei enää sitten eläkemummo jaksakaan, sitten mennään oivallisella vaihtoehtokyydillä eli julkisilla.

Hauskaa alkavaa vuotta 2019 ja paljon, paljon mielenkiitoisia ja jänniä juttuja!

Vihdoin lunta

19.12.2019


Kauhea kutina ostaa lentoliput ensi kesän reissulle! Mutta ehkä vielä odotan päivän tai kaksi! Luin vuoden 2013 fillarireissua ja ihmettelin, että miten kummassa jaksoin kattilat, pannut ja kaikki vermeet laukussa polkea melkoisia matkoja per päivä ja kaikkiaan yli 1 600 kilsaa noin 3,5 viikossa. Se oli melkoinen matka keskellä kesähelteitä! Mutta ihanat muistot siitä jäi, vaikka Jari sairastuikin.

Meidän elämä on ollut viikonloppujen osalta aika kiirettä. Lauantaiaamuna loikattiin laivaan ja piipahdettiin muutaman tunnin visiitille Tallinnan joulutorille ja vähän ostoksille. On ihan mukava käydä siellä noin kerran vuodessa. Paljon oli muutakin väkeä liikkeellä, laiva ääriään myöten täynnä ja pikkujouluväkeä juhlimassa.

Eilen pääsi vihdoin lumitöihin, tänään se vähäinen lumi taitaa olla muisto vain. Ajattelin kyllä kotiin mentyäni väsätä lumilyhdyn tai jotakin muuta kivaa pientä pihalle, mutta katsotaan nyt, onko mistä väsätä.

Piparkakkuja on leivottu ja niihin on puristeltu runsaalla kädellä eri värisiä massoja. Ehkä vähän jopa liian kanssa! Lanttulaatikot on paistettu kuten myös mutsille kakku. Meidän 2,5 kilon kinkku odottaa pakasteessa viikonloppua, jolloin uuni kutsuu.
🐽🐽🐽
Minä olen lomalla tulevan perjantain ja joulun jälkeisen torstain. Tulee mukavan pitkä vapaa, josta alkupään (yhden päivän) käytän siivoamiseen ja leipomiseen ja muu aika menee laiskotellessa. Aattona haetaan mutsi ja mennään Munkkivuoreen joulupukkia katsomaan ja syömään jouluateria. Seuraavana päivänä tulee sitten ainakin Jarin mutsi meille, mahdollisesti muitakin.
🐽🐽🐽

Me ostettiin liput Bob Dylanin kesäkuiselle keikalle Hartwall Arenalle. Jo helmikuussa menen nuorimman pienen kanssa Disney on Ice -näytökseen sekä Kaupunginteatteriin syyskuussa Pientä merenneitoa katsomaan kahden vanhemman kanssa. Lasten kanssa on tosi mukava käydä siellä ja täällä, hyvällä mielin pääsee itsekin näkemään sellaista, jota muuten ei ehkä näkisi.

Kuten nyt vaikka Putous! En kuuna päivänä enkä tuskin koskaan olisi mennyt Putouksen kenraaliharjoituksiin (8.12.) ilman pieniä. Ei ole tullut mieleenkään katsoa tai seurata moista ohjelmaa tv:stä. Olikin aika haasteellista hinata itsensä Telakalle, mutta menihän se vaikka ei kauheasti antanutkaan. Lapsilla oli hauskaa ja jännää ja se kyllä riitti minulle.

🎅 Oikein hyvää joulua ja reipasta vuotta 2019 kaikille.🎅

Kohti joulun riemuja

07.12.2018


Me keravalaiset olemme siitä onnellinen kansa, että meidän iloksi ja riemuksi on kirjaston eteen väkerretty valotaidetta, joka pimeän tullen on mitä upein ja tuo ilo, valoa ja hyvää mieltä ohikulkijoille.

Ihan kun tuo ei vielä meille riittäisi, entisen ikävästi harmaan ja autioituneen Anttilan tavaratalon ikkunaan on ilmestynyt Sherwoodin jouluikkuna ja toriaukiolle on noussut kaunis joulukuusi. Kyllä meidän kelpaa rientää kohti joulua!
👀👀👀
Itsenäisyyspäivä meni Röykässä blinejä ja kalaseljankaa syöden. Kiitos taas kerran kaikista herkuista, M&A!

Tampere, tuntematon kotimainen

03.12.2018


Lauantaina hypättiin junaan ja matka kohti Tamperetta alkoi. Ja junakyyti loppui myös jo Riihimäellä, josta jatkettiin matkaa bussilla. Ne ratatyöt ...

Me ollaan käyty Tampereella viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen ehkä noin pari kertaa eli melko tuntemattomiin maisemiin loikattiin.

Meillä oli liput Tullikamarin J. Karjalaisen keikalle lauantai-illaksi ja yöksi varattu hotellihuone ihan vierestä eli keskustan välittömästä lähteisyydestä.

Ennen keikkaa käytiin ruokailemassa nepalilaisessa, jossa ruuan tulisuus mitattiin chilikuvien määrällä ihan kuten täällä meilläkin. Mutta jos siellä otti puolivälin tulisuuden, se oli todella, todella tulista josta tarjoilija myös varoitti jo tilausta ottaessa. Vaan eipä uskottu ja siitä syystä itse ruuan maku jäi hämärän peittoon chilin poltellessa makuhermoja.

Ehdittiin ennen keikkaa vielä kierrellä heti kaupungilla. Ihasteltiin vanhojen rakennusten kauneutta ja sitä, että ovat malttaneet jättää vanhaa ja arvokasta paikalleen. Näinhän ei kaikkialla ole.

Tamperelainen poro
Itse keikka meni meidän yleisön osalta hienosti hoilaten Karjalaisen ja bändin apuna Ankkurinapit ja kaikki tutut, mihin sanat muistuivat mieleen. Ja Karjalainen oli bändeineen juuri niin hyvä ja tutun oloinen kuin olettaa saattaa. Rentoa soitantaa koko bändiltä ja yleisö ei voisi yhtään enempää olla mukana kuin mitä nyt oli. Voisi luulla, että muusikolle ei juurikaan parempaa kiitosta yleisöltä saa kuin sen, että se osaa sanat uusiin ja vuosikymmeniä sitten syntyneisiin biiseihin. Ihan vedet nousi silmiin! Keikka oli jo jonkin aikaa sitten myyty loppuun ja jengiä oli varmasti toista tuhatta.

Perjantain Kultuuritalon keikka Helsingissä oli niin ikään loppuunmyyty ja sinne me ei lippuja saatu, siksi Tampere. Kulttuuritalon keikasta löytyi jostakin kirjoitus ja se sai kehuja niin kuin varmasti tämä Tullikamarinkin omalla tahollaan.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertelemään kaupungille. Käveltiin joulutorille, käytiin Vapriikissa ja ihasteltiin Tammerkosken ympärillä olevaa miljöötä. Kaunis kaupunki, vaikka keskustan kadut olikin revitty auki ja raitiovaunutien rakentaminen oli kesken. Kesällä täytyy lähteä uudestaan ja ottaa fillarit mukaan, että pääsee vähän pidemmälle keskustan alueelta. Pispala pitäisi kyllä nähdä ja siinä samalla voisi katsastaa lähialueita laajemminkin.