Ihmisen parasta aikaa

29.05.2020


Tämä kevät - nyt kun harmaudesta, koleudesta ja sateista on päästy - on niin kaunista aikaa! Vähän menee tuo illan valoisuus sivu suun, koska me herätään aamuisin niin aikaisin, ettei vaan jaksa enää illalla pysyä myöhään hereillä. Yksi aamuyö herätin Jarin katsomaan auringon nousua, oli tosi kaunis. Varmasti se auringon laskukin olisi yhtä komeaa katseltavaa, jos vaan jaksaisi.

Uusi lajennusosa terassilla keinuineen on ollut ahkerassa käytössä, välillä untuvatakki päällä. Siihen kun paistaa aurinko aamusta iltaan, niin kyllä kelpaa eläkeläisen puolisoineen keinutella.

Otettiin neuvosta vaarin ja naputeltiin hyönteishotelleja muutamaan kohtaan lähelle hedelmäpuita ja -pensaita. Kävi vain niin, että pihassa aiemminkin vieraillut tikka naputti molempien hotellien useampaan seinään melkoiset kolot ja nyt ne ovat sitten ilmavia mutta myös verkolla ympäröityjä. Hyönteisiä ei ole niissä näkynyt kuten ei myöskään Jarin väsäämässä perhosbaarissa, joka on coctaileineen odotellut asiakkaita.

Nyt juuri omenapuut kukkivat mahtavasti eli syksyllä odotettavissa ehkä paljon omppuja. Luumupuun kukinta oli niukka mutta kaunis sekin. Tuossa meidän yläpihan rinteessä on pieni mustikkamaa ja niitäkin näyttäisi junnujengin iloksi tulevan ihan kivasti.

Kaikki istutukset on nyt istutettu ja pavut, porkkanat ja herneet kylvetty yhteistyössä junnujen kanssa. Chilit voivat hyvin ja kukkivat tuossa seinän vieruksella auringon paisteessa.

Käytiin pari viikkoa sitten Tuusulanjärvellä kalassa kanootilla, kalaa ei saatu. Menomatka Järvenpään suuntaan sujui mukavasti myötätuulessa, mutta kun käännyttin paluumatkalle, oli mahdoton vastatuuli ja töitä tehtiin olan takaa, että edettiin. Varmaan eka kerta vuosien saatossa, etten pelännyt kaatumista vaikka pärskeitä riitti kastumiseen saakka ja kanootti keikkui ja vaappui varsinkin järven ylityksessä. Seuraavana päivänä kyllä käsissä tuntui rehkiminen. Viikko sitten lähdettiin kalaan merelle. Silloinkin tuuli ja kalastaminen onnistui vain paluumatkalla myötätuulessa, Jari sai yhden hauen.

Jari kävi lääkärissä pitkittyneen yskän vuoksi ja lääkäri oli sanonut, että hänellä on ehkä/todennäköisesti ollut koronavirus aiemmin. Jos näin on, meidän perhe ja lähipiiri on päässyt todella vähällä kun lehdistä on voinut lukea monista viruksen tuomista vakavista ja pitkäkestoisista oireista. Vasta-ainetestejä ei suositeltu otettavaksi, koska ne eivät kuulemma ole välttämättä kovinkaan luotettavia.

Itse olen edelleen käynyt mutsin luona pari kertaa viikossa "seurustelemassa" siivoamisen ja ruuan laitoi  lomassa. Nyt kun on niin valoisaa aamuin ja illoin, vuorokauden ajat ovat hänellä ihan sekaisin. Saattaa soitella ei vaan meille lapsille vaan kaikille muillekin aamuvarhain, mikä ei ole kauhean mukavaa niiden muiden osalta. Viikonpäivät ja kuukaudet ovat olleet jo pidemmän aikaa hänellä hakusessa, mutta väliäkös tuolla. Elämä soljuu eteenpäin hitaasti mutta varmasti päivästä tai kuukaudesta riippumatta.

Siellä niin kuin täälläkin kaikki hyvin. Aurinkoisia alkukesän päiviä teille kaikille.

Kirsikkapuukaupunki Kerava kukkii ja lumoaa

06.05.2020


Niin kaunista kun kirsikkapuut kukkivat, aurinko paistaa ja on lämmintä. Kevät on kyllä hienoa - ellei peräti ihmisen parasta - aikaa nyt kun puihin puhkeaa lehdet ja nurmikko vihertää.

Meidän pihaan ei vielä koristekirsikkapuuta ostettu, luumupuu toisen kaveriksi kyllä ja unikon - upein kukinta ikiniä - taimia muutama.

Kaikenlaista pikkukivaa

04.05.2020


Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että kaikenlainen istutus on ajankohtaista. Tai ehkä vähän aikaista, mutta siitä viis. Eilen notkuttiin puutarhan portin takana ja odoteltiin niiden avautumista. Ostettiin kahdeksan chiliä ja nyt ne tuolla ulkona värjöttävät ilman auringon lämpöä ja paistetta. Ei huolta, kyllä ne selviävät kunhan muistaa kylmempinä öitä kuskata sisään. Omat tammi-helmikuussa kylvämät chilit ovat jääneet niin onnettomiksi, että ei ne ainakaan tänä vuonna ehdi kukkimaan saatika satoa tuottamaan.


Pihapuiden kaadon jäljiltä kaikki on halottu, pilkotu ja pinottu. Siihen meni noin puolitoista kuukautta, että saatiin kaikki sen tiimoilta tehtyä. Nyt kun kuusi ei varjosta enää talon nurkalla, aurinko pääsee paistamaan täysillä iltapäivän. Näyttää kaikki niin pölyiseltä, että hävettää. Pitäisi tehdä suursiivous mutta kun ei huvita oleskella sisätiloissa.

Jari palasi töihin ainakin hetkellisesti reilun neljän viikon lomautuksen jälkeen. Fillarireissua ei olla suunniteltu, koska se ei tänä kesänä tule onnistumaan. Lähdetään ehkä nyt sitten sinne pohjoisesta etelään fillarireissulle, mikäli tämä korononaepidemia pysyy edes jonkinlaisessa kontrrollissa täällä Suomessa.

Rakennettiin pihalle jatko-osa grilliterassille ja lauantaina haettiin siihen retropihakeinu. Mukavan näköinen jatkosta tulikin, nyt ikään kuin oma soppi tuo keinukulma. Katosta ei voinut ajatellakaan keinuun, koska tuohon tuulee sen verran, että lähtisi lentoon koko hökötys. Aurinko siihen paistaa sitten kun paistaa lähes koko päivän, joten lämmintä riittää kyllä.

Nyt kun ollaan taas päästy nukkumaan ikkunat auki, linnut aloittavat laulelunsa jo heti aamuneljältä. Ei kylläkään meidän pihapuissa, koska niitä ei juurikaan enää ole mutta tuossa metsän reunassa ihan lähellä. On niin hienoa herätä mustarastaan lauluun. Kaadetun koivun lintupönttö sai uuden sijoituskohteen talon tikapuiden yläosasta ja nyt sinne tintti kuskaa pesätarpeita.

Pandemiasta huolimatta olen käynyt mutsin luona pari kertaa viikossa. Siivonnut, pessyt pyykit, juonut kahvit ja pitänyt vähän seuraa. En kyllä ole ihan samaa mieltä vanhusten eristämisestä, koska ainakaan meidän mutsi ei muista minuuttia pidempään, miksi muut eivät käy ja miksi hän ei voi lähteä kauppaan mukaan. Joka ainoa kerta samat selitykset, että nyt on koronaviirus joka on vanhuksille erityisen ankara ja siksi eristys. Selvästi huomaa myös sen, että liikkuminen on entistä kankeampaa ja epävarmempaa kun ei pääse yhtään kodista pidemmälle. Juttelee iltaisin isän kanssa, joka on kuollut jo kohta kolme vuotta sitten. Vähän pelottaa, milloin mielenterveys yksinäisyydestä johtuen alkaa pettää. Kun on tulossa äitienpäivä ja kaikki, surettaa.

Junnujengi on piipahtanut muutaman kerran meidän tontilla. Kiva nähdä heitä ja heidän vauhtiaan. Turvaväli on iskostunut heidän mieliinsä niin hyvin, että jos menen liian lähelle, alkaa torjuntakeinot. Nuorin päiväkoti-ikäinen oli viimeksi käydessään vähän allapäin ja kyseli, milloin tämä loppuu että päästään käymään heillä. Voi kun sen tietäisin, niin heti kertoisin. Toivottavasti kuitenkin syksymmällä päästään yhdessä vaikka parin päivän Saariselkä-reissulle koko katraan kanssa.

Ollaan käydy useamman kerran aamuvirkkuina aamukalassa. Mitäänhän ei ole kyllä tullut, mutta siellä on ihan mukava kauniina kevätaamu odotella saalista ja ihastella maisemia. Kunhan ilmat lämpiävät, lähdetään kanootilla kalaan vähän kauemmaksi ja jossakin vaiheessa sitten Savoon kun jäätkin ovat viimeinen lähteneet..

Vappupäivänä lähdettiin fillareillal ensin junalla Tikkurilaan ja sieltä Lavangon crossiradan kautta kotiin. Oli mukava nähdä toimitsija-aikaisia (eli noin 20-30 vuotta sitten) kuskeja edelleen harrastuksen parissa. Kauhea vastatuuli kotimatkalla.

Meillä kaikki hyvin, toivottavasti teilläkin.