Lapin reissu tiivistettynä
8.7.2024
![]() |
Lenkki heitetty, nyt kohti Ivaloa. |
Välimatkan siellä on pitkiä, mikä vähän rasitti. Ei asutusta, ihmisiä eikä kaupoista tai kahviloista tietoakaan. Onneksi oli keittiö mukana, sai taukopaikoilla syödäkseen.
Kilometrejä tuli kaikkiaan noin 525, upeaa luontoa päivästä toiseen ja ihania kohtaamisia. Ei nähty kuukkelia eikä muitakaan eläimiä poroja lukuun ottamatta.
Inarin hautausmaan Pyrkyreiden palsta vetää aina hiljaiseksi ja Inarijärvi pelottaa ja herättää niin suurta kunnioitusta, että, pysyn rannalla. Jokin siinä kirkasvetisessä järvessä tuo tunteet pintaan. Ehkä se, että siellä on historiallinen saamelaisten uhripaikka sekä hautausmaina toimineita saaria, saa pysymään sieltä pois. Näen asian niin, että minulla ei vaan yksinkertaisesti ole mitään oikeutta mennä sohimaan ja sotkemaan sinne.
Saamelaismuseo Siida on myös yksi niitä paikkoja, joihin haluaa aina palata Lapissa käydessään. Se on upea kattaus saamelaiskulttuuria ja pohjoisen luontoa. Uusi näyttely on nimeltään "Nämä maat ovat lapsiamme" ja museo on valittu vuoden 2024 eurooppalaiseksi museoksi, eikä aiheetta.
![]() |
Meidän poppivehkeet. |
Pyöräilijöitä nähtiin harvakseen, lähinnä sitten Inarissa ohikulkumatkalla ja kauppareissulla. Tuo meidän ajama reitti ei ainakaan kovin rasittava maastoltaan ollut, mutta hyttys-, mäkäräis- ja paarmaparvet pitänevät osan meidän kaltaisista matkalaisista kaukana pohjoisesta. Prätkiä oli paljon liikkeellä yksin ja porukoissa.
Me tuskin enää lähdetään fillaroimaan Lappiin. Jos ja kun sinne mennään, autolla kuljetaan. Nyt heitettiin se koronakesän lenkki, joka jäi tekemättä kun ei päästy rajan yli Norjaan.