Lappi ja länsirannikko

12.09.2025

Juhannusviikolla lähdettiin Turkuun parin yön visiitille. Ensimmäinen yö oltiin laivahostelli Boressa ja toinen hotellissa. Mentiin junalla ja pyörät mukana. Kahden päivän aikana ehdittiin pyöräillä Ruissalossa ja ympäri Turkua sekä piipahtaa Kaarinassa. Käytiin Turunlinnassa ja Kakolan tiluksilla, josta löytyy mielenkiintoinen hotelli vanhassa vankilarakennuksessa. Alue oli muutenkin mukava ja erikoinen tutustumiskohde. 

Turku on iloinen ja kaunis kesäkaupunkiyllätys ja meille melko vieras käyntikohde. Helppo kohde juna/pyörämatkailuun.

Juhannus ja siitä muutama viikko eteenpäin vietettiin kotona. Jari pyöräili paljon maastossa ja maantiellä koleasta säästä huolimatta.

Heinäkuun puolivälissä lähdettiin junnujengin ja heidän äitinsä kanssa Ylläkselle. Me ja meidän pyörät plus kaksi junnua pakattiin itsemme yöjunaan ja kohti Kolaria, loput lähtivät matkaan autolla. Edellisvuodesta poiketen oltiin viisastuttu ja varattu makuuhytti yläkerrasta, jossa oli ilmastointi. Aamupäivällä saavuttiin Kolariin ja junnut noudettiin asemalta, me polkaistiin helteessä Ylläsjärven kautta Yllästunturille. Melko mukava reitti mutta lopussa tiukka rutistus.

Meillä oli oikein kiva ja tilava huoneisto ja sieltä käsin tehtiin retkiä niin tunturille kuin maastoonkin kävellen ja sähköpyörillä. Jari kävi kokeilemassa alamäkiajoa ja ihastui. Junnujengi äiteineen kävi uimaretkillä sekä Äkäslompololla että Ylläsjärvellä. Meillehän sattui helteinen kesäsää koko viikoksi, joten mikä oli ulkoillessa.

Loppuviikosta vietiin NUTS-juoksija Hettaan, käytiin junnujen kanssa syömässä poronkäristys ja palattiin Ylläkselle, josta valoisassa yössä lähdettiin hakemaan juoksijaa maalipäästä eli Pallakselta. Mukava kokemus nähdä tuokin tapahtuma, jossa taisi olla eri pituisilla matkoilla lähemmäs 2500 juoksijaa. Hyväkuntoisina tulivat maaliin, niin myös meidän noudettava. Äkäslompololla oli kilpailukeskus, joten siellä oli porukkaa ja fiilistä.

Me kaksi lähdettiin pyörinemme Ylläkseltä ensin Kolariin, josta junalla Ouluun. Junaa odotellessa käväistiin Ruotsin puolella jäätelöt syömässä. Muut lähtivät kotia kohti autokyydillä. Oulussa oltiin pari yötä ja sieltä lautalla Hailuodon Marjaniemeen. Kaunis paikka ja ensi vuonnahan sinne mennäänkin hienoa siltaa pitkin ja lautta jää historiaan.

Parasta tällaisessa matkaamisessa on kyllä uusien ja ventovieraiden ihmisten kohtaaminen. Tavattiin muutama matkapyöräilijä ja terveisiä Hailuodon mukavalle pyörämiehelle, joka oli ihan vaan lenkillä omaksi ilokseen.

Meidän matka jatkui siitä kohti Siikajokea, Kalajokea, Kokkolaa, Uusikaupunkia ja Vaasaa, jossa yövyttiin pari yötä. Kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä meille tuolla lännessä, Raippaluodon silta, joka on Suomen pisin ja varmasti yksi kauneimmistakin, oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen. Siihen vielä kun lisätään Merenkurkun saaristo Unescon maailmanperintökohteena niin mitäpä sitä muuta kaipaakaan. Niin kaunista, että kyllä kannatti polkaista ja viettää lähes pari viikkoa siellä päin Suomea.

Meidän alkuperäinen tarkoitus oli jatkaa polkemista vielä Poriin, mutta päätettiin hypätä junaan jo Vaasassa ja matkata Tampereelle ja sieltä sitten kotiin samana päivänä. 

Pitkiä päivämatkoja tuli hurjan hellejakson jatkuessa, muutama vähän liiankin pitkä johtuen siitä, että majoitusta ei löytynyt kohtuullisen matkan päästä. Kaikkiaan kilometrejä kertyi noin 650.

Elokuussa lähdettiin viikoksi Punkaharjulle autolla ja pyörät kyydissä. Kalastettiin joka päivä ja saatiinkin syödäksemme sekä ahventa että kuhaa. Käytiin Savonlinnassa autolla ja kerran pyöräiltiin sinne muikuille ja tapaamaan Jarin serkkua puolisoineen. Piipahdettiin opastettu kierros Savonlinnassa ja saatiin moottoriveneajelua kaupungin ympäri. 

Tuollainen mökkimatkailu yhdessä kohteessa ei ole meidän juttu. Heti kun ei ole mitään "suunnitelmaa" mitä tehdä, pitkästyy. Koko ajan pitäisi mennä tai ainakin istua kalassa. Kotona on onneksi toisin ja aika kuluu joko tekemällä ties mitä tai olla tekemättä yhtään mitään.

Samalla reissulla käytiin Parikkalan Patsaspuistossa ja se olikin mielenkiintoinen ja mystinen ITE-taiteen keidas. Jo edesmenneen Veijo Rönkkösen teoskokonaisuus on syntynyt yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tuloksena. Puistossa on viitisensataa betonipatsasta eksoottisista aiheista, eläimistä, kasveista ja vieraiden kulttuurien ihmisistä.

Ja tässä vielä yksi mieleenpainuva koettu elämys: käytiin Tampereella Susijengin Saksa matsissa. Oltiin toiseksi ylimmäisellä rivillä, mutta hyvin nähtiin vaikka ihan kaikkia Saksan koreja ei olisi välttämättä huolinut nähdäkään. Sen verran rökäletappiota tuli. Mutta hienosti on muuten pelattu ja noin vartin päästä alkaakin välierä Saksa-Suomi, joten nyt tv:n ääreen.