La 9.5.2026 / Fuente-Alamo - Villena / 56 km

Lähdettiin polkemaan kohti Villenaa pelon sekaisin tuntein. Edessä häämötti synkkääkin synkemmät sadepilvet ja sitä oli luvattu säätiedotuksissakin. Aamu oli muutenkin kolea ja varpaita paleli sandaaleissa.

Meidän piti häiritä meidän majoituksen ystävällistä omistajaa, koska paiskattiin ovet lukkoon ja jätettiin avaimet pöydälle. Sitten huomattiin, että minä olin unohtanut yhtä jos toista huoneen pöydälle. Siispä soittamaan ja viestittämään, että voisi tulla avaamaan vielä ovat. Ja tuli. Saatiin asia hoidettua ja lähdettiin eteenpäin.

Kun 15 kilometria oli jäljellä, sade alkoi. Maailma musteni ja vettä tuli taivaan täydeltä aina loppuun saakka. Autoista annettiin meille jo varoituksia, että kohta tulee vetää ja paljon, varautukaa. Varauduttiin sen mitä kyettiin eli puettiin sadeasut päälle.

Oltiin kyllä niin palelluksissa ja synkällä mielellä kun hostelliin päästiin, että itku ei ollut kaukana. Kuuman suihkun jälkeen kaikki oli taas hyvin. Aurinko paistoi ja päästiin kaupungille ruokailemaan ja vähän hortoilemaan sokkeloisia kujia pitkin.

Villena oli pieni kaupunki, jossa oli paljon jyrkkiä ja kapeita kujia. Kaupungissa ja sen ympäristössä on joukko historiallisia jäänteitä kuten kaksi linnaa ja useita kirkkoja, erakkomajoja, palatseja ja aukioita sekä museoita.

Lämpötila aamun +10 päivän +12, aamulla pilvipoutaa, päivällä kaatosade, illalla aurinkoista mutta koleaa.

Su 10.5.2026 / Villena - Alicante / 72 km

Mahtavan muhkeat sumupilvet roikkuivat meidän nenän edessä, kun aamulla lähdettiin kohti Alicantea ja meidän viimeistä "lomakohdetta". Oli kosteaa ja koleaa, luvassa vastatuulta mutta myös aurinkoa.

Alkumatka meni moottoritien vierustaa. Sitten me valittiin sellainen ns. oikotie, joka oli osittain päällystetty, osittain hiekkainen, kivikkoinen ja paljon lyhyitä ja jyrkkiä nousuja/laskuja. Kyllä siinä lämpeni. Tällä soratieosuudella oli paljon maastopyöräilijäitä akkupyörineen ja sitten me munamankeleilla.

Kun maastopyöräosuudelta siirryttiin taas maantielle, pyöräilijöitä oli paljon tulossa ja menossa. Meillähän alkoi mukava alamäkivoittoinen osuus kohti Välimerta. Mitään hurjia laskuja ei ollut, sellaista mukavaa loivaa jossa jarruja ei tarvinnut huudattaa koko aikaa.

Matkalla ei oikein ollut mitään missä pysähdellä ja täällä Alicantessa sitten taas valtavat ruuhkat ja ihmispaljoudet. Ajoin niin paljon kun uskalsin jalkakäytävillä, loput sitten ajotiellä. Kaupungin reunamilta oli kyllä erinomaisen hyvä pyörätie tänne lähes keskustaan, joita pitkin pääsikin kätevästi ja turvallisesti etenemään. Tuolla rantatiellä matkalla hotelliin ei uskalla eikä saakaan pyöräillä, poliisit olisivat todennäköisesti heti kimpussa. Ihmisiäkin on niin paljon, että parempi vaan kävellä.

Kirjauduttiin hotelliin, joka on kaupungin ulkopuolella noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Illalla lähdettiin vielä kävelemään kaupungin vilinään ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä, jota oli +24.

Ma 11.5.2026 / Alicante 

Nyt se sitten on viimeinen etappi käsillä. Lähes neljän viikon reissu on heitetty onnistuneesti ja ilman vaurioita. Sää olisi saanut olla vähän poutaisempi ja lämpimämpi ajoittain. Ei kaivata helteitä, mutta ei ole mukava palellakaan joka aamu lähtiessä.

Täällä Alicantessa meidän hotellihuoneeseen kuuluu parveke merelle päin. Tuotiin pyörät parvekkeelle ja ne on sieltä hyvä ottaa kun lähteen ajelemaan kaupungille. 

Tänään ollaan fillaroitu rannikkoa molempiin suuntiin ja käyty vähän pidemmälläkin. Alicantessa nähtiin ja kuultiin ensimmäiset suomalaiset, muuten me ollaan pidetty lippu korkealla ihan kaksin. Ollaan syöty kahteen otteeseen kun tuntuu, että on koko ajan nälkä. Eipä silti, että tässä nälkiintyneeltä näyttäisi. Jotenkin vaan on tuo ruokailu taas jäänyt lähes pelkän salaatin, jogurtin ja hedelmien varaan.

Käytiin ostamassa pyörälaatikot ihan keskustasta postikonttorista, rullattiin ne ja kuskattiin tuolla ruuhkassa pakkarilla noin metrin levyistä rakennelmaa. Samalla reissulla Jari pulahti Välimereen kastautumaan.

Ylihuomenna lento Suomeen ja polkaisu Keravalle. Siinä se sitten taas on. Ei muuta kun uutta suunnittelemaan. 

Pe 8.5.2026 / Albacete - Fuente-Alamo / 61 km

Eilen vielä luultiin ja varauduttiinkin siihen, että palataan hetkellisesti vuoristoon ja raskaisiin nousuihin. Mutta meillähän olikin sellainen pitkiä ja loivia nousuja/laskuja päivä. Syötiin hyvä ja riittävä aamupala hotellissa ja lähdettiin liikenteeseen.

Osattiin ihmeen hyvin Albacetesta ulos ja oikealle tielle suhaten moottoritien yli ja ali pieniä huoltoteitä. Tänne tultiin peltojen halki puuskittaisessa vastatuulessa puskien. Muutama todella pienen pieni kylä oli matkalla, muuten ei yhtään mitään. Tie oli alkumatkan osittain huonokuntoinen ja hiekkatie kulkien moottoritien tai radan kyljessä. Loppumatka tultiin viljapeltojen ja viiniviljelysten keskellä. Kauniit ja rauhalliset maisemat. Mutkia ei matkassa juuri ollut ja nousut näki jo kilometrien päähän. Pikkupupuja ryhtäilee kymmenittäin tuolla tien reunoilla ja pellolla.

Sellainen ihme tänään nähtiin, että autoilija ulkoilutti kahta isoa koiraansa siten, että itse ajoi autoa, käsi ulkona ja koirien hihanat ikkunasta ulkona. Ulkoilureitti oli moottoritien viereisellä tyhjällä alueella, jossa risteilee paljon pieniä hiekkateitä. Koirat hölkyttivät kieli pitkällä auton vieressä aika lyhyessä hihnassa.

Tänne kaupunkiin kun tultiin, hotellin omistaja oli varmaan nähnyt meidät ohittaessaan autolla tuolla matkalla tai kyylännyt sitten ikkunasta. Hän oli joka tapauksessa huiskimassa meille ajo-ohjeita jo kaukaa. Kyllä ei koskaan muistaakseni ole ollut niin sydämellistä ja ystävällistä vastaanottoa kuin täällä. Oltiin varattu halpishuone omalla kylppärillä, meille annettiin paras mahdollinen parvekkeellinen iso huone.

Omistaja saattoi meidät lähiravintolaan syömään, jossa olikin erinomainen valikoima. Minä söin siivutetun jättiläistomaatin, jonka väliin oli laitettu tonnikalaa, tuorejuustoa, oliveja ynnä muita herkkuja. Jari söi kalalautasen jälkiruokineen. Ruokajuomana oli paikallinen valkoviini. Tämähän on viininviljelyaluetta, joten eri vaihtoehtoja oli.

Eilen Albacetessa ehdittiin aamupäivän aikana laukata kaupungilla ennen vesisateen alkamista. Lämpötila oli aamutuimaan +6 astetta ja kaupungilla mittari näytti +12. Iltapäivällä alkoi sade ja se jatkui aina iltamyöhään. Käytiin lounaalla ja kierreltiin kaupungilla, sitten loppupäivä pidettiin hotellihuoneessa sadetta. 

Eka kerta varmaan koskaan eteläisen Euroopan reissuilla, että pyöristä otettiin säilytysmaksu tai mikä lienee ollut. Säilytys oli kuitenkin jossakin tyhjillään olevassa varastohuoneessa eli ne eivät tavallaan vieneet tarvittavia tiloja. Kahden yön majoitus pyörille maksoi yhteensä 12 euroa.

Tapana on ollut, että lähdetän äidille postikortin ainakin suuremmista kaupungeista ja aina kun sellaisen löydän. Tänä päivänä alkaa olla melko työlästä postikortteja löytää saatika että jos sellaisen on saanut käsiinsä löytyisi vielä postilaatikko, mihin sen pudottaisi. Muutamassa suuremmassa kaupungissa on postia lähtenyt.

Sää on ollut tänään perjantaina poutainen ja puolipilvinen, aamulla +8 ja iltapäivällä +17. Kylmä ja meille vastainen tuuli puhalteli 5-6 m/s.

Meillä on kaikki hyvin.

Ma 4.5.2026 / Cuenca - Castillo de Garcimunoz / 76 km

Aamulla herättiin kaatosateeseen. Sade kaikeksi onneksi lakkasi ja kun lähdettiin, mittari näytti +13. Meillä kertyi kilometrejä jo ennen kun päästiin kaupungista ulos, lähes kymmenen. Etsittiin ja ajeltiin edestakaisin ja päästiinpä viimein ulos ja jos ei nyt ihan oikealle tielle, menosuuntaan kuitenkin.

Alku lähti mukavasti, mutta niinhän siinä taas kävi, että vastatuuli hurjine puuskineen iski. Meillä oli monen kilometrin nousu, ei mikään jyrkkä mutta hiton pitkä ja tylsä ja tuuli tysytti sitä entisestään. Säätiedotuksen mukaan tulen nopeus oli 5-6 m/s. Oli kyllä niin työlästä polkea ja oikeastaan pelotti, että milloin se puuska taas iskee.

Tänään maisemat muuttuivat ja tultiin pois vuoristosta. Nyt on ajettu kumpulevaa ylä- ja alamäkeä, viljapeltoja oikealla ja vasemmalla. Hyväkuntoisia päällystettyjä ja vähäliikenteisiä teitä. Oikein kaunista maisema eri sävyineen. 

Ajalteltiin vähän kilometreissä säästää ja lähdettiin oikomaan. Kannattiko? No ei kyllä. Se muutama kilometri mikä matkassa säästettiin, tuli ajallisesti takaisin tuplana. Vajaan kymmenen kilsan oikotie vei viljapeltojen keskellä kivikkoista kärrypolkua. Kädet kovilla.

Matkalla nähtiin belgialaispariskunta sähköpyörällä, jossa rouva istui edessä matalalla polkien. Muuten ei olle fillaristeja nähty, ei turistiajajia eikä muitakaan. 

Kun hostelliin viimeinen ehdittiin, oltiin kyllä aika puhki. Saatiin syödäksemme, kiva huone ja kaikki hyvin. Huomenna matka jatkuu etelää kohti.

Sää päivällä puolipilvinen ja +23.

Ti 5.5.2026 Castillo de Garcimunoz - La Roda / 62 km

Tänään meitä onni suosi tuulen suhteen, myötäinen. Päivä oli puolipilvinen ja hyvä ajella. Nyt ollaan palattu unikkopeltojen keskelle. On paljon oliivilehtoja ja viiniviljelyksiä. 

Ajeltiin melkeinpä koko matka moottoritien reunassa kulkevaa huoltotietä. Liekö tie viljelyksille vai mille, mutta kunto ei kummoinen ollut. Siellä ei ole liikennettä juurikaan joten mukava ajella ja väistellä monttuja.

Tällä seudulla kerätään tuulen voima käyttöön. Täällä on kymmeniä ellei peräti satoja tuulimyllyjä. Myllyjen humina kantautui korviin ohi ajaessa.

Meillä ei ole kyllä montakaan kertaa sattunut näin koleia ilmoja vuosien saatossa, mitä nyt on. Minä pyöräilen tällaista melko helppoa maastoa kolmen puseron voimin, joista yksi on merinovillainen, ja lisäksi vielä tuulitakki. Yhtä ainoaa kertaa en ole lyhythihaista puseroa käyttänyt matkaa tehdessä. Aamulla vedän tarvittaessa vielä pitkät housut jalkaan. Iltaisin ei ilman fleeceä tarkene alkuunkaan liikkua kaupungilla. Sitten kun tuolla vuoristossa ollaan ja on nousuja, saatan merinovillaisen ja tuulitakin ottaa pois mutta pitkähihainen pysyy päällä.

La Rodan kaupunki, jossa yövyttiin, on kuuluisa miguelitos-levonnaisistaan, jotka käytiin ostamassa meidän majoituksen lähistön leipomosta. Ihan hyvä, vaniljakiisseli/kastiketäytteinen pieni, makea leivos, joka nautitaan kahvin, hunajaliköörin tai siiderin kera. Me syötiin leivos leivoksena, koska ei saatu kahviautomaattia toimimaan eikä muutakaan tarjolla ollut.

Kaikki hyvin, puolipilvinen ja myötätuulinen ajopäivä.

Ke 6.5.2026 / La Roda - Albacete / 40 km

Meillä oli melkoisen lyhyt ajopäivä tänne Almaceteen. Ei pidetty mitään kiirettä aamulla lähdön kanssa. Käytiin aamiaisella, pakattiin ja sitten lähdettiin. Lämpötila oli niinkin alhainen kuin +6, joten normaalia kerrospukeutumista noudatettiin eikä taidettu koko matkalla vähentää vaatetusta yhtään.

Ajeltiin suurin osa matkaa moottiritien vierustan huoltotietä ja täällä Albacetessa oli jo hyvissä ajoin erinomaiset vihreät pyörätiet. Meillä on kahden päivän majoitus täällä ja sitten palataankin hetkeksi taas vuoristoon matkalla Alicanteen.

Sen verran ollaan käyty kaupungilla, että syötiin ja todettiin, että kauniita rakennuksia täälläkin. Huomenna lähdetään kierrokselle.

Tuhat kilometriä on tullut täyteen meidän taivallusta ja ehkä muutama sata vielä tulee. Viikko jäljellä, joista kolme yötä ollaan Alicantessa. Kaikki hyvin.

Te kaksi Madridin lentokentällä tapaamaamme pyöräilijää matkalla kohti Brysseliä, toinen Leppävirralta ja toinen Tampereelta, ottakaapa niin halutessanne yhteyttä vaikka kommenttiosioon. Harmittaa, ettei pyydetty yhteystietoja, oltaisiin ihan mielenkiinnosta kyselty teidän matkan edistymisestä.

Su 3.5.2026 / Cuenca

Yöllä satoi kaatamalla ja ukkosti. Lähdettiin kahdeksan jälkeen aamiaiselle tuonne kaupungille pieneen leipomo-kahvilaan ja siitä edelleen jatkettiin kävellen matkaa kohti Cuencan vanhaakaupunkia, joka on UNESCOn maaimanperintökohde. Se sijaitsee kallioisella kukkulalla ja pohjoisessa sitä reunustaa Jucar-joen rotkot ja etelässä sen sivujoki Huecar-joki. Vanhakaupunki on maurien perustama hyvin säilynyt keskiainen linnoitettu kaupunki.

Kaupungin korkeus merenpinnasta vaihtelee 905 metristä uudessa kaupungissa hieman yli 1060 metriin vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla. Sademääristä sanotaan, että ne ovat runsaampi kuin ympäröivillä alueilla vuoristoisesta maastosta johtuen.  

Syvän jokiuoman laidalle rakennetut riippuvat talot on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kiivettiin aivan vanhankaupungin huipulle, joska oli upeat näköalat alas uudenmpaan osaan kaupunkia yli tiilikattojen. Kapeita - mutta autolla ajettavia - kujia oli paljon, jalankulkijoille puolen metrin levyiset jalkakäytävät. Huipulle kulki myös paikallinen bussi. Hieno paikka. Paljon rappuja, kiipeämistä ja nähtävää.

Ehdittiin kierrellä varmasti pari tuntia ja sitten alkoi kaatosade. Ensin etsittiin suojaa kahvilasta, sitten kattojen alta ja kun sade vain jatkui, päätettiin lähteä alas hostellia kohden. 

Mukulakivikadut, sade ja paljasjalkakengät eivät välttämättä ole se paras yhdistelmä, mutta päästiin ilman liukasteluja alas, kauttaaltaan märkinä. Kyllä meillä sadetakit oli, mutta eipä paljoa auttanut. Rotkon yli menee kävelysilta, jonka alkupäässä käytiin ja käännyttiin takaisin sateen vuoksi.

Täällä oli aamulla koleaa, varmasti alle +10 ja sateen aikana +13. Iltapäivällä kun sade laantui, oli ihan mukava puolipilvinen ilma ja käytiin syömässä tuolla ns. pääkadulla.

Että sellainen Cuenca-visiitti tällä kertaa. Upea kaupunki, hienot maisemat ja paljon nähtävää ainakin tuolla ylhäällä vanhankaupungin puolella.

Huomenna matka jatkuu kohti etelää. Saapi nähdä, onko tuulta ja sadetta vai päästäänkö ihan nautiskelemaan ajamisesta.

 

 

Ke 29.4.2026 / Soria - Mediacelin / 79 km

Olipas melkoisen raskas päivä vai johtuiko parin päivän paussista. Ja oltaisiinko otettu meille majoitus tuolta Mediacelin korkeimmalta kohdalta, jos oltaisiin se tiedetty? Ihan kun tätä nousua ei olisi ilman lisäfiilistelyjä.

Eilen Soriassa kierreltiin vielä nähtävyyksien kimpussa. Kaupunki oli oikein mukava ja meidän majoitushan oli ihan Plaza Majorilla, joten kaikkialle oli lyhyt matka.

Täällä on aika omatoimisesti hoidettava nämä hotellit/hostellit nykyään. Verkon kautta tehdään sisäänkirjautuminen lähes jokaiseen paikkaan ja osassa, kuten Mediacelissa, avainkortin sai näpyttelemällä jos jonkinlaista koodia. Ohjeet ovat kyllä niin hyvät, että mekin selvitään niistä. Pyörätkin saatiin majoituksen koodintakaiseen lukittuun varastoon.

Tänään keskiviikkona noustiin Mediacelin kaupunkiin, jossa meidän majoitus sijaitsi 1210 metrissä. Olipa vääntämistä viimeiset metrit. Kaupunki on listattu matkailuautoille sopivaksi ja leirintäalue sijaitsee tasangolla tarjoten upeat panoraamanäkymät. Ja olihan ne komeat.

Kun Mediaceliin päästiin, alkoi sataa kaatamalla. Tuli rakeita, ukkosti ja salamoi. Tänne ajaessa jouduttiin muutama kerta vetämään sadevermeet päälle, koska vettä tuli ihan reippaasti.

Saatiin syödäksemme lähiravintolassa kunnon rasvainen ranskalais-muna-annos. Tämä meidän syöminen on olllut taas vähän sinne päin. Aamiainen on ihan ok, mutta sitten saattaa loppupäivä mennäkin ihan jonkun kevyen salaatin voimin. Lounaspaikoista nyt on turha unelmoida matkalla, hyvä jos baarin ja kahvia saa ostettua.

Maisemat täällä ovat niin upeita. Nähtiin heti Soriasta lähtiessä kattohaikaroiden majapaikka/pysähdyspaikka ja haikaroita oli kymmeniä.

Piti vielä tuon Mediacelin perinteestä sanoa sen verran, että niin mukavia, ystävällisiä ja välittäviä kun espanjalaiset ovatkin, joku mättää pahasti. Luin näet tuosta perinteestä ja ihmettelen, kuina sellainen eläimiin kohdistuva kiusa/kidutus edes voi olla mahdollista sivistysvaltiossa ja EU-maassa. Jokainen voi niin halutessaan Googlailla jokavuotisesta tapahtumasta.

To 30.4.2006 / Mediaceli -  Almadrones / 56 km

Tänään vappuaattona meidän matka jatkuu Almadronesiin. Komea monen kilometrin lasku Mediacelita alas. Täällä ei taideta vappua juhlia ainakaan näin aattona ja huomennakin työn päivänä kaupat saattavat olla auki tai sitten ei.

Meillä on ollut vastainen tuuli jo monta hiton päivää. Tuuli ei edes ole mikään pieni puhuri vaan ihan kunnon pyöritystä kuten tänään. Muuten ilmat ovat olleet fillarilla ajolle hyvät: lämpötila liikkuu aamun +8 iltapäivän +20, aurinko paistaa pilviverhon takaa ja iltapäivisin tai viimeistään iltaisin alkaa satamaan ja ukkostamaan. 

Kasvot ovat ruskettuneet molemmilta, on aurinkolasien jättämät vaalet rinkulat silmien ympärillä ja minulla on toinen korva kärähtänyt sieltä mistä aurinko on paistanut ennen pilveen menoa. Aurinkorasvaa on hölvätty paljon aina kun siihen on ollut syytä.

Maasto on ollut kyllä todella vaihtelevaa. On ollut nousua mutta myös laskua. Tänään ajeltiin osittain moottoritien vierusta kulkevaa hiekkatietä, joka oli jossain kohdin kätevästi paikkailtu jollakin mustalla mönjäpäällysteellä. Mönjästä ei saanut mitään selvää että milloin se oli pehmeää, milloin taas vähän jämäkämpää ja ajettavaa. Tiet ovat kyllä pääosin olleen ihan hyviä ja rekkarallia riittävästi. Ihan on turvallinen olo kyllä ollut kunhan pysyy pientareella ja seuraa takaa tulevaa liikennettä - kuten Jaria, joka välillä tunkee vierelle ajamaan.

Meidän majoitus oli sellainen moottoritienvarsihostelli, koska kilometrejä olisi tullut muuten aivan liikaa. Nehän eivät kaikista mukavampia ole jo sijainnista johtuen eli ihan moottoritien vieressä. Tällaiset majoitukset eivät ole meitä pyöräilijäitä varten vaan niitä miljoonaa ajavia autolijoita ja varmaan vielä rekkakuskeja varten. No, sellaisessa me yövyttiin. Saatiin syödäksemme ja ravintolassa oli aivan ihastuttava tyyppi meitä palvelemassa.

Pe 1.5.2026 / Almadrones - Canamares / 97 km

Tänään oli jo etukäteen tiedossa pitkä päivä hirmuisine nousuineen ja jossakin välissä myös laskuineen. Mutta kyllä se oli sellainen päivä, että enpä toista haluaisi. 

Tässä kuva meidän Garminista ja sen mainiosta datasta tämän päivän osalta. Muutenhan on sanottava, että Garmin tökkii pahasti vaikka kävi huollossa juuri ennen lähtöä.

Matkalla ei oikein ollut yhtään mitään, missä käydä syömässä tai juomassa tai pitää ihan vaan taukoa. Vastatuuli vaivasi "lähdöstä" "maaliin" ja loppumetreillä satoi kaatamalla. Jaloissa tuntuu nousut siinä määrin, että tekisi mieli huutaa hetkellisesti.

Tämä pieni kylä on yksi mielenkiintoisimmista Serrania de Cuencan alueella. Siellä on kuuluisa Canamares-ranta, joka on yksi alueen nähtävyyksistä. Canamares sijaitsee Serrania Median alueella ja vuoristo oli jylhä ja kaunis. 

Rankkasateesta - ja vähän väsymyksestäkin - johtuen ei pysähdytty kuvaamaan maisemia, mikä kyllä jäi vähän harmittamaan. Escabas-joki virtaa kaupungin läpi muodostaen kaksi suurta rotkoatilia-La Manchan tunnetuimmista sisämaan rannoista ja Canamaresin päänähtävyys.

Meidän majoitus oli keskellä kylää pieni ja mukava hostelli, jonne saavuttiin sateen kastelemina ja viluissamme. Onneksi lähistöllä oli hyvä ravintola, jossa saatiin iltapalaksi tonnikalasalaatti ja sitten nukkumaan.

Lämpötila oli aamun alle kymmenen plusasteen iltapäivän ehkä noin +18 asteeseen. Pilvistä, tuulista ja sateista.

La 2.5.2026 / Canamares - Cuenca / 59 km

Canamares tunnetaan myös pajupääkaupunkina, sillä ympäröivät pellot punertavat syksyllä luoden upean maiseman. Meidänkin aamuiselle reitille heti Canamaresin jälkeen osui paju"paaleja", jotka todennäköisesti olivat syksyn jäljiltä kuivumassa. Ehkä niistä aikanaan tehdään pajukoreja. Hauskan ja kauniin näköisiä pyramideja.

Tänään meillä olikin sitten sellainen vastatuuli, että eipä ole aiemmin tällä matkalla ollut. Alkumatka alkoi seitsemän kilometrin loivalla nousulla, mutta kyllä siinä aikaa ja voimia käytettiin ennen kuin se oli selätetty. Tuulenpuuskat piiskasivat kasvoja ja oli täysi työ pitää pyörä suorassa eikä puhettakaan, että olisi voinut ottaa vauhdissa vaikka juomapullon ja hörpätä. Ei uskaltanut.

Pysähdyttiin monta kertaa ihan vaan vetämään henkeä ja juomaan. Jari halusi ajaa edellä, että olisin päässyt helpommalle, mutta kun en osaa ajaa niin lähellä toista ja ottaa siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti, jätettiin pelleilyt sikseen ja minä puskin omin voimin.

Puolivälin jälkeen maasto tasaantui mutta tuuli ei. Heti kun vähänkin sai suuntaa käännettyä, oli melkeinpä hyvä ajella mutta suurin osa matkaa meni vääntäessä tuulta päin. 

Äärettömän kauniit maisemat. Paljon kotkia, upeaa vuoristoa ja muutama unikko. Täällä kukkii myös talojen pihoilla ruusut.

Nyt täällä Cuencassa ollaan pari yötä ja käydään katsomassa nähtävyyksiä kuten muun muassa syvän jokiuoman laidalle rakennetut riippuvat talot. Ollaan oltu täällä reppureissulla vuonna 2018 mutta ei kyllä muistu mieleen yhtään mitään.

Tänään ei satanut, lämpötila oli aamun +13 iltapäivän +21 asteeseen, kova puuskainen vastatuuli.

Meillä kaikki hyvin.