Ke 29.4.2026 / Soria - Mediacelin / 79 km

Olipas melkoisen raskas päivä vai johtuiko parin päivän paussista. Ja oltaisiinko otettu meille majoitus tuolta Mediacelin korkeimmalta kohdalta, jos oltaisiin se tiedetty? Ihan kun tätä nousua ei olisi ilman lisäfiilistelyjä.

Eilen Soriassa kierreltiin vielä nähtävyyksien kimpussa. Kaupunki oli oikein mukava ja meidän majoitushan oli ihan Plaza Majorilla, joten kaikkialle oli lyhyt matka.

Täällä on aika omatoimisesti hoidettava nämä hotellit/hostellit nykyään. Verkon kautta tehdään sisäänkirjautuminen lähes jokaiseen paikkaan ja osassa, kuten Mediacelissa, avainkortin sai näpyttelemällä jos jonkinlaista koodia. Ohjeet ovat kyllä niin hyvät, että mekin selvitään niistä. Pyörätkin saatiin majoituksen koodintakaiseen lukittuun varastoon.

Tänään keskiviikkona noustiin Mediacelin kaupunkiin, jossa meidän majoitus sijaitsi 1210 metrissä. Olipa vääntämistä viimeiset metrit. Kaupunki on listattu matkailuautoille sopivaksi ja leirintäalue sijaitsee tasangolla tarjoten upeat panoraamanäkymät. Ja olihan ne komeat.

Kun Mediaceliin päästiin, alkoi sataa kaatamalla. Tuli rakeita, ukkosti ja salamoi. Tänne ajaessa jouduttiin muutama kerta vetämään sadevermeet päälle, koska vettä tuli ihan reippaasti.

Saatiin syödäksemme lähiravintolassa kunnon rasvainen ranskalais-muna-annos. Tämä meidän syöminen on olllut taas vähän sinne päin. Aamiainen on ihan ok, mutta sitten saattaa loppupäivä mennäkin ihan jonkun kevyen salaatin voimin. Lounaspaikoista nyt on turha unelmoida matkalla, hyvä jos baarin ja kahvia saa ostettua.

Maisemat täällä ovat niin upeita. Nähtiin heti Soriasta lähtiessä kattohaikaroiden majapaikka/pysähdyspaikka ja haikaroita oli kymmeniä.

Piti vielä tuon Mediacelin perinteestä sanoa sen verran, että niin mukavia, ystävällisiä ja välittäviä kun espanjalaiset ovatkin, joku mättää pahasti. Luin näet tuosta perinteestä ja ihmettelen, kuina sellainen eläimiin kohdistuva kiusa/kidutus edes voi olla mahdollista sivistysvaltiossa ja EU-maassa. Jokainen voi niin halutessaan Googlailla jokavuotisesta tapahtumasta.

To 30.4.2006 / Mediaceli -  Almadrones / 56 km

Tänään vappuaattona meidän matka jatkuu Almadronesiin. Komea monen kilometrin lasku Mediacelita alas. Täällä ei taideta vappua juhlia ainakaan näin aattona ja huomennakin työn päivänä kaupat saattavat olla auki tai sitten ei.

Meillä on ollut vastainen tuuli jo monta hiton päivää. Tuuli ei edes ole mikään pieni puhuri vaan ihan kunnon pyöritystä kuten tänään. Muuten ilmat ovat olleet fillarilla ajolle hyvät: lämpötila liikkuu aamun +8 iltapäivän +20, aurinko paistaa pilviverhon takaa ja iltapäivisin tai viimeistään iltaisin alkaa satamaan ja ukkostamaan. 

Kasvot ovat ruskettuneet molemmilta, on aurinkolasien jättämät vaalet rinkulat silmien ympärillä ja minulla on toinen korva kärähtänyt sieltä mistä aurinko on paistanut ennen pilveen menoa. Aurinkorasvaa on hölvätty paljon aina kun siihen on ollut syytä.

Maasto on ollut kyllä todella vaihtelevaa. On ollut nousua mutta myös laskua. Tänään ajeltiin osittain moottoritien vierusta kulkevaa hiekkatietä, joka oli jossain kohdin kätevästi paikkailtu jollakin mustalla mönjäpäällysteellä. Mönjästä ei saanut mitään selvää että milloin se oli pehmeää, milloin taas vähän jämäkämpää ja ajettavaa. Tiet ovat kyllä pääosin olleen ihan hyviä ja rekkarallia riittävästi. Ihan on turvallinen olo kyllä ollut kunhan pysyy pientareella ja seuraa takaa tulevaa liikennettä - kuten Jaria, joka välillä tunkee vierelle ajamaan.

Meidän majoitus oli sellainen moottoritienvarsihostelli, koska kilometrejä olisi tullut muuten aivan liikaa. Nehän eivät kaikista mukavampia ole jo sijainnista johtuen eli ihan moottoritien vieressä. Tällaiset majoitukset eivät ole meitä pyöräilijäitä varten vaan niitä miljoonaa ajavia autolijoita ja varmaan vielä rekkakuskeja varten. No, sellaisessa me yövyttiin. Saatiin syödäksemme ja ravintolassa oli aivan ihastuttava tyyppi meitä palvelemassa.

Pe 1.5.2026 / Almadrones - Canamares / 97 km

Tänään oli jo etukäteen tiedossa pitkä päivä hirmuisine nousuineen ja jossakin välissä myös laskuineen. Mutta kyllä se oli sellainen päivä, että enpä toista haluaisi. 

Tässä kuva meidän Garminista ja sen mainiosta datasta tämän päivän osalta. Muutenhan on sanottava, että Garmin tökkii pahasti vaikka kävi huollossa juuri ennen lähtöä.

Matkalla ei oikein ollut yhtään mitään, missä käydä syömässä tai juomassa tai pitää ihan vaan taukoa. Vastatuuli vaivasi "lähdöstä" "maaliin" ja loppumetreillä satoi kaatamalla. Jaloissa tuntuu nousut siinä määrin, että tekisi mieli huutaa hetkellisesti.

Tämä pieni kylä on yksi mielenkiintoisimmista Serrania de Cuencan alueella. Siellä on kuuluisa Canamares-ranta, joka on yksi alueen nähtävyyksistä. Canamares sijaitsee Serrania Median alueella ja vuoristo oli jylhä ja kaunis. 

Rankkasateesta - ja vähän väsymyksestäkin - johtuen ei pysähdytty kuvaamaan maisemia, mikä kyllä jäi vähän harmittamaan. Escabas-joki virtaa kaupungin läpi muodostaen kaksi suurta rotkoatilia-La Manchan tunnetuimmista sisämaan rannoista ja Canamaresin päänähtävyys.

Meidän majoitus oli keskellä kylää pieni ja mukava hostelli, jonne saavuttiin sateen kastelemina ja viluissamme. Onneksi lähistöllä oli hyvä ravintola, jossa saatiin iltapalaksi tonnikalasalaatti ja sitten nukkumaan.

Lämpötila oli aamun alle kymmenen plusasteen iltapäivän ehkä noin +18 asteeseen. Pilvistä, tuulista ja sateista.

La 2.5.2026 / Canamares - Cuenca / 59 km

Canamares tunnetaan myös pajupääkaupunkina, sillä ympäröivät pellot punertavat syksyllä luoden upean maiseman. Meidänkin aamuiselle reitille heti Canamaresin jälkeen osui paju"paaleja", jotka todennäköisesti olivat syksyn jäljiltä kuivumassa. Ehkä niistä aikanaan tehdään pajukoreja. Hauskan ja kauniin näköisiä pyramideja.

Tänään meillä olikin sitten sellainen vastatuuli, että eipä ole aiemmin tällä matkalla ollut. Alkumatka alkoi seitsemän kilometrin loivalla nousulla, mutta kyllä siinä aikaa ja voimia käytettiin ennen kuin se oli selätetty. Tuulenpuuskat piiskasivat kasvoja ja oli täysi työ pitää pyörä suorassa eikä puhettakaan, että olisi voinut ottaa vauhdissa vaikka juomapullon ja hörpätä. Ei uskaltanut.

Pysähdyttiin monta kertaa ihan vaan vetämään henkeä ja juomaan. Jari halusi ajaa edellä, että olisin päässyt helpommalle, mutta kun en osaa ajaa niin lähellä toista ja ottaa siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti, jätettiin pelleilyt sikseen ja minä puskin omin voimin.

Puolivälin jälkeen maasto tasaantui mutta tuuli ei. Heti kun vähänkin sai suuntaa käännettyä, oli melkeinpä hyvä ajella mutta suurin osa matkaa meni vääntäessä tuulta päin. 

Äärettömän kauniit maisemat. Paljon kotkia, upeaa vuoristoa ja muutama unikko. Täällä kukkii myös talojen pihoilla ruusut.

Nyt täällä Cuencassa ollaan pari yötä ja käydään katsomassa nähtävyyksiä kuten muun muassa syvän jokiuoman laidalle rakennetut riippuvat talot. Ollaan oltu täällä reppureissulla vuonna 2018 mutta ei kyllä muistu mieleen yhtään mitään.

Tänään ei satanut, lämpötila oli aamun +13 iltapäivän +21 asteeseen, kova puuskainen vastatuuli.

Meillä kaikki hyvin.