Keravalta Madridiin - ja matka jatkuu

La 18.4.2026

Perjantaina vietiin pyörät ja laukut kentälle ja lauantaina saatiin itse kyyti. Tylsääkin tylsempi lento Madridiin. Oltiin perillä ja pyörät kasattuna kello 21 jälkeen. Meillä oli hotellivaraus vajaan kilometrin päässä kentältä koska tiedossa oli, että on pimeää ja meidän suunnistustaidoilla kaikki ei mene kuten ennakkoon on suunniteltu.

Samalla lennolla tuli myös pyörämatkalaiset Leppävirralta ja Tampereelta. Heillä oli taidot kohdallaan ja polkaisivat vähän kauemmaksi kentältä. Matkasuunnitelmat olivat selvät kuten meilläkin.

Löydettiin normisäätämisen jälkeen meidän hostelli, saatiin pyörät varastoon, syömään ja painuttiin nukkumaan.

Täällä on kesä: lämpötila illallakin noin 20 astetta, puissa ei kummoisia lehtiä vielä ole mutta muutama unikkoja sekä kirsikkapuu kukkimassa on kuitenkin ilahduttanut.

Su 19.4.2026 / Madrid - Collado-Villalba / 77 km

Kun Madridista lähdettiin, pyörätietä riitti reippaasti yli matkan puolivälin. Oli ilmeisesti vanhaa autotien pohjaa ja jatkoa oli tekeillä. En koskaan kyllä ole nähnyt koskaan niin paljon fillaristeja kuin tällä pyörätien pätkällä. Pyöräilijöitä oli ihan mustanaan ja jatkuvana jonona.

Meillä oli melko raskas ajopäivä. Juomat loppui jo puolivälissä eikä ostopaikkoja näkynyt. Lisäksi aurinko paahtoi täydeltä terältä ja molemmilta kärysi nahka vaikka aurinkovoiteita käytettiin.

Kaukaisuudessa näkyi lumipeitteisiä huippuja ja mietittiin, että tulevatko vastaan huomenna. 

Nähtiin Leppävirta/Tampere -ajajat sattumoisin Madridin laitamilla. Oli mukava tavata suurkaupungin pyörätiellä. Kaikkea hyvää teidän matkalle kohti Brysseliä.

Ma 20.4.2026 / Collado-Villalba - Segovia / 56 km

Me ollaan noin kymmenen vuotta sitten ajettu lähes tuo sama nousu, joka edessä oli tänään tänne Segoviaan. Jostain syystä minun pitää päästä näkemään vuoristo, vaikka se ottaa niin koville. Eikä poikkeusta tapahtunut tänäänkään.

Meillä oli nousua yli 1000 metriä 1800 metriin ja risat. Koko matkalla eli noin 26 kilsalla ei juurikaan tasaista ollut, koko ajan noustiin kunnes oltiin huipulla Navacerradalla. Siellä on espanjalaisten suosima laskettelukeskus, mutta enää ei lunta näkynyt.

Vaikka kilometrejä ei kertynytkään tänään mahdottomasti, taivaltaminen kesti kuitenkin koko päivän. Nousukilsojen jälkeen alkoi lasku, joka oli jota kuinkin saman mittainen kuin kapuaminenkin.

Minulla matkanteko alkoi pontevasti, mutta niin siinä sitten taas kävi, että jouduin välillä kävelemään ja pitämään juomataukoja. Jari polki koko matkan. Kävely ottaa kyllä pohkeisiin vieläkin isommin kuin polkeminen, mutta onhan se vaihtelua puskemisen sijaan.

Tänne olisi tullut matalampikin reitti, mutta olisiko sitten alkanut harmittamaan, ettei edes yrittänyt vääntää. Kyllä. Siispä laskin kilometrejä, että milloin loppuu nouseminen ja pääsee lasettamaan. Joskin laskut olivat Navacerradasta lähtiessä tosi jyrkkiä ja jarrut päällä edettiin. Sitten kun vauhti tasaantui, oli oikein mukavaa ja turvallisen oloista.

Nyt ollaa täällä Segoviassa. Täällä on paljon turisteja ja aivan uskomattoman ihmeellinen Roomalainen akvedukti, joka näyttää olevan nyt korjauksen alla. Että mitä ihmettä: miten kukaan on koskaan kyennyt nuo kivenmurikat kasaamaan ja noin valtavan pitkälti ja korkeuksiin, huh.

Tämä kaupunki on muutenkin oikein sievä pienellä alueella. Huomenna aamullaa voidaankin sitten olla taas eri mieltä siitä, kun lähdetään ja etsitään tietä kohti Cuellaria.

Meillä kaikki hyvin. Lämpötilat ovat aamuisin noin +12-15, päivällä hätyytellään +30 astetta ja illat ovat ihan mukavia. Tai mistäpä me illat tiedettäisiin, kun vedetään unta palloon!

Meillä kaikki hyvin.