Vihdoin valmista

22.01.2020

Nukkekotiprojekti on vihdoin saatu päätökseen, tänä aamuna tarkemmin sanoen. Kyllä se kestikin ja kun yrittää tehdä mahdollisimman siistiä, tarkkaa ja huolellista niin kyllä siinä sai ajan kulumaan. Useampi tunti päivässä hurahti ensin aamulla maalaten, sitten kuivumista odotellen ja taas maalaten. Hyvä ja nätti tuli. Nyt on tyttöjen hyvä leikkiä nukkekodilla, jolla mummi on kotileikkejä leikkinyt noin 60 vuotta sitten.

Sellainen pienen ja vähän suurempienkin (ja mummi-ikäistenkin) tyttöjen unelmakauppa kuin Suomen Minimaailma on taivas maan täällä nukkekodin omistajalle ja kunnostajalle. Sieltä löytyy kaikkea kaikkeen minikoossa. On tapetteja ja lattiapäällysteitä, huonekaluja ja verhotankoja. Kaikkea sitä ihanuutta mitä oikeassakin kodissa on. Siellä tuli laukattua kerran jos toinenkin. Eikä koskaan tyhjin käsin kotia kohti lähdetty.

Nukkekodin huonekalupuoli on vielä puolitiessään ja vinkki sukulaisille ja ystäville on annettu, mikäli kirpputoreja kiertävät. Vanhoista kalusteista suurimman osan maalasin uudestaan, osa oli hyväkuntoisia ja siistejä sellaisenaan. Matot ompelin kangaskaupan jämälaarin kankailla, jossa sattui olemaan huonekalukankaiden mallipalojen poistoja. Hyvän kokoisia paloja ja sopivan tukevia. Samoin pikkuruisten verkojen tarvikkeet löytyi poistoeristä.

Että näin se alkuvuosi on taittunut, tammikuu on melkein pulkassa ja kevättä kohti mennään tohinalla. Linnut laulaa aamuisin kuin keväällä ja pajunkissat kukkivat. Vuosi sitten täällä Keravalla on ollut yli 40 senttiä lunta ja juuri tänään pakkasta aamulla -22 ja päivällä/illalla -12. Nyt keikutaan +6 asteessa. Tänään paistaa aurinko joten on ihan kevätfiilis.

Kovia myrskytuulia on riittänyt ja meidän pihapuiden kaatumista peläten ollaan haettu kaatolupaa talon nurkalla olevalle suurelle  kolmilatvaiselle kuuselle, yhdelle yläpihalla olevalle koivulle ja tien varressa olevalle kuuselle. Ei ole vielä mitään kuulunut. Toivottavasti lupa tulee, ettei tarvitse pelätä oman talon ja naapuritalojen kohtaloa.

Kulttuurikaan ei ole jäänyt rakennusprojektin eikä minkään mukkaan jalkoihin. Käytiin Melrousen ja Peer Gyntyin keikoilla Krapin Pajalla. Jari ei oikein innostunut jälkimmäisestä eli Geer Gyntistä, minä pidin kyllä.

Jari oli neljän päivän työkyvyn ylläpito -kuntoutuksessa, joka on osa pidempiaikaista kuntoutusputkea. Palasi kotiin intoa puhkuen ja tietoa paremmista elintavoista ruokakolmioihin on tullut tuutin täydeltä, ihan kyllästymiseen saakka. Saapi nähdä kuinka kauan innostus ja puhti riittää!

Nyt pitää lähteä mutsin luo joka tiistaiselle visiitille, joten palataan asiaan myöhemmin.