Malagasta kotiin / 34 km

Voiko onnellisempi olla siitä, että oltiin aikaisin keväällä etelässä. Ei kyllä kiinnosta enää minkään vertaa polkea helteisessä auringonpaahteessa. Ne ajat, kun toivoi rusketusta ja lämpimiä (kuumia) ilmoja, on niin monta kertaa koettu, että tuo vähän sateinenkin ja puolentoista viikon kolea sää oli ihan ok. Malagassa saatiin taas kuumotusta enemmän kuin haluttiinkaan.

Polkaisu hotellista lentokentälle sujui tällä kertaa paremmin kuin koskaan aiemmin. Matkalla kentälle Jari piipahti tapansa mukaan meressä uimassa. Malagassa on hyvä pyörätie aika pitkälle kohti lentokenttää, mutta sitten se melko turvallisen ja leveään lastiin sopivan reitin etsiminen alkaakin. Tällä kertaa ei hortoiltu tuntitolkulla, mutta kyllähän me parit umpikujat kohdattiin ja muutama haastava solmukohta. Mutta niin vaan hurautettiin autojen seassa melkoista kyytiä ja lopulta löysimme itsemme maksulliselta pysäköintialueelta, joka ei ollut ongelma.

Pyörät pakettiin, odottelua ja sitten lähtöselvitykseen ja pyöräpaketit läpivalaisuun, joka jumitti toisen laatikon kohdalla. Kun vähän tuuppasi ja tunki, sinne solahti. Lähes joka kerta meistä toinen syynätään tullissa ja tällä kertaa syynäysvuorossa olin minä.

Lento meni osin nukkuessa, Helsinki-Vantaalla pyörät ja laukkunyssäkät hihnalta. Pyörien kasaamisessa meni muutama hetki ja sitten polkaisu kentän Alepaan ruokaostoksille ja sieltä hämärässä ja vähän sateisessa säässä kohti kotia.

Nyt ollaan hetki kotona ja sitten lähdetään parin päivän juna/pyörävisiitille Turkuun. Heinäkuussa meitä odottaa ensin matka junnujengin kanssa Ylläkselle (juna/pyörä) ja sieltä kahdestaan noin viikon mittainen pyöräretki länsirannikkoa Oulusta alaspäin.

20.5.2025 / Villanueva de Cauche - Colmenar -  Malaga / 52 km

Meillä oli Villanueva de Cauchessa reissun eka parveke huoneessa ja näkymä vuorelle. Lounas oli taas kerran jäänyt ajelun lomassa väliin ja kun majoituttiin kysyttiin, että saadaankohan syödäksemme illan aikana. Majoitushan oli keskellä ei mitään, ei kauppoja eikä asutusta ihan lähellä joten kauppoja oli turva kysellä.

Illalla klo 20 jälkeen respa teki meille tomaateista, juustosta ja kinkusta tapasannokset ja sen päälle vielä, kun älyttiin että muutakin saa, ranskalaiset ja paistettuja munia. Se tunne, kun saa syödäkseen!

Syömiset on mitä on, enemmän pitäisi kulutukseen nähden syödä, mutta ei kauheasti maistu eikä ruokaa ole edes tarjolla joka paikassa. Salaatteja ollaan syöty paljon ja aina jos saadaan, pastaa. Kun kotiin mennään, teen jättiannoksen nakkikastiketta ja keitän pastaa.

Jo illalla tuuli alkoi yltymään ja ennen kuin käytiin nukkumaan, se oli yltynyt myrskyksi. Minä valvoin ja mietin, että mitenkäs aamulla meidän lähdön kanssa, ei kyllä uskalla. Parvekkeen ovi paukkui siihen malliin että ajattelin sen lentävän sisään hetkenä minä hyvänsä, välillä kuului rytinää ja pauketta ympäri taloa. Jossain vaiheessa nukahdin ja aamulla tuuli oli tyyntynyt eikä näkynyt mitään tuhoja, matkalla kyllä katkenneita puita. Jarin unia moiset myrskyt eivät haittaa.

Reittiä Malagaan oltiin katsottu niin Googlen mapsista kuin gpsistäkin ja todettu, että lähdettiinpä mitä kautta hyvänsä, vuoret on ylitettävä, nousua riittää mutta lasku Malagaan odottaa. Täällä kulkee parikin moottoritietä sinne tai ainakin suunta olisi oikea, mutta ei uskalla lähteä vetämään niitä. 

Lähdettiin sitten sellaista hiekkatietä etenemään hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen. Röykytys, irtosora- ja kivet sekä jyrkkä nousu vuoren rinteen laitumia kohti alkoi heti ja kun muutama kilometri oltiin ajeltu, käännyttiin takaisin ja päätettiin sittenkin lähteä pidemmän kautta. Ja olihan siellä muutaman kilometrin nousun jälkeen myös lukittu portti, josta ei kuitenkaan oltaisi päästy kuin pyörät nostamalla yli. Tuohan olisi meille tuttu juttu, aitoja on ylitetty ennenkin. Nyt ei kuitenkaan niin tehty vaan palattiin nöyrinä lähtöpisteeseen.

Minulta oli aurinkolaseista pudonnut toinen linssi jossakin ikävässä hiekkamäessä, enkä edes huomannut sitä ennen kuin Jari sanoi. Onneksi hänellä laseja riittää matkallakin useimmat, joten vedin silmilleni lautasen kokoiset ajolasit, tyylikästä.

Maisemat tällä suunnalla ovat uskomattoman kauniit. Kauempana vuoren rinteillä näkyi valkoisia kyliä ja kun vuoren suojaan pääsi auringolta, oli lähes kylmä.

Ajeltiin läpi Montes de Malagan kansallispuiston ja ennen kuin ainakin 15 kilsan lasku Malagaan alkoi, noustiin 950 metriin. Pisin ja viimeinen nousu oli yhdeksän kilometrin pituinen ja välillä kävelin mutta suurimman osan matkaa kuitenkin poljin. Koville otti eikä tuo käveleminen ainakaan tunnu yhtään helpommalta.

Matkalla oli pieniä kyliä, joiden "pääkadun" varrella oli aloitettu useamman asuinrakennuksen valmistus mutta siellä ne nyt seisoivat massiivisten tukipilarien sekamelskassa. Katot ja seinät oli tuettu ja yhden kerrostalon eteen oli aloitettu parkkihallin rakentaminen.

Pysähdyttiin jossakin kahvilla ja sen kulmilla majaili neljä kulkukoiraa, yksi pieni, keskikokoinen ja kaksi valtavaa paimenkoiraa. Pienemmällä oli jossakin pennut ja se kaipasi niin rapsutusta. Paikalliset toivat niille leivän kannikoita ja vettä oli tarjolla. Kilttejä ja selvästikin ihmisiin tottuneita koiria, joiden kohtalona oli ihmisen itsekkyys ja julmuus luontokappaleita kohtaan.

Ensimmäiset tunnelit tulivat vastaan laskussa ja karttaa katsellessa ihmeteltiinkin, että edessä on parit silmukkaa. Hieno laskuosuus ja meri näkyi jo kauas. Meillä meni ennakko-odotuksista huolimatta erinomaisen hyvin matka kaupungin läpi tänne hotellille. Kun tänne päästiin, lähdettiin tuolta keskustan postista ostamaan pyörälaatikot torstain lentoa varten. Pyörät on viety hotellin autotalliin ja köytetty monella lukolla.

Kaikki hyvin, hellettä riitti niin matkalla kuin täällä kaupungissakin. Nyt nautitaan näistä parista päivästä ja edessä on vielä ehkä se raastavin polkaisu tuonne lentoasemalle. Siitä sitten tarinaa kun ollaan kotona.

19.5.2025 / Loja - Villanueva del Trabuco - Villanueva de Cauche / 42 km

Lähdettiin hyvissä ajoin, että saataisiin aamupäivä ajella viileämmässä säässä. Ihan fiksu ratkaisu, koska nousu riitti aina lähes 900 metriin. Tie oli erinomaisia pieniä mutta päällystettyjä huoltoteitä.

Meillä oli ihan kiva majoitus ja yleensä ollaan näillä syrjäseuduilla oltu ainoat asukit, mutta nyt oli yksi prätkäkuskikin. Henkilökunta oli mukavaa, olisivat tehneet meillä illalla ruokaakin jos oltaisiin tarvittu. Aamupala syötiin kuitenkin.

Upeita vuoristomaisemia ja muutama pieni kylä, joihin pysähdeltiin juomaan ja huilaamaan. En voi nyt enää juoda vettä joten Cokista on pääasiassa kiskottu. Jarille maistuu vesi mutta hän juo aivan liian vähän. Varjo- ja lepopaikkoja haettiin tien vierellä kasvavista pienien pusikkojen suojasta.

Meillä oli lievähkö vastatuuli, jonka kyllä huomasi heti kun sellainen kohta nousussa tuli. Jo pienikin myötätuulen vire lyhyelläkin matkalla antoi ihan uutta potkua ja seuraavan vastatuuliosuuden jaksoi raahata itsensä eteenpäin ihan kohtuullisesti.

Niin sitä vaan on veivattu kolme viikkoa ja kohta määränpää häämöttää. Vielä yksi yö, ja sitten Malagaan.

Tänään aamulla +14 ja pilvistä, iltapäivä polttavaa hellettä +25 ja aurinkoista.

17.-18.5.2025 / Granada - Santa Fe - Loja / 62 km

Eilen lauantaina laukattiin ympäri Granadaa, syötiin hyvin ja nukuttiin pitkästä aikaa päikkärit. 

Majoitus oli ihanteellisella paikalla vanhassa kaupungissa lähellä Alcaiceria, joka on vanha arabialainen silkkimarkkinapaikka Granadassa. Joskus aikoinaan kapeiden katujen labyrintissa sijaitsi yli kahdensadan kadun silkki- ja maustemarkkinat. Nykyään siellä on lukuisia kojuja, jotka myyvät käsitöitä ja matkamuistoja. Löydettiin myös kauppahalli, joka ei suurta vaikutusta tehnyt. Hyvin vähän liikkeitä, lähinnä meren antimia.

Me lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin aamusta. Jopa niin hyvissä ajoin, että saatiin etsimällä etsiä aamiaispaikkaa. Näin aamusta vältyttiin pahimmilta ruuhkilta ja turistiryhmiltä vanhan kaupungin alueella. 

Iltapäivällä käveltiin puistoon, jossa oli valtava määrä erilaisia ruusuja ja paljon, paljon muita ihania kukkia ja kasveja. Jari oli erityisen innoissaan tästä kohteesta! 

Alhambra, joka on Granadan varmasti suurin nähtävyys, ei edes ajateltu lähtevämme. Näin viikonloppuna siellä olisi ollut varmasti melkoiset ruuhkat ja jonot. Me ollaan aiemmilla kaupunkivierailuilla käyty Alhambran portilla ja käännytty takaisin ruuhkien vuoksi.

Tänään sunnuntaina aamupala hotellissa ihanalla parvekkeella. Sitten kamat kasaan ja startti kohti Lojaa. Kaupungin läpi ajo sujui melko hyvin gps:n ja kännykän avustuksella. Yksi syy aikaiseen lähtemiseen oli, että päästään ulos kaupungista ennen ruuhkia ja voidaan ajella jalkakäytäviä pitkin. Poliiseja tietysti piti kytätä, mutta muuten kaikki meni hyvin.

Ajeltiin alkumatka isoa tietä - ei moottoritie vaan sitä pykälä tai kaksi alempi - mutta kun meno alkoi olla melkoisen hurjaa, siirryttiin viljelyalueiden huoltoteille. Ja niistä teistä kun ei tiedä yhtään etukäteen, mitä tuleman pitää. No, tällä kertaa suurin osa oli enemmän tai vähemmän päällystettyjä mutta kuoppaisia.

Nyt riitti muuten aurinkoa ja riitti hellettä. Me oltiin ihan uuvuksissa +35 asteen kuumuudesta ja auringonpaisteesta. Kaipasi niitä parinkymmenen asteen lämpötiloja ja pilvisiä päivä. Onneksi löydettiin ravintola ja saatiin syödäksemme ennen viimeisiä ponnisteluja tänne ylös.

Ensi yön majoitukseen väännettiin eräskin pieni nyppylä ja hiton jyrkkä Lojasta tänne majoitukseen oleva nousu, jota en vaan jaksanut polkea. Huomenna on odotettavissa ties mitä, ollaanhan Antequeran liepeillä. Ainakin todennäköisesti paljon nousua ja upeita maisemia. Mutta tämä herkku päättyy kohta, huomenna ajetaan johonkin ja ylihuomenna hurautetaan jo Malagaan ja sieltä lennetään kotiin. Kyllä vielä jaksaa vääntää loput kilometrit, olivatpa ne sitten mitä hyvänsä.

Meillä on takana nyt vähän reilu 1000 km ja edessä enintään pari sataa kilsaa. On ollut kyllä rankkoja päiviä nousuineen, mutta ilahduttavaa ja yllättävääkin on se, että olen jaksanut vääntää ja ilman isompaa tuskaa.

Kaikista tuskallisinta on tämä hirvittävä kuumuus. Kun ei enää oikein mene mikään neste alas ja juoda pitäisi. Ja syödäkin, vaikka mikään ei maistu. Onneksi meidän reissulla näitä karmeita hellepäiviä ei ole osunut kohdalle kuin ihan muutama.

Tänään oli jo aamusta +15 ja aurinkoista, iltapäivää kohden lämpötila kohosi Jari mittarin mukaan +35 asteeseen ja mitä se lieneekää ollut loppumetreillä.

Meillä kuitenkin kaikki ihan ok. Nyt ollaan löydetty majoitus, käyty suihkussa, pesty ajovaatteet ja käyty juomassa viinit ja oluet.

16.5.2025 / Alcala la Real - Puerto Lope - Ventas De Algarra - Granada / 56 km

Lähdettiin liikkeelle jo ennen klo 8. Kaupungilla kahvi, tuoremehu ja paahtoleipä, lisäherkkuna churro. Lämpötila oli +9 ja pitkähihaiset paidat ja takki päällä oli lähdettävä. Sormia paleli.

No, kyllä niitä paitoja sai alkaa heittämään pois jo kymmenen kilometrin ajon jälkeen. Meillä oli matka kohti Granadaa ja onhan niitä nousuja sinne päin mennessäkin mutta hulppea lasku odottaa loppumetreillä.

Me ei olla näin päin poikittain ajettu täällä Espanjassa. Ollaan pyöräilty paljon, mutta nämä ja aiempien päivien seudut ovat vieraita. Nyt kuitenkin mennään Granadaan, jossa ollaan oltu pari kertaa: silloin kun Jari lapa oli ajokiellossa ja oltiin julkisilla, Granadassa käytiin katsomassa La Vueltaa ja Nairoa. Toisen kerran oltiin yö täällä kun sitten aamulla tohkeissamme lähdettiin polkemaan kohti Sierra Nevadaa. Sehän onkin ihan oma tarinansa, joka löytyy vuodelta 2017.

Sattui niin hassusti, että nyt ollaan jopa samassa hotellissa kuin vuonna 2018 reppureissulla. Fillarit saatiin tuonne siivoushuoneen rappuun tai mikä lie. Toinen vaihtoehto olisi ollut tuoda ne tänne huoneeseen.

Ajo tänne Carlos V:n keski muutaman tunnin ja ihan jo tämän kaupungin läpi ajaessa ja hortoillessa kilsoja tuli ainakin kuusi. Oli kyllä kamalaa touhua. Jouduttiin muutamaan kerran etsimään uusi reitti, kun ei uskallettu mennä liikenneympyrään ajamaan autojen sekaan ja vielä olisi sieltä pitänyt päästä poiskin. Tänään on perjantai, viikonloppu edessä ja kaikki menossa johonkin. Liikenne on karmivaa.

Suhattiin tuolla kaupungilla lähinnä pitkin jalkakäytäviä jalankulkijoiden seassa ja siinäkin sai pelätä, että poliisit tulee ja sakottaa tai ainakin komentavat tielle autojen sekaan. Löydettiin kuitenkin tänne hotelliin monen mutkan ja useamman kevyenliikenteen sillan kautta. Oli täällä jossakin pätkä pyörätietäkin, mutta mihin lie kadonnut.

Nyt huilataan vähän, pyykätään ja sunnuntaina lähdetään kohti Malagaa, toivottavasti vähän helpomman kautta kuin tänne tullessa. Meillä on edessä viimeinen viikko tätä herkkua. Huomenna mennään kaupunkikierrokselle kävellen, pyörät saa olla siellä missä ovat.

Sää tänään aurinkoinen ja myötätuulinen, +23.

15.5.2025 / Baena - Alcala la Real / 49 km

Meillä on parin päivän nousuputki ja alku olikin mukavaa kummulta toiselle nousua aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kaunis sumuinen aamu ja kaukana häämötti usvan takaa vuoristo.

Matkan puolivälin tienoilla nousutahti kiihtyi ja niin sitä väännettiin puolikuolleena huipulta toiselle. Nousua oli kaikkiaan lähes 1000 metriä ja laskua puolet siitä. Erityisen koville otti kaksi 4 prossan ja yli 8 kilsan nousua, mutta onneksi oli kuitenkin myötätuuli edes vähän avittamassa. Olin melko kypsä ja ikionnellinen, kun vihdoin saavuttiin hostelliin.

Alcala la Realin kaupunki on reilun 900 metrin korkeudessa. Sitä hallitsee suuri maurilainen linnoitus "La Mota", joka näkyi jo kauas ennen kuin oltiin edes lähellä kaupunkia. Linnoituksen ympärille kehittyi joitakin vuosisatoja sitten nykyinen kaupunki.

Meillä oli oikein mukava pieni huone lähellä keskustaa kapealla sivukujalla. Pyörät saatiin sisätiloihin hostellin ravintolaan. Suihkun jälkeen lähdettiin kaupunkikierrokselle, käytiin syömässä ja etsimisen jälkeen löydettiin kauppa, josta ostettiin seuraavan päivän juomat.

Sää oli iltapäivällä aurinkoinen ja lämpötila liikkui +10 ja +24 välillä, tuuli oli kylmä eikä ilman pitkähihaista tarkennut illan lenkillä.

14.5.2025 / Cordoba - Santa Cruz - Espejo - Baena / 67 km

Aamulla lähdettiin jatkamaan matkaa. Aurinko paistoi ja luvassa oli kuuma ja hikinen päivä.

Espejossa etsittiin ruokapaikkaa ja ihana papparainen pysähtyi meidän viereen ja etsi meille avoinna olevan ruokapaikan. Hän kysyi meiltä, että ollaanko me Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksella, hän itse oli ollut vaeltamassa sen tai ainakin osan siitä kuusi kertaa. Täällähän on taas näkynyt Compostelan opasteita, joten tavataan mahdollisesti vaeltajia.

Tämä Baena on pieni kaupunki kukkulan rinteellä lähellä Marbella-jokea. Nythän ollaan Andalusiassa ja näitä pieniä, valkoisia kaupunkeja alkaa näkyä joka kukkuloiden rinteissä.

Alkumatka sujui ihan ok ylittäen pieniä kumpuja, mutta niin ne vaan pienet kummut muuttuivat melkoisiksi, mitä pidemmälle edettiin. Nousua oli ihan koko matkan, välillä loivempaa mutta jyrkkääkin riitti. Laskut jäivät tänään vähemmälle. 

Kyllä oli mukava ajella pari viikkoa viileähkössä säässä monta paitaa päällekkäin. Nyt lämpötila nousi korkeimmillaan +37 asteeseen, aurinko paistoi eikä varjoa missään, onneksi kuitenkin oli lievähkö myötätuuli.

Meillä ei ole oikeastaan koskaan unohtunut mitään mihinkään. Tänään kuitenkin näin kävi kun käytiin kahvilla ja Cociksella ja tankkasin oman juomapulloni limulla. Kun oltiin noustu muutama kilometri tauon jälkeen, huomasin että juomapullo juomineen oli jäänyt pöydälle. No, loppumatka litkittiin sitten vettä.

Nyt ollaan noin 400 metrissä, huomenna on nousua reippaasti aina 1000 metriin. Mutta kyllä se laskukin siellä odottelee kohti Granadaa mentäessä.

12.-13.5.2025 / Villanueva del Rey - Villavisiosa de Cordoba - Cordoba / 70km

Villanueva del Reystä lähdettiin reippain mielin aamupalan kautta. Hotellissa ei tainnut olla ketään muita kuin me, ja saatiin siis aamiaisella erinomaista kohtelua. Oltaisiin varmaan muutenkin saatu, mutta nyt oltiin ainokaisia.

Päivä olikin sitten melkoisen mielenkiintoinen ja raskas: nousua riitti yli 1000 metriä mutta laskua lähes 1500 metriä. Usko oli muutaman kerran lähteä jaksamisen suhteen, mutta jaksoin kuin jaksoinkin vääntää kaikki nousut. Jarin jaksamisesta ei epäilyksiä. 

Se viimeinen 2,5 kilsan ja 8 prosentin nousu ennen laskua Cordobaan oli viedä voimat ja vaikka niitä vielä vähän olisikin jäljellä, se yksitoikkoinen pienemmällä vaihteella veivaaminen - kun isommallakaan ei jaksanut - alkoi ottaa niin päähän eikä matkakaan oikein näyttänyt etenevän. Kun pitkä ja jyrkkä lasku viimein alkoi, oli jo niin uupunut ettei paljon jaksanut innostua. Laskua olikin hurjasti, koska oltiin yli 700 metrissä ja Cordoban kaupunki sijaitsee noin 100 metrin korkeudella.

Sää alkoi olla sitä mitä se yleensä on näillä reissuilla ollut eli aurinkoinen ja kuuma. Minäkin tarkenin eka kerta ajaa shortseilla ja sandaaleilla.

Meidän majoitus oli Cordoban vanhassa kaupungissa kapella kujalla lähellä Guadalquivir -jokea ja Mezquita -katedraalia. Sellainen cordobalainen sisäpihalla varustettu hostelli, johon ihastuu välittömästi.

Kaupunki on kyllä yksi kauneimmista, missä olen käynyt. Kauniit kaakeloidut sisäpihat ja porrastasanteet, kapeat, siistit kujat. Kaupungissa on näin toukokuussa mahdollisuus tutustua kukkiviin sisäpihoihin ja pitkät jonot näyttikin nähtävyyksiin olevan.

Me ollaan oltu Cordobassa vuonna 2018 meidän reppureissulla ja silloin jo ihastuttiin ja ihasteltiin ei vain katedraalia vaan koko kaupunkia. Niinpä me lähdettiin tiistaiaamuna suuntana katedraali. Jos ikinä tuonne päin olettekaan menossa, älkää ainakaan missatko tuota uskomatonta, historiallista ja näyttävää Mezquitaa.

Näitä Mezquita-kuvia olisi vaikka kuinka paljon, tässä kuitenkin muutama ihasteltavaksi.

11.5.2025 / Zalamea de la Serena - Peraleda del Zaucejo - La Granjuela - Villanueva del Rey / 81 km

Tänään oli odotettavissa pitkä ajopäivä, mutta selvittiin siitä ilman mitään ongelmia. Minua vähän hirvitti etukäteen tuo km-määrä ja se, että tuleeko kapuamista paljonkin. Mutta ei mitään syytä olisi ollut, kaikki meni hyvin ja myötätuuli avitti, jos vähän pisti puuskuttamaan. Syötiin aamiainen lähtiessä ja käytiin ennen Villanueva de Reytä syömässä, koska täällä pienessä kylässä ei ole mitään tai jos on, ei ole auki.

Nousua ja laskua tuli melko tasaisesti 650 metriä molempia. Kauniita maisemia ja pieniä kyliä ihasteltiin ohi- ja läpiajaessa. Nyt ollaan Sierra Morenan vuoristossa. Tuo vuoristo on Espanjan poikki kulkeva itä-länsisuuntainen 400 km pitkä vuorijono. Täällä asustaa mm. uhanalainen espanjanilves, josta muistutettiin kulkijoita tuolla tien varressa liikennemerkein.

Unikkoja alkaa olla kaikki ojanpohjat täynnä. Sanoin Jarille, että ne hurmaavat tummanpunaiset unikkomeret ovat niin houkuttelevia, että tekisi mieli hypätä unikkopusikkoon. Eipä tuo vastaankaan laittanut, mutta toistaiseksi on hypyt jääneet hyppäämättä.

Me ollaan nyt kivassa hotellissa kylään menevän tien varrella. Saatiin olla rakennuksessa alkuunsa ihan kahden, mutta nyt tänne on joku muukin tullut kolinasta päätellen. Hotelli on siisti ja huone on kiva, suuresta ikkunasta näkymä vuorelle.

Tuossa puolen kilometrin päässä meidän majoituksesta on meneillään - tai ainakin aikaisemmin iltapäivällä oli - fiesta. Käytiin siellä syömässä jäätelöt ja katsomassa menoa. Paljon flamencoasuja ja upeita hevosia.

Sää oli tänään lähes koko päivän aurinkoinen, vähäisessä määrin pilviä, mutta tuo meitäkin auttanut pohjoistuuli on kyllä hyytävä. Ilman pitkähihaista paitaa ei tarkene edes ajaa, paitsi Jari. Ja heti kun pysähtyy, pitää vetää tuulitakki päälle. Päivälämpötila oli aamulla +11 ja tänne tultaessa +25. 

10.5.2025 / Don Benito - Quintana de la Serrana - Zalamea de la Serena / 45 km

Aamulla heräsin tunteeseen, että nyt ei kyllä unta saanut tarpeeksi. Ja se johtui siitä, että on viikonloppu ja espanjalaiset tapaavat tuttuja ja valvovat kovaäänisesti niin kauan kun baarit on auki. Meidän majoituspaikassa oli kiva sellainen ja sitä biletystä kuultiin sitten pitkälle yli puolen yön. Eikä äänieristys ollut muutenkaan kummoinen huoneiden välissä. Jari puolikuuroja oli nukkunut kuin tukki kuulematta yhtään mitään.

Lähdettävä oli, väsytti tai ei. Käytiin hyvällä aamiaisella ja polkaistiin liikenteeseen. Hyvä, päällystetty ja vähäliikenteinen tie tänne Zalamea de la Serenaan. Eihän siinä matkalla mahdottomasti paikkoja ollut, joissa olisi voinut piipahtaa mutta toisaalta meillä oli vatsa täynnä ja juomaa riittävästi.

Matkalla nähtiin tuollainen varoitusmerkki. Sehän olisikin mukavaa, jos sattuisi ilveksen näkemään. Täällä ei ole näkynyt oikeastaan yhtään mitään kotieläimiä sekä haukkuoja ja haikaroita lukuun ottamatta.

Eilisestä vielä sen verran, että kun mentiin hostelliin niin minun passi ei meinannut kelvata. Syy oli se, että siinä ei näkynyt id-tunnusta. Jarilla on henkkarit ja kaikki meni hänen kohdallaan ihan hyvin. Painotettiin respalle, että tämä on passi ja yksi vahvimmista tunnistautumisasiakirjoista. Mutta kun ei, poliisit haluaa tietää id:n. Siellähän niitä numerosarjoja on joka lähtöön ja ihan samat kuin henkkarissakin. Lopulta uskoi ja kaikki ok. Espanjassa kun on tämän vuoden aikana tullut käytäntö, että kaikki turistit rekisteröidään majapaikassa ja tiedot ilmoitetaan poliisille. Meillä on yhdestä tai kahdesta lähetetty etukäteen täytettävä dokumentti ja osassa ei tarvitse täytellä yhtään mitään, riittää kun näyttää passin/henkkarit.

Nyt ollaan täällä Zalamea de la Serenassa. Saatiin syödäksemme heti kun majoituspaikkaan tultiin ja aiotaan vielä käydä pizza puoliksi vetämässä ennen nukkumaan menoa. Tämä on pieni, reilun 3500 asukkaan kaupunki. Ravintoloita on paljon, kauppoja ei ole näkynyt eikä ne varmaan olisi aukikaan.

Huomenna aamutuimaan lähdetään jatkamaan matkaa ja parin päivän päästä ollaan ihastuttavassa Cordobassa. Kilometrejä tullee huomisen polkemisessa 70-80 välillä ja nousuakin ihan kivasti. On luvassa aurinkoinen päivä. Käytiin ostamassa huoltoasemalta matkaevääksi Cocista ja vohveleita.

Tänään oli puolipilvinen päivä, lämpötila +12-19 astetta, osittain vastainen tuuli.

Huomenna on meidän kaikkien äitien päivä, onnea näiden ihanien unikkojen muodossa.

Pe 9.5.2025 / Trujillo - Santa Cruz de la Sierra - Miajadas - Don Benito / 64 km

Meillä oli oikein mukava, hiljainen hostelliyöpyminen. Aamupala ei sisältynyt hintaan, kuten ei usein miten täällä sisälly, mutta otettiin se kuitenkin, koska ei ollut ihan varmaa, onko edes lähellä ravintoloita, josta sellaisen olisi saanut.

Pyöräilyyn hurahti koko päivä ja oli aika raskasta. Alkumatka meni ihan kivaa päällystettyä moottoritien vierusta ja sitten alkoi nyppylältä toiselle vääntäminen huonokuntoista entistä päällystetietä tai ihan soratietä pitkin. Ja kun nyppylän päälle päästiin, sieltä lasku tapahtui useimmiten sateiden jälkimainingeissa ojan yli. Ja jos vauhtia ei ollut riittävästi, vauhti tyssäsi keskellä lätäkköä. Kengät kastui useammin kuin kerran eli jalat märkinä taivallettiin lähes koko päivä. Google mapsi näytti alusta loppuun, että "melko tasaista" - eipä ollut.

Pieni yllätyskin koettiin, kun tie vei välillä läpi lehmien laidunmaan. Vähän epäröitiin, että ollaankohan nyt reitillä mutta Jari meni edellä ja minä hyvän matkaa jäljellä valmis pakosuunnitelma mielessä, josko vaikka elukat suuttuisivat meidät nähdessään. Onneksi kaikki sen suhteen meni hyvin. 

Mutta sitten, samalla laidunmaalla kohdattiin näky, josta varmasti näen painajaisia. Voi, siellä oli niin nälkiintynyt koira, että elonpäiviä tuskin montakaan on jäljellä. Meillä ei ollut mitään tarjota, ei edes patonkia tai vettä, mutta se tuskin olisi sille raasulle pelastusta tuonut. Nyt vaan toivon, että olisi nukkunut pois. Mietin koko loppumatkan, että onko joku idiootti-ihminen jättänyt omansa kuolemaan keskelle ei mitään vai oliko jo alkujaan kulkukoira vai vain kadottanut jolkotellessaan kotiinsa.

Näitä painajaisia ja outoja unia on näkynyt koko matkan. Yleensä en edes muista unistani mitään, mutta täällä olen Jarille kertonut pitkiä tarinoita, mitä edellisyönä olen nähnyt. Unissa on ollut niin tuttuja kuin tuntemattomia, jopa Trump on piipahtanut niissä. Eli melko painajaisvoittoista on ollut.

Käytiin matkalla syömässä päivän menu, mikä tulikin tarpeeseen. Mitä lähemmäs Don Benitoa tultiin, sitä enemmän näkyi kasvihuoneita ja oliivitarhoja. 

Sää on ollut sellainen, että aamulla lähdetään kahden pitkähihaisen, yhden lyhythihaisen ja tuulitakin voimin liikkeelle, sitten aletaan vähentämään ja alamäissä lisätään. Tänään oli puolipilvistä ja lämpötila aamun +12 asteesta nousi jopa +22 asteessa, Jarin käsivarret kärähtivät. Meillä on ollut pientä vastatuulta koko päivän. 

Sellainen huomio, että eipä ole aiempina vuosina tullut huomioiduksi kuinka paljon täällä onkaan pieniä lätäköitä ja jokia. Nyt ilmeisesti nämä sateet ovat tuoneet vettä kaiken kokoisiin jokiin ja ne virtaavat iloisesti.

Huomenna matka jatkuu kohti Zalamea de la Serenaa, ajopäivä on melko simppeli. Sen jälkeen matka jatkuu kohti Cordobaa ja tiedossa pari pitkää päivää, ja parille Jari/Garmin töitä hyvän reitin löytämiseen.

To 8.5.2025 / Caceres - Trujillo / 48 km

Ihmeen helposti osattiin tie ulos Caceresista. Ja hyvä niin, jyrkkä nousu olisikin ollut edessä jos olisi pitänyt palata lähtöasetelmiin. On kyllä uskomattoman jyrkät kadut/kujat ja mukulakiveä kun ovat, märkänä tosi liukkaita.

Hyväkuntoinen tie tänne Trujilloon kulki moottoritietä seuraten aidan toisella puolella. Loivia ja pitkiä nousuja oli ja tämä Trujilloin linna muureineen näkyi jo kauas kukkulan päällä vaikka oli vielä monen mutkan takana.

Ajaessa on nähty paljon karjaa, mustia sikoja, lampaita ja haukkoja. Tänään nähtiin ensimmäinen "villieläin" eli kettu joka jolkotti tien poikki.

Minun fillaristani hajosi pakkari ja nyt se on entisöity teipillä. Toimii varmaan kotia asti. Se rämisi jo jonkin aikaa ja luulin, että laukku on huonosti ja paukuttaa. Mutta taisikin jo olla putki poikki pakkarista.

Trujillon kaupunki on alun perin rakennettu graniittikukkulalle ja on vuosisatojen saatossa levittäytynyt vähän laajemmalle. Kaupungilla on rikas perintö ja rakennukset huokuvat historiaa. Täällä on hotelleja ja kaikenlaisia majoituspaikkoja kaupungin kokoonsa nähden paljon.

Meidän majoitus on vanhassa kaupungissa ja täällä on paljon vanhoja, hyvin säilyneitä rakennuksia. Nyt kävikin niin, että pyöriä ei saatu sisätiloihin, joten ne on köytetty kaikin mahdollisin lukoin tuonne parkkialueen ja sisäpihan tolppaan.

Käytiin ennen majoittumista syömässä paikallisessa ravintolassa päivän menu, joka on alku-, pää- ja jälkiruokineen oikein hyvä ja riittävä annos. Illalla vielä pieni kävelylenkki ja sitten nukkumaan ja huomenna kohti uusia seikkailuja. 

Sää oli ihan kelvollinen aamun noin +10 asteesta iltapäivän +18, pilvistä tai puolipilvistä ja sivumyötäinen tuuli.

Kaikki hyvin. Kilometrejä on nyt reilu 500.

Ti-ke 6.-7.5.2025 / Salorino - Aliseda - Malpartida de Caceres - Caceres / 58 km

Hyvin nukutun yön - kuten tapana on ollut - jälkeen pakattiin laukut, käytiin aamiaisella maastopyöräjengin kanssa ja hypättiin pyörien kyytiin ja matka kohti Caceresia alkoi. Tie oli tylsääkin tylsempi maalaismaisemissa ja kumpuilevassa maastossa etenevä, pitkiä ja loivia nousuja ja vastapainona laskuja.

Kahvilla  pysähdyttiin kerran bensa-aseman baariin kun muutakaan paikkaa ei matkalla ollut. Ja olihan se mukava kokemus sekin, koska Daruden Sandstorm soi autonpesupaikalla täysiä. Hyvä biisi, antaa potkua pesijöille ja pyöräilijöille. 

Muuten matka sujui ihan hyvin, ei satanut eikä paistanut. Paljon haukkoja ja haikaroita lentelemässä peltojen yllä.

Me ollaan kohdattu tällä matkalla kaksi ns. matkapyöräilijää, maastopyöräilijäitä se joukkio yöpymispaikassa ja muutama paikallinen käyräsarvisella vetäjä. Sellainen lyöttäytyi eilen meidän matkaan pidemmäksi aikaa. Kaikki ovat eläkeukkoja tai -akkoja, ketään nuoremman polven edustajaa ei ole fillarin satulassa näkynyt. Asuntoautojen kyydissä näyttää pyöriä olevan, että kaipa nuo jossakin vaiheessa ne ottavat käyttöönkin.

Me ollaan nyt pari yötä Caceresissa. Majoitus on ihanteellisella paikalla, ihan vanhan kaupungin sydämessä. Tänään keskiviikkona lähdettiin kiertämään muuria, noustiin ylös kapeitakin kapeimpia katuna ja laskeuduttiin alas. Korkeuserot ovat valtaisat tässä kaupungissa. Vähän jopa jaloissa tuntuu tuo portaiden nousu ja lasku.

Turisteja ei tähän aikaan vuodesta ole paljon, mutta onhan nämä kadut ruuhkaisia niin jalankulkijoista kuin autoistakin. Eilen kun tänne kaupunkiin tultiin, saatiin huomata että väkeä piisaa. Karmeaa tuo liikenteen seassa ajaminen ja erityisen tuskaisia liikenneympyrät, joita riittää.

Se on varmaa, että jos minun pitäisi auto - vaikka kuinkakin pieni ja ketterä - saada parkkiin täällä vanhassa kaupungin jyrkillä kaduilla, ei onnistuisi ikinä. Joku taskuparkki tuossa pystysuoralla kadulla kun ei onnistu tasamaallakaan.

Täällä vanhassa kaupungissa alkaa nelipäiväinen festari huomenna torstaina. Harmi että meillä on lähtö edessä, olisi mukava nähdä ja kokea se. Esiintyjiä näyttää olevan paljon ja ohjelmaa riittäisi varmaan laidasta laitaan.

Huomenna lähdetään kohti Trujilloa. Metallican basisti on myös Trujillo, Robert Trujillo.

Kaikki hyvin, aamulla +12 ja päivällä lämpötila kohosi jopa +20.

Ma 5.5.2025 / Portalegre - Ribeida de Nisa - Valencia de Alcantara - San Vicente de Alcantara - Salorino / 62 km

Tavaksi on tullut, että ensimmäisenä kurkataan ikkunasta ja tarkistetaan, kuinka paljon sataa. Että laitetaanko se sadetakki päälle, josta ilma ei mene läpi mitenkään ja hikoillaan sen kanssa vai riittääkö ohuehko tuulitakki. Kengät, sukat ja melko lailla kaikki oli joko märkiä tai ainakin kosteita.

Tänään yllätyttiin iloisesti, kun aurinko paistoi ja lämpöä oli noin +12. Hyvä ajokeli tiedossa. Yllättävän monessa majoituksessa on hintaan sisältynyt aamiainen. Tämä taisi olla ensimmäinen, jossa näin ei ollut ja kunhan Espanjan puolelle mennään, käyvät vieläkin harvemmiksi. Edellisillan ostokset esiin ja aamupalalla: tonnikalaasalaatti, sämpylä, juustoa ja rapun kahviautomaatista kahvit. Ihan hyvä päivän aloitus.

Meillä menikin varmaan lähemmäs tunti ennen kuin osattiin lähteä mihinkään suuntaan kaupungista ulos. Mitään opasteita ei ollut, ehkä alempana, mutta nousua oli sen verran ettei kiinnostanut alkaa sahata niitä edestakaisin. Me oltiin monta kertaa ulkona kartalta eikä niiden tutkiminenkaan paljoa auttanut. Googlen kartta kun kehottaa menemään ihan kärrypoluille ja sateiden jälkeen ne ovat upottavia ja ikäviä ajaa. Garmin taas ei tiedä yhtään, missä ollaan ja paperinenkin taitaa olla niin vanha, että kaikkia teitä ei edes ole.

Noustiin 750 metriin, kauniit maisemat ja aurinkokin paistoi. Maisemat on muuttuneet kallioisiksi ja yhden sellaisen päällä lenteli parikymmentä korppikotkaa. Yritin kuvat, huonoin tuloksin. Yksi irtokoira nähtiin, onneksi lähti jolkottamaan pellolle. Muuten koirat ovat pihoissa kiinni, mutta räyhäävät hillittömästi meidän ohi ajaessa, pelottavaa.

Sadekin saatiin niskaan viimeisen kymmenen kilometrin kohdalla. Vettä tuli niin reippaasti, että kastuttiin kunnolla. Nyt ollaan Salorinossa ja majoituspaikka on 2,5 kilsaa ohi. Tuolla kylällä oli lähes joka ikisessä talossa maalattu muraali ja ajattelin käydä niitä kuvaamassa, mutta yövyttiinkin sen verran kaukana, että en lähtenyt. Meillä on oikein viihtyisä maalaistalotyylinen majoitus. Täällä on meidän lisäksi toistakymmentä eläkeläismaastopyöräilijää, joiden kanssa oltiin samaan aikaan illallisella. Täällä tarjoiltiin siis illallinen halukkaille klo 19 ja hyvä sellainen olikin.

Tiistaina on reilun 60 kilsan ajo Caceresiin, siellä parin yön majoittuminen. Kuivatellaan kaikki kosteat vaatteet, pyykätään ja tutustutaan kaupunkiin, jossa ollaan jokunen vuosi sitten käyty ohi ajaessamme lounastamassa.

Su 4.5.2025 / Estremoz - Monforte - Portalegre / 57 km

Estremozista lähtö sujui ehkä tähän mennessä koetuista kivuttomimmin: ei mitään hässäkkää missään risteyksessä. Ajeltiin IP-tietä kohti Portalegreä. Oli samainen IP, jota ajettiin silloin alkuviikosta eikä olisi saanut. Nyt ei ollut minkäänlaisia kieltoja.

Oikealla kuvassa Estremozin yksi ikoneista. Vuosina 1908-1909 rakennettu Cafe Aguias d'Oura -rakennus toimi alun perin buffet- ja biljardihuoneena, mutta kun se muutettiin ravintolaksi 1960-luvulla, se menetti joijtjakin ominaispiirteitään. Kaunis rakennus ja kiva katettu parveke.

Hyvä aamiainen majoituspaikassa, pyörät varastosta ja laukut paikalleen. Siitä se sateinen päivä taas lähti käyntiin. Tie oli hyvä, maisemat ja luonto ihanan vihreitä. Kuvattavaa ei oikeastaan ollut, koska satoi melkein koko matkan, välillä rajustikin.

Maasto oli mukava ajella. Koko matka oikeastaan pitkiä loivia laskuja ja niiden perään saman verran nousua. Tänne kaupunkiin olikin sitten vähän haastavampi nousu ja kun huipulla oltiin, meidän majoituspaikka olikin pari kerrosta alempana. Mukulakivikatuja, hiton liukkaita ja epämukava ajella.

Ei juuri pysähdelty matkalla muuta kuin laittamaan sadetakkia päälle tai ottamaan se pois, joten ajateltiin piipahtaa lounaalla heti kun tänne tullaan. Yleensä ihan pienissä kylissäkin on kuppiloita vierivieressä, mutta täällä ei. Ne harvat ruokapaikat jotka löydettiin, olivat täynnä eikä meillä ollut mitään asiaa niihin. Majoituksen jälkeen lähdettiin taas etsimään ruokailupaikkaa, silloin ne eivät enää olleet auki ja ovet avattaisiin joskus illalla. Ei ole eka kerta, että Döner tai vastaava pelastaa meidät ja niin nytkin. Syötiin hyvä pizza, käytiin kaupassa ja palattiin majoituspaikkaan.

Täällä tulee vettä reippaasti vähän väliä. Meillä on kaikki takista kengänpohjallisiin kuivumassa tuossa ikkunan välissä ja sateen sattuessa kylppärissä. Ei lähdetä edes tuonne kaupungin huipulle katselemaan nähtävyyksiä, koska pitää saada vaatteen/kengät kuivaksi huomiseksi. Ikävä pakata litimärkiä vaatteita laukkuihin varsinkin kun ei tiedä, milloin nämä ilmat muuttuvat kuivemmiksi.

Huomenna siirrytään Espanjan puolelle. Matkaa tullee reilu 60 kilometriä, mutta nousua ja laskua on paljon. Toivottavasti ei sada.

Kaikki hyvin täällä, sadekeleistä huolimatta. Aamulla respan mies sanoi, että ei ole normaalia tällaiset sateen tähän aikaan vuodesta. Jaa, jaa ... entäs ne Kainuun lumisateet sitten!

La 3.5.2025 / Evora - Evora Monte - Estremoz / 47 km

Ollaan kauniissa Estremozin kaupungissa, joka sijaitsee Alentejon alueella ja se on yksi alueen valkoisista kaupungeista. Nimi "valkoinen kaupunki" tulee talojen väristä, mutta myös valkoisen marmorin esiintymisestä, joka on tehnyt kaupungista maailmanlaajuisesti kuuluisan. Täältä tulee 90 prosenttia koko Portugalin marmorituotannosta.

Matka Evorasta tänne oli viinitarhojen ja oliivilentojen runsautta, marmorin louhintapaikkoja ei havaittu. Viinitarhat ja oliivilehdot on sijoitettu pelloille niin symmetrisesti, että tukikepitkin köynnöksissä oli joka suuntaan toisiinsa nähden suorassa. Oli paljon myös korkkitammimetsiä ja unikoiden aikakin näyttää koittaneen.

Nukuttiin hyvin hiljaisessa ja rauhallisessa hostellissa ja aamulla syötiin lähtiessä hyvä ja riittävä aamiainen. Muuten matkanteko oli alkukilometreillä myötätuulessa ja puolipilvisessä säässä herkutellen. Noin 10-15 kilometriä ennen Estremozia alkoi sataa ja vettä tuli kaatamalla perille saakka.

Tänne kaupunkiin saapuessa käytiin ensin lounaalla. Ravintoloita oli ihmeen vähän, mutta yhteen sitten mentiin ja koska on viikonloppu, lounastajia oli muitakin kuin me eli odottaa sai omaa ravioliannostaan. Kirjauduttiin hostelliin ja kun saatiin vähän lämpimäksi itseämme, lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Täällä on paljon turisteja ja mukulakivikadut, jotka ovat kyllä pyörällä ajaessa kaikkea muuta kuin miellyttävät. Lisäksi ne ovat hiton liukkaat sateella.

Täältä kaupungista löytyy muun muassa kaupungin keskusaukiolta 1500-luvun alkupuolen häpeäpaalu. Kaupungin nähtävyys on kuitenkin Estremozin linna, jonka pihassa on pyhä kuningatar Isabelin kunniaksi pystytetty patsas. Isabel kuoli linnassa vuonna 1336.

Linnan muurien sisäpuolelta oli upeat näkymät alas Estremozin kaupunkiin ja laajoille viini- ja oliiviviljelmille.

Me ollaan samoilla seuduilla kuin vuosi sitten, nyt mennään vaan ylös kun viime vuonna lähdettiin Lissabonista maan halki kohti Espanjaa ja raja ylitettiin Elvaksen/Badajozin kohdalla. 

Me ollaan oltu myös meidän ekalla eteläisen Euroopan fillariretkellä vuonna 2013 sekä Bejassa että Evorassa. Silloin telttamatkailtiin Lissabonista etelään ja Espanjan puolelta Sevillan kautta Portugaliin.

Täällä Portugalissa ollaan vielä muutama yö, sitten siirrytään Espanjan puolelle. Ensin parin yön/päivän visiitti Caceresiin ja siitä sitten Trujilloon ja etelää kohti. Voi kun olisi edes himpun lämpimämmät ja kuivemmat kelit kuin nyt. Helteitä ei kaivata eikä oikeastaan aurinkoakaan.

Meillä kaikki hyvin. Jarikin alkaa tervehtyä koska hoilaa ajaessa ja takaa kuuluu laulua laidasta laitaan.