Ronda - San Pedro Alcantara (Marbella) / 47 km

su 19.5.2024

Nyt ollaan Välimeren rannalla, lähes. Kun aamulla Rondasta lähdettiin, lämpötila oli +10. Onneksi on merinovillaista ja pitkälahkeista, toisin kuin tuolla puolisollani. No kuumahan se tuli melko pian, kun lähdettiin kapuamaan vuoristoon. Täällä on niin jylhä ja kaunis vuoristo, että sanattomaksi vetää. Huikean kauniit maisemat.

Serradia de Ronda on suosittu alue, joka sisältää Sierra de Grazaleman luonnonpuiston että Sierra de las Nievesin. Rondan kaupunki on hallinnollinen keskus korkealla tasangolla ja sen ympärillä on lukuisia pieniä, valkoisia kyliä.

Nousu alkoi heti kun kaupungista lähdettiin, yhteensä vajaa 600 m. Nousut olivat melko loivia ja korkeimmillaan oltiin noin 1200 metrissä. Omituinen nousuissa koettu harha on se, että nousu näyttää laskulta ja niin siihen sitten suhtautuukin kunnes totuus valkenee. Tosissaan vääntää eikä oikein tapahdu mitään. Tuossa ylimmäisessä kuvassa noustaan noin 2 prosentin mäkeä vaikka alamäeltä näyttää.

Tie oli hyväkuntoinen ja liikennettä paljon. Erityisen paljon oli prätkiä, joiden vauhti hirvitti etanan vauhtia etenevälle. Tuossa "maisemakuvassa" ylhäällä vasemmalla on varoituksen ja muistutuksen sana prätkäkuskeille, että ko. tieosuudella on viimeisen viiden vuoden aikana tullut kuusi uhria.

Kun noususta oli selvitty, alkoi 21 kilometrin lasku tuhannesta metristä lähes nollaan. Ja siinä ei huilipaikkoja ollut ja jos oli, ei uskaltanut autojonon takia pysähdellä. Autot tulivat meidän perässä ilman tööttäyksiä niin kauan että pääsivät ohi. Pyöräilijöitä nähtiin kymmenkunta, yksi matkapyöräpariskunta.

Nyt on sekin sitten koettu, että yksi saksalaisnainen tuli matkalla taukobaarissa kysymään, että mistä tullaan ja mihin mennään, kuinka paljon me päivässä yleensä pyöräillään. Ja kun sen kuuli kysyi, että minkä ikäinen minä olen ja kun sen kuuli, oli pöyristynyt. Oli todella ihmeissään siitä, että tällainen mummo tekee pitkiä pyörämatkoja ja jalka enää yleensäkin nousee satulan ja pakkarin yli. No kyllä sitä itsekin aina välillä asiaa ihmettelee, kun täällä puolikuolleena kampeaa mäkiä. Mutta olen kyllä kaiken kaikkiaan selvinnyt tästäkin ihan hyvin ja palautunut päivän rasituksista nopeasti.

Täällä rannikolla on hillitön tuuli, lähes myrskyinen. Lämpökin on noussut noin +30 asteeseen, puolipilvistä.

Ja vielä ihan lopuksi: Sydämelliset onnittelut meiltä kahdelta tuoreelle hääparille. Kaikkea hyvää teille, kauniita kesäpäiviä ja auringon paistetta. Kunhan kotiudutaan, pikkaisen juhlistetaan.