Ja näin on loppukesä ja syksyt sujunut

18.11.2024

Junnujengin kanssa Äkäslompoloon

Heinäkuun lopulla lähdettiin junnujen kanssa viikon reissulle Äkäslompoloon. Jokainen kantoi vaatteensa ja muun tarvittavan repussa, matkustettiin yöjunalla Kolariin ja siitä paikallisbussin kyydissä perille.

Yöjuna -kokemus oli ensimmäinen junnuille ja varmasti ihan mieleenpainuva ja mukava sellainen olikin. Sattui olemaan helteistä eikä vanhoissa makuuvaunuissa ollut ilmastointia, joten aika kuuma ja tuskainen yö, mutta sekin meni kokemusta kartuttaessa.

Meitä odotti pieni ja mukava hirsimökki Äkäslompolojärven rannalla rauhallisella ja kauniilla paikalla. Uimaan pääsi melkeinpä mökin terassilta ja lakkamaastot ihan vieressä. Hyttysiä ei mahdottomasti ollut, lämmintä ja aurinkoista.

Kahtena päivänä vuokrattiin sähköavusteiset pyörät ja poljettiin maastossa erinomaisia merkattuja polkuja pitkin osittain metallisia "pitkospuita", joista tytöt sekä minä pudottiin useamman kuin kerran. Reitin varrella oli lettukahvila taukopaikkana, mikä tulikin ihan tarpeeseen ei vaan junnuille vaan myös minulle. 

Kerran aiemmin olen sähköpyörällä ajanut Saariselällä. Olihan tuo ajokokemus sekä minulle että tytöille raskas, mutta isommilta ongelmilta vältyttiin ja kaikilla oli kuitenkin ihan mukavaa. Piipahdettiin Ylläksellä välipalaa haukkaamassa.

Toisena ajopäivänä minä tyttöjen kanssa poljettiin tietä pitkin Ylläkselle, muut suuntasivat maaston kautta. Ylämäkeä menomatka ja huimaa kyytiä takaisin vesisateessa ja poroja väistellen. Nuorin kaatui Ylläksen kylässä sepelipihalla ja sai pienen mutta ikävän haavan polveensa jota hoideltiin ravintolasta saaduin ensiaputarvikkein.

Meidän mökki sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta ja päivittäin käveltiin kauppaan ruokaostoksille. Viimeisenä kokonaisena päivänä kierrettiin jalan Äkäslompolojärvi ja käytiin lounaalla. Mukava pieni kylä, jossa kaikki tarpeellinen lomalaisia varten.

Heinäkuun viimeisenä lauantaina lähdettiin paluumatkalle ensin bussilla Kolariin ja sieltä sitten yöjunalla kohti Helsinkiä. 

Toivottavasti kokemus junnuille oli mieliinpainuva ja sellainen, että he vuosien kuluttua muistaisivat käyneensä Äkäslompololla, väistelleensä poroja ja ajaneensa upeissa Lapin maastoissa.

Elokuussa Saimaalla

Vietettiin maanantaista perjantaihin rauhallinen viikko Lappeenrannassa ja Imatralla. Pyöräiltiin paljon kun oli hyvät ilmat, käytiin Lappeenrannassa syömässä Vety ja Atomi, tavattiin serkku puolisoineen, kalastettiin ilman saalista. Vietettiin päivä nuorimman junnujengiläisen kanssa, joka tuli vierailemaan perheineen meidän luo.

Teki ihan hyvää vähän rauhoittua välillä vaikka joka päivälle jotakin tehtiin. Me ei oikein malteta pysyä paikallaan, aina pitäisi olla jotakin. Sää oli koko ajan kesäisen lämmin ja aurinkoinen, vähän ihmisiä lukuun ottamatta Lappeenrannan kaupunkivisiittiä, kun siellä juuri sinä iltana juhlittiin kaupungin synttäreitä.

Syyskuussa Irlantiin

Oltiin varattu kahdeksan päivän matka Irlantiin, sellainen valmismatka jolla ei kumpikaan ole aiemmin ollut ja vähän epäiltiin, että kuinka meidän käykään tuollaisessa valmiiksi suunnitellussa ja opastetussa reissussa.

Irlanti on aina kiinnostanut maana ja erityisesti sen kaunis luonto merenrantoineen. Se on ollut aina selvää, että sinne ei ehkä koskaan fillaroimaan lähdetä ja tämä reissu kyllä vahvisti sen. Liikenne kun on vasemman puoleinen ja tiet kapeita joten jos sinne tahtoo ja nähdä maata enemmänkin kuin Dublinin verran, valmismatka oli oikein hyvä valinta meille.

Meillä oli erinomainen matkaopas-Anneli, joka kertoi maan synkästäkin historiasta paljon ajomatkan aikana. Vierailtiin niin kaupungeissa kuin rannikon upeissa maisemissa, käytiin viskitehtaalla ja kierreltiin kaksin eri kohteissa. Tuskin oltaisi omatoimisesti osattu etsiä sellaista tietoa Irlannin historiasta kuin mitä nyt saatiin.

Yllätyksenä tuli, että Irlannissa on niinkin korkeita vuoristoja, joita Kerryn kierroksella nähtiin. Upeita, vihreitä vuorenrinteitä lammaslaumoineen. Ei siis syyttä maata kutsuta vihreäksi Irlanniksi, sitä se juuri on.

Dublin oli sellainen pubikaupunki kun kuvista oltiin nähty. Pieniä, värikkäitä kaljakuppiloita koko Temple Barin alue. Meillä oli päivä aikaa laukata kaupungilla ja niin myös tehtiin. Liikenne vähän jännitti ja pisti miettimään, kun ei aina muistanut tietä ylittäessä, että autot tulivatkin eri suunnasta kuin mihin ollaan totuttu. Suojateiden edessä oli kuitenkin opasteet monin paikoin "look right" tai "look left".

Toisena päivänä lähdettiin kohti Wicklow-vuoria. Alue tunnetaan myös nimellä Irlannin puutarha ja se on rehevää ja kumpuilevaa maastoa kukkuloineen, metsineen ja järvineen. Nähtiin lammaskoiria paimentamassa laumaa ja kuultiin niiden koulutuksesta. Tämä ikivanha perinne on edelleen tärkeä osa Irlannin maatalouskulttuuria.

Mieleenpainuvin kaikista oli kuitenkin Ring of Kerry, kierros Iveraghin niemimaan ympäri. Pienten lahtien, poukamoiden ja jyrkkien kallioseinämien vastakohtana dramaattisille maisemille on vaihteleva ja rikas kasvillisuus. Karulla mutta viehättävällä niemimaalla on helppo kuvitella, kuinka vuosien 1845-1852 nälkä ja perunarutto ajoivat paikalliset etsimään parempaa elämää Amerikasta.

Yksi Irlannin historian merkittävin tapahtuma on ollut suuri ja tuhoisa nälänhätä, jonka aiheutti perunarutto. Seitsemän nälänhätävuoden aikana maan kahdeksan miljoonainen väkiluku putosi viiteen miljoonaan. Miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja tauteihin ja kaksi muutti siirtolaisina Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin.

Nälänhätää on pidetty joskus jopa kansanmurhana, sillä nälkävuosina maasta vietiin koko ajan ruokaa emämaa Britanniaan ja Eurooppaan irlantilaisten nähdessä nälkää.

Irlannin virallinen kieli on iiri. Kaikki opasteet on ensin iiriksi, sitten englanniksi. Iirin kieltä puhuu arviolta vain noin 5-10 prosentilla irlantilaisista ja 2/3 väestöstä ymmärtää kieltä. Iirin kieli on pakollinen oppiaine koulussa. Näytti kirjoitettuna ja kuultunakin vaikealta.

Irlannin Atlantin puoleiselta rannikolta löytyy yksi maan upeimmista luonnonnähtävyyksistä: Cliffs of Moher. Kahdeksan kilometriä jyrkkää kallioseinämää, jopa putoaa 200 metriä alas Atlantin valtamereen on vaikuttava. Huipulta voisi selkeällä säällä nähdä 20 kilometrin päässä sijaitsevat Aransaareet.

Cliffs of Moherin jälkeen matka jatkui pohjoiseen läpi Burrenin kansallispuiston. Se on 100 neliökilometrin suuruinen alue, jota peittää valtavat, litteät kalkkikivilaatat. Hienot maisemat.

Paljon nähtiin ja paljon kuultiin historiaa ja tarinoita. Mikä parasta, sää suosi ja oli jopa helteinen. Meidän bussikuski sanoi, että Irlanti näytti meille parhaan puolensa.

Aamiainen ja illallinen kuului matkan hintaa. Lounas syötiin missä milloinkin, lähinnä keittoja jotka olivat hyviä kasvispohjaisia tai sitten kalakeittoa. Illallisella saatiin perunaa parhaimmillaan kolmessa eri muodossa: muusina, paistettuna ja keitettynä. Nyt kun sitä on, sitä myös syödään.

Reissulauantaina istuttiin hotellin pubissa ja kuunneltiin irkkumusaa. Taisi olla koko suku soittamassa nuorimmasta vanhimpaan. Hienoa musiikkia.

Samana lauantaina Dublinissa olisi ollut Irlanti - Englanti jalkapallomatsi. Olisi ollut kyllä mielenkiintoista olla juuri silloin siellä. Suomesta saatiin viesti, että mellakointia oli kaupungilla ollut englantilaisten toimesta, jotka kyllä voittivat. Muualla, ei edes tv:ssä, mitään matsiin liittyvää näkynyt eikä kuulunut.

Kiva reissu kaiken kaikkiaan, mukava porukka, hyvät hotellit ja loistava opas. Siirtyminen paikasta toiseen oli tiivistahtista mutta ei se haitannut, koska taukoja eri vierailukohteineen oli ihan mukavasti. Vielä kun pääsisi Pohjois-Irlantiin. Sinne ei kaiketi ihan omia matkoja tehdä, mutta Iso-Britannian kautta kyllä.

Kun kotiuduttiin, kävin lainaamassa kirjastosta amerikanirlantilaisen Frank McCourtin kirjan Seitsemännen portaan enkeli, jonka olen lukenut aiemmin ainakin pari kertaa. Kirja on omaelämänäkerrallinen tragikoominen tarina kirjailijan köyhyyden täyttämästä lapsuudesta ensin Brooklynissä ja sitten Irlannin Limerickistä. Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja sen pohjalta on tehty myös elokuva.

Käytiin myös

Lauri Porran sata bassoa -keikalla Senaatintorilla. Vietettiin aikaa fillariystävien eli meidän mentorien kanssa ja hauskaa oli, lämmin elokuun ilta. Puhuttiin pyörämatkailusta eikä kukaan muu jaksaisikaan niitä juttuja kuunnella kuin hän, joka sellaista matkailua on harrastanut. Onneksi löytyy meidän tuttavapiirissä.

Lokakuussa käytiin me ja systeri päivävisiitille Tallinnassa Banksyn näyttelyssä. Hyvä, kantaaottava näyttely josta tarkoitus oli ostaa pari julistetta kotiin, mutta ne joita halusin, olivat loppuunmyytyjä.

Savossa viikko lokakuun lopulla laittamassa mökki talvikuntoon. Kalaa tuli huonosti mutta syödäksemme saatiin kuitenkin. Mukavat ilmat.

Junnujengin tyttöjen kanssa Hämeenlinnassa viikonloppulomalla. Käytiin katsomassa teatterissa Ronja Ryövärintytär. Oli hyvä esitys ja tyttöjen kanssa oli mukava viettää kiireetöntä aikaa. Pari viikkoa myöhemmin Aulangolla viettämässä hotelliviikonloppua ystäväpariskuntien kanssa.

Jari on pyöräillyt maastossa paljon ja minä olen kerännyt, kuivattanut ja jakanut suppilovahveroita litrakaupalla. Hieno sienisyksy. 

Pitäisi alkaa katselemaan ensi kevään fillarimatkaakin. Varmaan Portugali ja Espanja suuntana. Vielä on näkemättä aika paljon sieltä suunnalta.