La 9.5.2026 / Fuente-Alamo - Villena / 56 km

Lähdettiin polkemaan kohti Villenaa pelon sekaisin tuntein. Edessä häämötti synkkääkin synkemmät sadepilvet ja sitä oli luvattu säätiedotuksissakin. Aamu oli muutenkin kolea ja varpaita paleli sandaaleissa.

Meidän piti häiritä meidän majoituksen ystävällistä omistajaa, koska paiskattiin ovet lukkoon ja jätettiin avaimet pöydälle. Sitten huomattiin, että minä olin unohtanut yhtä jos toista huoneen pöydälle. Siispä soittamaan ja viestittämään, että voisi tulla avaamaan vielä ovat. Ja tuli. Saatiin asia hoidettua ja lähdettiin eteenpäin.

Kun 15 kilometria oli jäljellä, sade alkoi. Maailma musteni ja vettä tuli taivaan täydeltä aina loppuun saakka. Autoista annettiin meille jo varoituksia, että kohta tulee vetää ja paljon, varautukaa. Varauduttiin sen mitä kyettiin eli puettiin sadeasut päälle.

Oltiin kyllä niin palelluksissa ja synkällä mielellä kun hostelliin päästiin, että itku ei ollut kaukana. Kuuman suihkun jälkeen kaikki oli taas hyvin. Aurinko paistoi ja päästiin kaupungille ruokailemaan ja vähän hortoilemaan sokkeloisia kujia pitkin.

Villena oli pieni kaupunki, jossa oli paljon jyrkkiä ja kapeita kujia. Kaupungissa ja sen ympäristössä on joukko historiallisia jäänteitä kuten kaksi linnaa ja useita kirkkoja, erakkomajoja, palatseja ja aukioita sekä museoita.

Lämpötila aamun +10 päivän +12, aamulla pilvipoutaa, päivällä kaatosade, illalla aurinkoista mutta koleaa.

Su 10.5.2026 / Villena - Alicante / 72 km

Mahtavan muhkeat sumupilvet roikkuivat meidän nenän edessä, kun aamulla lähdettiin kohti Alicantea ja meidän viimeistä "lomakohdetta". Oli kosteaa ja koleaa, luvassa vastatuulta mutta myös aurinkoa.

Alkumatka meni moottoritien vierustaa. Sitten me valittiin sellainen ns. oikotie, joka oli osittain päällystetty, osittain hiekkainen, kivikkoinen ja paljon lyhyitä ja jyrkkiä nousuja/laskuja. Kyllä siinä lämpeni. Tällä soratieosuudella oli paljon maastopyöräilijäitä akkupyörineen ja sitten me munamankeleilla.

Kun maastopyöräosuudelta siirryttiin taas maantielle, pyöräilijöitä oli paljon tulossa ja menossa. Meillähän alkoi mukava alamäkivoittoinen osuus kohti Välimerta. Mitään hurjia laskuja ei ollut, sellaista mukavaa loivaa jossa jarruja ei tarvinnut huudattaa koko aikaa.

Matkalla ei oikein ollut mitään missä pysähdellä ja täällä Alicantessa sitten taas valtavat ruuhkat ja ihmispaljoudet. Ajoin niin paljon kun uskalsin jalkakäytävillä, loput sitten ajotiellä. Kaupungin reunamilta oli kyllä erinomaisen hyvä pyörätie tänne lähes keskustaan, joita pitkin pääsikin kätevästi ja turvallisesti etenemään. Tuolla rantatiellä matkalla hotelliin ei uskalla eikä saakaan pyöräillä, poliisit olisivat todennäköisesti heti kimpussa. Ihmisiäkin on niin paljon, että parempi vaan kävellä.

Kirjauduttiin hotelliin, joka on kaupungin ulkopuolella noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Illalla lähdettiin vielä kävelemään kaupungin vilinään ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä, jota oli +24.

Ma 11.5.2026 / Alicante 

Nyt se sitten on viimeinen etappi käsillä. Lähes neljän viikon reissu on heitetty onnistuneesti ja ilman vaurioita. Sää olisi saanut olla vähän poutaisempi ja lämpimämpi ajoittain. Ei kaivata helteitä, mutta ei ole mukava palellakaan joka aamu lähtiessä.

Täällä Alicantessa meidän hotellihuoneeseen kuuluu parveke merelle päin. Tuotiin pyörät parvekkeelle ja ne on sieltä hyvä ottaa kun lähteen ajelemaan kaupungille. 

Tänään ollaan fillaroitu rannikkoa molempiin suuntiin ja käyty vähän pidemmälläkin. Alicantessa nähtiin ja kuultiin ensimmäiset suomalaiset, muuten me ollaan pidetty lippu korkealla ihan kaksin. Ollaan syöty kahteen otteeseen kun tuntuu, että on koko ajan nälkä. Eipä silti, että tässä nälkiintyneeltä näyttäisi. Jotenkin vaan on tuo ruokailu taas jäänyt lähes pelkän salaatin, jogurtin ja hedelmien varaan.

Käytiin ostamassa pyörälaatikot ihan keskustasta postikonttorista, rullattiin ne ja kuskattiin tuolla ruuhkassa pakkarilla noin metrin levyistä rakennelmaa. Samalla reissulla Jari pulahti Välimereen kastautumaan.

Ylihuomenna lento Suomeen ja polkaisu Keravalle. Siinä se sitten taas on. Ei muuta kun uutta suunnittelemaan. 

Pe 8.5.2026 / Albacete - Fuente-Alamo / 61 km

Eilen vielä luultiin ja varauduttiinkin siihen, että palataan hetkellisesti vuoristoon ja raskaisiin nousuihin. Mutta meillähän olikin sellainen pitkiä ja loivia nousuja/laskuja päivä. Syötiin hyvä ja riittävä aamupala hotellissa ja lähdettiin liikenteeseen.

Osattiin ihmeen hyvin Albacetesta ulos ja oikealle tielle suhaten moottoritien yli ja ali pieniä huoltoteitä. Tänne tultiin peltojen halki puuskittaisessa vastatuulessa puskien. Muutama todella pienen pieni kylä oli matkalla, muuten ei yhtään mitään. Tie oli alkumatkan osittain huonokuntoinen ja hiekkatie kulkien moottoritien tai radan kyljessä. Loppumatka tultiin viljapeltojen ja viiniviljelysten keskellä. Kauniit ja rauhalliset maisemat. Mutkia ei matkassa juuri ollut ja nousut näki jo kilometrien päähän. Pikkupupuja ryhtäilee kymmenittäin tuolla tien reunoilla ja pellolla.

Sellainen ihme tänään nähtiin, että autoilija ulkoilutti kahta isoa koiraansa siten, että itse ajoi autoa, käsi ulkona ja koirien hihanat ikkunasta ulkona. Ulkoilureitti oli moottoritien viereisellä tyhjällä alueella, jossa risteilee paljon pieniä hiekkateitä. Koirat hölkyttivät kieli pitkällä auton vieressä aika lyhyessä hihnassa.

Tänne kaupunkiin kun tultiin, hotellin omistaja oli varmaan nähnyt meidät ohittaessaan autolla tuolla matkalla tai kyylännyt sitten ikkunasta. Hän oli joka tapauksessa huiskimassa meille ajo-ohjeita jo kaukaa. Kyllä ei koskaan muistaakseni ole ollut niin sydämellistä ja ystävällistä vastaanottoa kuin täällä. Oltiin varattu halpishuone omalla kylppärillä, meille annettiin paras mahdollinen parvekkeellinen iso huone.

Omistaja saattoi meidät lähiravintolaan syömään, jossa olikin erinomainen valikoima. Minä söin siivutetun jättiläistomaatin, jonka väliin oli laitettu tonnikalaa, tuorejuustoa, oliveja ynnä muita herkkuja. Jari söi kalalautasen jälkiruokineen. Ruokajuomana oli paikallinen valkoviini. Tämähän on viininviljelyaluetta, joten eri vaihtoehtoja oli.

Eilen Albacetessa ehdittiin aamupäivän aikana laukata kaupungilla ennen vesisateen alkamista. Lämpötila oli aamutuimaan +6 astetta ja kaupungilla mittari näytti +12. Iltapäivällä alkoi sade ja se jatkui aina iltamyöhään. Käytiin lounaalla ja kierreltiin kaupungilla, sitten loppupäivä pidettiin hotellihuoneessa sadetta. 

Eka kerta varmaan koskaan eteläisen Euroopan reissuilla, että pyöristä otettiin säilytysmaksu tai mikä lienee ollut. Säilytys oli kuitenkin jossakin tyhjillään olevassa varastohuoneessa eli ne eivät tavallaan vieneet tarvittavia tiloja. Kahden yön majoitus pyörille maksoi yhteensä 12 euroa.

Tapana on ollut, että lähdetän äidille postikortin ainakin suuremmista kaupungeista ja aina kun sellaisen löydän. Tänä päivänä alkaa olla melko työlästä postikortteja löytää saatika että jos sellaisen on saanut käsiinsä löytyisi vielä postilaatikko, mihin sen pudottaisi. Muutamassa suuremmassa kaupungissa on postia lähtenyt.

Sää on ollut tänään perjantaina poutainen ja puolipilvinen, aamulla +8 ja iltapäivällä +17. Kylmä ja meille vastainen tuuli puhalteli 5-6 m/s.

Meillä on kaikki hyvin.

Ma 4.5.2026 / Cuenca - Castillo de Garcimunoz / 76 km

Aamulla herättiin kaatosateeseen. Sade kaikeksi onneksi lakkasi ja kun lähdettiin, mittari näytti +13. Meillä kertyi kilometrejä jo ennen kun päästiin kaupungista ulos, lähes kymmenen. Etsittiin ja ajeltiin edestakaisin ja päästiinpä viimein ulos ja jos ei nyt ihan oikealle tielle, menosuuntaan kuitenkin.

Alku lähti mukavasti, mutta niinhän siinä taas kävi, että vastatuuli hurjine puuskineen iski. Meillä oli monen kilometrin nousu, ei mikään jyrkkä mutta hiton pitkä ja tylsä ja tuuli tysytti sitä entisestään. Säätiedotuksen mukaan tulen nopeus oli 5-6 m/s. Oli kyllä niin työlästä polkea ja oikeastaan pelotti, että milloin se puuska taas iskee.

Tänään maisemat muuttuivat ja tultiin pois vuoristosta. Nyt on ajettu kumpulevaa ylä- ja alamäkeä, viljapeltoja oikealla ja vasemmalla. Hyväkuntoisia päällystettyjä ja vähäliikenteisiä teitä. Oikein kaunista maisema eri sävyineen. 

Ajalteltiin vähän kilometreissä säästää ja lähdettiin oikomaan. Kannattiko? No ei kyllä. Se muutama kilometri mikä matkassa säästettiin, tuli ajallisesti takaisin tuplana. Vajaan kymmenen kilsan oikotie vei viljapeltojen keskellä kivikkoista kärrypolkua. Kädet kovilla.

Matkalla nähtiin belgialaispariskunta sähköpyörällä, jossa rouva istui edessä matalalla polkien. Muuten ei olle fillaristeja nähty, ei turistiajajia eikä muitakaan. 

Kun hostelliin viimeinen ehdittiin, oltiin kyllä aika puhki. Saatiin syödäksemme, kiva huone ja kaikki hyvin. Huomenna matka jatkuu etelää kohti.

Sää päivällä puolipilvinen ja +23.

Ti 5.5.2026 Castillo de Garcimunoz - La Roda / 62 km

Tänään meitä onni suosi tuulen suhteen, myötäinen. Päivä oli puolipilvinen ja hyvä ajella. Nyt ollaan palattu unikkopeltojen keskelle. On paljon oliivilehtoja ja viiniviljelyksiä. 

Ajeltiin melkeinpä koko matka moottoritien reunassa kulkevaa huoltotietä. Liekö tie viljelyksille vai mille, mutta kunto ei kummoinen ollut. Siellä ei ole liikennettä juurikaan joten mukava ajella ja väistellä monttuja.

Tällä seudulla kerätään tuulen voima käyttöön. Täällä on kymmeniä ellei peräti satoja tuulimyllyjä. Myllyjen humina kantautui korviin ohi ajaessa.

Meillä ei ole kyllä montakaan kertaa sattunut näin koleia ilmoja vuosien saatossa, mitä nyt on. Minä pyöräilen tällaista melko helppoa maastoa kolmen puseron voimin, joista yksi on merinovillainen, ja lisäksi vielä tuulitakki. Yhtä ainoaa kertaa en ole lyhythihaista puseroa käyttänyt matkaa tehdessä. Aamulla vedän tarvittaessa vielä pitkät housut jalkaan. Iltaisin ei ilman fleeceä tarkene alkuunkaan liikkua kaupungilla. Sitten kun tuolla vuoristossa ollaan ja on nousuja, saatan merinovillaisen ja tuulitakin ottaa pois mutta pitkähihainen pysyy päällä.

La Rodan kaupunki, jossa yövyttiin, on kuuluisa miguelitos-levonnaisistaan, jotka käytiin ostamassa meidän majoituksen lähistön leipomosta. Ihan hyvä, vaniljakiisseli/kastiketäytteinen pieni, makea leivos, joka nautitaan kahvin, hunajaliköörin tai siiderin kera. Me syötiin leivos leivoksena, koska ei saatu kahviautomaattia toimimaan eikä muutakaan tarjolla ollut.

Kaikki hyvin, puolipilvinen ja myötätuulinen ajopäivä.

Ke 6.5.2026 / La Roda - Albacete / 40 km

Meillä oli melkoisen lyhyt ajopäivä tänne Almaceteen. Ei pidetty mitään kiirettä aamulla lähdön kanssa. Käytiin aamiaisella, pakattiin ja sitten lähdettiin. Lämpötila oli niinkin alhainen kuin +6, joten normaalia kerrospukeutumista noudatettiin eikä taidettu koko matkalla vähentää vaatetusta yhtään.

Ajeltiin suurin osa matkaa moottiritien vierustan huoltotietä ja täällä Albacetessa oli jo hyvissä ajoin erinomaiset vihreät pyörätiet. Meillä on kahden päivän majoitus täällä ja sitten palataankin hetkeksi taas vuoristoon matkalla Alicanteen.

Sen verran ollaan käyty kaupungilla, että syötiin ja todettiin, että kauniita rakennuksia täälläkin. Huomenna lähdetään kierrokselle.

Tuhat kilometriä on tullut täyteen meidän taivallusta ja ehkä muutama sata vielä tulee. Viikko jäljellä, joista kolme yötä ollaan Alicantessa. Kaikki hyvin.

Te kaksi Madridin lentokentällä tapaamaamme pyöräilijää matkalla kohti Brysseliä, toinen Leppävirralta ja toinen Tampereelta, ottakaapa niin halutessanne yhteyttä vaikka kommenttiosioon. Harmittaa, ettei pyydetty yhteystietoja, oltaisiin ihan mielenkiinnosta kyselty teidän matkan edistymisestä.

Su 3.5.2026 / Cuenca

Yöllä satoi kaatamalla ja ukkosti. Lähdettiin kahdeksan jälkeen aamiaiselle tuonne kaupungille pieneen leipomo-kahvilaan ja siitä edelleen jatkettiin kävellen matkaa kohti Cuencan vanhaakaupunkia, joka on UNESCOn maaimanperintökohde. Se sijaitsee kallioisella kukkulalla ja pohjoisessa sitä reunustaa Jucar-joen rotkot ja etelässä sen sivujoki Huecar-joki. Vanhakaupunki on maurien perustama hyvin säilynyt keskiainen linnoitettu kaupunki.

Kaupungin korkeus merenpinnasta vaihtelee 905 metristä uudessa kaupungissa hieman yli 1060 metriin vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla. Sademääristä sanotaan, että ne ovat runsaampi kuin ympäröivillä alueilla vuoristoisesta maastosta johtuen.  

Syvän jokiuoman laidalle rakennetut riippuvat talot on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kiivettiin aivan vanhankaupungin huipulle, joska oli upeat näköalat alas uudenmpaan osaan kaupunkia yli tiilikattojen. Kapeita - mutta autolla ajettavia - kujia oli paljon, jalankulkijoille puolen metrin levyiset jalkakäytävät. Huipulle kulki myös paikallinen bussi. Hieno paikka. Paljon rappuja, kiipeämistä ja nähtävää.

Ehdittiin kierrellä varmasti pari tuntia ja sitten alkoi kaatosade. Ensin etsittiin suojaa kahvilasta, sitten kattojen alta ja kun sade vain jatkui, päätettiin lähteä alas hostellia kohden. 

Mukulakivikadut, sade ja paljasjalkakengät eivät välttämättä ole se paras yhdistelmä, mutta päästiin ilman liukasteluja alas, kauttaaltaan märkinä. Kyllä meillä sadetakit oli, mutta eipä paljoa auttanut. Rotkon yli menee kävelysilta, jonka alkupäässä käytiin ja käännyttiin takaisin sateen vuoksi.

Täällä oli aamulla koleaa, varmasti alle +10 ja sateen aikana +13. Iltapäivällä kun sade laantui, oli ihan mukava puolipilvinen ilma ja käytiin syömässä tuolla ns. pääkadulla.

Että sellainen Cuenca-visiitti tällä kertaa. Upea kaupunki, hienot maisemat ja paljon nähtävää ainakin tuolla ylhäällä vanhankaupungin puolella.

Huomenna matka jatkuu kohti etelää. Saapi nähdä, onko tuulta ja sadetta vai päästäänkö ihan nautiskelemaan ajamisesta.

 

 

Ke 29.4.2026 / Soria - Mediacelin / 79 km

Olipas melkoisen raskas päivä vai johtuiko parin päivän paussista. Ja oltaisiinko otettu meille majoitus tuolta Mediacelin korkeimmalta kohdalta, jos oltaisiin se tiedetty? Ihan kun tätä nousua ei olisi ilman lisäfiilistelyjä.

Eilen Soriassa kierreltiin vielä nähtävyyksien kimpussa. Kaupunki oli oikein mukava ja meidän majoitushan oli ihan Plaza Majorilla, joten kaikkialle oli lyhyt matka.

Täällä on aika omatoimisesti hoidettava nämä hotellit/hostellit nykyään. Verkon kautta tehdään sisäänkirjautuminen lähes jokaiseen paikkaan ja osassa, kuten Mediacelissa, avainkortin sai näpyttelemällä jos jonkinlaista koodia. Ohjeet ovat kyllä niin hyvät, että mekin selvitään niistä. Pyörätkin saatiin majoituksen koodintakaiseen lukittuun varastoon.

Tänään keskiviikkona noustiin Mediacelin kaupunkiin, jossa meidän majoitus sijaitsi 1210 metrissä. Olipa vääntämistä viimeiset metrit. Kaupunki on listattu matkailuautoille sopivaksi ja leirintäalue sijaitsee tasangolla tarjoten upeat panoraamanäkymät. Ja olihan ne komeat.

Kun Mediaceliin päästiin, alkoi sataa kaatamalla. Tuli rakeita, ukkosti ja salamoi. Tänne ajaessa jouduttiin muutama kerta vetämään sadevermeet päälle, koska vettä tuli ihan reippaasti.

Saatiin syödäksemme lähiravintolassa kunnon rasvainen ranskalais-muna-annos. Tämä meidän syöminen on olllut taas vähän sinne päin. Aamiainen on ihan ok, mutta sitten saattaa loppupäivä mennäkin ihan jonkun kevyen salaatin voimin. Lounaspaikoista nyt on turha unelmoida matkalla, hyvä jos baarin ja kahvia saa ostettua.

Maisemat täällä ovat niin upeita. Nähtiin heti Soriasta lähtiessä kattohaikaroiden majapaikka/pysähdyspaikka ja haikaroita oli kymmeniä.

Piti vielä tuon Mediacelin perinteestä sanoa sen verran, että niin mukavia, ystävällisiä ja välittäviä kun espanjalaiset ovatkin, joku mättää pahasti. Luin näet tuosta perinteestä ja ihmettelen, kuina sellainen eläimiin kohdistuva kiusa/kidutus edes voi olla mahdollista sivistysvaltiossa ja EU-maassa. Jokainen voi niin halutessaan Googlailla jokavuotisesta tapahtumasta.

To 30.4.2006 / Mediaceli -  Almadrones / 56 km

Tänään vappuaattona meidän matka jatkuu Almadronesiin. Komea monen kilometrin lasku Mediacelita alas. Täällä ei taideta vappua juhlia ainakaan näin aattona ja huomennakin työn päivänä kaupat saattavat olla auki tai sitten ei.

Meillä on ollut vastainen tuuli jo monta hiton päivää. Tuuli ei edes ole mikään pieni puhuri vaan ihan kunnon pyöritystä kuten tänään. Muuten ilmat ovat olleet fillarilla ajolle hyvät: lämpötila liikkuu aamun +8 iltapäivän +20, aurinko paistaa pilviverhon takaa ja iltapäivisin tai viimeistään iltaisin alkaa satamaan ja ukkostamaan. 

Kasvot ovat ruskettuneet molemmilta, on aurinkolasien jättämät vaalet rinkulat silmien ympärillä ja minulla on toinen korva kärähtänyt sieltä mistä aurinko on paistanut ennen pilveen menoa. Aurinkorasvaa on hölvätty paljon aina kun siihen on ollut syytä.

Maasto on ollut kyllä todella vaihtelevaa. On ollut nousua mutta myös laskua. Tänään ajeltiin osittain moottoritien vierusta kulkevaa hiekkatietä, joka oli jossain kohdin kätevästi paikkailtu jollakin mustalla mönjäpäällysteellä. Mönjästä ei saanut mitään selvää että milloin se oli pehmeää, milloin taas vähän jämäkämpää ja ajettavaa. Tiet ovat kyllä pääosin olleen ihan hyviä ja rekkarallia riittävästi. Ihan on turvallinen olo kyllä ollut kunhan pysyy pientareella ja seuraa takaa tulevaa liikennettä - kuten Jaria, joka välillä tunkee vierelle ajamaan.

Meidän majoitus oli sellainen moottoritienvarsihostelli, koska kilometrejä olisi tullut muuten aivan liikaa. Nehän eivät kaikista mukavampia ole jo sijainnista johtuen eli ihan moottoritien vieressä. Tällaiset majoitukset eivät ole meitä pyöräilijäitä varten vaan niitä miljoonaa ajavia autolijoita ja varmaan vielä rekkakuskeja varten. No, sellaisessa me yövyttiin. Saatiin syödäksemme ja ravintolassa oli aivan ihastuttava tyyppi meitä palvelemassa.

Pe 1.5.2026 / Almadrones - Canamares / 97 km

Tänään oli jo etukäteen tiedossa pitkä päivä hirmuisine nousuineen ja jossakin välissä myös laskuineen. Mutta kyllä se oli sellainen päivä, että enpä toista haluaisi. 

Tässä kuva meidän Garminista ja sen mainiosta datasta tämän päivän osalta. Muutenhan on sanottava, että Garmin tökkii pahasti vaikka kävi huollossa juuri ennen lähtöä.

Matkalla ei oikein ollut yhtään mitään, missä käydä syömässä tai juomassa tai pitää ihan vaan taukoa. Vastatuuli vaivasi "lähdöstä" "maaliin" ja loppumetreillä satoi kaatamalla. Jaloissa tuntuu nousut siinä määrin, että tekisi mieli huutaa hetkellisesti.

Tämä pieni kylä on yksi mielenkiintoisimmista Serrania de Cuencan alueella. Siellä on kuuluisa Canamares-ranta, joka on yksi alueen nähtävyyksistä. Canamares sijaitsee Serrania Median alueella ja vuoristo oli jylhä ja kaunis. 

Rankkasateesta - ja vähän väsymyksestäkin - johtuen ei pysähdytty kuvaamaan maisemia, mikä kyllä jäi vähän harmittamaan. Escabas-joki virtaa kaupungin läpi muodostaen kaksi suurta rotkoatilia-La Manchan tunnetuimmista sisämaan rannoista ja Canamaresin päänähtävyys.

Meidän majoitus oli keskellä kylää pieni ja mukava hostelli, jonne saavuttiin sateen kastelemina ja viluissamme. Onneksi lähistöllä oli hyvä ravintola, jossa saatiin iltapalaksi tonnikalasalaatti ja sitten nukkumaan.

Lämpötila oli aamun alle kymmenen plusasteen iltapäivän ehkä noin +18 asteeseen. Pilvistä, tuulista ja sateista.

La 2.5.2026 / Canamares - Cuenca / 59 km

Canamares tunnetaan myös pajupääkaupunkina, sillä ympäröivät pellot punertavat syksyllä luoden upean maiseman. Meidänkin aamuiselle reitille heti Canamaresin jälkeen osui paju"paaleja", jotka todennäköisesti olivat syksyn jäljiltä kuivumassa. Ehkä niistä aikanaan tehdään pajukoreja. Hauskan ja kauniin näköisiä pyramideja.

Tänään meillä olikin sitten sellainen vastatuuli, että eipä ole aiemmin tällä matkalla ollut. Alkumatka alkoi seitsemän kilometrin loivalla nousulla, mutta kyllä siinä aikaa ja voimia käytettiin ennen kuin se oli selätetty. Tuulenpuuskat piiskasivat kasvoja ja oli täysi työ pitää pyörä suorassa eikä puhettakaan, että olisi voinut ottaa vauhdissa vaikka juomapullon ja hörpätä. Ei uskaltanut.

Pysähdyttiin monta kertaa ihan vaan vetämään henkeä ja juomaan. Jari halusi ajaa edellä, että olisin päässyt helpommalle, mutta kun en osaa ajaa niin lähellä toista ja ottaa siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti, jätettiin pelleilyt sikseen ja minä puskin omin voimin.

Puolivälin jälkeen maasto tasaantui mutta tuuli ei. Heti kun vähänkin sai suuntaa käännettyä, oli melkeinpä hyvä ajella mutta suurin osa matkaa meni vääntäessä tuulta päin. 

Äärettömän kauniit maisemat. Paljon kotkia, upeaa vuoristoa ja muutama unikko. Täällä kukkii myös talojen pihoilla ruusut.

Nyt täällä Cuencassa ollaan pari yötä ja käydään katsomassa nähtävyyksiä kuten muun muassa syvän jokiuoman laidalle rakennetut riippuvat talot. Ollaan oltu täällä reppureissulla vuonna 2018 mutta ei kyllä muistu mieleen yhtään mitään.

Tänään ei satanut, lämpötila oli aamun +13 iltapäivän +21 asteeseen, kova puuskainen vastatuuli.

Meillä kaikki hyvin. 

Ti 28.4.2026 / El Burgo de Osma - Soria / 61 km

Pilvisessä ja koleassa kelissä, aamiaisen jälkeen polkaistiin matkaan. Alkumatka meni mukavaa, hiljaista ja hyväkuntoista tietä. Muutamia pikkukyliä matkalla. Ei poikettu, koska olisi joutunut nousemaan takaisin isommalle tielle ja tänään tuota nousua on muutenkin riittämiin. 

Puolivälin jälkeen siirryttiin N-tielle ja rekkaralli alkoi. Onneksi piennar oli niin leveä, että hyvin kykeni etenemään. Pidemmissä nousuissa oli kaksi kaistaa, meille ja rekoille ja sitten se toinen niille, jotka vetivät kovaa.

Meillä oli vastatuuli alusta loppuun ja se syö, olkoonpa kuinka mieto hyvänsä. Poikettiin matkalla muutamaan otteeseen bensa-aseman baarissa syömässä jotain pientä ja ostettiin matkaeväitä, mm. rasiallinen keksejä.

Maisemat täällä ylempänä ovat niin kauniita. Nyt olla reilussa 1000 metrissä ja täältä näkee kauas. Toisaalla on alankoa, sitten kun pään kääntää, näkyy kukkuloita ja kaukana siintää vuoristo. Jossain pohjoisessa näkyi vuorijono ja sen huiput olivat lumen peitossa. Ensimmäiset kauriit kohdattiin tänään.

Bensan hinta täällä on noin euron halvempi kuin mitä se oli Suomessa meidän lähtiessä. Ruoka on kaupoissa edullista mutta ravintolahintoja on kyllä ihan laidasta laitaan. Hotellien ja hostellien hinnat ovat muutamassa vuodessa kohonneet tuntuvasti.

Eilen maanantaina saavuttiin tänne Soriaan. Meidän hostelli on Plaza Mayorilla eli keskellä hulinaa. Pyörät saatiin hostellin varastoon, jossa oli jo yksi brittipyöräilijän sähköpyörä. Hän jatkoi matkaa tänään, me vasta huomenna. Tänään kierrellään kaupunkia ja katsellaan upeita, vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia. Aamulla käytiin tuolla kaupungin suuressa puistossa, syötiin aamiainen ja muutama churro.

Meillä ei ole ollut ongelmia pyörien säilyksen kanssa. Jos ei saada niitä majoituksen lukittuihin varastoihin, sitten huoneeseen. Eilen El Burgo de Osmassa pyörille oli oma lukollinen komero autotallissa ja sieltä löytyi työkalut mahdolliseen remppaan. Yhdestä hostellista saatiin jälkikäteen tiukkasanainen viesti pariinkin kertaan, että olisi pitänyt ottaa fillareiden säilytyksestä kunnon maksu, koska me annettiin majoituksesta alemmat - mutta ei huonoja kuitenkaan - arvostelut, mitä odottivat. Teki mieli lähteä vääntämään mielipide-erosta, mutta annettiin olla.

 

Su 26.4.2026 / Aranda de Duero - El Burgo de Osma / 74 km

Yöllä satoi ja ukkoski. Aamulla oli poutaa, lämpötila +12 ja meille vastainen, kolea tuuli. Syötiin pieni aamupala hotelli baarissa ja lähdettiin matkaan.

Pysähdyttiin kahville Penaranda de Dueroon ja onneksi niin, sillä tuo pieni ja erinomaisesti säilynyt kaupunki puolustuslinnakkeineen oli näkemisen arvoinen. Kun kaariholvista siirtyi kaupungin keskustaan, ihan kun olisi siirtynyt ajassa satoja tai tuhansia vuosia taaksepäin. Ylhäällä kukkulalla sijaitseva linnake on alkun perin 900-luvulta ja on kunnosettu täysin 1400-luvulla.

Matka jatkui ihan mukavaa ja hyväkuntoista tietä kunnes huomattiin, että nythän ollaankin moottoritiellä. Tien rakennuspuuhia näkyi jo paljon ennen mutta sitä, että meidän käyttämä tie onkin jatkoa tai alku sille, ei ilmennyt mistään. Eikä näkynyt kyllä kieltojakaan, etteikö olisi saanut fillareilla ajaa mutta kun nopeusrajoitus on 120 km/h, kannattaa ehkä siirtyä muualle polkemaan.

Aika hiljaiseki veti ja päätettiin palata vähän takaisin päin ja kääntyä pienemmälle tielle. Tie olikin sitten loppujen lopuksi juuri se jatko meidän aiemmin käyttämälle, mutta missään kun ei oikein opasteita ole, ei voi tietää. Tänne päästiinkin sitten ihan hyvin.

Maisemat täällä ovat niin kauniita. Puolivälin jälkeen alkoi punainen kallio ja sen reunoilla näkyi luolia tai aikojen saatossa syntyneitä muodoselmia. Oli pitkiä, lieviä nousuja ja laskuja. Ja aurinko paahtoi kesäiseen tyyliin.

Tämä El Burgo de Osma on meidän matkalla Soriaan, jonne ajetaan huomenna. Kaupunki on vajaan 1000 metrin korkeudessa. Osma on varhaiskeskiaikainen historiallinen keskus kun taas El Burgo de Osma on naapurikaupunki.

Tämä kuten tuo Penaranda de Duerokin, on siirtymä ajassa tuhansia vuosia taaksepäin. Täällä on säilynyt paljon esimerkiksi taloja, joiden edessä on vanhoja tukipilareita tukemassa osaa katettua katua. Hienoa historiaa, joka kiinnosti muitakin kuin meitä.

Nähtiin rautatien jämät tuolla matkalla ja yksi radan pääasemista oli Osma-La Rasan asema, joka suljettiin vuonna 1985 ja itse rata vuonna 1994.

Huomenna lähdetään Soriaan ja ollaan siellä pari yötä kierrellen ja katsellen. Sorian jälkeen käännytään kohti etelää ja odotettavissa on pitkiä ajopäiviä.

Tänään aamulla oli koleaa ja pilvistä, iltapäivällä lämpömittari näytti +32, aurinkiosta ja vastatuulta.

La 25.4.2026 / Pesquera de Duero - Aranda de Duero / 55 km

Olipa hyytävä aamu. Kolme puseroa + ohut takki ja jatkuva tutkina. Lämpötila oli kuitenkin +12, mutta tuuli oli tosi kylmä. Vasta iltapäivällä tarkenin riisua vaatteita ja ajella shortseissa. Aamukahvit juotiin majoituksesta seitsemän kilometrin päässä.

Pitää ihan erikseen mainita meidän majoitus, joka oli sen pienen kylän reunalla Duero-joen varrella. Meillä oli kiva kattoikkunallinen ullakkohuone pienessä kolmen majoitusyksikön talossa. Omistaja oli jättänyt kaikille majoittuneille omille ruokapöydille korit, jossa oli litra maitoa ja muffinseja. Muffinsit syötiin nälkäämme, maito jätettiin. Talo oli uudehko ja siinä oli suuri terassi johon vietiin pyörät, keittiö ruuan laittoon jos oli mistä laittaa ja oikein kiva siisti paikka. Nukuttiin mainiosti. Tuo Duero-joki saa muuten alkunsa Soriasta, virtaa läpi Portugalin Porton ja laskee Atlantiin.

Tänään oli kiva ajopäivä. Lievää nousua mikä oli hyväksi kun oli niin kylmä. Matkalle osui valtavat viiniviljelykset ja viinitiloja on vähän väliä. Ei paljon muuta olekaan. Viljelmät ovat kyllä hauskan näköisiä kun ne ovat niin viivasuoraan joka suunnalle kavuten korkealle kukkuloiden rinteille.

Nähtiin yksi valtava, musta kulkukoira, joka mulkkasi meitä kun ohi ajettiin. Koiralla oli edessään kauriin tai jonkin muun eläimen ruho. Onneksi ei kokenut meitä uhkaksi saaliille, olisi meille näet tullut kiire. Noita kohtaamisia ei kyllä toivoisi matkalleen yhtään enempää.

Näillä nurkilla ei ehkä ole edes satanut, koska sadettajat ovat päällä lähes kaikilla viljelmillä. En tiedä, millä silmillä olen maailmaa katsellut, mutta näyttäisi, että täällä on paljon vihreämpää ja kesäisempää kun aiempina päivinä.

Meidän majoitus on nyt ison tien varressa Aranda de Duerosta muutama kilometri. Sen verran viisaita oltiin, että käytiin lounaalla kaupungin läpi ajaessa ja tässä hotellissa on myös ravintola, joka avaa ovensa joskus klo 20 tai myöhemmin.

Tänään aamulla +12, iltapäivällä +23, puolipilvistä ja vastatuuli. Nyt illalla jyrähtelee ukkonen, mutta ei sada.

Pe 24.4.2026 / Valladolid - Pesquera de Duero / 55 km

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin - Jari oli kyllä heräillyt jo sateeseen yöllä - vesisateeseen. Meillähän ei oikestaan mitään sadevermeitä ole, joten aamiaisen jälkeen suunnattiin kaupungin keskustassa olevaan Decathloniin. Ja niinhän sieltä löydettiin pöksyt, takit on omasta takaa.

Ei näillä meidän reissuilla yleensä sadetta ole eikä olla mukana pidetty kuin pieneen tilaan menevät takit. Ajoshortsit jos kastuu, ne myös kuivuu auringossa ja helteessä. Nytpä ei olekaan niin hellettä, että sellainen takuu olisi. Siksi sadehousut.

Se on niin tuskaista ajaa käärittynä hengittämättömiin ajoasuihin, että melkeinpä kuitenkin antaa vaatteiden kasvua. Tänne on luvassa kuitenkin enemmänkin vettä muutama päivä eteenpäin, joten katsotaan nyt.Me ollaan reissailtu täällä Espanjassa noin 15 vuotta ja koskaan ei joet ole olleet niin ääriään myöteen täynnä vettä kun nyt. Virtapaikoissa käy kohina kun joet uomat ovat ammottaneet tyhjyyttään.

Aamulla lähdettiin tavallista myöhemmin liikkeelle johtuen osittain säästä mutta myös siitä, että meillä oli melko lyhyt ajopäivä. Nyt ollaan punaviininalueella ja viiniviljelmiä on valtavasti kaikki tien varret täynnä. Tässä pienehkössä kylässä on vajaa 500 asukasta, kauppa ja useampi kaljakuppila. Kauppa oli kiinni meidän tullessa eikä avaudu ennen huomista, kylän ainoa ruokaravintola avautuu klo 21. Eli meillä ei ole syötävää! Käytiin yhdessä kuppilassa syömässä tapakseja pariin otteeseen, että jaksetaan aamuun asti.

Ajomatka tänne oli muuten ok, mutta vastatuuli kiusasi yli puolenvälin. Kavuttiin myös aikamoisen jyrkkää nousua pariinkin otteeseen mutta olihan siinä sitten laskuakin. Maisemat olivat kauniita kumpuilevia viiniviljelmiä. Asutusta ei oikeastaan ollut minkään vertaa.  

Alla tekoälyn luoma kuva Maalaismummi maailmalla -blogista (hiton tekoäly, vähänkö nauratti):

 "Maalaismummi maailmalla" on blogi, joka seuraa maalaismummon ja tämän puolison matkoja, erityisesti pyöräretkeilyä Espanjassa. Blogi tarjoaa kuvauksia matkanteosta, kuten toukokuun reissusta Caceresista Trujilloon. Se on tyypillinen tavisten reissublogi, joka dokumentoi pyöräretkelyn kokemuksia. Keskeisiä piirteitä: * Aihe: Pyörämatkailu ja matkakertomukset; * Alue: Espanja; * Tyyli: Henkilökohtainen blogi, joka keskittyy arjen matkailuun. Blogista löytyy usein ajankohtaisia päivityksiä matkan varrelta.

Ti 21.4.2026 / Segovia - Cuellar / 77 km

Lähdettiin polkemaan hyvässä myötätuulessa aamuvarhain ja myötäistä jatkui aina Cuellariin saakka. Oli loivia nousuja ja laskuja, melko tasaista pelto- ja havumetsämaisemaa.

Ei täällä kyllä mitään ahdasta asua ole. Saa edetä kilometrikaupalla ennen kuin ensimmäisen talon jälkeen tulee toinen. Ja sekin saattaa olla jo aika päivää sitten hylätty mukaan lukien ihan hyväkuntoisen näköiset valtavat karjasuojat.

Tie oli hyväkuntoinen päällystetie. Segovian tienoilla oli rekkarallia ja työhön matkaajia mutta kun siitä selvittiin, ihan turvallinen olo ajella. Pieniä kyliä oli harvakseltaan, joissa käytiin kahvilla. Ruokaahan ei missään ollut tarjolla.

Meillä onkin taas ruokapuoli jäänyt vähemmälle. Silloin kun sitä olisi tarjolla, ei maistu ja muuten on koko ajan kiljuva nälkä. Salaatilla ja pensasmustikoilla ollaan aika pitkälti eletty. Aamiaiset on kyllä saatu ja maittavat sellaiset milloin hostellissa, milloin taas kylän kapakassa.

Täällä kukkii ihana unikko toistaiseksi vielä harvakseltaan, muuten puut esimerkiksi ovat vielä enemmälti lehdettömiä. Pelloista osa on vihreänä, osa ei. Kotkia/haukkoja on paljon vaanimassa saalista peltojen yllä ja tien varressa ryntäilee pikkuisia kaneja mahdottomasti. Eli ei ihan täysi kesä täälläkään vielä.

Yö hostellissa pienen kylän ihan keskustassa. Kauppa löydettiin, että saatiin salaatit ja mustikat.

Lämpötila +12-+28, pilvistä. 

Ke 22.4.2026 / Cuellar - Valladolid / 54 km

Tänään keskiviikkona lähdettiin etsimään ensimmäiseksi aamiaispaikkaa. Sellainen löytyikin ihmeen helposti kylän reunalta. Siitä sitten vatsa juustosämpylää ja kahvia täynnä lähdettiin ajamaan Valladolia kohti, jossa ollaankin pari yötä, pestään pyykit ja kierrellään kaupungilla.

Tuolla matkalla tien vieressä oli tuollainen kyltti, että meidän ajama tie on pyöräilijöiden suosima reitti, kunnioita heitä. Eipä muita näkynyt pyörän selässä kun me kaksi.

Tänään meillä oli kolea ja pilvinen ajopäivä. Tuuli puhalsi sivusta ja oli kyllä aikamoisen kylmä ja ikävä. Lisäsin merinoviilaista ynnä muuta pitkähihaista lämmintä matkan edetessä, mutta vilpoista oli. Taivas oli pilviverhon peitossa.

Matka tänne halkoi laajoja vihreitä viljapeltoja ja tie oli kaikin puolin mukava ajettava. Vähän liikennettä ja maisemat kauniit. Ei isoja nousuja mutta ei myöskään laskuja. Mitä lähemmäs Valladolidia tultiin, sitä kehnommaksi tie kävi. Loppumatkan muutama kilometri jouduttiin ajamaan moottoritien viertä kulkevaa huoltotietä, joka oli suurimmaksi osaksi hiekkatie kivenmurikoineen. Kaupungissa kulki pyörätie ja osattiin tänne meidän hostelliin ihan hyvin.

Meidän majoitus on oikein mukava paikka lähellä kaupungin keskustaa vanha kirjatehdas. Majoittumisen jälkeen lähdettiin syömään ja kierreltiin tuolla kaupungilla. Nyt ollaan siis täällä pari yötä ja tutustutaan kaupunkiin. Tänne kun tuskin toiste enää tullaan.

Terveisiä Brysseliin pyöräileville. Turvallista matkaa ja antoisia kilometrejä. Meillä on kaikki hyvin ja toivottavasti teilläkin.

Lämpötila tänään +13-+16, pilvistä ja kylmä tuuli. 

To 23.4.2026 / Valladolid

Valladolid on Pohjois-Espanjassa sijaitseva teollisuuskaupunki samannimisen maakunnan sekä Kastilia ja Leonin itsehallintoalueen pääkaupunki. Tänään 23. päivä huhtikuuta on maakunnan juhlapäivä ja se on Villalarin taistelun vuosipäivä, jossa kastilialaiset kapinalliset kärsivä murskatappion kuningas Kaarle I:n joukoille vuonna 1521.

Aamulla etsittiin aamiaispaikkoja ja kaikki oli suljettu kuten myös kaupat. Ihmisiä oli tosi vähän liikkeellä. Vasta myöhemmin luetteettin jostain, että tämähän on juhlapäivä! No, aikanaan saatiin syödäksemme ja kansa palasi kadulle.

Kaupunki sijaitsee niemimaan pohjoisosassa keskellä Espanjan pohjoista ylänköaluetta. Kaupungin korkeus on noin 700 metriä ja se on kukkuloiden ympäröimä. Kaupungin historia ulottuu pitkälle ja siellä on kuningaskunnan kulku ratkaistu useammin kuin kerran. 1400- ja 1600-lukujen välillä se oli useita kertoja Kastilian kuningaskunnan pääkaupunki.

Kaupungissa on paljon muistomerkkejä entisestä loistosta ja nähtävyyksiin kuuluu mm. keskeneräinen - joskin näytti nyt siltä, että sille oltaisiin tekemässä jotain - katedraali Nuestra Senora de la Asuncion, Plaza Mayor -aukio, joka on yksi Espanjan ensimmäisistä pääaukioista. 

Täällä on myös Palacio Real de Valladolid, joka oli kuninkaallisen perheen koti 1600-luvun alkupuolella. Valladolidin yliopisto on perustettu vuonna 1346 ja se kuuluu Espanjan vanhimpiin. Täältä löytyy myös goottilainen aarre: Pyhän Paavalin kirkko. 

Huomenna meidän matka jatkuu Soriaa kohti eli käännös on itää kohden.

Tänään aamulla oli koleaa ja fleecetakki päällä etsittiin aamiaispaikkaa, päivällä oli oikein mukava +26 asteen lämpötila ja aurinkoista, kolea tuuli viilentää.

Keravalta Madridiin - ja matka jatkuu

La 18.4.2026

Perjantaina vietiin pyörät ja laukut kentälle ja lauantaina saatiin itse kyyti. Tylsääkin tylsempi lento Madridiin. Oltiin perillä ja pyörät kasattuna kello 21 jälkeen. Meillä oli hotellivaraus vajaan kilometrin päässä kentältä koska tiedossa oli, että on pimeää ja meidän suunnistustaidoilla kaikki ei mene kuten ennakkoon on suunniteltu.

Samalla lennolla tuli myös pyörämatkalaiset Leppävirralta ja Tampereelta. Heillä oli taidot kohdallaan ja polkaisivat vähän kauemmaksi kentältä. Matkasuunnitelmat olivat selvät kuten meilläkin.

Löydettiin normisäätämisen jälkeen meidän hostelli, saatiin pyörät varastoon, syömään ja painuttiin nukkumaan.

Täällä on kesä: lämpötila illallakin noin 20 astetta, puissa ei kummoisia lehtiä vielä ole mutta muutama unikkoja sekä kirsikkapuu kukkimassa on kuitenkin ilahduttanut.

Su 19.4.2026 / Madrid - Collado-Villalba / 77 km

Kun Madridista lähdettiin, pyörätietä riitti reippaasti yli matkan puolivälin. Oli ilmeisesti vanhaa autotien pohjaa ja jatkoa oli tekeillä. En koskaan kyllä ole nähnyt koskaan niin paljon fillaristeja kuin tällä pyörätien pätkällä. Pyöräilijöitä oli ihan mustanaan ja jatkuvana jonona.

Meillä oli melko raskas ajopäivä. Juomat loppui jo puolivälissä eikä ostopaikkoja näkynyt. Lisäksi aurinko paahtoi täydeltä terältä ja molemmilta kärysi nahka vaikka aurinkovoiteita käytettiin.

Kaukaisuudessa näkyi lumipeitteisiä huippuja ja mietittiin, että tulevatko vastaan huomenna. 

Nähtiin Leppävirta/Tampere -ajajat sattumoisin Madridin laitamilla. Oli mukava tavata suurkaupungin pyörätiellä. Kaikkea hyvää teidän matkalle kohti Brysseliä.

Ma 20.4.2026 / Collado-Villalba - Segovia / 56 km

Me ollaan noin kymmenen vuotta sitten ajettu lähes tuo sama nousu, joka edessä oli tänään tänne Segoviaan. Jostain syystä minun pitää päästä näkemään vuoristo, vaikka se ottaa niin koville. Eikä poikkeusta tapahtunut tänäänkään.

Meillä oli nousua yli 1000 metriä 1800 metriin ja risat. Koko matkalla eli noin 26 kilsalla ei juurikaan tasaista ollut, koko ajan noustiin kunnes oltiin huipulla Navacerradalla. Siellä on espanjalaisten suosima laskettelukeskus, mutta enää ei lunta näkynyt.

Vaikka kilometrejä ei kertynytkään tänään mahdottomasti, taivaltaminen kesti kuitenkin koko päivän. Nousukilsojen jälkeen alkoi lasku, joka oli jota kuinkin saman mittainen kuin kapuaminenkin.

Minulla matkanteko alkoi pontevasti, mutta niin siinä sitten taas kävi, että jouduin välillä kävelemään ja pitämään juomataukoja. Jari polki koko matkan. Kävely ottaa kyllä pohkeisiin vieläkin isommin kuin polkeminen, mutta onhan se vaihtelua puskemisen sijaan.

Tänne olisi tullut matalampikin reitti, mutta olisiko sitten alkanut harmittamaan, ettei edes yrittänyt vääntää. Kyllä. Siispä laskin kilometrejä, että milloin loppuu nouseminen ja pääsee lasettamaan. Joskin laskut olivat Navacerradasta lähtiessä tosi jyrkkiä ja jarrut päällä edettiin. Sitten kun vauhti tasaantui, oli oikein mukavaa ja turvallisen oloista.

Nyt ollaa täällä Segoviassa. Täällä on paljon turisteja ja aivan uskomattoman ihmeellinen Roomalainen akvedukti, joka näyttää olevan nyt korjauksen alla. Että mitä ihmettä: miten kukaan on koskaan kyennyt nuo kivenmurikat kasaamaan ja noin valtavan pitkälti ja korkeuksiin, huh.

Tämä kaupunki on muutenkin oikein sievä pienellä alueella. Huomenna aamullaa voidaankin sitten olla taas eri mieltä siitä, kun lähdetään ja etsitään tietä kohti Cuellaria.

Meillä kaikki hyvin. Lämpötilat ovat aamuisin noin +12-15, päivällä hätyytellään +30 astetta ja illat ovat ihan mukavia. Tai mistäpä me illat tiedettäisiin, kun vedetään unta palloon!

Meillä kaikki hyvin.