Helmi maailman kartalla: Lappi

12.10.2017

Pohjoinen houkutti ja koukutti meitä vielä muutama vuosi vaelluskeikan jälkeenkin ja ennen kuin innostuttiin lähtemään fillareilla retkeilemään. Meillä on ollut tapana, että jos jostakin innostutaan, sitä sitten tehdään kyllästymiseen saakka. Niin kuin esimerkiksi tanssi. Sitä tahkottiin pari vuotta joka ikinen viikko pari kertaa. Tanssittiin putkeen muutama tunti ja sitten kotiin. Käytiin kursseja, mutta ei meistä koskaan mitään erinomaisia tanssijoita tullut. Sitten kun stoppi tuli, ei sen jälkeen ole kiinnostanut pätkän vertaa. Eli hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti ja se oli hyvää liikuntaa ainakin meidän vauhdilla.

Kun ostettii kanootti, se oli ahkerassa käytössä ja melomassa käytiin monta vuotta aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Töiden jälkeen ja aamuvarhain viikonloppuisin kanootti ja eväät autoon ja matkaan, useimmiten kalavehkeet mukana. Melottiin kaikki lähialueen joet, käytiin kalastamassa järvillä ja vähäisessä määrin merellä. Muutama kesä kuskattiin kanoottia katolla pitkin Suomea, melottiin ja kalastettiin. Hauskaa ja rauhallista puuhaa.

Vain yhden kerran ollaan menty ympäri kanootin kanssa Vantaanjoessa kevättulvien aikana. Silloin minä hätäpäissäni irroitin otteeni melasta ja sen jälkeen sitten raahattiinkin kanootti pöpelikössä rantoja pitkin muutamia kilometrejä autolle. Mela löytyi myöhemmin kesällä juuttuneena rannan pusikoihin. Kamera rikkoutui kun kastui eikä vakuutusyhtiö korvannut siitä mitään, koska kellahdus oli "ennalta arvattavissa", hah.

Vuosina 2006-09 vietettiin osa kesälomasta pohjoisessa. Nukuttiin milloin autossa ja milloin taas teltassa. Kun kanootti tuli kuvioihin vuonna 2008, melottiin paljon Kuusamossa ja Lemmenjoella. Näin jälkikäteen ihan hirvittää meidän sitkeät yritykset meloa Kuusamossa voimakkaaseen vastavirtaan, kun siitä ei kuitekaan ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Siinä olisi voinut käydä vaikka kuinka, mutta onneksi ei kuitenkaan käynyt ja lukuisten yritysten jälkeen ymmärrettiin vaihtaa suuntaa. Yksi mukava ja mielenkiintoinen reissu oli päivän kestävä melonta Venäjän rajalle ja takaisin. Kuusamossa koluttiin kaikki lähiseudun pikkulätäköt ja joet, käveltiin paljon ja ihasteltiin karua mutta niin kaunista luontoa.

Oulangan kansallispuisto tuli tutuksi ja sen siisillä, rauhallisella ja kaikinpuolin korkeatasoisella leirintäalueella vietettiin useampi yö telttaillen. Sieltä lähdettiin päiväretkille milloin minnekin ja Jari on kerran kiertänyt osan Karhunkierrosta, noin 40 kilsaa. Aamulla lähti ja illalla palasi nestehukan uuvuttamana. Yö menikin sitten kuumeista, hourailevaa ja tuskaista vaeltajaa hoivatessa. Eli tankkauksen taito - tässä tapauksessa sen taitamattomuus - ei pitkillä pyöräreissuilla tullut mitenkään yllätyksenä.

Kesällä 2008 loman loppupuolella vietettiin pari päivää ja pari yötä Koloveden kansallispuistossa meloen Heinävedeltä Varkauteen. Yövyttiin pikkusaarissa, jotka olivat kauheita kiviröykkiöitä eikä tasaista telttapaikkaa tahtonut löytyä millään. Välillä satoi ja välillä paistoi, oltiin aika väsyneitä. Viimeisenä päivänä matkan varrella oli joku leirikeskus, rantauduttiin ja mentiin kahville. Koskaan ei ole korvapuusti maistunut niin hyvältä kuin siellä ja loppupeleissä me ostettiin ja syötiin kaikki puustit, joita tarjolla oli - ja niitä oli useampi molemmille. Tällaiset korvapuustikohokohdat ovat raskaan matkanteon kohokohtia, jotka muistaa vielä vuosia myöhemminkin ja melkeinpä kanelisen korvapuustin maunkin tuntee suussaan.

Meillä on ollut niin onnellisesti asiat, että sekä Levillä, Taivalkoskella että Suomussalmella on ollut ystäviä ja heidän kesänviettopaikkojaan, johon ollaan sitten ohi ajaessamme poikenneet useammaksikin päivää.

Vuosi 2010 oli sitten se meidän ensimmäinen fillarikesä ja tätä onkin kestänyt harvinaisen kauan. Aurinko, lämpö, hienot maisemat ja uudet haasteet ovat ne, jotka meitä kiehtovat eteläisessä Euroopassa. Lämmöstä ainakaan ei ole päässyt meidän reissulla nauttimaan Lapissa, mutta maisemat vetävät vertoja erilaisuudellaan mille maailman kolkalle hyvänsä.