Viisi viikkoa
29.03.2016
Vuorotteluvapaan alkuun vaivaiset viisi viikkoa, jipii. Sijainen vapaan ajaksi on hakusessa ja toivossa on hyvä elää, että näin tulee tapahtumaan ennen toukokuun alkua. Aina vähän jännä paikka, että sitten kun se sopiva löytyy, onko hän kaikki tarvittavat säädökset täyttävä ja te-toimiston siunauksen saava työtön työnhakija.
Kaikki hyvin. On virvottu, syöty mämmiä ja pääsiäismunia plus muita herkkuja pääsiäisenä ja jo hyvissä ajoin ennen itse ajankohtaakin. Ennen pääsiäistä käytiin vielä hiihtelemässä jäällä ja Jari Keinukalliolla. Viikko sitten sunnuntaina oltiin jäällä ja kun aurinko alkoi lämmittää, jää alkoi paukkua siinä määrin että minulla ei uskallus riittänyt vaan piti kääntyä pois ja palata autolle nöyränä. Kymmensenttisiä railoja oli yön aikana ilmaantunut useampia, vähänkö hirvitti. Ei ole leikkimistä siellä eikä varsinkaan tarvis paukutella henkseleitä, että kyllä uskaltaa.
Pääsiäisen vietettiin Savon sydämessä keskellä ei mitään. Ajatus oli laittaa tähän kuvia pilkityistä suurista ahvenista, mutta haaveeksi jäi, sillä sellaisia köriläitä ei koukkuun tarttunut. Istuin joka päivä useita tunteja pilkillä ja saalis oli yhteensä vähemmän kuin kymmenen ahventa suurimman ollessa kooltaan enintään kymmensenttinen. Jäätä kairasin kuitenkin reilusti yli neljän metrin verran yhteensä. Siellä näet oli täysi talvi ja jään paksuus oli vähintäänkin 40 senttiä. Perjantai ja lauantai olivat pilvisiä, mutta sunnuntaina aurinkokin jo pilkisti. Tosin kotiakin lähdettiin jo silloin ja komeassa kevätsäässä saatiinkin ajella.
Sukset oli mukana, mutta kun ei heti perjantaina hiihtämään lähdetty, lauantaina se olikin sitten jo myöhäistä. Parin sentin lumikerros jään päällä muuttui sohjoksi vähäisen räntäsateen seurauksena. Jari kaatoi kymmenkunta koivua, joista osa sitten roudattiin kotiin. Mukavaa ja rentouttavaa kuitenkin eikä kiire mihinkään.
Reppuun oli pakattu myös kiikarit, että tiiraillaan järven selällä tähtiä ja täysikuuta. Ei tiirailtu kun ei mitään näkynyt. Eilen ja sunnuntai-ilta olikin sitten tähtitaivas kirkkaimmillaan.
Kalakurssin alkuun viikko ja luvat hankittu. Josko sitä vaikka innostuisi taas kalastelemaan näillä kotinurkilla ja kaivaisi kanootin esiin. Syksyllä raahattiin ja siirrettiin kanootti puupinon päälle ja ihmeteltiin, että miten ikinä ollaan edes jaksettu se nostaa auton katolle kesälomareissuilla.
Aamulla töihin lähteissä oli aivan ihana pikkupakkasaamu ja mustarastas lirutteli säveliään pihapuussa. Onneksi oli vielä fillarissa nastat, koska jo heti pihamäen alla oli muutaman metrin levyinen jääkaistale sulaneesta lumesta. Kauhea kiire tuli junalle, kun koko aikataulusysteemi on mennyt uusiksi eikä ekana aamuna mukamas ole minkäänlaista ajantajua siitä, mihin aikaan pitäisi läheteä että ehtii ilman pirunmoista polkemista.
