Kesäunelmia ja puutarhahommia

27.05.2017

Pari viimeistä viikkoa on mennyt aika haipakkaa. Jarin mutsin muutto tänne meidän kulmille ja omani loukkaantuminen ja sairaalareissu on vaatinut aikaa työssä käynnin ynnä muiden toimien ohella päivittäin. Mutta näinhän se tuleekin olla, nyt on meidän vuoro pitää huolta.

# # #

Keskiviikkona olin pikku-Inkun kanssa päiväristeilyllä Tallinnaan ja takaisin. Hyvin meni vaikka mielenkiintoa ja säätämistä riitti. Olin varannut meille tulomatkalla buffet -lounaan, ja se oli kyllä vikatikki. Inkkua ei voinut yksin jättää pöytään odottelemaan, että olisin hakenut ruuat. Ja kun yhdessä lähdettiin, ei voinut mitään kanniskella koska piti pitää kädestä kiinni, ettei pieni ihminen eksyisi. Jätin rohkeasti Inkun kuitenkin muiden ruuanhakureissujen epäonnistuttua pöytään ja lähdin jonottamaan. Kohta kuului kirkas kiljailu "mummiiiii". Hätä tuli, kun ei tuttua näkynyt. Saatiin loppupeleissä vatsat täyteen, ehdittiin käydä ostoksilla, kannella ja leikkipaikassa. Mukavan herttainen reissu ja nyt kaikkien kolmen kanssa on vietetty kahdenkeskistä laatuaikaa laivareissuilla.

# # #

Eilen töiden jälkeen tavattiin meidän ystäviä. Startti tapahtui Juttutuvasta, jossa myös syötiin. Siitä sitten lähdettiin kohti keskustaa parin kapakan kautta ja kotona oltiin hyvissä ajoin, koska Jari oli sopinut aamulla lähtevänsä maastoon ajelemaan.

On aina niin tosi mukava tavata ja viettää aikaa useita tunteja hyvin ystävien kanssa. Aika menee kuin siivellä rupatellessa niinkin jokapäiväisistä ja jonninjoutavista asioista kuin ylä- ja alapään vaivoista, suoliston ongelmista, karttapalvelujen toimivuudesta, juhannussuunnitelmista ja autoista, joissa minä olen suuna päänä vaikken ymmärrä asiasta mitään. Olen uskottava "huijari" - vai olenko?


Viimeistään juhannuksena nähdään hyvän ruuan, ehkä karaoken ja muiden hullutusten parissa. Ellei sitten ennen sitä tehdä polkaisuretki Röykkään, jota Jari on jo työstänyt hetken.

# # #

Eilisellä reissullani kuulin jossakin kapakassa biisin, joka on niin herkkä, niin herkkä. Nyt olen sitten penkonut meidän varastoja ja etsinyt Princen levyjä, joissa se voisi olla. Minulla on muistikuva, että olisin aikoinani ostanut Princen cd:n juuri tuon ihanuuden vuoksi. Yhden levyn jo löysinkin, siinä se ei ollut mutta sitkeänä ihmisenä etsintä jatkuu.

# # #

Ja vielä: osa chileistä kukkii ja voi hyvin mutta osa on niin matalia ja onnettoman näköisi (oma kasvattamat), että tuskin niistä ikinä mitään tulee. Onneksi on vankilan puutarha olemassa! Omenapuissa näyttäisi olevan tuloillaan muutama kukka, luumupuuhun tarkan tiirailun jälkeen yksi! Herneet, porkkanat ja retiisit on kylvetty ja nyt pitäisi saada vähän vettä taivaalta, että saadaan aikanaan satoakin.

Meidän pihasta poistettiin iso koivun kanto ja nyt ollaan temmelletty sen kanssa, että saatiin se kaatopaikalle. Sitä on putsattu, pilkottu, sahattu ja sen tuhoamiseen on käytetty kaikkia mahdollisia koneita ja laitteita mitä kuvitella saattaa. Saatiinhan se viimein sellaiseen muotoon ja kokoon, että raahattiin kaatikselle, mutta kovan työn takana oli. Sitten aloikin montun täyttö ja multaa menikin ihan kunnon satsi. Uuden nurmikon kylväminen alueelle saa vielä odotella sateiden saapumista.

# # #

Vajaa kolme kuukautta reissun alkuun! Kauhea aika vielä edessä, mutta ehditään nauttimaan Suomen kesästä ja kerätä talteen kaikki mikä mahdollisesti kerättävissä on, siis marjojen osalta.

Espoo Cine ja Lance Armstrong

12.05.2017

Eilen käytiin Kino Tapiolassa katsomassa Stephen Frearsin ohjaama "The Progman". Elokuva perustuu Lance Armstrongin doping-sirkukseen ja urheilujournalisti David Walshin romaaniin. Minusta ei kovinkaan kummoinen leffa. Jotenkin aikamoisen pliisu, vaikka näyttelijäsuorituksia olikin kehuttu upeiksi.

Mutta Kino Tapiola on hieno vanha teatteri. Ensimmäisen kerran oli leffateatteri, missä sai viedä viinilasin/pullon mennessään itse teatterisaliin. Salin takaosan anniskelualue käsitti muutaman loosin, jossa olisi leffan ajan voinut siemailla miestä väkevämpää. Me ei sitä kyllä ymmärretty, vaan ryystettiin lasit tyhjiksi ja siirryttiin vasta sitten katsomaan leffaa.

* * *

Jari piipahti jutustelemaan erään miehen kanssa ennen leffan alkua ja palattuaan tohkeissaan totesi, että hän oli sopinut ja antanut yhteystiedot, että me mennään mahdollisesti jossakin vaiheessa kertomaan meidän matkoista yleisölle, jipii. Kysyin, että mitenkä on mahtanut ajatella hoitavansa homman, koska minua on turha mankua mukaan. Kertoi, että ajatus on sellainen, että hän näytätä kuvia, minä puhun. Eipä muuten tullut minulle mitenkään yllätyksenä tämä järjestely!

Saa kyllä ihan itsenäisesti hoitaa niin kuvien näyttämisen kuin tarinoinninkin. Siihen ei kyllä ilta eikä kaksikaan riitä, koska tuskin tunnissa tai kahdessa ehtii kertoa edes matkan meiltä lentokentälle saatika että pitäisi vuoden, kahden tai viiden vuoden retket saada sanottua. Nyt on kuulemma aikamoinen jännitys päällä ja taitaa olla niin, että ei uskalla vastata tuntemattomiin numeroihin, kun tällaista takapakkia tuli, että yksin joutuu esiintymään.

* * *

Ohessa meidän pihan tuulipyörä morjestelee viluissaan vappuna saamansa lumivaipan peitossa.

* * *

Lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä odotellessa ollaan käyty muutaman kerran Keravan vankilan puutarhalla ostamassa jo pihakukkia, chilejä ja viikonloppuna haetaan tomaatit. Roudailen niitä sitten sisään ja ulos sään mukaan, etteivät palellu. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, jahka kerkiää.

* * *

Loma on noin kolmen kuukauden - huokaus - päässä! Sitä ajatellen lähdinkin sitten Keinukallion portaisiin juoksentelemaan ja sen jälkeen podin viikon jalkojani, kun kaikki lihakset joita kintuissa ollaa saattaa, kipeytyivät. Käveleminen kävi työstä ja rappujen nousu tuotti tuskaa enemmän kuin mikään muu. Nyt voisi ottaa uuden spurtin sinne ja katsoa, mitä siitä seuraa.