Pihatöitä

07.02.2020

Harvoin on helmikuussa voinut pihaa haravoida. Tänä vuonna se oli kuitenkin mahdollista. Täällä ei ole yhtään - tai ehkä milli tai pari - lunta eikä alkuviikosta olllut edes pakkasta, joten nappasin kauniissa auringon paisteessa haravan käteen ja putsasin oravan sotkut kuusien alta ja kasasin koivun risut.

Tästä leudosta, aurinkoisesta ja keväisestäkin kelistä hullalantuneena laitoin nyt jo kasvamaan chilin ja pikkupaprikan siemeniä. Voi sitä puutarhaliikkeissä ravaamista, kunhan ihan oikea kevät saapuu ja pääsee istutuspuuhiin. Nyt jos koskaan on aikaa laukata taimiostoksilla. Sain pidettyä hengissä pitkän ja pimeän ajan minun ja junnujen siemenestä kasvattamat appelsiini-, sitruuna- ja mandariinipuun alut. Ja appelsiinipuun hentoon runkoon on ilmestynyt pieni vihreä verso. Pitäisikö nyt koputtaa puuta, ettei käy hullusti!

Pihapuiden oksilla roikkuu linnunruokakaukaloita, läskisiivuja ja talipalloja. Kun sataa, sapuskat on mössönä eikä lintuja kiinnosta moista sotkua nokkaansa ottaa. Aika monta kertaa olen heittämään eväät pois ja uutta tilalle. Sitten kun tulee pikkupakkanen, mössöt jäätyy kaukaloihin niin tiukasti, että niitä pitää sulatella sisällä ja taas uudet eväät.

Kun jäin töistä pois, sain eläkepäivieni ratoksi ostaa hyvän kameran. Sillä olen nyt omaksi ilokseni kuvannut pihan lintuja. Muutama viikko sitten koivun oksalla istui haukka, varmaan saalistuspuuhissa. Harmikseni kaikista kameroista oli akku tyhjänä, joten kuvaa en siitä saanut. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettelemaan tuon uuden kameran käyttöä kunnolla, että lomareissulla sitten halliltsisi ainakin alkeet eikä aika menisi sählätessä ja etsiessä oikeita säätöjä.

Nyt on ollut loistavat ilmat tähtien tiirailuun. Monta iltaa ja aamuisin kun Jari on lähtenyt töihin, olen hiippaillut kiikari kaulassa pihalla ja ihastellut varsinkin iltataivaalla Venus-planneettaa sekä kasvavaa kuuta. Ensin tsekkaan Ursan tähtikartan ja sen sivuilta yleensäkin, että missä päin mitäkin on ja sitten tiirailemaan. Huvinsa kullakin! Jaria ei ole tiirailupuuhissa näkynyt.

Nyt on ollut parin päivän muutama aste pakkaset ja Jari on päässyt vihdoin fillaroimaan metsään. Itse fillaroin keskiviikkona Järvenpäähän ja katselin kaihoten Tuusulanjärven suuntaan kaivaten menneitä aikoja luistimet jalassa. Joku hullun rohkea näkyi vastarannalla luistelevan, mutta meillä ei kyllä uskallusta riitä lähteä edes kokeilemaan. Ja nythän on taas luvassa vettä ja plusasteita, joten luistelemaan pääsystä on turha haikailla.

Entäs sitten tulevan kesän fillarireissu. No, mietitty on mutta mitään tarkempaa ei vielä tiedossa. Kiinnostaisi vähän lento Portoon, koska Finnair on aloittanut suorat lennot sinne. Portugali on jäänyt kauniina ja kuumana maana mieleen aikaisemmasta Lissabonin reissusta. Mutta katsotaan nyt, mihin mennään ja milloin. Ehkä junnujengin kanssa kuitenkin ensin Saariselälle ja sitten vasta kahdestaan johonkin.

Olen pyöräillyt lähes päivittäin milloin vähemmän, milloin taas kilometrejä on tullut enemmän. Ja kun on lämmintä tai sateen kestävää vaatetta päällä, pärjää hyvin muutaman asteen pakkasessa tai pienessä sateessa. Pari kertaa olen tuolla ylhäälläkin vastustuksen kanssa vääntänyt, mutta sen on kyllä niin tylsää ja tyhmää touhua, että ei kiinnosta. Kunhan säät lämpenevät, voin polkaista mutsin luo Mäntsälään. Nyt olen kulkenut sinne pari kertaa viikossa junalla fillari mukana. Pyöriä on ollut läpi talven yllättävän paljon junassa, välillä kaikki fillarille tarkoitetut paikat täynnä.