Viimeistä viedään

31.12.2021

Huomenna eletään vuotta 2022 ja odotukset ovat korkealla. Niin korkealla, että 1) päästäisiin vihdoin eroon koronaepidemiasta; 2) olisi mahdollista ja turvallista matkustella ja uskaltaisi lähteä Suomen rajojen ulkopuolellekin ilman tartuntavaaraa, maskeja ja rajoitusviidakkoa; 3) jos edellä mainittu ei toteudu, pääsisi sitten vaikka rennolle fillariretkelle halkomaan Suomea. Kyllähän sitä jonnekin pääsee, se on ihan selvä ja positiivinen asia!

Eniten kuitenkin odotan kevättä, aurinkoa ja valoisuutta. Tulin juuri lumitöistä ja miten ollakaan, alkoi sataa uutta lunta! Olen pistänyt tuonne pihalle "mittatikun" pystyyn pysyäkseni ajan tasalla lumimäärästä. Viime vuonna tikku peittyi reilun 40 sentin verran, nyt noin viisi senttiä näyttää olevan.

Mutta voi sitä riemua ja onnea, kun eilen käytiin eka kerta ensin järvellä luistelemassa ja sen jälkeen lähdettiin esittäytymään pienelle tulokkaalle, viikon ikäiselle pienokaiselle. Suloinen tyttö, joka tyytyväisenä uinaili mumminsa lämpimässä sylissä. Tervetuloa tänne ja kaikkea hyvää tulevaan, neljäs lapsenlapseni.

Palataanpa vielä tuonne Tuusulanjärvelle. Sinne oli aurattu parikymmentä metriä leveä jäätie, vähän poikittaisia railoja ja vähän lunta jään päällä. Järvenpäähän päin meni kuin siivillä mikä tiesi sitten sitä, että paluumatkalla saikin lykkiä osittain vastatuulessa. Oli kyllä niin hienoa, kilometrejä reilu 13.

Oikein hyvää vuodenvaihdetta, paljon mukavia ja muistiinpainuvia asioita tulevalle vuodelle ja ennen kaikkea terveyttä ja jaksamista. Jossain vaiheessa kaikki kääntyy parhain päin ja elämä jatkuu kuin mitään koronaa ei koskaan olisi ollutkaan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, opittiinko mitään. Siinäpä pohtimista!

Villahousurock

27.12.2021

Vilukissa kun olen, nyt kyllä on kaivettu kaikki villahousuista untuvatakkiin esiin. Inhoan niin paljon kylmää, että ulkoilu on vaatevuoresta huolimatta jäänyt joulu aikana tosi vähäiseksi. Ihan pakolliset eikä niitäkään ole onneksi paljoa. Tänään pitäisi kyllä lähteä mutsin luo fillarilli-juna -yhdistelmällä. Pyöräkin on niin tönkkö, että tosissaan saa polkea edetäkseen. Luistelemassa ei olla käyty yhtään, Jari on muutaman kerran käynyt metsässä polkemassa, pari kertaa pimeälläkin.

Mutta ei pakkanen niin kuitenkaan ole lannistanut, etteikö riemun kiljahduksia ja ihania asioita mukaan mahtuisi. Yksi joulunajan suurimmista onnen tunteista koettiin aatonaattona, kun minusta leivottiin neljännen lapsenlapsen mummi. Suloinen, suurisilmäinen tyttö ponnisti meidän kaikkien iloksi maailmaan melko ajallalan. Ei olla vielä käyty katsomassa tulokasta, mutta heti kun vanhemmat ovat saaneet elämän tasaantumaan ensimmäisen lapsen kanssa, mennään.

Jouluaatto vierähti mutsin kanssa, muuten oltiin kotona. Pelattiin vuosien tauon jälkeen marjapussia, nautittiin glögiä ja otettiin ihan rauhallisesti joululauluja kuunnellen ja tv:tä katsellen. Parit itkutkin tiristeltiin kauniita leffoja katsellessa.

Viikon kuluttua junnujengi rantautuu muutamaksi päiväksi. Toivottavasti tulee lunta runsaasti, että päästään lumitöihin ja pulkkamäkeen.

Kävin ottamassa kolmannen koronapiikin ja sairastuin siitä niin, että edellisen viikonlopun kärvistelin kovan kuumeen ja päänsäryn kourissa. Muutaman päivän kesti, sitten elämä jatkui ennallaan.

Talvi odottelee nurkan takana

30.11.2021

Hyytävä ilma, ei lunta kuin nimeksi. Lumilapio tuotu tyrkylle ulko-oven viereen siinä toivossa, että pääsisi lumitöihin. Harrasta odottelua järven jäätymiseen, että pääsisi luistelemaan. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa.

Viikonloppuna junnujengin kanssa leivottiin ja koristeltiin muutaman kilon taikinasatsista piparkakkuja. Tänään ajattelin tehdä jokaiselle oman pienen piparkakkutalon runsain koristein. Ja ehkä jopa sille pienelle tulokkaalle, neljännelle lapsenlapselleni, jonka laskettu aika on juuri ennen joulua.

Ollaan Jarin kanssa käyty lähes joka ilta lenkillä, askelmittari raksuttaa taskussa. Siihen jää koukkuun ja jos askelten määrä jää alle kymppitonnin, kauhea paikka. Yleensä ei kyllä jää, mutta jos on surkea ilma, en säntää askelia hamuamaan.

Meidän pitkään kestäneen keikkatauon jälkeen ostettiin liput viime viikonlopun Aikka Hakalan "muistokeikalle". Ollaanhan keravalaisia joskaan ei mitään rockabilly-tyyppejä. Tarjosin koronapassia ovella, eivät vaatineet, sali täynnä. Ensi lauantaina mennään Järvenpään uutuuttanaan hohtavaan Aino Areenalle. Siellä on mm. Kolmas Nainen ja Miljoonasade sekä viikko siitä eteenpäin Krapin Pajalle Atomirotan keikalle. Molemmissa vaatidaan koronapassi, kiitos siitä.

Jos nyt olisi aika ostella lippuja em. keikoille, tuskin ostettaisiin. Sen verran on koronakammo iskenyt takaraivoon, rokotuksista huolimatta. Mutta toisaalta, ei tämä virus mihinkään katoa - tuskin koskaan - joten ei sitä ehkä kannata linnottautua kotin tartunnan pelossa ja odottelemaan parempia aikoja. Rokotukset kunnossa ja lisää tulossa joulukuun lopulla.

Pitkään harkittiin myös varata lennot Malagaan maalis-huhtikuulle ja liikkua viikon aikana julkisilla. Yksi kohde olisi ollut muun muassa Cadiz, johon ei koskaan vuoden 2014 fillarireissulla päästy järkyttävän ja pelottavan liikenteen vuoksi. Yritystä oli ja eri vaihtoehtoreittejä etsittiin turvalliseen ajamiseen, mutta lopulta kävi niin, että reittiä eikä myöskään riittävää määrää uskallusta löytynyt ja niinpä suunnitelmat muuttuivat siltä osin. Ehkäpä vielä matka tuonne tai johonkin muualle varataankin, kunhan nähdään, kuinka tämä pandemia alkuvuoden aikana käyttäytyy.

No mutta, touko-kesäkuun vaihteessa mennään kuitenkin viikoksi Saariselälle. Mennään ja tullaan junalla ja otetaan fillarit mukaan siinä tapauksessa, että siellä on lumet sulaneet. On kyllä lohduttavaa ajatella ja odottaa, että pääsee johonkin matkailemaan eikä Lappi ole olenkaan huonoin vaihtoehto.

Ostettiin aiempien vuosien tapaan poroboxi. Siitä riittää herkullista käristystä ja potkakiekkoja koko talveksi.

Muuten, mikäli ette tv:n puolelta muutama viikko sitten katsoneet, kannattaa käydä Areenan puolelta tsekkaamassa Stephanin klassikot. Hurmaava kaksiosainen dokkari alkavasta urheiluinnostuksesta ja kuinka upeisiin suoritteisiin sinnikkyys johtaakaan.

Radiosta kuultua: DJ Ibusal ja Pilalla -biisi vuodelta 2018. Sanoja en viitsi laittaa, mutta nauratti.

Kalaonni kateissa

02.11.2021

Lähdettiin perjantaina landelle laittamaan mökki, vene ja muut vermeet talviteloille ja siivottiin vähän pihapiiriä. Palattiin kotiin eilen. Tällä kertaa mukana oli junnujengin vanhin kokeilemassa kalaonneaan.

Nyt ei kalaa tullut sankokaupalla, vaikka pohjaonkia uitettiin aamusta iltaan eli juuri niin kauan kun valoisaa riitti. Ei myöskään virvelöinti tuonut merkittävää saalista. Verkoista sentään saatiin joka kerta kuha, muuten saalis jäi vaatimattomaksi paria pienehköä haukea lukuunottamatta. Mutta ei haittaa, oli mukava istuskella veneessä ja elätellä toivoa.

Se pimeys ja rauha, mikä siellä vallitsi illan pimetessä, oli kyllä hienoa. Aurinkopaleelien virta riitti valoon ja kun mökki saatiin lämpimäksi, mikäpä siellä oli ollessa. Sikeät yöunet ja ruoka riitti ilman kalaakin.

Junnu kävi saunareissulla järvessä kastautumassa, me vanhukset värjöteltiin rannalla valoa näyttäen. Eilen auringon nousu oli upea, muuten pilvistä mutta poutaa ja ilma plussan puolella 5-8 astetta.

Jumissa askelmittariin

19.10.2021

Ostin askelmittarin jokin aika sitten. Nyt sitten kytään, kyttään ja kyttään, että niitä askelia tulisi ja paljon. Ei huono asia ollenkaan, mutta onko ihan pakko? Ja tuleehan niitä askeliakin kun aamuvarhain lähtee taapertamaan lenkille, jatkaa päivän valjetessa pihan siivousta ja hoitelee päivään askareet. Siksi pieni ja huomaamaton mittari, koska en juurikaan kanna kännykkää mukana. Tämän voi mukavasti sujauttaa taskun pohjalle ja siellä se sitten raksuttaa lukemaa. Ihan uupunut olo.

En paljon lue kirjoja, mutta ostin kuitenkin: Nalan maailma. Kirja kertoo Bosnian vuoristosta löytyneen hylätyn ja nälkäisen kissapoikasen sekä skotlantilaisen miehenkörilään tarinaa yhteisestä fillarimatkasta ja ystävyydestä. Seikkailu alkoi vuonna 2018 ja jatkuu edelleen. Jari luki jo, minä kun on inspiraatio ja sadekeli.

Kuulin radiosta kauniin syysbiisin: Mikko Perkoila, Ei syksy ole surua:

Tervaleppä kumartaa yli rannan kivikon
Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on
Työnnän veteen soutuveneen
Lähden soutamaan
Syksyiselle järvelle verkot kokemaan

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Ei syksy ole surua...

Kuulakkaassa ilmassa
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion

Ei syksy ole surua...

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Taas jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

Visit Helsinki

12.10.2021

On pyöräilty ristiin rastiin pieniä ja suuria kaupunkeja, mutta lähin suurkaupunki Helsinki on jäänyt lähes kokonaan väliin. Niinpä lähdettiin sunnuntaiaamuna junalla Helsinkiin ja polkaistiin fillarit vauhtiin, tuulen ja ajoittaisen sateen saattelemana.

Kierreltiin pitkin rantateitä ja -polkuja, pysähdeltiin rantakallioilla ja ensimmäistä kertaa käytiin Sibelius-monumentin juurella. Käytiin ihastelemassa purjelaivoja Kauppatorilla, jossa myös reilu 70-vuotias kaljaasi Inga-Lill oli näytillä. Sen kannella me ollaan vuosia sitten seilailtu tutustuen Helsingin edustaan.

Matka jatkui Katajanokan ja Kaivopuiston kautta Eiraan ja sieltä edelleen Jätkäsaareen ja Hietaniemeen. Meilahdesta käännyttiin kohti Pasilan asemaa, josta junalla kotiin. 

Seuraava reissu on sitten jatkoa sille mihin nyt jäätiin ja onhan itäsuunnalla vielä paljonkin rantaviivaa fillaroitavaksi. Syksy on pitkä ja viikonloput aikaa kierrellä, sikäli mikäli sää sallii.

Kaunista oli ja pieni yllätys, että niin lähellä meren rantaa ja erinomaisia teitä pitkin pääsi pyöräilemään. Kysymys kuuluukin, että miksiköhän me ei olla aiemmin lähdetty tutustumaan Helsinkin rannikkoon? Ehkäpä syy siihen on ollut se, että molemmat ovat tai ovat olleet töissä pääkaupungissa, matkanneet joka työpäivä sinne ja takaisin eikä minkäänlaista intoa sinne ole enää viikonloppuisin ollut. Näin sen täytyy olla!

Ei pysty

08.10.2021

Tilattiin eilen paikallisesta https://www.sauhu.menu/#tuotteet rouheat ja tuliset hampurilaisuutuudet, yksi kumpaakin. Eipä edes käynyt mielessä, että ovat aivan liian vahvoja meille. Villi suunnitelma oli syödä puolet ja puolet, että kumpikin saa maistella molempia. Elvistelin vielä epälijöille, että kyllä minä pystyn miedomman syömään ja ehkä jopa vahvempaakin.

Jari aloitti tulisemmalla, minä miedommalla. Jo rasioista pois otettaessa vahvemman majoneesia oli sormissani, jotka nuolaisin puhtaaksi. Ei olisi kannattanut, sen maistelu riitti siltä osin. Siispä miedon kimppuun vahvemman lieskat edelleen makuhermoissa. Otin yhden suullisen ja loppuja tarjosin Jarille, joka kärvisteli oman annoksensa mukanaan tuoman poltteen kimpussa. Niinpä meiltä jäi nämä herkut syömättä, mutta muisto niiden maistelusta eli lopun iltaa, silmiä myöten.

Mutta haaskuuseen hampparit eivät menneet. Meillä sattui olemaan meidän ystävä maistelukokeilun aikana. Ja niin hän vain nikotellen ja hikoillen vetäisi naamaansa vahvemman, miedompi pakattiin kotiin vietäväksi.

Tulipahan testattua, mutta seuraavalla kerralla tilataan ihan normaalilla chilimäärällä maustetut herkut. Pitää muistaa kysäistä, että meneekö paljonkin 10/10 -chilimäärällä.

Taivas tulessa

06.10.2021

On saanut ihastella eteläistä Suomea myöten kaunista ruskaa ja palavaa aamutaivasta. Muutama litra suppilovahveroitakin on kerätty, kukkasipuleita istutettu ja puskia leikattu. Kyllä syksystäkin voi nauttia, on vielä hetken kaunista.

Eteläisin ja pohjoisin

27.09.2021

Lähdettiin syysretkelle Hankoon, otettiin fillarit mukaan. Syyskuun lopun sää suosi, kaunis ruska loisti kauneimmillaan matkan pusikoissa. Fillaroitiin ristiin rastiin kaupunkia, käytiin kävellen Tulliniemen luontopolulla. Kauniit ja jylhät rantakalliot. 

Lounastettiin satamaravintolan terassilla auringon paisteessa ja leppoisessa tuulen vireessä. Ja löytyihän sieltä myös jo lopettaneen Hangon Keksi -tehtaan logo, "hymyilee kuin Hangon Keksi".

Tänä kesänä on piipahdettu sekä Suomen eteläisimmällä että pohjoisimmalla paikkakunnalla. Hienoja ja muistiin painuvia seutuja molemmat.

Jarilta sanan mukaisesti moukaroitiin 1,5 tunnin operaatiolla hammas torstaina ja nyt on vähän turvotusta, jomotusta ja alakuloisuutta. Ei ole päässyt maastoon juurikaan ajelemaan eikä muutakaan jumppaamaan. Älä huoli, kyllä se aurinko paistaa vielä ja metsärännit kutsuvat. Kaikki aikanaan, ei kiirettä.

Kalaonnea

13.09.2021

Piipahdettiin muutaman päivän visiitillä Savon mökille. Ilmat ihan ok ja kalaa tuli. Isoja ahvenia, muutama hauki ja 1,5 kg kuha verkosta. Meillä oli junnujengin nuorin mukana, ekaluokkalainen. Muut junnut ovat olleet meidän tai minun kanssa kalassa, nuorin ei. Voi sitä riemua ja huutoa kun sai isoja ahvenia pohjaongella. Oppi nopeasti tekniikan ja jaksoi istua veneessä monta tuntia putkeen. Mukava reissu josta riittää kertomista pitkäksi aikaa. Ainakin kalavaleet sujuivat jo nyt jouhevasti kavereille soitellessa.

Muutaman kerran olen käynyt sienessä. Ei mitään erikoista kerrottavaa siltä saralta. Joitakin kanttarelleja, pieniä karvarouskuja. Mutta mukava siellä on samoilla hyvällä ilmalla ilman kiirettä.

Syyssiivous pihassa on aloitettu ja nyt pitäisi katkoa oksia ja putsata kukkapenkit talvikuntoon. Meille tuli muutama terttu viinirypäleitä, tomaatteja ja kesäkurpitsaa paljon sekä chilejä, jotka ovat edelleen tuolla ulkona tekeytymässä. 

Olen taistellut vieraslaji japanintatarin kanssa nyt puolitoista vuotta kaivaen päivittäin maasta pilkistäviä alkuja. Ja aina vaan niitä nousee. Kaivoin aikoinaan valtavan isot ja painavat juurakot esiin, mutta ei se kasvu siihen ole tyrehtynyt. Jossakin luikertelee aina joku pienempi tai suurempi juurakko, mistä pompsahtaa varsi esiin. Lomalta kun palattiin, tappeja oli vaikka kuinka ja paljon. Kunpa siitä lajista pääsisi eroon jollakin konstilla!

Taiteen kotitalo 2021

19.08.2021

Eilen visiitti tuonne https://www.purkutaide.com/taiteen-kotitalo-2021/. Hienoa purkutaidetta viiden asuinkerroksen verran. Paluumatkalla tuli testattua, että Haglöfsin ulkoiluhousut eivät pitäneet kaatosadetta.

Vueltaa katsottu ja haaveiltu fillarireissusta tuonne, mahtaviin maisemiin. Eilen maali Albacetessa, jossa yövyttiin reppureissulla 2018. Tänään matka jatkuu kohti Valenciaa ja rannikkoa. Mutta missä Nairo?

Paluu arkeen

17.08.2021

Jari on palannut työelämään kahdeksan viikon lomailun jälkeen. Meillä on takana kesän fillarireissu, reissu junnujen kanssa Kuusamoon, Savon visiitti ja viimeisenä parin päivän tutustumismatka Kotka-Hamina suunnalla. Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja reipashenkinen kesä kommelluksineen ja kokemuksineen. Eipä juurikaan parempia ilmoja olisi voinut toivoa ja kaikki muukin meni ihan hyvin eikä saatu aikaan mitään suurempia hässäköitä.

Viime viikon torstaina lähdettiin autolla mutta pyöräyt kyydissä Kotkaan. Se kun on molemmille vieras ja käymätön kaupunki niin kuin itse asiassa koko itäinen rannikko. Menessä piipahdettiin Loviisan torilla ja tutustuttiin Strömforsin ruukkialueeseen. Käytiin kyselemässä melontareiteistä, josko lähtisi vaikka ensi kesänä kanootin kanssa liikenteeseen.

Kotkassa vietiin ensin pakaasit Sibeliuksen puiston vieressä olevaan hotelliin ja sitten lähdettiin fillareilla Haminaan. Kuuma ja aurinkoinen päivä. Haminan torilla markkinat. Käytiin lounastamassa Tervasaaren Taverna Tervanarussa, johon saatiin paikallisilta suositus. En ole hamppariruokatyyppiä, mutta Tervanarun auraburger ylitti kaikki odotukset. Oli maittava ja täyttävä.

Haminasta löytyy Euroopan korkein lipputanko - 100 metrinen salko - ja maailman suurin Suomen lippu. Tervasaaren Rampsinkarilta löytyi pieni ja sievä Pello Miljoonan patsas. Paluumatkalla Kotkaan saatiin ukkoskuuro sateineen niskaan. Pyörätie koko matkan moottoritien kupeessa.

Kotka on kuuluisa kauniista, palkituista puistoistaan ja kotkalaiset ovat aiheestakin ylpeitä niistä. Siellä on hyödynnetty meren rantaa kaupunkilaisten iloksi tehdä, nähdä ja kokea. 

Lähdettiin jalkaisin tutustumaan kaupunkiin ja kohti Juha Vainion katua, joka on laulajan kunniaksi nimetty maisemakatu. Ihan liikuttui katua edetessä, jossa tasaisin välein oli luonnonkiviä joihin oli kaiverrettu pätkiä Junnun lauluista. Juha Vainion katu johtaa Luotsi-Kuusiselle, joka on nimensä mukaisesti entinen luotsisaari. Sieltä kallion päältä löytyi Kuusisen Luotsien muistomerkki.

Illan hämärtyessä lähdettiin etsimään kuuluisaa merimieskapakka Kairoa. Löydettiin, mutta se oli suljettu ja visiitti sinne jäi tältä erää tekemättä.

Perjantaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Kirjauduttiin hotellista ulos, vietiin auto rantaan parkkiin ja hypättiin fillareiden kyytiin. Kierreltiin monta tunti käyden kaikki puistot läpi, tutustuen Merikeskus Vellamoon ja höyryjäänmurtaja Tarmoon. Näkemistä ja ihastelemista riitti kaikkialla.

Kotimatkalla lounastettiin Loviisan Laivasillan ravintolassa, vanhassa ja idyllisessä suola-aitassa. Porvoossa käytiin vielä suukko-ostoksilla Brunbergin tehtaanmyymälässä.

Oli kyllä oikein hieno reissu ja kuvia otin enemmän kuin ehkä koko Nuorgam-Joensuu -reissulla yhteensä. Hieno kaupunki tuo Kotka kaikkine patsaineen, puistoineen ja rantoineen. Ja siinä siivellä nähtiin myös Hamina ja Loviisa. Ehkä uusi visiitti ensi keväällä, kun puistot ovat täydessä kukassa ja ihasteltavaa riittää vieläkin runsaammin.

***

Eilen lähdin pontevasti sieneen heti aamusta kun Jari sulki ulko-oven töihin lähtiessään. Lampiessani pari tuntia märässä metsässä ja palatessani autolla sienikori oli yhtä tyhjä kuin lähtiessä. Koko reissulla näin tasan kaksi kanttarellia, jotka jätin vielä kasvamaan. Ehkä aikaisintaan viikon kuluttua uudestaan.

***

Meillä on liput Huvila-telttaan elokuun lopulla 22 Pistepirkon keikalle. Vaan eipä mennä. On peruttu kaikki juhlaviikon tapahtumat. Saapi nähdä, pääsenkö junnutyttöjen kanssa lokakuussa teatteriin, joka on nyt peruttu kaksi tai ehkä jopa kolme kertaa. Mikäköhän siinäkin on, että kapakoissa on turvallista ryystää kaljaa rinta rinnan mutta teatterit ja keikat on luokiteltu koronalingoiksi?

Kuusamon ihmemaassa

09.07.2021

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin junnujengin kanssa Kuusamoon. Meitä ei ihan sää suosinut, sillä neljän päivän reissusta puolet oli sateisia ja kokeita. Alkupäivinä päästiin kuitenkin Rukalle ja pienelle karhunkierroksen riippusiltakokemukselle.

Meidän majoitus oli lähempänä Kuusamoa kuin Rukaa, mutta oikein mukava huoneisto suurella terassilla. Ihan vieressä oli kirkasvetinen ja hiekkapohjainen lampi, jossa junnut ja Jari kävivät uimassa päivittäin säästä ja koleudesta välittämättä.

Käytiin toisena sateisena päivänä Suurpetokeskuksessa Juuso-karhua katsomassa. Nyt karhut olivat virkeitä ja kaikki tulivat näyttäytymään. Kuultiin tarinoita karhuista ja muista keskuksen eläimistä tällä kertaa eri oppaan kertomana kuin mitä lomareissulla. Mielenkiintoisia ja surullisiakin eläintarinoita. Poroja oli paljon, kuukkeleita ei näkynyt ensimmäistäkään.

Jari vuokrasi Rukalla maastopyörän ja fillaroi muutaman tunnin komeita maisemia ihastellen.

Torstaina aamusta lennettiin takaisin kotiin ja nyt ollaan keskitytty kotiaskareisiin. Jari on vähän ajellut maantiellä sekä maastossa mitä nyt säät ovat antaneet myöten. Viimeinen lomaviikko pyörähti hänellä käyntiin nyt eli paluu normaaliin on käsillä tuota pikaa. Lähdetään ehkä vielä pyöräilemään tällä viikolla johonkin, jos ei satele.

Marjastusta, Savon reissu ja kohta Kuusamoon

30.7.2021

Nyt alkaa Jarin lomat olla kohta takanapäin, enää viikko ja sitten se on siinä! Voi surku. Ehditään kuitenkin vielä junnujengin kanssa muutaman päivän Kuusamon ja Rukan keikalle.

Kun tultiin fillarireissulta kotiin, seuraavat päivät keiteltiin mansikkahilloa ja pakastettiin niitä talven varalle. Sitten käytiin poimimassa muutama litra vadelmia, joille tehtiin kuten mansikoillekin. 

Parina aamuna käytiin mattopyykillä tuolla Keravan mainiolla matonpesupaikalla. Ja sitten lähdettiin Savoon.

Savossa helteet edelleen jatkuivat ja vietettiin aikaa lähinnä järvellä kalastaen. Eikä turhaan. Saatiin hienoja, suuria ahvenia. Laskettiin verkot sopuisasti ja saatiin yksi yli kilon painava ahven. Muuta verkoista ei tullut. Eikä tullut pohjaongellakaan eikä heittämällä parina viimeisenä päivänä. Mutta ei haittaa, saatiin kalaa syödäksemme ihan riittävästi.

Nyt ollaan taas pari päivää kotona ja sitten kohti Kuusamoa.

Onhan tässä myös seurattu olympialaisia lähinnä radiota kuunnellen. Ja mikäpä ei ole ollut kuunnellessa, kun loistavat selostajat ovat raportoineet tapahtumia. On itketty muutama kerta Matti Mattssonin tietä pronssimitalistiksi ja peukutettu urheilijoita lajista riippumatta.

14.-15.7.2021 / Kontiolahti - Joensuu - Kerava (juna Joensuu - Helsinki - Kerava) / 38,6 km

Tekstilaatikosta puuttuu linja-automatka Ivalo-Nuorgam.

Olipa hieno kalastella. Saatiin todella, todella paljon kuhia vaikka suurin osa niistä olikin alamittaisia ja pääsivät takaisin kasvamaan. Saatiin parin päivän aikana ehkä noin 30-40 kuhaa, joista minä meistä kolmesta kalastajasta vähiten kalastajana napsin määrällisesti ylivoimaisesti eniten.

Sää oli koko ajan helteinen, mutta kun me oltiin lähdetty, sinne tuli sateet ja kova tuuli. Uskokaa tai älkää, uin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Veden lämpötila oli kuulemma +29, joten tällainenkin vilukissa tarkeni ihan hyvin pulikoida.

Torstaina lähdettiin polkemaan kohti Joensuuta. Piipahdettiin torilla, ostettiin lakkoja ja herkuteltiin pirtelöllä. Junassa meillä oli oma hytti, mutta ilmastointi ei toiminut juuri siinä vaunussa, joten hytissä oli helteisenä päivänä mahdoton olla. Vaihdeltiin sitten paikkoja muissa vainuissa sitä mukaan kun varattuihin paikkoihin ilmestyi matkustaja.

Junan konduktööri kertoi heittäneensä yhdeltä junavuorolta 12 pyörää pihalle, joilla ei ollut etukäteen tehtyä varausta pyöräpaikoista. Sanoi, että fillarit ovat lisääntyneet valtavasti junamatkailussa ja että pitäisi varmaan tehdä jotain eli lisätä fillaripaikkoja. Kannatettava ajatus.

Kotiin Helsingistä tultiin yön pimeydessä keskiyön jälkeen. Kotona oli kuumaa kuin saunassa ja heitettiin kaikki ovet ja ikkunat loppuyöksi selälleen. Ihana palata kotiin.

Ohessa kartta meidän reissusta, johon km-määrät ym. on otettu Jarin pyörämittarista. Ihan komean pituinen ajomatka, ehkä jopa vähän enemmän kuin mitä ounasteltiin.

Olen päivittänyt todella laiskasti tätä matkaa, mutta puolustukseksi on sanottava, että ei ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ei maisemien eikä reitin suhteen muutenkaan. Lappi on Lappi ja siellä on niin kaunista, että kerrottavaa ehkä olisi riittänyt enemmänkin. Mutta muuten on vaikea jatkuvista pusikkoriveistä keksiä mitään kerrottavaa.

Hassua, että meidän tämän vuoden pyöräreissu oli melkeinpä määrällisesti vuoden takaisen Kilpisjärvi-Kerava -matkan toistoa: neljä kilometriä pidempi ja pyörän päällä istuttiin noin viisi tuntia enemmän, keskari oli pikkaisen alhaisempi kuin vuosi sitten.

17. pvä / 13.07.2021 / Aronsalmi - Kontiolahti / 96,8 km

Mutsin synttärit. Onnea 89 vuotiaalle! Muut sisarukset menivät synttärikahveille, me sitten kun kotiudutaan.

Kuuman ja hyttysininäin täytteisen yön jälkeen aamupalaksi puurot ja kahvit. Tänään on tämän reissun vika päivä, koska Kontiolahdelle ollaan menossa serkun luokse.

Todella kuumaa ja tukalaa ajella. Pysähdyttii syömään Kolin kohdalla melko laimeaa ja mautonta bensa-asemaruokaa. Kolillehan meidän piti alunperin mennä, mutta kuultiin jo aiemmin, että siellä on paljon väkeä ottamassa itsestään selfieitä, ihan ruuhkaksi asti. Ei kiinnosta ruuhkat!

Kontiolahdelle päästiin kuin päästiinkin terveinä ja onnellisina reilut pari viikkoa kestäneen, onnistuneen polkemisen jälkeen. Hyvä me! Olisi täältä kyllä ollut vielä melkoinen matka kotiin Keravalle.

Pyöräpaikat ovat kiventakana junissa. Joudutaan lähtemään jo ylihuomenna kotiin, koska seuraavat vapaat pyöräpaikat on viikon kuluttua kulkevassa junassa.

16. pv / 12.07.2021 / Vuokatti - Aronsalmi /101,1 km

Teltta läjään, polkaisu Vuokattiin hotelliaamiaiselle ja matkaan. Lämpötilat keikkuivat jo heti aamusta hellelukemissa, aurinko paistoi. Lähtökuopissa oli myös joitakin "keltapaitoja" eli Team Rynkebyn jäseniä, jotka pyöräilevät vuosittain vakavasti sairaiden lasten hyväksi.

Kohti Juukaa tien kunto oli ihan ok, tasaista ja vähän liikennettä. Sadan kilometrin matkalla osui tasan YKSI maatilamajoituspaikka, josta sai piristyskahvia, limua ja jädeä. Että kyllä on hiljainen ja autio kylätie. Tai ei edes kylätie vaan iso tie numero 6.

Aronsalmen grillikioski oli keidas erämaassa: ostettiin kokikset, makkaraperunat ja kahvit. Siellä oli pariskunta kolmen pojan kanssa ja he innostuivat meidän matkanteosta niin paljon, että suunnittelivat vakavasti hankkivansa kunnon pyörät ja vermeet ja lähtevänsä myös reissaamaan pitkiä matkoja. Kokeilivat pyörien painoa ja ihastelivat sitä, että kaikki on saatu mahtumaan niin pieneen tilaan. Jari vähän varoitteli ja sanoi, että kannattaa harkita vielä ennen kuin säntää ostoksille!

Grillikioskilta luikaus eteenpäin oli tien varressa kyltti "mökki vuokrattavana", sinne ja sassiin. Saatiinkin oikein kiva mökki omalla rannalla, veneellä ja saunalla ym. herkuilla eikä naapureitakaan ihan nurkan takana. Piipahdettiin vielä gillikioskilla juomaostoksilla ja paluumatkalla mökille yksi pyöräilevä pariskunta tuli vastaan ja huikkasivat, että 150 kilsaa takana ja matka Nurmeksen leirintäalueelle. Kauheita ajopäiviä helteellä! 

Illan päätteeksi Jari pulahti uimaan mökkirannassa, käytiin soutelemassa ja heiteltiin virveliä: kuha ja ahven, jotka palautettiin kasvamaan.

15.pvä / 11.07.2021 / Ristijärvi - Sotkama/Vuokatti / 68 km

Voi hyvät hyssykät! Meillä oli kyllä elämämme raskain ajopäivä tänään. Ei naurattanut eikä itku ollut kaukana. Kaksi 8 prossan tapponousua, joista toisen jouduin kävelemään. Ei vaan voimat riittäneet vääntää.

Kontiomäellä etsittiin kahvipaikkaa, turhaan. Veivattiin eteenpäin, nähtiin yksi kuollut kyy eikä sitten muuta merkillistä tai edes mainitsemisen arvoista.

Yksi todella kaunis paikka löytyi toisen tapponousun jälkeen eli Naapurivaara. Oli kyllä hienot maisemat ja laajalle. Lisäksi "huipulla" oli huvikeskus, joskaan ei siellä piipahdettu. Tanssia ja jytkettä lienee koko kesän.

Käytiin syömässä Sotkamon keskustassa ja palattiin sitten takaisin tänne Vuokatille. Kaunis reitti. Täällä leirintäalueella alkoi sataa ja ukkoskaa kun tultiin tänne. Leirintäalue on lähinnä tarkoitettu asuntoautomatkalaisille ja meidän pikkuriikkinen teltta onkin lajissaan ainoa.

Täällä Vuokatilla on paljon ainakin rullahiihtäjiä, suhina kävi takana kun lähdettiin oluelle/viinille tuolle pidemmälle. Aika helposti heittivät meistä ohi. Meidän reidet huutaa armoa kun polkaistaan fillari liikkeelle. Pitäisikö venytellä? Mutta kun teltassa ei mahdu eikä viitsi tuohon märkään maahankaan heittäytyä.

Kaikesta ruikuttamisesta meillä on kaikki ihan hyvin. Olen EM-jalkapalloveikkauksessa 45., mestariksi veikkasin Italian. Poikani on 15. ja tämä onkin eka kerta kun hän kepittää mutsinsa tässä lajissa ja tietämyksellään.

14.pvä / 10.07.2021 / Suomussalmi -  Ristijärvi / 57,8 km

Yö pienessä ja kuumassa mökissä. Helteet jatkuvat edelleet. Kova nousu heti kurvatessa vitostielle. Ajeltiin vitostien reunoja, ei paljon liikennettä ja hyvä tie ajella.

Kauhea sanoa, mutta kyllä niin paljon tympii nämä maisemat ja pitkät matkat paikasta toiseen että tätä muijaa ei näillä kulmilla toiste ainakaan pyörän kanssa tulla näkemään. Jos vertaa vuoden takaiseen Kilpisjärvi - Kerava -reisuun, niin tällä matkalla ei ole tuntunut yhtään kertaa, että oltaisiin menty alaspäin. Vuosi sitten Kilpisjärveltä aina Keski-Suomeen mentiin alamäkeä, sitten vasta alkoi olemaan nousuja. Nyt taas riittää päivästä toiseen pitkiä nousuja.

Tänään tuli tonni täyteen, matkaa jäljellä Kontiolahdelle 200-300 kilsaa ja siitä kalareissun jälkeen Joensuuhun ja junalla kotiin.

Ristijärvellä otettiin telttapaikka tosi kivasta leirintäalueelta. Yö teltassa, koska päivä oli taas niin hikinen - pyörän mittari näytti +40. Ajateltiin, että vähän edes ilma vaihtuu teltassa. Ja vaihtuihan se ja saatiin nukuttua ihan mukavasti. Se meidän teltta vaan on niin pieni, että kun toinen kääntää kylkeä, toisenkin on käännettävä. Eikä sinne sisään mahdu mitään laukkuja, vaan me nippa nappa. No, oma valinta. Tilavampikin olisi ollut kotona, mutta ihan vaan painoa ajajteltiin - urpot!

13.pvä / 09.07.2021 / Peranka - Suomussalmi / 82,5 km

Olipa hyvät yöunet, ei hiki virrannut. Aamupala jälkeen polkaistiin matkaan. Pitkiä nousuja ja olihan siellä sitten vastapainoksi pitkiä laskujakin. Aurinkoista ja kuumaa. Pepsiä meni puolitoista litraa. Länsituuli, joten sivutuuli. Maisemat sitä mitä ne nyt ovat olleet muutaman päivän.

Käytiin tullessa pienessä kyläkaupassa ja täällä Suomussalmella sitten heti torille, joska ostettiin mansikoita ja lakkoja. Matkalla pysähdyttiin suon laitaan syömään lakkoja ja joku sanoi, että niitä tulee paljon tänä vuonna.

Ja sitten pysähdyttiin Hiljaisen kansan luona. Ollaan tutustuttu kansaan aiemminkin ja joka ikinen kerta se saa yhtä hiljaiseksi. On niin vakuuttava. Otettiin junnujengille kuva joka "piilotettiin" Jari ja laitettiin viesti, että kuka/mikä ei kuulu joukkoon. Ei ole tullut vastausta vielä.

Täällä Suomussalmella kaupassa käynnin yhteydessä nähtiin fillaristi. Oli menossa Näätämön kautta Norjaan, oli tulossa Helsingistä ja aikomus myös sinne palata elokuun alussa. Oli hänellä urakkaa kerrakseen, ajeli kolmensadan euron kolmevaihteisella Helkamalla, ilman kypärää. Yöpyi pusikoissa ja söi pastaa ja banaaneja. Matkusti pienellä budjetilla, kuten edellä kerrotusta varmaan huomasittekin. Onnea ja menestystä, sitä näet tarvitaan.

Meillä kaikki ihan hyvin. Oikean silmän alusta on turvoksissa ja haittaa näkökykyä, koska siihen on tuikannut joku elukka. Paarmoja ei suuremmin häärinyt tänään ympärillä eikä muitakaan elukoita ole nyt eilisten karhujen jälkeen näkynyt lukuunottamatta pari poroa.

Huomiseksi luvattu taas lähelle kolmeakymmentä astetta ja aurinkoa, uuvuttaa nämä helteet. Ja heti kun tästä leirintäalueelta - ollaan mökissä - lähdetään, on hillitön, pitkä nousu.

12.pvä / 08.07.2021 / Kuusamo - Peranka / 80,4 km

Syötiin hyvä aamiainen hostellissa huonosti nukutun yön jälkeen. Oli älyttömän kuuma, ei ilmaistointia eikä ikkuna auki oikein voinut nukkua. Pöydälle pyri jonkinlainen tuulekin, mistä ei paljon iloa ollut.

Hyvä tie ajella, kova vastatuuli ja satoi silloin tällöin. Pysähdyttiin Kuusamon suurpetokeskuksessa ja käytiin karhukierroksella. Meidän opas kertoi mielenkiintoisella tavalla ilveksen, karhun ja koirasuden elämästä siellä. Koirasusi on niin vaarallinen elukka, että keskuksessa olevat naaraat eivät enää lisäänny.

Ja nähtiin vilaukselta pikkukarhu, joka oli Sulo-hoitajansa kanssa lenkillä. Kuvaakaan en oikein kunnosta saanut kun olivat niin kaukana. Ihan mukava kierros. Välillä vettä tuli kaatamalla.

Kuusamon jälkeen alkoi juhannusta edeltäneen myrskytuhojen jälkiä näkyä. Puita oli kaatunut ja tosi, tosi paljon. Joku leirintäaluekin oli matkalla saanut oman osansa ja jouduttiin sulkemaan. On siinä rytinä käynyt!

Sateen jälkeen taivas taas kirkastui, pyörän mittari näytti +31. Yhtään fillalristia ei näillä seuduilla ole näkynyt.

Perankassa suunnattiin Hossanportti -nimiselle leirintä/mökkialueelle. Yö nukuttiin teltassa, koska halvin mökki olisi maksanut 130 euroa! Mukava paikka järvenrannalla. Siellä oli myös hauskan näköisiä riippuvia telttoja vuokrattavaksi. Tyydyttiin kuitenkin ihan omaan Haltiin.

Heti aluksi, että ei ollaan oltu muutamaan päivään sellaisissa maisemissa/paikoissa, joissa olisi päässyt wifin tai minkään muukaan yhteyden kimppuun. Ja olisiko sitä jaksanutkaan kirjoitella!

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin. Ollaan ajettu, jaloiteltu, syöty, juotu ja nukuttu mitä kuumuudelta ollaan saatu nukuttua. Iltapäivällä tai illalla kun tullaan majapaikkaan, ei jaksa juuri muuta kuin raahautua suihkuun. Suihkun jälkeen sitä on kuin toinen ihminen: kyllä lähtee.

9.pvä / 05.07.2021 / Savukoski - Salla / 88,2 km

Kun oltiin Savukoskelta lähdössä ja kerrottiin, että lähdetään kohti Sallaa ja meiltä mennee veivaamiseen reilu viisi tuntia, yksi paikallinen eläkeläisukko paukutteli henkseleitään sanomalla, että kolmessa tunnissa polkaisee. Hän on tehnyt sen useamman kerran. Että onko pakko pysähdellä! Vähänkö nauratti meitä, että kyllä on nyt Lapin lisät moninkertaisena.

Savukosken kyläkaupan kupeessa myytiin Iisalmelta kuskattuja mansikoita. Ei jääty jonottamaan, kun väkeä riitti omasta takaa. Seudun omat mansikat kypsyvät vasta kuukauden kuluttua.

Päivä oli raskas, tie oli kyllä hyväkuntoinen mutta nousua ja laskua riitti. Maisemissa ei mitään valittamista - sikäli mikäli erämaasta tykkää. Oli salpalinjaa ja oli sodan uhrien muistomerkkejä. Muutama kyyn raato, pari poroa.

Sallassa käytiin syömässä Akkavaarassa, josta sai kyllä tienoon suurimman ja herkullisimman salaatin ja Jarille tulisesti maustetun vegerullan. Tosi hyvää ja täyttävää eikä kuitenkaan liian raskasta.

Pepsi on tehnyt kauppansa ja se onkin ainoa, jota pystyy näillä helvetillillä helteillä juomaan. Lämpötila heilui tänäänkin reippaasti yli +30, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin oli lievästi myötäinen ainakin osan matkaa.

Eipä ole pyöräilijöitä näkynyt näille syrjäteillä. Prätkiä ja autoja jonkin verran. Aika rauhassa on saatu ajella.

Melkoisia hintaeroja majoituksessa. Toisinaan melko vaatimaton hotellihuone maksaa monta kertaa enemmän kuin meille riittävä pikkumökki ja päinvastoin. Missään huoneistossa ei ole vielä toistaiseksi ollut kaivattua ilmastointia eikä ikkunoitakaan juuri ole viitsinyt auki pitää. Vaihtoehtoja tuolla syrjäseudulla ei juuri ole eikä telttaakaan ole laitettu paarmoista johtuen pystyyn tuonne pusikkoon. Suomessa matkailun on todella arvokasta ja ainakin minä toivon, että vuoden kuluttua ollaan fillaroimassa jossain ihan muualla kuin täällä.

Me ollaan kuvattu tosi vähän, siitä syy miksi täältäkään ei mitään hienoa kuvakavalkaadio löydy. Kun ei ole oikein mitään kuvattavaa.

10.pvä / 06.07.2021 / Salla - Ruka (Viipusen leirintä) / 85 km

Lähdettiin aamutuimaan, että saadaan hetki ajella ennen kuin paahde iskee. Ajeltiin kyllästymiseen saakka nosuja ja laskuja. Sallatunturi ohitettiin sujuvasti. Laskin kilometrejä Rukalle, polkeminen on taas jotenkin niin työlästä. Voi sitä riemun tunnetta, kun Käylän kyläkauppa ilmestyi näkyviin ja sai kylmää juomaa. Käytiin myös kävelemässä ja vilvoittelemassa komean Käylänkosen rannalla.

Paarma-armeijan jahti meidän ympärillä jatkuu. Välillä on hiljaisempaa, sitten taas hyökkäävät kimppuun.

Lähetin serkulleni Kontiolahdelle viestin, että täältä tullaan jo varmaan viikonloppuna. Sitten aloin tutkia karttaa ja totesin, että ei todellakaan tulla. Meillähän on lähes puolet matkasta jäljellä, joten visiitti siirtyy kyllä reippaasti ensi viikon puolelle. Pitää lähettää korjausviesti, että ei kiirettä. Ne valtavat kuhavonkaleet saavat odotella vielä hetken.

Vuokrattiin mökki Viipusen leirintäaluelta. Ihan hyvä pikkumökki meille. Nukkumisesta ei vaan oikein tullut mitään koska oli niin julmetun kuuma. Leirintäaluetta ylläpiti vanhempi pariskunta eikä siellä voinut maksaa kuin käteisellä.

Meillä on matkaa takana ehkä noin 800 kilsaa, joten eihän tämä mikään tonnin reissu tule olemaankaan ennen kuin serkujen mökkiranta häämöttää.

11.pvä / 07.07.2021 / Ruka - Kuusamo / 38,6 km

Ajettiin aamulla tänne Kuusamoon ja pidetään vähän taukoa - eli loppupäivä - ajamiseen. Täällä satoi tänään, mutta se ei raikastanut ilmaa yhtään, ilma tuoksui kuitenkin sateelta. Käytiin keskustassa torilla ostamassa mansikoita ja syömässä. Majoitutaan noin pairin kilsan päässä keskustasta ja jatketaan huomenna kohti Suomussalmea.

8.pvä / 04.07.2021 / Sodankylä - Savukoski / 92,5 km

Nyt ollaan Samperin Savotassa, hotellissa. Tuossa vierellä virtaa Kemijoki, sää on aurinkoinen ja helteinen. Pyörän mittari näytti matkalla +38, myötätuulta.

Ollaan uupuneita. Tuo kuumuus ja polttava aurinko alkaa tehdä tehtävänsä. Kilometrejä tulee siksi niin paljon, kun nuo matkat majoituksesta a majoitukseen b ovat niin hiton pitkiä. Ei tule mielleenkään laittaa telttaa pystyyn ja jäädä tuonne pusikkoon paarmojen syötäväksi. 

Välillä ajaessa naurattaa niin paljon, kun Jari huitoo, läiskii ja huutaa kun paarma-armeija iskee kiinni. Eilen vastaan ajoi mucheniläinen fillaristi, joka sanoi vihaavansa paarmoja. Ajatella!

Nyt alkaa maistua Pepsi, vedestä tulee huono olo. Loppui vaan kesken tänään. Jari piipahti uimassa kaikki vaatteen päällä jossakin purosessa. Ehkäpä se helpotti oloa vaikka epäilinkin, että nytkö alkaa pää pehmetä tämän poltteen alla. Puut ovat niin matalia, että niistä ei juurikaan ole apua varjopaikkaa hakiessa. Matkalla kolme kuollutta kyytä, paniikkitilanne. Siinäpä ne meidän tämän päivän näkemiset sitten olikin. Ei mitään erikoista. Toki hienot ja laajat suot tekivät vaikutuksen, kumpuileva maasto ja kaukaisuudessa siintävät vaarat.

Nyt lähdetään syömään, sitten vähän kävelemään tuonne joen varteen ja sitten nukkumaan. Aamulla ollaan pystyssä jo heti kuuden jälkeen, pakataan pyörät ja mennään aamiaiselle. Sitten matka jatkuu kohti Sallaa.

7.pvä / 03.07.2021 / Tankavaara - Sodankylä / 105 km

Herättiin hyvissä ajoin, keitettiin puurot ja teet, pakattiin ja polkaistiin matkaan. Me ollaan niin aamuvirkkuja, että kukaan muu ei ollut vielä hereillä poroja lukuunottamatta ja väsättiin ihan rauhassa aamupala.

Ensimmäinen stoppi oli Siepin kauppa, josta jotain pientä tankattiin ja ihania mansikoita. Aamukaljoilla oli myös paikallinen kullankaivaja, joka kertoi olevansa melko tunnettu ammatissaan. Ei kyselty nimeä eikä muita meriittejä. Mutta Kerava oli hänelle tuttu paikka: oli mm. ajanut Sariolan Sirkuksen traktoria ja asunut aikanaan Keravan Lapilassa.

Sitten saavuttiin Ivalontien varressa olevaan Zippi&Suhaus -nimiseen "baariin". Voi että sitä huumoria, kun ei tiedä nauraako vai ei. Että onko huumoria ja nauraa ja jos taas ei, niin onko epäkohtelias. Voi näitä lappilaisia, sama juttu viime vuonna käsivarressa.

Meidän piti tänään mennä alkujaan Lokkaan tietä, joka on auki vain kesäisin. Sanoivat, että kyllä siitä pääsee ja ihan hyvä tie ajella. Vaan kun päästiin kohdalle, ensin oli poroaita ja sitten alkoi karmea kivinen hiekkatie, jota olisi jatkunut Lokkaan 48 kilsaa. Ei lähdetty rääkkäämään itseämme, käännyttiin takaisin ja jatkettiin kohti Sodankylää.

Hyvää tietä ajella aamuauringossa. Seuraava pysähdys oli Kiveliön Kalan cafeteria. Sattuikin niin, että tätä putiikkia isännöi Pertti Ukkolan broidi. Eli olympiavoittaja Ukkola on kotoisin täältä ja Lokka-Porttipahdan tekojärvi on aikoinaan vallannut hänen lapsuudenmaisemansa ja -kotinsa. Että näin sitä sivistyy reissatessa.

Pidettiin taukoa tien vieressä olevan järven (Vajunen) rannalla ja kaivettiin kalastusvehkeet esiin. Edellisellä kerrallahan en ehtinyt edes onkeani kaivaa esiin, kun Jari oli sitä mieltä pari heittoa heitettyään, että ei tästä mistään tule. No nyt ehdin kuitenkin mukaan ja saatiinkin kaksi ahventa ja pikkusiika. Kalat pannulle, syötiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Ajaminen puudutti, tuntui että matka Sodankylään ei lyhene ollenkaan. Koko päivän paistoi aurinko ja helle oli vaikka asteista ei tietoakaan. Olisi pitänyt juoda paljon, paljon enemmän koska huono olo iski loppumatkalla. Paarmoja riitti tänäänkin. Oli hienoja, laajoja suoalueita, poroja, kelohonkia ja kaiken kaikkiaan kauniit maisemat mutta liian pitkä ajomatka helteiselle säälle. 

Huomenna pitäisi ajaa Savukoskelle, eikä sekään tule ihan helppoa olemaan jo kilometrienkään vuoksi. Toisaalta, ei pidä valittaa, sitä saa mitä tilaa ja onpahan taas mitä talvi muistella.

Kilsoja kaikkiaan vähän vajaa 500, edessä vähän enemmän kuin nyt ajettu.

6.pvä / 02.07.2021 / Ivalo - Saariselkä - Tankavaara / 68,3 km

Ivalo - Saariselkä osuus oli mielenkiinoista ja vaihtelevaa maastoa ja varsinkin monen kilometrin loiva nousu Urupäälle toi tunteen, että nyt ollaan Lapissa. Kauempana rinteissä näkyi suuria porotokkia, joita oli myös matkanvarrella monessa paikkaa. 4-tien piennarta ajettiin myötätuulessa ja lisävauhtia toi paarma-armeija, joka seurasi meitä koko matkan.

Eilen ilta meni sängyssä väännellen, koska oli niin kuuma ja siihen pieneen sievään mökkiin paistoi isosta ikkunasta aurinko koko illan. Herättiin vasta aamuseitsemän jälkeen, keitettiin puurot ja lähdettiin innokkaina - kuten joka aamu - jatkamaan matkaa.

Tullessa pysähdyttiin Saariselällä ja käytiin syömässä siellä. Nousuista, laskuista, sateesta, helteestä tai myötä/vastatuulesta huolimatta meidän keskituntinopeus on ollut joka päivä vähintään 15 km/h. Ihmettelen, että näin hyvin on mennyt. Me ollaan ajettu ehkä noin 1/4 osa suunnitellusta noin reitistä eli taivallettavaa vielä on.

Nyt ollaan Tankavaaran kultakylässä. Meillä on sellainen savulle tuoksuva ulkoa laudoitettu hirsimökki, ihan kuin savotassa oltaisiin. Vähän tästä pohjoiseen oli Petronellan pysäkki, mutta eipä pysähdytty, koska oli kansoitettu muiden matkalaisten toimesta. Petronellahan oli daami, joka taisi viilata kullankaivajia kahvinkeittotaidoillaan pahasti linssiin. Petronellasta olen kirjoittanut joskus aiemmin Lemmenjoki -vaelluksen yhteydessä.

Käytiin katsomassa kultaa huuhtovia turisteja. Olisi se ollut niin hienoa, että joku olisi saanut suuremman klöntin kun niitä, joita tihrustetaan silmälasit päässä eikä sittenkään tahdo nähdä. Siltä seisomalta olisin hypännyt mukaan huuhtomaan ja tänne jäänyt.

Jari herkkänä hetkenä livahti Ivalossa kauppaan ostamaan tuon langattoman kovaäänisen pyörän pakkarille. Nyt kuunnellaan uutisia ja musaa ajaessamme ja kiroillaan railakkaasti, että mistä hitosta ovatkaan löytäneet ne kaikki biisit, mitä radiossa soitetaan.

Huomenna aamupalan lähdetään kohti Lokkaa.

5.pvä / 01.07.2021 / Kaamanen - Inari - Ivalo / 78,6 km

Tänne on saapunut helle ja aurinko. Tänään Ivalossa mittari näytti +25, mutta ilma ei kyllä tunnu ollenkaan niin hiostavalta. Porot ovat siirtyneet maantielle varmaan paarmoja karkuun ja nyt nuo paarmat sitten pörräävät meidän ympärillä kun ajetaan. Niitä ei ole yksi tai kaksi, niitä on kymmenen ja ne ovat suuria. Yritetään häätää niitä pois, huonolla menestyksellä. Onneksi eivät kuitenkaan kiini käy, ärsyttävät vaan. Vauhti on hurjaa niin meillä kuin paarmoillakin,

Tänään ajeltiin 4-tien laitaa kohti etelää. Ei kovasti paljon liikennettä, mutta tien reunassa ei ole mitään muuta kuin kymmenen sentin kaistale valkoisen viivan vieressä, joten ei pysty eikä uskalla ajella siellä. Ajellaan siis ihan autojen kanssa samaa ränniä ja hyvin on sujunut. Peilistä kun katsoo, että nyt tulee isompaa autoa ja tietää varoa, ihan tolkun menoa. Pari kertaa molemilta etupyörä luiskahti hiekkaisen penkereen puolelle. Silloin on syytä pystähtyä äkkiä tai ainakin hiljentää ja hilata itsensä pyörineen asfaltin päälle.

Pari pyöräilijää nähtiin, ajoivat vastaan ja moikattiin. Kauniit kirkasvetiset järvi- ja vaaramaisemat, hienoja keloja. Lähes koko matkan oli ylä- tai alamäkeä ja todella kova vastainen tuuli.

Ainakin tämä loppuviikko menee aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Huomenna ajetaan Tankavaaraan ja siitä eteenpäin matkaa katsotaan sitten tuonnempana kyselyjen jälkeen. Mutta itää kohti kuitenkin pitäisi mennään.

Jari tuli juuri kalasta, kävi tuossa Ivalojoen rannalla. Tyhjin käsin palasi. Ollaan nyt Ivalojoen rannalla mukavalla mökki/leirintäalueella. Tästä on Ivaloon pari kilometriä ja polkaistiin siellä kauppareissulla ja huomenna matka jatkuu kohti Tankavaaraa ja kultakylää.

4.pvä / 30.06.2021 / Karigasniemi - Kaamanen / 72,5 km

Tänään oli merkillinen päivä. Suunnitelmien mukaan meidän piti ajaa Karigasniemeltä Angeliin, mutta varoitukset tepsivät: ei mitään nähtävää, pelkkää varvikkoa ja hiekkatie, ei näy jokea eikä mitään minkä vuoksi sinne menisi. Niinpä me lähdettiin kohti Kaamasta, joka kyllä heti alkuun tuntui valinnoista surkeimmalta. Ja se johtui siitä, että taival alkoi 4 kilsan nousulla, joka sitten menikin aika kivasti osan matkaa pyörää taluttaen.

Nähtiin lähtiessä puolalainen fillaristi, joka oli monen, monen muun tavoin menossa Norjaan. Eilen muuten paikallinen kauppias sanoi, että rajalta on käännytetty ainakin 30 Norjaan pyrkijää takaisin. No, tämä puolalainen oli kuitenkin yksin liikkeellä, pakaaseja oli paljon mutta kypärä puuttui. Hän oli ollut liikkeellä puoli vuotta kiertäen ainakin Liettuan, Latvian ja Viron matkalla tänne pohjoiseen, kilometrejä oli mittarissa 5 000.

Karigasniemi - Kaamanen tiellä oli paljon moottoripyörällä liikkujia ja enemmän kuin viime vuonna myös fillaristeja. Miten he ovat sitten maahan päässeet, nämä puolalaiset ja hollantilaiset. Jälkimmäinen pariskunta ajoi vastaan iltapäivällä. Heidän reissaamisensa oli kestänyt niin ikään pidempään ja Norjaan oli matka. Tässä hollantilaispariskunnan sivustoille osoite https://www.xplorid.today/ , josta voi käydä lukemassa heidän taivalluksestaan. Kyselivät, että pääsisikö luikahtamaan jostain pusikoiden kautta rajan yli, mutta me ei kyllä osattu antaa mitään vinkkejä moiseen yritykseen.

Tuosta tieosuudesta vielä sen verran, että jyrkkiä nousuja ja laskuja oli todella, todella paljon - useampi 9-10 prossainen - ja näyttivät hurjilta. Mutta kaikista selvittiin ja kun oli hyvä alamäki takana, ylämäkeen pääsi niillä vauhdeilla pitkälle.

Tänään sää oli ajamiseen paras mahdollinen, lämpöasteita 11-17 ja myötätuuli. Iltapäivän sade pakotti pukemaan iki-inhokkisaderytkyt päälle. Ne kyllä näkyvät hyvin ja pitävät kosteuden ulkopuolella, mutta mitään muuta positiivista niistä ei löydä hyvällä tahdollakaan.

Karigasniemen jälkeen ei kahvitupia ollut ennen kuin Giellajohka, joka olikin sitten unelmien täyttymys. Oli ruokaa, kahvia, tosi mukavia ihmisiä ja kaunis paikka. Ohi ajaessanne kannattaa piipahtaa.

Nyt yövytään Kaamasessa pikkumökissä, mutta ennen ansaittuja yöunia käydään grillaamassa retkiruokaa eli makkaraa.

Karigasniemellä ollaan

1.pvä / 29.06.2021

Eli: lauantaina 26.6. hypättiin yöjunaan kohti Rovaniemeä. Oli oikein mukava matka, hyvät sängyt mutta uni oli pätkittäistä ja Jari näki painajaisia että fillarit pöllittiin.

Kivat pyöräpaikat, ei tarvinnut nostaa seinälle eikä ollut ruuhkaa. Ei myöskään paljon matkalaisia, joten kaikki hyvin. Etukäteen ajateltiin ihastella keskiyön aurinkoa. Arvatkaapa, katsottiinko. No ei.

Asemalla ennen lähtöä tavattiin Pekka ja Aila, joiden innoittama tämä meidän matkaaminen on aikoinaan alkanut.

Sunnuntaina 27.6. aamusta juna saapui Rovaniemelle. Siitä polkaisiin paikalliselle leirintäalueelle aamukahville, jossa röykkäläiset olivat asuntoautolomailemassa ja lupasivat turauttaa aamukahvit. Loppuaika ennen bussin lähtöä Nuorgamiin lorvittiin aseman seudulla syöden mm. poronkäristykset.

Bussilla mentiin ensin Ivaloon ja siellä vaihdettiin pieneen purkkiin (bussiin), joka oli aivan täynnä. Käväisi ihan vaan mielessä nuo koronarajoitukset, joita nyt ei ainakaan ollut minkäänlaisia. Rovaniemeltä tuli kaksi muutakin fillaria kuskeineen, joiden määränpää oli niin ikään Nuorgam. Kundeilla oli kymmenen päivää aikaa polkaista Helsinkiin. Olivat ekalla pidemmällä reissulla. Onnea ja menestystä.

Nuorgamissa yövyttiin leirintäalueella mökissä. Vuorokauden matkustamisen ja istumisen jälkeen polkaistiin EU:n pohjoisimmalle paikalle, joka oli noin 2,5 kilsan päässä majoituspaikasta. Tästä se lähtee, polkeminen.

2.pvä/ 28.06.2021 / Nuorgam - Tenon Tunturituvat / 73,9 km 

Hyvien unien jälkeen tehtiin aamupala mökissä ja polkaistiin matkaan heti kahdeksan jälkeen. Kiva reitti Tenon rantoja, ei pahoja nousuja/laskuja, kumpuilevaa kyllä. Utsjoella syötiin puppuruokaa ja sanoin, että sai olla kyllä viimeinen kerta.

Maisemat muuttuivat heti Utsjoen jälkeen. Alkoi näkyä tuntureita, varsinkin Norjan puolella. Niin kaunista ja rauhallista. Ja nyt riitti nousua ja laskua ihan kyllästymiseen saakka. Pari sadekuuroa saatiin niskaan, muuten oivallinen ajokeli.

Täällä ei juurikaan käytetä kasvomaskia, me ressukat punaiselta vaaravyöhykkeeltä kyllä. Vähän matkalaisia kuten myös hyttysiä varoituksista huolimatta. Illalla oltiin katsomassa paikallisten kalastamista Tenosta. 

Tenojoessahan on ainakin tämän vuoden - mutta oletettavasti useammankin - lohen kalastuskielto, mutta kalastaa saa ainakin harjusta ja ehkä myös taimenta. Rajan tällä puolen ovat sitä mieltä, että lohen väheneminen on norjalaisten rosvokalastuksen (verkoilla) syytä.

Kun paikalliset ja muutama turistikin kalasteli, me grillattiin makkaraa rannalla ja nautittiin olostamme, hyttysiä hätistellen. Täällä on niin kaunista, että herkistyy.

3.pvä / 29.06.2021 / Tenon Tunturituvat - Karigasniemi / 75 km 

Aamulla puurot ja teet. Lähdettiin saamiemme saatesanojen siivittämänä, että pari nousua heti alussa ja sen jälkeen tasaista. Olivatkohan milloin ajaneet samaa tietä, koska oli kyllä niin tuskaista ajaa kuin tervassa olisi vedellyt. Eli oli nousua ja oli laskua.

Muutaman kerran satoi ja sadevermeet päälle ja heti kohta pois. Kauniit maisemat, ei edes pieniä kyliä ennen tätä Karigasniemen kyläpahasta johon nyt jäädään yöksi.

Illalla nähtiin pari pyöräilijää matkalla Nordkappiin. Aikoivat yrittää Norjan puolelle Karigasniemellä. Vähän myöhemmin nähtiin heput tutkimassa Suomen  karttaa, liekö uuden suunnitelman aika koittanut.

Helteisiä hetkiä

09.06.2021

Kesä vihreimmillään - kunhan tuo siitepöly tuosta huuhtoutuisi ensin. Kyllä vaan, hellerajoja on rikottu niin etelässä kuin pohjoisessakin. Minulle ehkä jopa liiankin kuumaa ja tuskaista. Pari yötä sitten ajateltiin nukkua ulkona parvekkeella, kun sisällä oli niin tukalan kuumaa. Sade- ja ukkoskuurot kuitenkin yllättivät ja painuttiin omaan sänkyy.

Reissu lähenee ja yläkerran huoneen nurkkaan on alkanut kertyä mukaan lähtevää vaatetta ja tarviketta. Tuntuu, että tällä kertaa kamaa (turhaako?) tulee enemmän kuin aiemmin. Jari on ainakin hullaantunut täysin ja suunnittelee ottavansa mukaan vaikka mitä kapistusta. Vaatepuoli on kyllä hänellä ihan hukassa ja siihen kannattaisi ehkä keskittyä enemmän ja huolellisemmin kuin puukkoihin ja ongenvapoihin. Nyt otetaan mukaan pieni kahden hengen teltta, jota on joskus testattu Lapin reissulla. Kauhean pieni ja hankala kahdelle, mutta se on niin paljon kevyempi kuin Marmot, että saa luvan kelvata.

Meillä on ollut pienimuotoista ikkunaremonttia, leikkimökin maalausta ja kaikkea pikkukivaa puuhastelua. Kasvihuoneen valloitti tomaattipuskat, joista kasvaa korkeudeltaan melkoisia. Chilit ja paprikat on sijoiteltu mihin mahtuu. Meidän pari vuotta sitten ostettu ja istutettu viiniköynnöspari selviytyi lopulta hyvin talven yli ja nyt se kasvaa ristikkoa pitkin vauhdilla ja kukkiakin näyttäisi jo olevan. Kun lähdetään pohjoiseen, kukat ja siirrettävät kasvit muuttavan systerin partsille hoitoon. Se, miten tänne jääville käy, nähdään aikanaan. Ehkä saadaan joku kastelemaan, ehkä ei.

Oltiin toukokuun alkupuolella Savon mökillä muutama päivä. Aurinko paistoi ja oli oikein mukavat ilmat. Ensimmäiset itikat ilmestyivät. Ei mainittavaa kalasaalista edelleenkään. Lähisaareen oli pesinyt majavapariskunta.

Viikko sitten, kun Jarilla oli vapaata töistä, lähdettiin junalla pyörät mukana Kouvollaan. Yövyttiin siellä ja polkaistiin perjantaina kotiin auringon paahtaessa ja hirmuisessa helteessä. Ihan ok, sai vähän treeniä takamus koko päivän ajosta. Kilometrejä tuli 134, kun ainostaan kerran ajettiin harhaan ja kierrettiin turha mutka. Garmin tilttasi ja elättelin jo toiveita, että josko se ei siitä enää ikinä koskaan tokenisikaan. Tokeni, mutta kartturin toimi siirrettiin minulle loppukesäksi, huh. Ohessa ex-kartturi työn touhussa!

Junnujengin 2/3 rantautuu Keravalle ensi viikolla. Nyt kun nuorinkin fillaroi, päästään vähän tutustumaan lähialueeseen ja eiköhän tuo maauimalakin ole jo auki, että sinnekin mennään sään salliessa.

Jari saa huomenna toisen koronarokotteen, minä juhannusviikolla. Tarkoitus oli mennä Norjan puolelle ja kiertaa lenkki ja palata Suomeen, mutta nyt me ollaan luovuttu niistä suunnitelmista ja pysytään Suomen rajojen sisäpuolella. Eiköhän täältä löydy kokemista, näkemistä ja kilometrejä meille ihan riittävästi.

Juhannusaatto ollaan kotona ja pakataan pyörät, juhannuspäivän iltana hypätään yöjunaan kohti Rovaniemeä ja sunnuntaina istutaan bussissa koko päivä. Illalla ollaan Nuorgamissa ja varmaan heti maanantaiaamuna polkaistaan matkaa. Päivitän blogia kuvien kera aina kun siihen on mahdollisuus, viitsin ja jaksan. Jos muutama päivä ajellaan yksitoikkoista suoraa hiekkatietä, tuskin on paljon aihetta kirjoitella.

Jalkapallon EM-kisat lähestyy. Otin osaa veikkaukseen vaikka en mitään ymmärräkään lajista enkä varsinkaan jaksa katsoa sitä. Voittajaksi laitoin Italian.

Kasvihuoneen lumoissa

23.04.2021

Vihdoin tuolla piharakennuksen seinällä lepää Jarin rakentama kasvihuone. Sinne on aamuisin kuskattu chilin ja paprikan taimet, appelsiinipuu ja pienet alut sitruuna- ja verigreippipuusta. Illalla kannetaan kaikki sisään suojaan kylmältä. Kunhan oikein kevään lämmöt tulevat, sinne laitetaan tomaatit muiden joukkoon kasvamaan.

Koronapiikki saatu. Lähdettiin pääsiäiseksi landelle ja ennen lähtöä kävin hakemassa piikin. Seuraava yö meikin sitten kuumeisena vilunväreistä täristen ja lonkkia särkien. Aamulla kaikki oli hyvin eikä kuumeilusta tai säryistä tietoakaan. Jari saa rokotteen tänään.

Lähdettiin siis landelle melko pikaisen päätöksen jälkeen. Mökki oli ollut syksyisen visiitin jäljiltä kylmillään koko talven, mutta hyvin saatiin se takkaa ja puuhellaa lämmittäen aika nopeasti siihen kuntoon, että hyvin tarkeni. Istuttiin joka päivä monta tuntia pilkillä saamatta oikeastaan yhtään mitään. Sellaisia pieniä ahvenen sinttejä tuli, mutta niitä ei otettu. Olisi ehkä kannattanut, koska meiltä loppui ruoka. Oltiin varauduttu siihen, että syödään kalaa niin kuin aina ollaan mökillä syöty, mutta nytpä sitä ei tullutkaan. Kotiuduttiin jo sunnuntaina. Pilkille pääsi hyvin ja turvallisesti, jäätä siellä oli vielä varmasti reilu 40 senttiä, lunta siellä täällä. Ilma keväisen raikas ja aurinkoinen.

Oikealla meidän kulman graffiti-seinältä katutaidetta. Vaikka jalkapalloa en fanitakaan, peukutan tätä isosti.

Junaliput ostettu tulevaa reissua varten. Lähdetään kesäkuun lopulla ensin yöjunalla - uusi kokemus makuuvaunussa - Rovaniemelle, sieltä bussilla tai parilla kohti Nuorgamia. Siellä pyörät ympäri Utsjoelle ja Tenon rantoja seuraten Angelin kautta kohti Sallaa, Kuhmoa ja Joensuuta. Joensuusta hypätään junaan, tullaan kotiin ja Jari palaa töihin. Myöhemmin ennen koulujen alkua sitten junnujengin kanssa Kuusamoon muutamaksi päiväksi.

Eipä ollakaan pitkään, pitkään aikaan oltu näin aikaisin lomailemassa. Nyt lähdettiin ihan vaan siitä syystä, että ajatuksissa oli kokea yötön yö sekä elämä ilman itikoita. Saas nähdä, kuinka sitten loppupeleissä käykään. Onko jopa pakkasta ja lunta odotettavissa vai ihanaakin ihanampi Lapin kesä. Pieni teltta ja muut yöpymisvermeet otetaan mukaan sekä untuvatakki.

Sima porisemassa. En aikonut tehdä, koska harvoin onnistuu. Tein kuitenkin, koska junnujengin kanssa tuli kunnon show kaupan simasta. Että miten tarjoilen heille alkoholipitoista juotavaa, nyt kyllä kerrotaan äiskälle ja iskälle ja varmaan kaikille opettajia myöten. Että kuinka mummi juottaa lapsille prosenttijuomia, oikein tyrkyttää otamaan lasin täyteenb. Ei muuten ole ensimmäinen kerta tai asia, joka lähteen pienestä ja mitättömästä vyörymään ja saa hengästyttävät mittasuhteet. Nyt naurattaa koko juttu, mutta kaupansimaa tässä talossa ei enää nähdä.

Kevään tuloa nopeuttamassa

25.03.2021

Tällaisina keväisinä päivinä olen omalta osaltani pyrkinyt nopeuttamaan lumien lähtöä meidän pihasta hakkaamalla jäätä tuosta grillin edustalta, heittelemällä suuremmista lumiläjistä lunta jo sulaineisiin kohtiin ja kaivamalla keinun ja grillin suojia lumen ja jään alta. Jälkimmäisen osalta tosin huonoin tuloksin, sillä fiksuna olen paiskonut läpi talven lumitöiden lumia keinun suojan päälle ja nyt siellä on monen sentin jääkerros odottamassa ensin lumen sulamista ja sitten sen jälkeen pääsee vasta jään sulaminen vauhtiin. Eli vielä ei pääse nautiskelemaan auringosta pihakeinussa grilliherkkuja syöden.

Viime viikolla kävin vielä aamuhiihdolla. Latu oli niin jäinen ja kadonnut melkein kokonaan näkyvistä, että pelotti. Suksin kuitenkin hankikannon turvin ristiin rastiin reilut kuusi kilometriä kun hiihtämään kerran lähdin. Muita alan harrastajia ei näkynyt. Kotiin palasin metsän kautta jäisiä polkuja pitkin hissukseen edeten lintuja tai ihan mitä hyvänsä metsän eläimiä tähyten, ei kuulunut ääniä eikä mitäään näkynyt. Sukset on nyt laitettu säilöön odottamaan seuraavia hiihtokelejä.

Jari pyöräili viimeiset metsälenkkinsä viime viikonloppuna ennen kevät/kesäkauden alkua. On jäistä ja alkaa olla ojanylityspaikat petollisia ja märkiä. Kilometrejä onkin tullut tänä talvena huomattavasti fillarin selässä, hiihtäen vähän.

Alkuviikosta lähdin nastakengät jalassa tuohon meidän lähimetsään siinä toivossa, että voisin kuvata lintuja tai ihan mitä hyvänsä. Oli sellainen kuvaajafiilis joten kamera kaulassa keikkuen viletin parin tunnin lenkin. Ei yhtään mitään. Tai kuulin tikan naputusta jostakin, siinä kaikki. Mukava pieni retki kuitenkin.

Pitkästä aikaa junnujengi rantautuu meille lauantaivierailulle. Toiveissa on ollut kuppikakkujen leivontaa ja koristelua, joten ohjelmassa on pääsiäisaiheisten kuppikakkuja valmistus. Kaikenlaista kivaa koristetta ja kuppia on ostettu, mutta lopputulos on täysi mysteeri, koska en ole mikään muffini-leipuri enkä varsinkaan pienten yksityiskohtien säätäjä. No intoa, mielikuvitusta ja yrittämistä kyllä varmasti riittää kolmen junnun ja yhden ikäihmisen verran.

Koronarokotetta ei meille ole vielä riittänyt eikä ihan tarkkaan ole edes tiedossa, milloin se tuikataan tällaisiin normitapauksiin. Se kuitenkin otetaan ihan vaan jo siitä syystä ja toivossa eläen, että tämä tauti laantuisi rokotusten myötä lähitulevaisuudessa ja päästäisiin palaamaan normaaliin elämään.  Meillä ei kyllä ole syytä valittaa rajoituksista eikä muustakaan, koska me kaksi elämme melko normaalisti monen muun päivittäiseen elämään verrattuna. Pieni pelko kuitenkin kalvaa takaraivoa tartunnan riskistä itseen tai lähipiiriin. Olisihan se ihan mukava päästä johonkin, vaikka leffaan, tai tavata ystäviä tai käydä keikoilla ... Tätä kärvistelyä on vuosi takana.

Tänään se vihdoi tapahtui

16.3.2021

Kevät on saapunut! Ikkuna oli yön yli piirun verran rakosillaan ja talven jälkeinen ensimmäinen aamuherätys linnunlauluun klo 5.10. Pilvistä ja harmaata kyllä on, mutta kaikki kevätihanuus on vielä edessä. Mustarastas lauleli lähimetsän reunassa kauniisti aamutuimaan. Vuosi sitten se lirutteli vielä meidän jättikuusessa, ei enää koska koko kuusta ei ole kuin halkoina pinossa.

Tästä se taas lähtee ja nyt vaan odotellaan aurinkoisia ja lämpimämpiä varhaisaamuja, jolloin pääsee nauttimaan aamujen ihanuudesta pihakeinuun kahvikuppi kädessä. Olen niin kevätihminen, että heikottaa sen ihanuus ... vai olisiko väsymys johtuen aikaisesta heräämisestä.

Miten se on edes mahdollista, että

3.3.2021

 

Jari vetää yksitoista kilometriä hiihtäen enemmän samassa ajassa kuin minä? Näin se vaan kävi. Oltiin hiihtämässä, Jari luistelusuksilla, minä perinteisillä ja tuollainen rökitys tuli. Latu oli jäinen ja jarruttelin siinä melkein ainoassa alamäessä minkä pystyin, Jari veti "muna-asennossa" kaikki. No, vauhti liene kohdallani vain ylöspäin, jos se mitenkään on edes mahdollista. Jos vähän sataisi vielä lunta, niin uskaltaisin laduille, nyt juuri en.

Ollaan nautittu ihanista kevätsäistä ja auringosta ja valoisuudesta erityisesti. Aamuisin on jo seitsemältä valoisaa ja sitä jatkuu pitkälle iltaan. Lumet ovat sulaneet pihalta varmaan parikymmentä senttiä eikä tuo meidän mäkikään niin mahdoton ole ollut liukkaudeltaan. Suolaa ja hiekkaa on kyllä kylvetty ja paljon.

Jari on päässyt maastoon ajelemaan ja kilometrejä onkin tullut enemmän kuin ehkä vuosiin. Jäisten ja muhkuraisten polkujen tiimellyksessä on tullut naarmuja ja pieniä ruhjeita, mutta isommilta kolhuilta ja vaurioilta on säästynyt.

Kuinkas sitten meidän lomasuunnitelmat jaksavat? Kesää ja lomaa odotellessa suunnitelmia tulevaan on laadittu ja kartaa katsottu. Uudet punaiset pyörälaukut odottaa. Se nyt ainakin on varmaa, että etelään ei päästä fillaroimaan. Ja vaikka päästäisiinkin, tuskin lähdetään. Mennään siis tänäkin kesänä Lappiin ja sieltä kohti kotia. Ehkä niin, että Rovaniemelle junalla, sieltä bussilla Utsjoelle tai Nuorgamiin (jos bussi sinne). Sikäli mikäli Norjaan pääsee, koukkaus sitä kautta Näätämöön ja Kainuun ja Kolin kautta kotiin. Jos tuo ei onnistu koronan tai puuttuvan rokotuksen (ja todistuken) vuoksi, sitten Utsjoelta Tenoa seuraten Karigasniemelle, Inariin ja sieltä Kainuuseen ja Kolin kautta kohti Keravaa. Ehkä me lähdetään tänä vuonna jo kesäkuussa juhannuksen aikoihin, ehkä vasta elokuussa. Junnujen kanssa on kuitenkin tarkoitus lähteä ennen koulun alkua Kuusamoon muutamaksi päiväksi.

Korona ei ole onneksi meitä eikä läheisiäkään koetellut, mutta huolihan siitä on. Varsinkin kun Jari liikkuu julkisilla työmatkat ja ainakin junat ovat harva se päivä tavallista lyhempiä mikä tarkoittaa sitä, että parin metrin välit on mahdotonta toteuttaa. Eikä siellä kaikki käytä kasvomaskia, mikä on kyllä melko idioottimaista ja itsekästä kanssamatkustajia kohtaan. Minä teen pakolliset kauppareissut ja pyrin välttämään ruuhkaisempia aikoja koska mahdollisuus siihen on.

Mutsi on edelleen vuodeosastolla, nyt jo seitsemättä viikkoa, mutta päässee kotiin tämän viikon aikana. Välillä sanoo olevansa kotona, välillä mökillä tai jossakin hoitolaitoksessa. Tuntuu, että simppelin kännykän käyttökin on jossain määrin vaikeutunut tai peräti unohtunut. Suuri huoli tulee olemaan, että kuinka näiden viikkojen jälkeen selviää kotona vaikka kotiapu käykin monta kertaa päivässä ja me lapset monena päivänä viikossa.

Täällä siis kaikki melko hyvin, ja nyt ulos!