14.-15.7.2021 / Kontiolahti - Joensuu - Kerava (juna Joensuu - Helsinki - Kerava) / 38,6 km
Tekstilaatikosta puuttuu linja-automatka Ivalo-Nuorgam. |
Sää oli koko ajan helteinen, mutta kun me oltiin lähdetty, sinne tuli sateet ja kova tuuli. Uskokaa tai älkää, uin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Veden lämpötila oli kuulemma +29, joten tällainenkin vilukissa tarkeni ihan hyvin pulikoida.
Torstaina lähdettiin polkemaan kohti Joensuuta. Piipahdettiin torilla, ostettiin lakkoja ja herkuteltiin pirtelöllä. Junassa meillä oli oma hytti, mutta ilmastointi ei toiminut juuri siinä vaunussa, joten hytissä oli helteisenä päivänä mahdoton olla. Vaihdeltiin sitten paikkoja muissa vainuissa sitä mukaan kun varattuihin paikkoihin ilmestyi matkustaja.
Junan konduktööri kertoi heittäneensä yhdeltä junavuorolta 12 pyörää pihalle, joilla ei ollut etukäteen tehtyä varausta pyöräpaikoista. Sanoi, että fillarit ovat lisääntyneet valtavasti junamatkailussa ja että pitäisi varmaan tehdä jotain eli lisätä fillaripaikkoja. Kannatettava ajatus.
Kotiin Helsingistä tultiin yön pimeydessä keskiyön jälkeen. Kotona oli kuumaa kuin saunassa ja heitettiin kaikki ovet ja ikkunat loppuyöksi selälleen. Ihana palata kotiin.
Ohessa kartta meidän reissusta, johon km-määrät ym. on otettu Jarin pyörämittarista. Ihan komean pituinen ajomatka, ehkä jopa vähän enemmän kuin mitä ounasteltiin.
Olen päivittänyt todella laiskasti tätä matkaa, mutta puolustukseksi on sanottava, että ei ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ei maisemien eikä reitin suhteen muutenkaan. Lappi on Lappi ja siellä on niin kaunista, että kerrottavaa ehkä olisi riittänyt enemmänkin. Mutta muuten on vaikea jatkuvista pusikkoriveistä keksiä mitään kerrottavaa.
Hassua, että meidän tämän vuoden pyöräreissu oli melkeinpä määrällisesti vuoden takaisen Kilpisjärvi-Kerava -matkan toistoa: neljä kilometriä pidempi ja pyörän päällä istuttiin noin viisi tuntia enemmän, keskari oli pikkaisen alhaisempi kuin vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti