Viimeistä viedään
31.12.2021
Huomenna eletään vuotta 2022 ja odotukset ovat korkealla. Niin korkealla, että 1) päästäisiin vihdoin eroon koronaepidemiasta; 2) olisi mahdollista ja turvallista matkustella ja uskaltaisi lähteä Suomen rajojen ulkopuolellekin ilman tartuntavaaraa, maskeja ja rajoitusviidakkoa; 3) jos edellä mainittu ei toteudu, pääsisi sitten vaikka rennolle fillariretkelle halkomaan Suomea. Kyllähän sitä jonnekin pääsee, se on ihan selvä ja positiivinen asia!
Eniten kuitenkin odotan kevättä, aurinkoa ja valoisuutta. Tulin juuri lumitöistä ja miten ollakaan, alkoi sataa uutta lunta! Olen pistänyt tuonne pihalle "mittatikun" pystyyn pysyäkseni ajan tasalla lumimäärästä. Viime vuonna tikku peittyi reilun 40 sentin verran, nyt noin viisi senttiä näyttää olevan.
Mutta voi sitä riemua ja onnea, kun eilen käytiin eka kerta ensin järvellä luistelemassa ja sen jälkeen lähdettiin esittäytymään pienelle tulokkaalle, viikon ikäiselle pienokaiselle. Suloinen tyttö, joka tyytyväisenä uinaili mumminsa lämpimässä sylissä. Tervetuloa tänne ja kaikkea hyvää tulevaan, neljäs lapsenlapseni.
Palataanpa vielä tuonne Tuusulanjärvelle. Sinne oli aurattu parikymmentä metriä leveä jäätie, vähän poikittaisia railoja ja vähän lunta jään päällä. Järvenpäähän päin meni kuin siivillä mikä tiesi sitten sitä, että paluumatkalla saikin lykkiä osittain vastatuulessa. Oli kyllä niin hienoa, kilometrejä reilu 13.
Oikein hyvää vuodenvaihdetta, paljon mukavia ja muistiinpainuvia asioita tulevalle vuodelle ja ennen kaikkea terveyttä ja jaksamista. Jossain vaiheessa kaikki kääntyy parhain päin ja elämä jatkuu kuin mitään koronaa ei koskaan olisi ollutkaan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, opittiinko mitään. Siinäpä pohtimista!
