Kenpä olisi arvannut,

20.06.2015

että Jari on viettänyt muutaman viimepäivän flunssan kourissa. Että pitikin sattua, nyt kun lähtö reissuun on ihan kulman takana. Onneksi hän fiksuna miehenä pyysi lääkäriltä jo etukäteen antibioottikuurin käytettäväksi tarvittaessa. Toivottavasti sitä tarvetta ei nyt kuitenkaan tule, että päästäisiin tänä kesänä ilman huolta ja terveenä koko kolmiviikkoinen reissu.

Maanantaina sitten lähdetään. Pyrin raportoimaan meidän menosta päivittäin, mutta jos v-käyrä on korkealla, en edes yritä esittää reipasta ja iloista matkalaista vaan säästän teidät kiukuttelulta ja kerron etenemisestä sitten kun jaksan. Sillä jaksamisesta tässä on kyse: jos on paljon nousua ja tulee pitkiä päiviä, ensimmmäisenä ei todellakaan tule mielleen ruveta päivityshommiin.

Meidän pihan unikkoja.

Kamat on läjässä yläkerrran sängyn päällä ja siitä ne on helppo heittää laukkuihin. Ei meillä paljon lähde mukaan, ihan vaan tarpeellinen. Ei ole mitään sadevehkeitä eikä kolean sään vaatetta vaan luotetaan aurinkoisiin ja lämpimiin säihin. Kattilat ja keittovehkeet (ilman kaasua) on, koska aamupuuro pitää saada. Ei riitä ilmakuivatut kinkut ja sämpylät, vaikka niin herkullisia ovatkin.

On muuten todella kiva taas lähteä. Tämä kesä on ollut niin surkean onnettoman märkä ja kolea, että ilomielin ja intoa puhkuen polkaistaan fillarit maanantaina kohti Helsinki-Vantaata ja uusia seikkailuja. Kartta ostetaan sitten sieltä ja mietitään, mihin päin lähdetään.

Kesäkelejä etsimään

11.06.2015

Tänään radion aamu-uutisissa kerrottiin, että kevät ja alkukesä ei ole ollut näin viileä/kolea/kylmä 5-kymmeneen vuoteen johtuen osittain myös jatkuvista kovista tuulista eli lämpimiä kelejä on saatu odotella tavallista kauemmin. Aika hurjaa tämä ilmastonmuutos: pari viime talvea ovat olleet lämpimiä ja vähälumisia miesmuistiin ja nyt vielä tämäkin. Meidän kahdessa omenapuussa oli kummassakin yksi kukka ja luumupuussa vähän enemmän ja se, että satoa ei saada, sanottiin johtuvan mm. kovista tuulista. Ei se meidän maailmaa kaada, mutta monen muun leipänsä sitä kautta ansaitsevan ehkä kaataa.

Matka lähestyy ja sitä innokkaina odotetaan. Ja aurinkoa ja lämpöä. Eilen Jari kaivoi esiin pyörän etulaukun ja sieltä löytyi vuoden takainen ilmoitus lentoturvallisuutta vaarantavista ja näin ollen myös matkatavaroiden joukosta poistetuista esineistä tai aineista. Toinen oli ketjuspray (herkästi syttyvä) ja lisäksi 2 x renkaan paikkarasian liimatuubi (herkästi syttyvä). Eipä olla moiseen lappuseen silloin kiinnitetty huomiota saatika että oltaisiin se luettu, siirretty vaan syrjään. Nyt kuitenkin tiedetään, että niitä on turha mukaan ottaa. Ketjusprayn osalta kyllä ihmeteltiin sitä tarvittaessa, että missä vaiheessa se on unohtunut pakata mukaan kun ei löydy, mutta paikkarasioita ei koskaan tarvittukaan.

Matkavakuutukset on ostettu, mutta ennakkovarauksia majoituksesta ei ole tehty. Onhan siinä oma jännityksensä siinäkin, että saako yösijaa, mistä sen saa ja millaisen. Luotetaan nyt kuitenkin siihen, että Barcelonasta meillekin paikka löytyy, vaikka vähän syrjemmästäkin. Meillä on kuitenkin pyörät, joilla pääsee liikkumaan ja siellähän lienee erinomaisesti toimiva kaupungin sisäinen liikenne. Ajatus on, että vietetään siellä muutama päivä ja tutustutaan kaupunkiin paremmin ennen kuin lähdetään johonkin suuntaan jatkamaan matkaa. Meidän liikkeistä ei kyllä voi mennä takuuseen. Ei olla ihan sieltä rauhallisemmasta päästä eikä ainakaan paikallaan olijoita, jotka turistikohteissa viihtyvät.

Aikaa pyöräilyyn on hyvin ja lento kotia kohti lähtee Alicantesta tasan kolmen viikon kuluttua Barcelonaan tulosta. Me ehditään tehdä ja nähdä vaikka kuinka huikean kaunista sisämaata ja rannikkoa, mikäli vaan terveinä pysytään. Mitään suunnitelmia siitä, mihin suuntaan lähdetään ei toistaiseksi ole ja tuskin tulee olemaankaan.

Tällä kertaa kun telttaa ei oteta (iso harmitus) mukaan eikä tarvitse makuupusseja eikä -alustoja, ajattelin vaihtaa Haltin Q3-laukut Haltin toisiin vähän pienempiin sivulaukkuikin, joissa on mukavampi kiinnitystapa ja ne ovat muutenkin ehkä jossain määrin käytännöllisemmät (ja hauskemman väriset).

Vuorotteluvapaasta on kulunut jo kohta puolet enkä ole saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Koivupölkkyjä pilkoin ja pinosin aika läjän, mutta muuten aika on mennyt haahuillessa ja jonnin joutavan puuhastelun kimpussa. Miten ihmeessä saan itseni hinattua syyskuussa töihin, sitä vaan ihmettelen.