Kenpä olisi arvannut,

20.06.2015

että Jari on viettänyt muutaman viimepäivän flunssan kourissa. Että pitikin sattua, nyt kun lähtö reissuun on ihan kulman takana. Onneksi hän fiksuna miehenä pyysi lääkäriltä jo etukäteen antibioottikuurin käytettäväksi tarvittaessa. Toivottavasti sitä tarvetta ei nyt kuitenkaan tule, että päästäisiin tänä kesänä ilman huolta ja terveenä koko kolmiviikkoinen reissu.

Maanantaina sitten lähdetään. Pyrin raportoimaan meidän menosta päivittäin, mutta jos v-käyrä on korkealla, en edes yritä esittää reipasta ja iloista matkalaista vaan säästän teidät kiukuttelulta ja kerron etenemisestä sitten kun jaksan. Sillä jaksamisesta tässä on kyse: jos on paljon nousua ja tulee pitkiä päiviä, ensimmmäisenä ei todellakaan tule mielleen ruveta päivityshommiin.

Meidän pihan unikkoja.

Kamat on läjässä yläkerrran sängyn päällä ja siitä ne on helppo heittää laukkuihin. Ei meillä paljon lähde mukaan, ihan vaan tarpeellinen. Ei ole mitään sadevehkeitä eikä kolean sään vaatetta vaan luotetaan aurinkoisiin ja lämpimiin säihin. Kattilat ja keittovehkeet (ilman kaasua) on, koska aamupuuro pitää saada. Ei riitä ilmakuivatut kinkut ja sämpylät, vaikka niin herkullisia ovatkin.

On muuten todella kiva taas lähteä. Tämä kesä on ollut niin surkean onnettoman märkä ja kolea, että ilomielin ja intoa puhkuen polkaistaan fillarit maanantaina kohti Helsinki-Vantaata ja uusia seikkailuja. Kartta ostetaan sitten sieltä ja mietitään, mihin päin lähdetään.