Puusavottaa riittää pitkälle kevääseen

25.03.2020

Meidän pihasta kaadettiin puita. Itse lähdin fillaroimaan tai kävelemään siinä vaiheessa kun alkoivat varsinaisen kaadon. En pystynyt katsomaan tai olemaan edes samalla tontilla kun pelotti heidän puuhastelu korkeuksissa. Kaikki meni hyvin - kiitos ammattitaitoisten metsurien . Meille jäi paikka paikoin puolentoista metrin oksaläjät siivottavakasi ja halkomishommia todella paljon.

Haluttiin hyödyntää polttopuuksi niin paljon kun mahdollista, joten oksasavotta oli ensimmäinen. Läjien raivaaminen oli haastavaa, koska oksat olivat niin sikin sokin. Saatiin kuitenkin kolmen päivän aikana raivattua piha ja karsittua oksat, siirtolava oli ääriään myöten täynnä poisvietävää. Nyt meillä on sitten siellä täällä röykkiöittäin kuusen ja koivun pätkiä, joista osa ollaan jo halottu koneella ja pienet kirves- ja käsivoimin. Ihan mukavaa liikuntaa sekin, vielä tässä vaiheessa. Voi se tympääntyminen vielä iskeä.

Suurimman pihakuusen - sen kolmilatvaisen - tyvi oli noin metrin levyinen ja tuossa pihalla odottaa nyt  hienoja "levyjä" jatkokäsittelyä eli moottorisahaa ja kirvestä. Niistä tulisi komeita pöydän kansia pihalle, mutta ei taida nyt olla kiinnostusta eikä niitä taida jaksaa edes pyöritellä paikasta toiseen. Tulee olemaan työlästä saada ne pienemmäksi, mutta kyllä me kahdestaan saadaan ne ja nuo monet muut pölkyt nujerrettua.

Aikaahan meillä on ja Jari on lomautettuna maanantaista alkaen, takarajaa ei ole ilmoitettu. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä landelle, mutta jos "rajat" menevät Uudenmaan osalta kiinni, ei onnistu. Siellä olisi vielä päässyt pilkillekin tai jopa luistelemaan, kuten mökkinaapuri on tehnyt.

Meillä on lähipiirissä muistisairas ikäihminen, joka ei tiedä eikä varsinkaan muista karanteeneista eikä muistakaan suosituksista yhtään mitään. Pelkoa siitä, että hän lähtisi johonkin, ei ole mutta se, että miksi me sisarukset ei käydä hänen luonaan, unohtuu. Se on raastavaa ja surullista. Nyt ollaan sovittu, että vain minä käyn hoitamassa pari kertaa viikossa kotiaskareet ja kauppakeikat, muut pysyvät toistaiseksi pois. Onneksi kotihoito käy aamuin illoin, mutta päivä on pitkä ja tylsä.

Kukapa olisi uskonut, että tällainen virus tulee ja keikauttaa koko maailman ylösalaisin. Että se tulee koskemaan aivan kaikkia ihmisiä maapallolla, toisia enemmän, toisia vähemmän. Mutta jokainen saa osansa ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Siitä saavat osansa niin rikkaat kuin köyhät ja maailma tulee varmasti olemaan erilainen, kun tämä on ohi. Meillä Suomessahan odotellaan vasta tartuntahuippua, joten jaksamista ja positiivista ajattelua kaikille. Kaikki hoituu ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella.

Mukamas ei ehdi ... täyttä kukkua

10.03.2020

Täällä kaikki hyvin. Muutamat myrskytuulet ovat heilutelleet mieltäni ja pihapuita nyt niin paljon, että viikon kuluttua meidän kaksi suurta kuusta ja kahdesta suuresta koivusta pienempi kaadetaan. Jättikuusi, joka on talon kulmalla, on kolmine latvoineen valtava. Jos kävisi niin, että se myrskytuulessa kaatuisi, meidän talo olisi päreinä. Ja jos tien varressa oleva kaatuisi, naapuri kokisi talonsa osalta ainakin vaurioita. Kaadon jälkeen meidän piha onkin sitten valossa ja auringossa kylpevä ihanuus. Ihanuus ei sen sijaan ole se, että tästä mahtavasta paisteesta ja valosta seuraa nyt melkoinen siivousruljanssi ainakin keittiön osalta. Siellä kun näkyy sitten ihan kaikki sutut ja jäljet ovissa, kaakeleissa ja pinnoilla. Hyvät näkösuojat lähtevät kyllä, mutta pitää keksiä tilalle jotakin uutta kasvamaan. Odotan innolla, että pääsen puusavottaan ja on sitten järkevää tekemistä pitkäksi aikaa.

Koululaisten hiihtolomnaviikolla junnujengi rantautui meille viettämään aikaansa, päiväkotilainen myös. Ilmat nyt eivät kovinkaan mukavia olleet, mutta päästiin sentään retkeilemään litimärkään metsään parina päivänä, maalattiin nukkekodin kalusteita ja yhtä opetin neulomaan näillä varsin vaatimattomilla kutomistaidoillani. Jari oli pari kertaa 2/3 osan kanssa leffassa, joka aamu paistettiin hiivaleipä ja pelattiin muistipeliä sekä maijaa. Isommista kumpikin kuumeili päivänn. Kaiken kaikkiaan ei ongelmia, mutta olihan heillä välillä tylsää kun ei päässyt ulos kaatosateeseen eikä sisälläkään oikein mitään ihmeellistä tekemistä ollut.

Chilit ja pikkupaprikan alut ovat noin pari senttisiä, joten ehkäpä niistä jotakin saadaan aikanaan pihallekin kasvamaan. Meillähän aamu- ja ilta-auringon määrä lisääntyy pihalla huomattavasti, kun nuo puut kaadetaan. Kasvupaikkoja kukille ja muille saadaan niin halutessamme lisää roimasti ja ainakin nurmikkoa, kun ei ole enää kuusi varjostamassa.

Jari on polkujuossut tuossa meidän lähimetsässä viikonloppuisin ja pari kertaa pääsi fillaroimaankin pakkasaamuna. Perjantaina oltiin JP Keräsen keikalla Krapin Pajalla ja tulevana lauantaina mennään KOM-teatteriin. Voi kun tulisi pian lämpimämmät kevätilmat, koska ollaan ajateltu lähtevämme mökille pääsiäisenä. Ei sielläkään lunta ole juurikaan ollut, mutta mökki kylmillään syksystä lähtien eli lämmittämistä riittää taretakseen.

Kaivettiin Nishiki lauantaina esiin ja lähdin sillä mutsille tarkoituksena fillaroida sieltä kotiin. Junalla menin ja kun pääsin perille, takarangas oli tyhjä. Ei paikka-aineita - enkä varmaan olisi edes osannut hoitaa paikkausta - eikä mitään muutakaan mukana joten junalla kotiin. Siellä oli pyöräteillä mahdoton määrä hiekoitushiekkaa, joten ei se sitten muuta tarvinnut. On se kyllä niin kevyt fillari tuon "asemapyörän" jälkeen, että ilo ajella.

Lomareissun suunnittelu on nyt vähän jäissä koronaviruksesta johtuen. Koska asia ei koskisi vain meitä kahta vaan montaa muutakin meidän lähipiiristä, pitää tosissaan miettiä, onko viisasta lähteä, kun virus myllertää ympäri maailmaa. Harmillista, mutta kyllä me jotakin keksitään. Ja voihan se olla, että taudin leviäminen laantuu kevään ja kesän aikana ja päästäänkin etelään sitten elokuussa.

Ollenkaan huono vaihtoehto ei olisi lähteä melomaan vaikka johonkin kansallispuistoon. Ollaan seurattu tv:stä Petteri Saarion dokkaria Veden valtakuntaa, josta voi ammentaa hyviä ja toteutamiskelpoisia ideoita kanoottireissulle. Kanoottihan odottelee melojaansa tuolla pihalla ja muutkin vermeet löytyy aiemmilta reissuilta. Minun haaveissanihan on se Suomi pohjoisesta etelään -polkaisu, mutta taidan olla haaveineni aika yksin, koska Jaria ei elämä itikoiden ja mäkäräisten seassa juurikaan houkuta.