Paratiisi keskellä kaupunkia
14.06.2017
Eilen lounastunnilla - sateita odotellessa - lähdin kierrokselle Kaisaniemen puiston kasivieteelliseen puutarhaan. Aamuisin ohikulkiessani aidan takaa on näkynyt kauniisti kukkivia eri värisiä alppiruusuja, joten lampsin sitten ihastelemaan niitä lähempääkin.
On kuin olisi sukeltanut toiseen maailmaan. Kaisaniemenkadun melusaaste ei juurikaan häirinnyt ja oli hienoa vaellella hiekkapolkuja valtavien puiden lomassa ihastellen vanhoja rakennuksia ja upeita kasveja. Myöhemmin kesällä pitänee tehdä uusi retki, kun muutkin kuin alppiruusut ovat päässeet täyteen loistoonsa.
* * *
Viikonloppuna käytiin grillausretkellä Röykässä. Olihan siinä taas yhtä jos toistakin tarjolla salaatista kalaan ja lihaan. Herkullista oli, kiitos siitä ja oli mukava nähdä ja istuskella ulkona rupatellen niitä näitä.Jari fillaroi sinne, minä menin autolla äidin luota eli Mäntsälästä. Katsoin lähtiessäni, että tosi helppo reitti joten en ota navigaattoria käyttöön. Vika tikki! Olin ihan hukassa, koska olin kääntynyt todennäköisesti liian aikaisin ja ehkä jopa väärään suuntaakin. Sitten suhasin sinne ja tänne, tein pari käännöstä ja lopulta kaivoin kännykän ja kartan esiin. Lähtiessäni matkaa oli vajaa 40 kilometriä ja arvioitu ajoaika reilu puoli tuntia. Nyt kun eksyksissä kartaa katselin, matkasta en tiedä mutta aikaa kohteeseen menisi 40 minuuttia! Jostain löysin reitin takaisin sinne mistä oli lähtenyt harhailemaan ja nyt kuunnellen kartan opastusta osasin perille, jihuu. En ihan kaikkea viitsinyt hölmöilystäni perillä kertoa, mutta jotain pientä sentään. Ja tuskin se nyt yllätyksenä tuli kenellekään, kaikken vähiten Jarille, että tuskinpa vaan suorinta tietä perille paahtaisin.
* * *
Muuten kaikki hyvin, jos näitä sateisia ja synkkiä päiviä voi nyt millään muotoa hyviksi kutsua. Taitaa olla niin, että chilit ja paprikat mädäntyvät purkkeihinsa, vettä on nyt satanut niin paljon. Puolitoista viikkoa juhannukseen. Toivottavasti on edes poutaista, koska juhannuksena ollaan ulkona grillin äärellä. Tai ainakin Jarin kohtalona on viettää aikaa grillaten säästä riippumatta! Olisihan se ihan mukavaa, että me muut istuttaisiin siinä seurana. Aika näyttää, tuleeko grillimestarille tyljä ja yksinäinen aattoilta ulkona sateessa ja koleassa, heh.
* * *
Olen kauhun sekaisin tuntein katsellut kartasta meidän suunniteltua kesälomareittiä kohti Granadaa ja Sierra Nevadaa! Nousua jatkuu, jatkuu ... ensin rannikolta Granadaan ja sittenhän se nousu vasta alkaakin, kun sieltä lähdetään noin 35 kilometrin yhtämittaiseen nousuun Sierra Nevadalle. Mikä lieneekään jyrkkyys mutta toivottavasti on edes siellä täällä pieni alamäki ja edes vähän puita, että pääsee auringolta suojaan hetkellisesti. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan!
