Hoh hoijaa

25.07.2017

Viime viikolla tuli kauheaa takapakkia, kun havahduin, että olen laskenut loman alkamisen pieleen. Työviikkoja onlikin vielä lähes viisi vaikka olin elänyt viikkoa vähemmässä. Kauhea pettymys ja tuntuu, ettei lomalle päästä milloinkaan. Olen kyllä lomaillut viikottain yksittäisiä lomapäiviä, mutta pidempää satsia ei ole ollut. Tosin nuo päivät ovat kuluneet pitkälti mutsin asioiden hoidossa, mutta vapaapäivä kuitenkin. 

Tuleehan tässä parin viikon päästä muutaman päivän reissu Joensuuhun Rekon kanssa. Junalla mennään ja junalla tullaan takaisin. Mukava lähteä ja tosi kiva päästä kalaan pitkästä aikaa. Otetaan kassillinen eväitä - mm. Rekon toivomuksesta saaristolaisleipää - mukaan ja ihastellaan maisemia junan 2. kerroksen ikkunasta ja nautitaan menosta. Toivottavasti meidän siellä ollessa on aurinkoista ja lämmintä, että Reko voi pulikoida järvessä aamusta iltaan ja odotella koulun eka vuoden alkua.

Maisa-kissa asuu edelleen meillä, mutta noutaja saapuu tulevana sunnuntaina. Viihtyy kohtalaisesti narun jatkona pihalla, nukkuu meidän vieressä ja riehuu omia hiirileikkejään illan hämärtyessä.

Viikonloppuna aamutuimaan suunnattiin saappaat koti metsää katsomaan, onko kanttarellikausi alkanut. Oli kyllä ja saalista saatiin ehkä jopa viitisen litraa. Kovin pieniä ja jotenkin kuivahkoja olivat, mutta niin herkullisia keitossa ja paistettuna. Samalla reissulla käytiin ostamassa mansikoita joita syötiin, pakastettiin ja loput keitettiin hilloksi. Torstaina pidän lomapäivän ja lähden etsimään uutta kanttarellisatsia pakkaseen ja jos vaikka mustikoitakin löytyisi. Ahomansikoita on ainakin tosi paljon.

Viime viikolla kun tulin töistä kotiin ja hurautin fillarilla mäen ylös, pihalla lötkötti 30 senttinen vaskitsa. Se ei liikkunut mihinkään mistä sitten päättelin, että ei se taida olla edes elävä vaan käymään tulleiden lasten kumikäärme, joka on laitettu pelottelutarkoituksella reitilleni. Huhuilin sisällä olijoille, että onko tämä tässä jekku. Ei ollut enkä onneksi potkaissut otusta pöpelikköön. Kohta olikin sitten koko jengi uteliaana katsomassa sitä ja alkoihan se viimein edetä kohti mustikan varpuja. Eipä ole aikaisemmin moinen meidän pihalle eksynyt ja vaikka olisikin, ei ainakaan ole nähty.

Vapaus valita

10.07.2017

Juhannus tuli ja meni koleassa ja kosteassa säässä. Meille tuli Röykän, Martinlaakson ja Hertsikan juhannusvieraat ja lystinpitoa kesti melkeinpä kellon ympäri. Ja mikä oli riekkuessa keskikesän huumassa.

Meidän juhannusjuhlintaan kuului ensin muikkujen paisto ja sen jälkeen niiden syönti yhdessä uusien perunoiden ynnä muiden lisukkeiden kanssa. Jari onnistui paistopuuhissa hyvin ja kala teki kauppansa. Ruokailun jälkeen pelattiin bingoa ja mölkkyä, jonka voiton minä ja Röykän mies joukkueena ansaitusti saatiin. Loppuilta/yö menikin sitten karaokea hoilaten. Meidän kulmilta olivat naapurit kaikonneet muihin maisemiin juhannusta vastaanottamaan, joten kyllä meidän kelpasi kajautella, sisätiloissa kylläkin.

* * *

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai olikin sitten mielenkiintoinen, kun systeri jumittui peruuntuneen lennon vuoksi Duprovnikin kentälle poikansa kanssa. Kaiken lisäksi nettiyhteydet olivat niin onnettomat, että mitään asioita oli turha hoidella sieltä käsin joten matkajärjestely hoidettiin sitten meiltä ohjeita noudattaen. Aika täysiä näyttivät lennot olevan, mutta saatiin paluulento yhden lentokentällä vietetyn yön jälkeen maanantaille Frankfurtin kautta Helsinkiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ihan mielenkiintoista, ettei kaikki menekään niin kuin on suunniteltu. Se jos mikä tuo matkailuun mielenkiintoa ja väriä. Eihän tästäkään loppupeleissä mitään ongelmaa muodostunut, mitä nyt yksi työpäivä meni mutta onhan noita!

Vapaus valita mitä me kaksi tehdään, milloin ja missä on tärkeintä! Ei ole kiinni aikatauluissa kuin lähteissä ja palatessa, muuten on vapaus mennä ja tulla oman mielen mukaan. Kyllä meilläkin on alkumatkan yöpymiset (peruutusvaihtoehdolla) varattu jo nyt syystä, että kun liikutaan elokuisena viikonloppuna Espanjan aurinkorannikolle, siellä ehkä saattaa olla joku muukin kuin me. Mutta kun siirrytään vähän syrjemmälle sisämaahan, majoitusasiat kyllä hoituvat tavalla tai toisella ilman ennakkovarauksia. Ja onhan meillä ehkä mahdollisesti mukana se riippukeinu, jos ei muuta yöpymispaikkaa löydy.

* * *

Maisa-kissa on ollut viikon hoidossa ja on vielä tämän viikon. Yöllä saattaa saada hulluuskohtauksia ja juoksennella ympäri alakertaa, muuten pysyy näkymättömissä ja vetelee päikkäreitä yöriehumisen vastapainoksi melko tarkkaan aamusta iltaan. No, aamuisin kyllä ilmestyy lötköttämään pödälle meidän seurakaksi ja mankumaan ruokaa.

* * *

Meidän grilli on viikonloppuisin ollut ahkerassa käytössä, kun mutsit ja lapset isommista pienempiin ovat olleet grillaamassa. Koleat ilmat ja välillä kalsean puuskainen tuuli ovat pakottaneet ruokailun sisällä, mutta pyrkimys on, että kun on kesä ja grilliruokaa, nautitaan se ulkosalla. Mennyt viikonloppu olikin ihanteellinen grillaukseen mutta näin ei ikävä kyllä ole ollut juurikaan.

* * *

Eilen sunnuntaina minä lähdin mutsin luo ja Jari polkaisi Röykkään muurinpohjaletuille. Illalla saunassa huomasi, että olkapäät olivat saaneet aurinkoa melko paljon, punottivat mukavasti.

Tänään onkin Jarin maastopyöräkimppalenkki ja minä menen ehkä mattopyykille. Yhtään mattoa ei ole vielä pesty, koska meidän on kuivatettava ne ulkona eikä ole ollut niin pitkää poutajaksoa, että ne olisi kuivaksi saanut. Ehkä nyt onnistuu – tai sitten ei.

* * *

Ai niin: Vielä viisi viikkoa töitä ja loman alkuun ... tuntuu ikuisuudelta ... ja sitä se onkin!