Hoh hoijaa

25.07.2017

Viime viikolla tuli kauheaa takapakkia, kun havahduin, että olen laskenut loman alkamisen pieleen. Työviikkoja onlikin vielä lähes viisi vaikka olin elänyt viikkoa vähemmässä. Kauhea pettymys ja tuntuu, ettei lomalle päästä milloinkaan. Olen kyllä lomaillut viikottain yksittäisiä lomapäiviä, mutta pidempää satsia ei ole ollut. Tosin nuo päivät ovat kuluneet pitkälti mutsin asioiden hoidossa, mutta vapaapäivä kuitenkin. 

Tuleehan tässä parin viikon päästä muutaman päivän reissu Joensuuhun Rekon kanssa. Junalla mennään ja junalla tullaan takaisin. Mukava lähteä ja tosi kiva päästä kalaan pitkästä aikaa. Otetaan kassillinen eväitä - mm. Rekon toivomuksesta saaristolaisleipää - mukaan ja ihastellaan maisemia junan 2. kerroksen ikkunasta ja nautitaan menosta. Toivottavasti meidän siellä ollessa on aurinkoista ja lämmintä, että Reko voi pulikoida järvessä aamusta iltaan ja odotella koulun eka vuoden alkua.

Maisa-kissa asuu edelleen meillä, mutta noutaja saapuu tulevana sunnuntaina. Viihtyy kohtalaisesti narun jatkona pihalla, nukkuu meidän vieressä ja riehuu omia hiirileikkejään illan hämärtyessä.

Viikonloppuna aamutuimaan suunnattiin saappaat koti metsää katsomaan, onko kanttarellikausi alkanut. Oli kyllä ja saalista saatiin ehkä jopa viitisen litraa. Kovin pieniä ja jotenkin kuivahkoja olivat, mutta niin herkullisia keitossa ja paistettuna. Samalla reissulla käytiin ostamassa mansikoita joita syötiin, pakastettiin ja loput keitettiin hilloksi. Torstaina pidän lomapäivän ja lähden etsimään uutta kanttarellisatsia pakkaseen ja jos vaikka mustikoitakin löytyisi. Ahomansikoita on ainakin tosi paljon.

Viime viikolla kun tulin töistä kotiin ja hurautin fillarilla mäen ylös, pihalla lötkötti 30 senttinen vaskitsa. Se ei liikkunut mihinkään mistä sitten päättelin, että ei se taida olla edes elävä vaan käymään tulleiden lasten kumikäärme, joka on laitettu pelottelutarkoituksella reitilleni. Huhuilin sisällä olijoille, että onko tämä tässä jekku. Ei ollut enkä onneksi potkaissut otusta pöpelikköön. Kohta olikin sitten koko jengi uteliaana katsomassa sitä ja alkoihan se viimein edetä kohti mustikan varpuja. Eipä ole aikaisemmin moinen meidän pihalle eksynyt ja vaikka olisikin, ei ainakaan ole nähty.