Kerava ja kirsikkapuut

29.04.2019

Aamulla töihin eli asemalle polkiessani pysähdyin kuvaamaan Keravan keskustan kauniita kirsikkapuita.

Kyllä on ollut niin upeat pari viikkoa, että mitäköhän tässä vielä onkaan odotettavissa. Tuleeko takatalvi vai saadaanko nauttia kevään auringosta ja lämmöstä. Pihakukkia on ostettu ja istutettu, kukkapenkkejä uusittu. Lisää ostetaan ja uusitaan kunhan ehditään. Nyt on pitänyt kuskata kukat ja maustekasvit iltaisin sisään ja aamulla ulos, koska meillä on ollut lähes joka aamu pakkasta.

Sellainen ikävä asia kuin Keravan vankilan puutarhan lakkauttaminen ottaa koville. Mistä hitosta sitä nyt käy kasvinsa ja kukkansa hakemassa, kun sitä ei enää ole? Miksi sekin piti lakkauttaa? Kaikin puolin toimiva puutarhamyymäläkokonaisuus, jossa ostajia varmasti kävi niin kauan kuin myytävää oli niin keväällä kuin joulukukkaostoksillakin. Sieltä sai yhdestä paikkaa ihan kaikki mitä tarvitsi: chilit, tomaatit, yrtit ja kukat.

🌸🌸🌸

Eilen lähdettiin heti aamulla Porkkalanniemeen. Ensin oli tarkoitus ottaa kanootti mukaan ja piipahtaa merellä kalassa, mutta oli niin kova ja kylmä tuuli, että kanoottiretki jäi haaveeksi. Ja haaveeksi jäi myös kalastaminen. Oli tosi, tosi kylmää ja tuulista eikä heittämisestä tullut yhtään mitään. Käveltiin vähän rantoja pitkin ja sitten lähdettiin katselemaan Upinniemen maisemia ja rantoja. Loppujen lopuksi syötiin eväät autossa kylmissämme ja lähdettiin kotia kohti. Eli kalaa ei tullut - tällä kertaa!

🎈🎈🎈

Hauskaakin hauskempaa VAPPUA!

Ville Valo & Agents

15.04.2019

Meillä oli mukava viikonloppu. Perjantaina lähdettiin Lahteen Sibeliustalon Finlandia-klubille Ville Valon & Agentsin keikalle. Olen aina halunnut päästä HIMn keikalle, mutta koskaan en lippuja ehtinyt osamaan silloin harvoin kun bändi täällä Suomessa keikkaili, lähinnä kai aina vuoden vaihteessa Tavastialla. Aina loppuunmyyty. No nyt oltiin sitten tuolla ja VV on nähty ja siinä samalla Agents. Yö oltiin hotellissa ja tavattiin Jarin serkku ennen ja jälkeen keikan.

Keikasta sen verran, että Valon ääni sopii tautisen hyvin Somerjoen biiseihin. Finlandia-klubi oli loppuunmyyty niin kuin kaikki heidän keikkansa. Tuttua musiikkia nuoruudesta ja antaumuksella hoilasin mukana. Kuvia ei ole koska ne mitä otin, ovat niin surkeita etten viitsi niitä tänne laittaa.

👀👀👀

Pari viikonloppua on mennyt pihan siivouksessa ja tänään onkin odotettavissa sitten kaatiskeikka. Melkein koko piha on rapsuteltua, on katkottua pensaat ja kalkki heitetty. Meillä on vielä läjä lunta siellä ja täällä. Koivusta katkaistiin yksi pienempi oksa ja sieltähän alkoi tulla mahlaa niin paljon, että saatiin hetkessä puolisen litraa.

👀👀👀

Oletteko käyneet lukemassa https://fi-fi.facebook.com/pertti.perseileva.labradorinnoutaja/? On melkoisen hauskaa tekstiä ja tuo tähtipäinen aloituskuvakin naurattaa niin paljon! Aikamoinen parivaljakko tuo Pertti & Läskipää.

🌄

Entäs meidän kesäreissu! Ollaan katseltu karttaa ja vaikka hirvittää ja inhottaakin nousut, lähdetään Barcelonasta kohti Gironaa ja sieltä Ranskan puolelle Puigcerda'an. Andorraan en lähde siksi, että siellä ei ole yhtään tasaista kohtaa, joten koukataan ennen sitä Espanjan puolelle ja kohti Sort'ia ja alas Tremp'iin. Sieltä sitten takaisin Barcelonaan.

Näin alustavissa suunnitelmissa, mutta kaikkihan voi olla jotakin ihan muuta loppupeleissä. Kilometrejä tällaisella kiekalla kertyy noin tuhat ja aikaa meillä on kolme viikkoa. Kauheasti on varmasti inhottavaa nousua mutta riittäähän sitä myös laskua. Ja maisemat varmasti kauneimma koskaan näkemämme.

Karttakatselmusten mukaan tulossa on paljon tunneleita, joista osan voi kiertää pienempiä teitä mutta osaan on sukellettava sisään ja autojen joukkoon. Se taas vaatii sitten hyviä etu- ja takavaloja, että niistä tunneleista selviää ehjin nahoin uloskin.

Hartaasti odotetaan lomaa. Minun eka viikon mittainen loma on jo juhannuksen jälkeen. Saariselälle mennään muutamaksi päiväksi ja sitten tuonne Espajaan. Taitaapi olla meille jo ainakin kuudes tai seitsemäs vuosi peräkkäin, mutta niin paljon on vielä kiertämättä, koko Espanjan luoteisosa.

Siivousprojektin jatkoa

05.04.2019

Vähästä sitä ihminen saa mielikyvää kuten nyt siitä, kun tsekkaa vanhoja valokuvia. Ohessa meidän Kainuun, Lapin ja Koloveden reissujen kesälomakuvia reilu kymmenen vuotta sitten. Mukana on kulkeutunut myös ensimmäinen gepsi ja näyttäisi siltä, että sen ymmärtäminen ei kummoinen ole ollut tuolloinkaan, koska ollaan sukellettu kanootin kera melko sakeaan kaislikkoon jossakin päin Koloveden kansallispuistoa.

Hyvin myös on tullut maastouduttua tuonne Suomussalmen "Hiljaisen kansan" -ympäristötaideteoksen joukkoon. Tuskin edes erottaisi joudosta jos ei tietäisi. Hiuksetkin ovat olleet jo silloin melko lennokkaat ja niin ne ovat edelleenkin.

Autolla matkattiin kanootti katolla. Välillä nukuttiin autossa, välillä taas teltassa tai peräti laavulla kuten Riisitunturilla. Vahva epäilys on kuitenkin siitä, että jaksaisiko tuota kanoottia nostaa ja laskea auton katolle/katolta enää - silloinkin jo otti koville.

Komeat ahvenet on kalastettu Taivalkoskelta eikä me oikein mitään kalaa pohjoisen reissuilta muuten ollakaan saatu. Tuosta virvelikuvasta voisi kuitenkin luulla ja tulla johtopäätökseen, että nyt on kovan luokan tekijät asialla. Se ei pidä paikkaansa!

👀👀👀

Keväästä ja joutsenien riemua ja kosiopuuhia katsellessa tulikin mieleeni, että Jari sai Varkaudessa hullaantuneen ukkometson kimppuunsa kerran kun oltiin pääsiäisen aikana landella. Lähdettiin kuvaamaan komeaa otusta, Jari sukset jalassa ja minä autolla. Aikamme hosuessamme siinä kuvauspuuhissa metso sai tarpeekseen meistä ja lähti steppaamaan melkoista kyytiä kohti. Minä ehdin autoon, Jari vetäisi suket jalkaan, sai metson niskaansa ja kaatui jäisellä tiellä turvallaan. Siitä kehkeytyikin sitten pidempiaikainen jomotus lonkkaan. Mitäs meni kyttämään! Nauroin niin paljon kun autosta turvallisesti katselin tilannetta.

Metso taisi hyökkäillä kyläläisten kimppuun useammankin kerran sinä keväänä ja katsoi ties minne. Se oli kyllä todella sekaisin päästään, mutta tietäähän sen kevään mukanaan tuoman hurman tunteen puolisoa etsiessä. Onneksi ei nyt kuitenkaan minun puolisoni pöllinyt sillä monet naurut olisi jäänyt nauramatta ja monet hullutukset tekemättä ja kokematta.

Siivosin ja siirtelin tikulle

4.4.2019

vanhoja valokuvia ja nauratti niin paljon. Kaikkea on yritetty, kokeiltu ja harrastettu vaihtelevalla menestyksellä. Meidän kohdalla se tarkoittaa sitä, että innolla hypätään mukaan kokeilemaan uutta, osallistumaan vaikka minkälaiseen kisaan tai tapahtumaan ilman paineita ja varmasti ilman minkäänlaisia menestymisen odotuksia.

Vasemmalla yltäällä: Vuonna 2012 maaliskuussa luisteltiin Oravilta Linnasaaren kansallispuistomaisemista Rantasalmelle ja takaisin Oraviin, kahtena päivänä peräkkäin. Aika rättiväsynyt olin minä, vaikka toisena päivänä en enää Rantasalmelle saakka jaksanutkaan, eikä tuon kumppanikaan reippaimmalta matkalaiselta näytä. Mutta hieno kokemus.
Ylhäällä keskellä: Tuusulanjärvellä luistelemassa (maaliskuu 2010) varmaankin joku viikonloppu aamutuimaan kovassa pakkasessa.
Oikealla: 2010 kaadettiin puita meidän pihapiiristä. Näin jälkikäteen ajatellen ei voi kuin todeta, että kaikkeen hullutukseen sitä ryhtyy. Tuota koivua ei saatu omin voimin nurin, koska oli kova tuuli ja nosturi sekä puu heiluivat hullun lailla. Saatiin kaadettua kyllä ainakin yksi iso mänty, mutta ei uskallettu enää edes yrittää tuota ja nosturikin piti palauttaa. Asia hoitu sitten aikanaan ammattilaisen hoidellessa kaadot.
Alhaalla: Vantaa Triathlon ja Jari suoriutumassa uintireissultaan. Luultiin jo siinä odotellessamme Peten kanssa, että onko hyytynyt kun ei näy eikä varsinkaan kuulu. Oli viimeisten joukossa tällä osuudella niin kuin muillakin, mutta tulipahan kokeiltua sitäkin. Hyvillä mielin hölkytteli juoksuosuuden jälkeen maaliin.
Keskellä: Siikaa pyytämässä keväällä 2012 jossakin päin Helginin rantoja. Muutama pikkusiika saatiinkin monen tunnin seisoskelun jälkeen.

Toisessa kollaasissa on kuvia matkan varrelta. On satanut, ollut koleaa mutta myös aurinkoista ja tukahduttavan kuumaa, varsinkin Etelä-Euroopan reissuilla. On tullut isoja ja pieniä kolhuja ja tämä naarmukuva siitä, kun en muistanut irrottaa lukkopolkimia pysähtyessäni ja tuon vuoden 2010 reissun jälkeen olenkin käyttänyt tukevia sandaaleja ja hyvin on toiminut. On kärsitty parit keuhkokuumeet ja kannettu huolta jaksamisesta kuumehoureisena. On syöty boisenmarjoja suoraan valtavista puskista jossakin päin Biskajanlahden rannikolla ja nähty rupisammakkojen kevätpuuhat Virossa. Tie oli muuten melkein mustanaan sammakoita, siksi varkoitus.

Videopätkä on vuodelta 2016 keskiaikaisilta markkinoilta Avilesista.