Siivousprojektin jatkoa

05.04.2019

Vähästä sitä ihminen saa mielikyvää kuten nyt siitä, kun tsekkaa vanhoja valokuvia. Ohessa meidän Kainuun, Lapin ja Koloveden reissujen kesälomakuvia reilu kymmenen vuotta sitten. Mukana on kulkeutunut myös ensimmäinen gepsi ja näyttäisi siltä, että sen ymmärtäminen ei kummoinen ole ollut tuolloinkaan, koska ollaan sukellettu kanootin kera melko sakeaan kaislikkoon jossakin päin Koloveden kansallispuistoa.

Hyvin myös on tullut maastouduttua tuonne Suomussalmen "Hiljaisen kansan" -ympäristötaideteoksen joukkoon. Tuskin edes erottaisi joudosta jos ei tietäisi. Hiuksetkin ovat olleet jo silloin melko lennokkaat ja niin ne ovat edelleenkin.

Autolla matkattiin kanootti katolla. Välillä nukuttiin autossa, välillä taas teltassa tai peräti laavulla kuten Riisitunturilla. Vahva epäilys on kuitenkin siitä, että jaksaisiko tuota kanoottia nostaa ja laskea auton katolle/katolta enää - silloinkin jo otti koville.

Komeat ahvenet on kalastettu Taivalkoskelta eikä me oikein mitään kalaa pohjoisen reissuilta muuten ollakaan saatu. Tuosta virvelikuvasta voisi kuitenkin luulla ja tulla johtopäätökseen, että nyt on kovan luokan tekijät asialla. Se ei pidä paikkaansa!

👀👀👀

Keväästä ja joutsenien riemua ja kosiopuuhia katsellessa tulikin mieleeni, että Jari sai Varkaudessa hullaantuneen ukkometson kimppuunsa kerran kun oltiin pääsiäisen aikana landella. Lähdettiin kuvaamaan komeaa otusta, Jari sukset jalassa ja minä autolla. Aikamme hosuessamme siinä kuvauspuuhissa metso sai tarpeekseen meistä ja lähti steppaamaan melkoista kyytiä kohti. Minä ehdin autoon, Jari vetäisi suket jalkaan, sai metson niskaansa ja kaatui jäisellä tiellä turvallaan. Siitä kehkeytyikin sitten pidempiaikainen jomotus lonkkaan. Mitäs meni kyttämään! Nauroin niin paljon kun autosta turvallisesti katselin tilannetta.

Metso taisi hyökkäillä kyläläisten kimppuun useammankin kerran sinä keväänä ja katsoi ties minne. Se oli kyllä todella sekaisin päästään, mutta tietäähän sen kevään mukanaan tuoman hurman tunteen puolisoa etsiessä. Onneksi ei nyt kuitenkaan minun puolisoni pöllinyt sillä monet naurut olisi jäänyt nauramatta ja monet hullutukset tekemättä ja kokematta.