4.pvä / 30.06.2021 / Karigasniemi - Kaamanen / 72,5 km

Tänään oli merkillinen päivä. Suunnitelmien mukaan meidän piti ajaa Karigasniemeltä Angeliin, mutta varoitukset tepsivät: ei mitään nähtävää, pelkkää varvikkoa ja hiekkatie, ei näy jokea eikä mitään minkä vuoksi sinne menisi. Niinpä me lähdettiin kohti Kaamasta, joka kyllä heti alkuun tuntui valinnoista surkeimmalta. Ja se johtui siitä, että taival alkoi 4 kilsan nousulla, joka sitten menikin aika kivasti osan matkaa pyörää taluttaen.

Nähtiin lähtiessä puolalainen fillaristi, joka oli monen, monen muun tavoin menossa Norjaan. Eilen muuten paikallinen kauppias sanoi, että rajalta on käännytetty ainakin 30 Norjaan pyrkijää takaisin. No, tämä puolalainen oli kuitenkin yksin liikkeellä, pakaaseja oli paljon mutta kypärä puuttui. Hän oli ollut liikkeellä puoli vuotta kiertäen ainakin Liettuan, Latvian ja Viron matkalla tänne pohjoiseen, kilometrejä oli mittarissa 5 000.

Karigasniemi - Kaamanen tiellä oli paljon moottoripyörällä liikkujia ja enemmän kuin viime vuonna myös fillaristeja. Miten he ovat sitten maahan päässeet, nämä puolalaiset ja hollantilaiset. Jälkimmäinen pariskunta ajoi vastaan iltapäivällä. Heidän reissaamisensa oli kestänyt niin ikään pidempään ja Norjaan oli matka. Tässä hollantilaispariskunnan sivustoille osoite https://www.xplorid.today/ , josta voi käydä lukemassa heidän taivalluksestaan. Kyselivät, että pääsisikö luikahtamaan jostain pusikoiden kautta rajan yli, mutta me ei kyllä osattu antaa mitään vinkkejä moiseen yritykseen.

Tuosta tieosuudesta vielä sen verran, että jyrkkiä nousuja ja laskuja oli todella, todella paljon - useampi 9-10 prossainen - ja näyttivät hurjilta. Mutta kaikista selvittiin ja kun oli hyvä alamäki takana, ylämäkeen pääsi niillä vauhdeilla pitkälle.

Tänään sää oli ajamiseen paras mahdollinen, lämpöasteita 11-17 ja myötätuuli. Iltapäivän sade pakotti pukemaan iki-inhokkisaderytkyt päälle. Ne kyllä näkyvät hyvin ja pitävät kosteuden ulkopuolella, mutta mitään muuta positiivista niistä ei löydä hyvällä tahdollakaan.

Karigasniemen jälkeen ei kahvitupia ollut ennen kuin Giellajohka, joka olikin sitten unelmien täyttymys. Oli ruokaa, kahvia, tosi mukavia ihmisiä ja kaunis paikka. Ohi ajaessanne kannattaa piipahtaa.

Nyt yövytään Kaamasessa pikkumökissä, mutta ennen ansaittuja yöunia käydään grillaamassa retkiruokaa eli makkaraa.

Karigasniemellä ollaan

1.pvä / 29.06.2021

Eli: lauantaina 26.6. hypättiin yöjunaan kohti Rovaniemeä. Oli oikein mukava matka, hyvät sängyt mutta uni oli pätkittäistä ja Jari näki painajaisia että fillarit pöllittiin.

Kivat pyöräpaikat, ei tarvinnut nostaa seinälle eikä ollut ruuhkaa. Ei myöskään paljon matkalaisia, joten kaikki hyvin. Etukäteen ajateltiin ihastella keskiyön aurinkoa. Arvatkaapa, katsottiinko. No ei.

Asemalla ennen lähtöä tavattiin Pekka ja Aila, joiden innoittama tämä meidän matkaaminen on aikoinaan alkanut.

Sunnuntaina 27.6. aamusta juna saapui Rovaniemelle. Siitä polkaisiin paikalliselle leirintäalueelle aamukahville, jossa röykkäläiset olivat asuntoautolomailemassa ja lupasivat turauttaa aamukahvit. Loppuaika ennen bussin lähtöä Nuorgamiin lorvittiin aseman seudulla syöden mm. poronkäristykset.

Bussilla mentiin ensin Ivaloon ja siellä vaihdettiin pieneen purkkiin (bussiin), joka oli aivan täynnä. Käväisi ihan vaan mielessä nuo koronarajoitukset, joita nyt ei ainakaan ollut minkäänlaisia. Rovaniemeltä tuli kaksi muutakin fillaria kuskeineen, joiden määränpää oli niin ikään Nuorgam. Kundeilla oli kymmenen päivää aikaa polkaista Helsinkiin. Olivat ekalla pidemmällä reissulla. Onnea ja menestystä.

Nuorgamissa yövyttiin leirintäalueella mökissä. Vuorokauden matkustamisen ja istumisen jälkeen polkaistiin EU:n pohjoisimmalle paikalle, joka oli noin 2,5 kilsan päässä majoituspaikasta. Tästä se lähtee, polkeminen.

2.pvä/ 28.06.2021 / Nuorgam - Tenon Tunturituvat / 73,9 km 

Hyvien unien jälkeen tehtiin aamupala mökissä ja polkaistiin matkaan heti kahdeksan jälkeen. Kiva reitti Tenon rantoja, ei pahoja nousuja/laskuja, kumpuilevaa kyllä. Utsjoella syötiin puppuruokaa ja sanoin, että sai olla kyllä viimeinen kerta.

Maisemat muuttuivat heti Utsjoen jälkeen. Alkoi näkyä tuntureita, varsinkin Norjan puolella. Niin kaunista ja rauhallista. Ja nyt riitti nousua ja laskua ihan kyllästymiseen saakka. Pari sadekuuroa saatiin niskaan, muuten oivallinen ajokeli.

Täällä ei juurikaan käytetä kasvomaskia, me ressukat punaiselta vaaravyöhykkeeltä kyllä. Vähän matkalaisia kuten myös hyttysiä varoituksista huolimatta. Illalla oltiin katsomassa paikallisten kalastamista Tenosta. 

Tenojoessahan on ainakin tämän vuoden - mutta oletettavasti useammankin - lohen kalastuskielto, mutta kalastaa saa ainakin harjusta ja ehkä myös taimenta. Rajan tällä puolen ovat sitä mieltä, että lohen väheneminen on norjalaisten rosvokalastuksen (verkoilla) syytä.

Kun paikalliset ja muutama turistikin kalasteli, me grillattiin makkaraa rannalla ja nautittiin olostamme, hyttysiä hätistellen. Täällä on niin kaunista, että herkistyy.

3.pvä / 29.06.2021 / Tenon Tunturituvat - Karigasniemi / 75 km 

Aamulla puurot ja teet. Lähdettiin saamiemme saatesanojen siivittämänä, että pari nousua heti alussa ja sen jälkeen tasaista. Olivatkohan milloin ajaneet samaa tietä, koska oli kyllä niin tuskaista ajaa kuin tervassa olisi vedellyt. Eli oli nousua ja oli laskua.

Muutaman kerran satoi ja sadevermeet päälle ja heti kohta pois. Kauniit maisemat, ei edes pieniä kyliä ennen tätä Karigasniemen kyläpahasta johon nyt jäädään yöksi.

Illalla nähtiin pari pyöräilijää matkalla Nordkappiin. Aikoivat yrittää Norjan puolelle Karigasniemellä. Vähän myöhemmin nähtiin heput tutkimassa Suomen  karttaa, liekö uuden suunnitelman aika koittanut.

Helteisiä hetkiä

09.06.2021

Kesä vihreimmillään - kunhan tuo siitepöly tuosta huuhtoutuisi ensin. Kyllä vaan, hellerajoja on rikottu niin etelässä kuin pohjoisessakin. Minulle ehkä jopa liiankin kuumaa ja tuskaista. Pari yötä sitten ajateltiin nukkua ulkona parvekkeella, kun sisällä oli niin tukalan kuumaa. Sade- ja ukkoskuurot kuitenkin yllättivät ja painuttiin omaan sänkyy.

Reissu lähenee ja yläkerran huoneen nurkkaan on alkanut kertyä mukaan lähtevää vaatetta ja tarviketta. Tuntuu, että tällä kertaa kamaa (turhaako?) tulee enemmän kuin aiemmin. Jari on ainakin hullaantunut täysin ja suunnittelee ottavansa mukaan vaikka mitä kapistusta. Vaatepuoli on kyllä hänellä ihan hukassa ja siihen kannattaisi ehkä keskittyä enemmän ja huolellisemmin kuin puukkoihin ja ongenvapoihin. Nyt otetaan mukaan pieni kahden hengen teltta, jota on joskus testattu Lapin reissulla. Kauhean pieni ja hankala kahdelle, mutta se on niin paljon kevyempi kuin Marmot, että saa luvan kelvata.

Meillä on ollut pienimuotoista ikkunaremonttia, leikkimökin maalausta ja kaikkea pikkukivaa puuhastelua. Kasvihuoneen valloitti tomaattipuskat, joista kasvaa korkeudeltaan melkoisia. Chilit ja paprikat on sijoiteltu mihin mahtuu. Meidän pari vuotta sitten ostettu ja istutettu viiniköynnöspari selviytyi lopulta hyvin talven yli ja nyt se kasvaa ristikkoa pitkin vauhdilla ja kukkiakin näyttäisi jo olevan. Kun lähdetään pohjoiseen, kukat ja siirrettävät kasvit muuttavan systerin partsille hoitoon. Se, miten tänne jääville käy, nähdään aikanaan. Ehkä saadaan joku kastelemaan, ehkä ei.

Oltiin toukokuun alkupuolella Savon mökillä muutama päivä. Aurinko paistoi ja oli oikein mukavat ilmat. Ensimmäiset itikat ilmestyivät. Ei mainittavaa kalasaalista edelleenkään. Lähisaareen oli pesinyt majavapariskunta.

Viikko sitten, kun Jarilla oli vapaata töistä, lähdettiin junalla pyörät mukana Kouvollaan. Yövyttiin siellä ja polkaistiin perjantaina kotiin auringon paahtaessa ja hirmuisessa helteessä. Ihan ok, sai vähän treeniä takamus koko päivän ajosta. Kilometrejä tuli 134, kun ainostaan kerran ajettiin harhaan ja kierrettiin turha mutka. Garmin tilttasi ja elättelin jo toiveita, että josko se ei siitä enää ikinä koskaan tokenisikaan. Tokeni, mutta kartturin toimi siirrettiin minulle loppukesäksi, huh. Ohessa ex-kartturi työn touhussa!

Junnujengin 2/3 rantautuu Keravalle ensi viikolla. Nyt kun nuorinkin fillaroi, päästään vähän tutustumaan lähialueeseen ja eiköhän tuo maauimalakin ole jo auki, että sinnekin mennään sään salliessa.

Jari saa huomenna toisen koronarokotteen, minä juhannusviikolla. Tarkoitus oli mennä Norjan puolelle ja kiertaa lenkki ja palata Suomeen, mutta nyt me ollaan luovuttu niistä suunnitelmista ja pysytään Suomen rajojen sisäpuolella. Eiköhän täältä löydy kokemista, näkemistä ja kilometrejä meille ihan riittävästi.

Juhannusaatto ollaan kotona ja pakataan pyörät, juhannuspäivän iltana hypätään yöjunaan kohti Rovaniemeä ja sunnuntaina istutaan bussissa koko päivä. Illalla ollaan Nuorgamissa ja varmaan heti maanantaiaamuna polkaistaan matkaa. Päivitän blogia kuvien kera aina kun siihen on mahdollisuus, viitsin ja jaksan. Jos muutama päivä ajellaan yksitoikkoista suoraa hiekkatietä, tuskin on paljon aihetta kirjoitella.

Jalkapallon EM-kisat lähestyy. Otin osaa veikkaukseen vaikka en mitään ymmärräkään lajista enkä varsinkaan jaksa katsoa sitä. Voittajaksi laitoin Italian.