Kilpisjärvi - Kerava reissu heitetty / 1 332 km

Lahti - Kerava / 76 km

25.08.2020

Eli täällä ollaan, Keravalla ja ihan pyöräillen on tultu myös viimeinen "etappi". Hyvä keli, lievästi myötätuulta ja kova hinku kotia kohti. Matkalla kurvattiin mutsin kautta, joka oli täysin muistamaton meidän reissusta. 

Tuohon koko reissuun ja poljettuihin kilometreihin käytettiin 16 päivää, tunteja 79 ja risat, keskari oli 16,9 km/h. Joka päivä poljettiin. Käsivarren ja Tornionjokilaakson osuus aina Liminkaan saakka oli parasta jo yksin maisemiensa puolesta. Tylsintä kaikki sen jälkeen johtuen lähinnä siitä, että maisemat olivat yksitoikkoisia. Joku pitää ehkä nousuja ja laskuja hienoina maisemina, minä en. Puuduin ja hyydyin useammin kuin kerran pitkiin suoriin ja nousuihin, joita riitti. Mukava kokemus oli myös junamatka Helsingistä Rovaniemelle ja Rovaniemeltä bussilla Kilpisjärvelle.

Vaikka käsivarren etäisyydet kauppoihin, baareihin ja ihmisasutuksiin oli jopa 100 kilometriä, se ei rassannut koska maisemissa oli mitä ihastella. Mutta kun käännyttiin sisämaahan, satasen polkaisu yöpaikasta toiseen oli aivan liikaa. Todella yksitoikkoista ja tylsää. Autiot tiet, hylätyt talot eikä ketään missän. Sitä riitti monta päivää.

Sitten kun päästiin suurempien teiden tuntumaan, rekkaralli ja muu liikenne onnettomine pientareineen rassasi. Mutta siitäkin huolimatta pysyttiin isoilla teillä, koska siellä pääsi välillä kahville ja syömään jotakin.

Sää suosi meitä. Vain kerran kastuttiin ja tänään vähän Järvenpään kohdalla. Muuten lämmintä ja aurinkoa riitti päivisin, käsivarren yöt olivat kylmiä. Siihenkin olisi auttanut lämpimämmät makuupussit, mutta niillä mentiin mitä oli.

Muita fillaristeja nähtiin vähemmän kuin yhden kähden sormet, mitä ihmeteltiin kovasti varsinkin nyt korona-aikana. Ajateltiin, että nyt on paljon väkeä liikkeellä kun ulkomaanmatkailu on vähissä. Ei näkynyt.

Mukavaa oli, kun joka paikassa hakeuduttiin paikallisen seuraan. Kuultiin paljon hienoja tarinoita, meille laulettiin karaokessa toivebiisejä ja rupateltiin niitä näitä ihmisten kanssa.

Se vähän ihmetytti ja naurattikin, että kun kerrottiin meidän päivämatkoista, jotka meidän mielestä niissä maisemissa olivat ihan kohtuullisen pituiset, melkein joka kerta tuli kommentti, että tehän ajatte aivan liihan vähän päivässä. Pitäisi vetää toinen mokoma, se vasta olisi jotakin. Mutta kun ei jaksa ja monena päivänä matkan pituuden määräsi yöpymispaikan sijainti. Toki se, että ollaan matkalla Kilpisjärveltä Keravalle, oli saavutus ja sitä arvostettiin ja ihmeteltiin. Kaikki eivät kyllä edes ihan tienneet, missä Kerava sijaitsee, mutta väliäkös tuolla.

No, nyt olen iloinen, että hyppäsin vielä tänä aamuna satulaan. Reidet on ollut jo monta päivää, tarkemmin sanottuna ennen Jyväskylää olleiden kauheiden nousun jälkeen, ihan lukossa ja sain väännettyä itseni irvistellen polkemaan välillä seisoalleen. Täällä kotona portaita on noustu ja laskeuduttu hitaasti ja harkiten. Muita tuskia ei ole ollut ja ei olisi tuotakaan, jos venyttelisin.

Huomenna me lähdetään Savoon kalastamaan. Sitä herkkua ei näet nyt tällä reissulla saatu muuta kuin se metrinen hauki. Laitan karttaa ensi viikolla kunhan ehdin sellaisen väsäämään.

Maakeski - Lahti / 51 km

24.08.2020

Tänään maanantaina on tasan kaksi viikkoa siitä, kun eka pyöräilypäivä Kilpisjärveltä polkaistiin käyntiin. Yhtään päivää ei olla ns. levätty, ajettu milloin minkäkin verran päivittäin.

Aamulla lähdettiin tosi söpöstä B&B-majoituksesta. Paikka oli vähän syrjässä ja meillä oli käytettävissä pienen kunnostetun hirsitalon makuuhuone ja yhteiskäytössä oleva keittiö. Ei haitannut valosaaste, oli niin pilkkopimeää kun yöllä kerran heräsin. Eipä siellä muita ollutkaan, joten meillä oli koko alakerta. Syötiin aamulla puurot ja leivät ja lähdettiin jatkamaan matkaa sateen uhan alla.

Tällä kertaa lähdettiin neuvojen saattelemana ja kierreltiin osa matkasta pieniä teitä, mutta lähellä Lahtea siirryttiin tielle 24. Iso tie, mutta ei rekkarallia eikä liikennettä muutenkaan paljoa. Vääksyssä piipahdettiin kahvilla. Yhdellä pellolla paljon hanhia eli muutto lämpimiin maihin on alkanut. Lisäksi muutama kurki.

Pitkiä nousuja taas monta ja yhtä niistä kun nilkutin ylös, oli itku niin lähellä. Kyllästyttää tosi paljon nousut, kun se on niin hidasta.

Vesisade antoi odottaa itseään niinkin pitkälle, että oltiin jo tämän hotellin katoksen alla. Sitten alkoi vettä tullaa taivaan täydeltä. Eli ei olle sateessa ajeltu kuin se yksi kerta Jyväskylästä lähtiessä.

Täällä Lahdessa tavattiin Jarin serkku ja nyt illalla lähdetään vielä syömään hänen kanssaan.

Huomenna me poljetaan täältä kotiin, piipahdetaan matkalla mutsin luona. Sitten se on siinä, tämä meidän reissu. Olen kyllä ylpeä meistä, että tehtiin se mihin aiottiinkin vaikka koville on ottanut ainakin minun kohdallani. 

Uskokaa tai älkää, mutta me ollaan jo mietitty, että jos pandemia jatkuu edelleen vuoden kuluttua eikä päästä pidemmälle, ajetaan Utsjoelta tai jostain sieltä Kainuun kautta johonkin (esim. Savoon). Mutta ei varmasti enää läpi Suomen. Nämä pellot ja puskat on nyt nähty sen mitä tarvitsee.

 

Jämsä - Maakeski / 103 km

23.08.2020

Eilen matkalla nähtiin kettu, joka oli niin laiha ja surkean näköinen, että pahaa teki. Oli melkoisen vaihtelevaa nousu/laskuvoittoista tietä ajella ja kilometrejäkin siunaantui taas kerran melkoisesti.

Prätkiä oli mahdottoman paljon liikkeellä ja yksi vetäisi varmaan puolen metrin päästä Jarin pakaaseista, suututti. Liikenettä oli muutenkin tosi paljon, liekö mökeiltä paluu alkanut vai mikä ihme. Välillä reunusta oli ajella jopa metrin leveydeltä, toisinaan taas oli pakko siirtyä valkoisen viivan vasemmalle puolle, kun ei vaan pystynyt ajella siellä missä turvallisinta olisi ollut.

Jari jo matkalla mietti visiä lauottavaksi majapaikan emännälle. No, Jarin vietsin tietäen eihän niistä kukaan muu mitään ymmärrä ja näin kävi nytkin. Majapaikan kanssa oltiin sovittu, että ollaan noin klo 15 paikalla ja kello oli 14.50, kun kurvattiin pihaan. Aika tarkkaa toimintaa.

Tuossa kuvassa näkyy meidän grillimakkarat, joiden viiltelyyn saatiin ihan kädestä pitäen oppia Pellon leirintäalueella. Onhan siinä viilto poikineen mutta on ne helppo syödäkin tuollaisina. Illalla keitettiin viimeiset pussikeitot ja päästiin saunaan.

Meidän yöpymispaikka oli oikein mukava pihapiiri ja itse pikkutalo piti sisällään valtavan määrän vanhoja huonekaluja, astioita, nukkeja ja vaikka mitä. Oikein idyllinen ja miellyttävän rauhallinen paikka. Isäntäväki lähti illalla johonkin, ja me jäätiin tontille kahdestaan puuhastelemaan saunan ja gillin kimpussa.

Jyväskylä - Jämsä / 63 km

22.08.2020

Eka sade sitten lähdön kasteli meidät tänään. Sade alkoi meidän aamiaisen aikana, yltyi vähän kun lähdettiin ja päättyi kun kaikki oli märkänä. Tai kyllähän nuo laukut säästyivät, koska oli suojat mutta me itse ja päällä olleet sadeasut. Sellaista sadeasua ei ole vielä kaiketi keksitykään, joka pitäisi sateen mutta päästäisi ilman kiertämään kivasti ja pitäisi sen sadeasun alla olevan vaatetuksen hiestä kuivana. Kauhean tahmainen olo, kun parinkymmenen asteen lämmössä pukeudut vettäpitävään takkiin, housuihin ja vedät vielä kaiken komeuden kruunuksi kypärän alle sen sadetakin hupun. Ei varmasti ole kivaa katseltavaa, kenellekään. Eikä ainakaan sen jälkeen kun olet hikoillut vermeet päällä muutaman tunnit ja puskenut nousuja ylös.

Jyäskylästä tänne lähdettäessä kyseltiin tietä, kun pyörittiin tuttuun tapaamme ympyrää eikä osattu lukea opasteita, ei karttaa eikä kännykän ohjeita. Niin tuttua meille, ettei oikeastaan tunnu miltään. Jalat olivat ekaa kertaa kipeät eilisestä noususulkeisesta eivätkä ne kyllä ainakaan parempaan suuntaan tänään menneet. Maasto oli edelleen mäkistä, mutta puolivälin jälkeen niiden jyrkkyys loiveni huomattavasti, pituus ei. 

Söin aamiaisella niin paljon kylmäsavulohta, että litkin yhden pullollisen vettä jo alkumatkasta ja huoltsikalta haettiin kokista, että saadaan jano sammumaan. Aina pitäisi ensin miettiä, mitä ja kuinka paljon suuhunsa lappaa ennen kuin ahneus iskee eikä tajua enää mitään.

Sateen lisäksi meidän matkaa hidasti reipas vastatuuli, joka oli välillä puuskainen. Hinkutin itseäni nousuja ylös hikisenä ja varmana siitä, että Lahdessa tämä muija hyppää junaan ja hyppää siitä pois Keravan kohdalla. Olin - ja olen kyllä edelleenkin - niin lopen kyllästynyt pyöräilyyn ja nousuihin. Mutta sitten meitä vastaan potki skeittilaudalla mies suunnattoman suuri reppu/rinkka selässään. Ajattelin kyllä, että jos olen Kilpisjärveltä tänne polkenut, en vaan voi jättää polkaisematta kotiin asti. Harmittaa ihan jo pelkkä ajtuskin siitä ja kuinka se harmittaisikaan viikon kuluttua. Eli me polkaistaan kotiin asti, vaivaiset 70 km Lahdesta. Kilometrejä on nyt kaikkiaan noin 1 130 ja matkaa jäljellä ehkä pari sataa.

Täällä Jämsässä käytiin pitzalla ja illalla eli klo 21 tuolla ns. keskustassa oli Vesterinen Yhtyeineen keikalla. Eipä taideta mennä, koska huomenna on ihan kunnon polkaisupäivä edessä kohti Padasjokea.

Meillä on kaikki hyvin ja kohta lähdetään varmaan nukkumaan.

Viitasaari - Jyväskylä / 103 km

21.08.2020

Onneksi ollaan aamuvirkkuja, muuten ei kyllä ehdittäisi paikasta a paikkaan b eli seuraavalle leirintäalueelle tai vaihtoehtoisesti hotelliin/hostelliin. Tänäänkin lähdettiin ennen klo 9 ja täällä Jyväskylässä Hotelli Verson edessä oltiin noin klo 16. Eli tiukempi kuin yksikään työpäivä ikinä! Paljon - siis todella paljon - ylämäkiä, joiden eteen piti tehdä töitä ihan kunnolla. Olihan niitä alamäkiäkin sitten, mutten jotenkin vaan tuntuu, että paljon vähemmässä määrin. Aamulla kun Viitasaarelta puuron ja kahvin jälkeen lähdettiin, joku pariskunta siellä aloitteli päivää jo siihen aikaan kaljatölkit käsissä. 

Nämä pitkät nousut/laskut ovat todellakin yllättäneet meidät täysin. Ja se, että niitä on näinkin paljon täällä. Ollaan toki autolla ajettu täällä joskus, mutta eihän ne ole yhtään mitään silloin. Fillarilla kaikki on niin käsin kosketeltavaa, pitkät jyrkät nousut, laskut, tien huono pinta jne. Ehkä oltaisiin menty rantatietä (Raahe ym.), jos yhtään edes oltaisiin tiedetty tästä hurlumheistä. Ihme ja kumma, olen jaksanut ajaa koko matkan kaikki nousut. Vauhti ei ole päätä huimannut, mutta ylös on aina päästy. 

Ajettiin 4-tietä, ja se oli yhtä helvettiä. Rekkoja rekojen perään, asuntoautoa ym. liikennettä kauhea määrä. Poikettiin Konginkankaan kylämaisemiin kauppaan jädeostoksille ja sitten taas rekkaruljanssiin. Äänekosken kohdalla löydettiin viimein kyläkahvila ja siellä nähtiin myös pohjoiseen päin ajava ranskalaisnainen pakaasit keikkuen. Äänekoskelta saatiin reittiapua paikalliselta, 76-vuotiaalta entiseltä papilta, joka veti 8-vaiheisella fillarillaan ylämäkiä sitä kyytiä, että teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Kuulemma nykyisin joutuu vähän jo puhaltamaan ylämäissä hän, muuten ihan ok. Mukava rupatteluheti matkan varrella.

Jarin käsivarret ovat kärtsänneet, minun naamani näyttää erehdyttävästi Trumpin lärviltä valkoisine renkaineen silmien ympärillä, poskipäät ja nenä tosi ruskeat. Käsivarsissa minulla parin kymmenen sentin ruskea kaistale, joka on syntynyt hanskojen ja puseron ylös käärittyjen hihojen tuloksena. Tänäään eka kerta. kun molemmat juomapullot tyhjinä.

Tuolla aiemmin jossakin leirintäalueella oli niin valtava matkailuauto, että kokoa vertaisin ihan pienempään taloon (Man Molero). Siinä oli kaikenlaista luukkua ja ovea ja sisältä varmasti tilaa ihan tajuttoman paljon. Minun piti käydä kuvaamassa meidän pyörät rinnan tuon komistustuksen/hirvityksen kanssa lähteissä, mutten sitten muistanut. Olisi ollut hauskat vastakohdat, molemmissa rouva ja herra + että matkailuautossa oli vielä puudeli. Onhan noita suuria ja komeita matkailuautoja täällä näkynyt enemmänkin ja mikäpä siinä.

Sadetta ei ole edelleenkään meidän kohdalle osunut ajon aikana, mutta huomenna sellainen saattaa olla tosiasia. Ja inhottavat, hiostavat saadevaattet on kaivettava esiin. Tänään oli taas hikinen ja aurinkoinen ilma, vastatuulta välillä jopa kovasti. Huomiselle luvattu vastatuulta 6 m/s eli ihan liiikaa.

Mitä lähemmäs kotia ajetaan, sitä tympeämpää on ajo. Ollaan jo ihan vakavissamme harkittu nousua junan kyytiin vaikka Lahdessa, ettei tarvitsisi polkea sieltä Keravalle. Toisaalta, jos niin vaikka tehdäänkin, niin kyllä harmittaa sitten muutaman hetken päästä, ettei poljettu Kilpisjärvi - Kerava -reittiä kokonaisuudessan vaan alettiin löysäilemään. Meillä on nyt kilometrejä on reippaasti yli tuhat.

Pyhäjärvi - Viitasaari / 89 km

20.08.2020

Olipa kuuma päivä, mittarissa +30, vastatuulta ihan että tuntui.

Aamulla lähdettiin jo kasin jälkeen, koska huonosti nukutun ja omituisten unien jälkeen ei vaan saanut enää unta. Yövyttiin Emolahden leirintäalueella ns. tupla-aitan toisessa puolikkaassa. Niin kauan meni ihan kivasti kunnes illan hämyssä seinän taakse tuli naapurit. Mehän oltiin jo nukkumassa ja koska kaikki kolina kuului lautaseinän läpi, valvottiin varmasti puoliin öihin. Naapurit eivät toki mitään isoa elämää pitäneet, ihan normaalia menoa. Leirintäalue oli oikein mukava ja jopa liinavaatteet pyyhkeineen sisältyi hintaan.

Nelostietä ajettiin, rekkoja paljon, kahvipaikkoja vähän. Oli muuten tosi kapea penger ajella, suurimman osan matkaa 30-40 senttiä vaikka valkoisen viivan jälkeen olikin lähes metri. Siihen oli ensin tehty autoille "huomiomontut" ja sitten vielä oikea reuna oli rouhittu jollakin, joten niiden välissä taiteiltiin. Oli pitkiä nousuja ja koko matka enemmänkin nousuvoittoista, muutama kunnon lasku.

Tämä leirintäalue on vähän syrjässä eikä huomattu käydä kaupassa. Nyt odotellaan tässä respan edessä lihistä/nakkeja, on kiljuva nälkä. Juon olutta, jota en ole varmasti kymmeneen vuoteen maistanut. En vaan pidä sen mausta, mutta näyttääpä maistuvan, kun ei ole muutakaan tarjolla.

Jari kävi heittelemässä virveliä, sai siimat sekaisin mutta ei kalaa.

Huomenna tonni täynnä! Matka kohti Jyväskylän suuntaan. Jotenkin polkeminen takkuaa, mitä lähemmäs kotia mennään. Ollaan oltu tosi reippaita ja poljettu joka ikinen päivä. Eilen yksi mies antoikin meille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kiitos siitä.

Fillaristeja ei ole näkynyt sitten Kemin kundien jälkeen. Lienevätköhän jo kundit kotona Kemissä.

 

Haapavesi - Kärsämäki - Pyhäjärvi / 74 km

19.08.2020

Metsätiekeikan jälkeen suunnattiin ihmisten ilmoille ja kohti nelostietä. Kylläpä tämä Suomi on harvaan asuttua, koska edes täällä yhden pääväylän varrella ei asutusta paljoa näe. Puhumattakaan, että ollaan tuolla syrjäseudun teillä. Koululaiset viedään ja tuodaan ties kuinka monen kilometrin päähän kouluun. Pyörät vaan odottelivat tien poskessa eikä ehkä tarvitse pelätä, että pöllittäisiin.

Hyvissä ajoin saavuttiin Emolahden leirintäalueelle. Siellä oli aasia, lammasta, alpakkaa, muulia, ponia ja neljän kuukauden ikäinen koira, joka oli nilkoissa kiinni koko ajan. Mukava ja siisti paikka.

Täällä ei näe kasvomaskien käyttäjiä vaikka bensa-aseman ravintolat ovat väkeä pullollaan - ei meilläkään. Korona tulee kyllä puheeksi herkästi ja on varma keskustelun aihe.

Liminka - Haapavesi / 100 km

18.8.2020

Yö taisi olla melko kolea Limingan nurkilla, aamukaste oli ainakin runsas. Päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tuskaa eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että onpa kiva ajella ja edetä. Me lähdettiin Limingasta jotakin pikkuteitä ja ensinnäkin ne olivat onnettomassa kunnossa ja toisekseen niiden varrella ei ollut yhtään mitään. Mitä sitten olisi pitänyt? No vaikka jotain lintuja tai eläimiä tai ihan mitä kuvattavaa hyvänsä. Vaan ei ollut. Pelkkää pusikkoa, vähän autoja,. paljon autioituneita taloja, vielä enemmän isoja reikiä tiessä. Ei yhtään mitään! Ei kauppoja, ei kahvipaikkoja. No, oma valinta.

Sää oli aurinkoinen, oli lämmintä ja vähän vastatuulta. Ei isoja nousuja mutta nousuvoittoinen matka kuitenkin.

Kertaakan ei ole tällä matkalla ottanut matkan teko päähän, nyt otti. Kädet olivat montuista ja kuopista kipeät, ristiselkään sattui ja takamus oli puutunut. Laskin kilometrejä Haapavedelle ja odotin niin hartaasti, että tämä loppuisi viimein. Viisi ja puoli tuntia (ajamista tuo + tauot päälle) sitä sai odotella, mutta tulihan se "maali" sieltä.

Loppuihan se aikanaan ja nyt olaan hotellissa (josta saatiin 4 euron alennus), tehtiin ruoka ja käytiin saunassa. Voi olla että me ei jakseta lähteä yhtään mihinkään kävelemään enää tänään. Huomenna matka jatkuu Kärsämäen suutaan ehkä vähän suurempaa tietä käyttäen ihan vaan siitä syystä, että näkisi ihmisiä ja muutakin. Ajattelin, että tuolla Lapissa välimatkat paikasta toiseen on normaalia, mutta näyttää se olevan täälläkin.

Piipahdettiin tuolla paikallisessa pubissa - kuten tapana on ollut - ja kysyttiin, että onko tuossa Haapaveden keskustassa olevan hiihtäjäpatsaan henkilö joku tunnettu hiihtäjäsuuruus. Vastaukseksi saatiin, että hän on Ville Ritola. Ihan oikeasti, nyt haapaveteläiset tsekkaamaan vähän urheiluhistoriaa. Ville Ritola ei ollut hiihtäjä vaan maailmanluokan kestävyysjuoksija. Ihan itse selvitettiin, että se hieno patsas on valtakunnallinen hiihtäjäpatsas eli siinä ei ole ketään erityistä. Mutta: Juho Ritola ja poikansa Matti Ritola ainakin olivat kyllä haapaveteläisiä menestyneitä hiihtäjiä.

Täällä Haapavedellä on kaiketi ollut joku suksinikkari, joka on tehnyt mahdottoman hyhviä suksia. Sitten kuultiin myös, että tässä jossakin anopin pihassa oli aamulla ollut -2 pakkasta.

Eilen 17.8.2020 Iistä - Liminkaan / 74 km

Toissa iltana (16.8.) Iin leirintäalueella olisi illalla ollut musavisa, mutta meillä aika meni ruuan tekoon ja sitten pötkölleen. Ravintolan ja koko alueen omistava pariskunta oli ainakin Amerikan suomalaisia ja mies skotti, joka sanoi syntyneensä Ali-Keravalla Lidlin lähellä. Häh!

Aiemmin kun käytiin "kylillä", kylän ainoassa pubissa oli bingo. Ei kuitenkaan karaokea, kuten Kemissä joka ikisessä. Harmittaa tuo musavisakin kun ei päästy, koska alueella ei nyt montaa vierailijaa ollut niin olisi pitänyt osallistua - ja voittaa koko potti!

Eilen aamulla siis lähdettiin Iistä kohti Oulua, joka olikin sitten jo sen kokoinen kaupunki, että eksymisvaara oli ilmeinen. Käytiin torilla, joka oli vireämpi kuin yleensä kaupungit torit. Juotiin kahtvit, syötiin panukakku hillolla ja kermavaahdolla ja ostettiin puoli kiloa hillaa, jotka Jari veti naamaansa melkeinpä siltä seisomalta.

Merta kaipailin varsinkin kun mentiin rantatietä, mutta eipä tuota näkynyt. Päätettiin jo matkalla, että lähdetään sisämaata kohden kunhan ensi yövytään jossakin. Limingasta vähän eteenpäin löytyi mökkimajoitus, jossa ei muita matkalaisia ollutkaan kuin me. Oltiin siellä jo klo 16 aikaan, joten vähänkö aika kävi pitkäksi kun siinä lähellä ei ollut yhtään mitään mitä olisi lähtenyt katselemaan ja ihmettelemään.

Liminkaan oli muuten tosi hyvä kevyenliikenteenväylä ja ihan tosi hyvät opasteet. Harvoin tarjolla moista herkkua. No, eksymisvaaraahan ei toisaalta ollut tässä meidän reitissä, mutta eihän tuo 1-reitti ollut ollenkaan ainoa.

Kemi - Ii / 76 km

16.08.2020

Eilisestä vielä sen verran, että Isto Hiltunen olisi ollut toisessa niistä kahdessa kuppilassa, joissa käytiin. Aloitus olisi ollut vasta puolilta öin, joten ei meitä  varten tällaiset hauskuudet. Villa Kemiä voin ihan lämpimästi suositella, oli siisti ja mukava majoittumispaikka.

Tänään aloitettiin aamu keittämällä puurot ja polkaisemalla pyörät käytniin jo 8.30 matkaan Ajoksen suuntaan. Käännyttin melko pian takaisin, koska vastatuuli ei kiinnostanut. Alkumatkalla ohitettiin pari matkafillaristia, huudeltiin moikat ja kuinka ollakaan, he ottivat meidät kiinni ja selvisi, että suomalaisia fillaristejahan siinä matkalla Kuusamoon. Oli tosi kiva rupatella välillä ihan muidenkin kanssa ja kuulla muutakin kuin savolaishuumoria, joka ei edes ole kummoista huumoria ainakaan Jarin osalta. Puolet matkasta tultiin heidän kanssaan ja loppumatka tänne jatkettiin kahden kesken.

Tie - liekö ollut nelostie - oli tylsimmistä tylsin, osa matkasta tietyömaata, röpelöistä, suoraa. Hieno mutta kolea myötätuuli. Ohitettiin Simo, jossa minun juureni faijan puolelta ovat. Lämmin ailahdus, kun muistan, kuinka tärkeitä ja rakkaita nämä seudut olivatkaan hänelle. Useamman kuin kerran olen faijan kanssa täällä ollut ja isoisäni on haudattu sankarihautaan Simon hautausmaalle.

Nyt siis Iissä leirintäalueella mutta mökissä. Tämän alueen omistaa suomalais-amerikkalainen pariskunta, ja kohta täällä alkaa musavisa. Tämä Ii on kaunis paikka vanhoine santamoineen ja rakennuksineen. Käveltiin tuo ranta ja katseltiin vanhan haminan rakennuksia, jotka ovat todelle hyväkuntoisia ja siistejä.

Huomenna meidän pitää päättää, lähdetäänkö sisämaahan vai rannikkoa pitkin.

Taidetaan olla jo puolivälissä matkaa, eiköhön 650 kilsaa ole jo rikki reippaasti.

Ylitornio - Kemi / 96 km

15.08.2020

Nyt kyllä väsyttää. Käytiin Kemin keskustassa viinillä ja oluella, nyt ollaan taas melko mukavassa Hostel Villa Kemissä ja keitetään risottoa kylppärin lattialla. Saatiin ihan kunnon poliittiset keskustelut paikallisten kanssa aikaiseksi tuolla pubissa, mutta turpiin ei kuitenkaan tullut - minulle. Jarihan on hyvin maltillinen ja jees jees -tyylinen näissä asioissa. Mutta antaa olla, helpommalla pääsee.

Tänään meille tuli kilsoja aika paljon, mutta alkumatka oli todella iisiä polkemista johtuen myötätuulesta. Ylämäetkin polkaistiin 26 km/h! Kuten aiemmin jo sanoin, täällä on nousut ihan eri luokkaa kuin tuolla ylhäällä. Täällä joutuu ilman myötätuulta polkemaan ja vaihtamaan pienenmpään, on paljon raskaampaa.

Ylitorniosta lähteissä ensimmäinen kahvipaikka oli neljänkymmenen kilsan päässä ja siihen väliin ei mahtunut mitään muuta kuin syksyisen keltaisia koivuja tien varressa. Torniossa käytiin salaatilla ihanassa konditoriassa, josta ostettiin herkkupullat matkevääksi. Ei poikettu Ruotsin puolelle.

Ollaan fillaroitu valtatien vartta siitäkin huolimatta, että tarjolla olisi pyörätie. Pyöräteiden kunto ei päätä huimaa ja noin parin metrin välein on paikkaus, joka hakkaa niin käsiin! Mieluummin ajelen ison tien vartaa ja autot ovat väistäneet ihan kiitettävästi. Eilen yksi vastaantuleva urpo lähti ohittamaan edellä ajavaa autoa niin, että meidän piti koukata puskan kautta. Näytin peukkua!

Siitä olen kyllä aika ihmeissäni, että tämä ei ole tästä raskaampaa. Jotenki olin asennoitunut hirmuisiin nousuihin ja pitkiin välimatkoihin ja kaikin puolin ikävään matkantekoon. Mutta eikö mitä, matka on edennyt paremmin kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Olen jaksanut todella hyvin kaikki nousut ja kilometrit muutenkin vaikka mitään "harjoitteluajoja" ei olekaan alla. Toisaalta vähän pelkään, että kaikki paskamäet on vielä edessä kunhan lähdetään ylittämään tuota keskistä Suomea.

Keminmaassa nähtiin belgialainen fillarisati matkalla kohti pohjoista. Hänen vermeet olivat niin mitättömän pienet meidän kauheaan laukkuläjään verrattuna, että ihmetellä täytyy, kuinka tulee toimeen jos itse vielä tekee ruuat ja majoittuu teltassa.

Ihan vielä ei olla puolivälissä matkaa, mutta ehkä jo huomenna tai ainakin ylihuomenna.

Matka jatkuu / Pello - Ylitornio / 59 km

14.08.2020

Tänään lähdettiin meidän pikkumökistä aamupalan jälkeen sateisen yön jälkeen. Meillä oli herkkuaamiainen: oli ahvenfileitä sekä kanttarelleja, jotka eilen illalla saatiin parilta matkalaiselta. joilla oli kalaonni mukanaan - toisin kuin meillä. Jari lähti juuri tuonne Tornionjoen varteen kalaan, jossa tämä meidän majoituskin on. Epäili, että voiko mennä sinne kun siellä on lapsia uimassa. Kysyin, että pelkääkö heidän nauravan etelän miehen kalastusmallille. Ei kuulemma, koska eihän noin pienet voi ymmärtää tyyleistä mitään. Vähänkö nauratti! Kuulepas Jari, näinkin suuren joen varrella olevat mukulat tietävät yllättävänkin paljon kalastuksesta, koska ovat kasvaneet sen myötä.

Eilen illalla Jarin noin 35 vuoden takainen tuttu piipahti meidän luona pikavisiitillä. Nyt kalamies palasi ilman kalaa mutta ehkä vähän loukattuna, kun tytöt olivat luulleet häntä 80-vuotiaaksi! Hah hah!

Tämän päivän ajo meni ihan hyvin E8-tietä. Ollaan mietitty, että pitäsikö siirtyä pienemmille teille, mutta sitten taas toisaalta meillä on kilometrejä edessä vielä ihan kamalasti, joten ehkä suorin tie kotiin lienee järkevin. Mäet alkavat olemaan jyrkempiä, liikennettä huomattavasti enemmän ja täällä on alkava syksy: koivut ja muut lehtipuut ovat jo osittain ihan keltaisia. Kivoja kahvi- ja jätskipaikkoja matkan varrella. Napapiirin tuntumassa ostettiin ja syötiin puoli kiloa hillaa, osa sokerin kanssa ja osa ilman. Oli herkullista.

Tie seurasi aika läheltä rajajokea ja se onkin oikeastaan ainoa, mitä kuvata ja ihastella täällä päin. Toki maisemat ovat ihan ok, mutta aikalailla sitä samaa mitä Keravallakin.

Meillä on kilsoja ajettuna nyt mittarin mukaan 450 km eli liekö kolmannes takana. Yhtään sadetta ei olla saatu niskaan niitä muutamaa eilistä tippaa lukuunottamatta. Reidet ja takamus on vähän hellinä ja siksi lähdetäänkin tänään kävelemään tuonne keskustaan.

Mäenkieli nauratti tänään yhdessä kahvilassa. Sehän on täällä sekä Suomen että Ruotsin puolella puhuttu itämerensuomalainen kieli tai suomen kielen murre, jolla on ihan virallinen vähemmistökielen asema Ruotsin puolella. H-äänne esiintyy meänkilessä runsaasti. Kahviossa oli hauska vuosikalenteri täynnä nokkeluuksia mäenkielellä. Tässä esimerkkejä sanoista: molen (minä olen), solet (sinä olet), molema (me olemme), kläppi (lapsi), äpyli (omena). Faija oli syntyään tuolta Simosta, ja hänen sanavarastossaan oli myös muutamia mäenkilisiä sanoja.

Eka heitolla metrinen hauki

13.08.2020

Aloitetaan tämä nyt Jarille mieluisesti eli kertomalla, että sieltä mistä piti tuleman arvokalaa, tuli metrinen hauki. Jarin harmiksi kuvaa ei saatu, koska ohjelmaa riitti kalaa irrottaessa. Tämä hillitön kokemus saatiin siis maanantaina.

Sunnuntaina 9.8. hypättiin Eskelisen bussiin Rovaniemeltä. Koko päivä matkattiin Kilpisjärvelle ja kun sinne päästiin, laitettiin teltta pystyyn. Bussissa oli yksi fillaristi meidän lisäksi, joka siirtyi Hettaan menevään bussiin matkan varrella. Matkustajia oli ihan reippaasti, joista osa jatkoi vielä matkaa kohti Norjaa.

Ennen nukkumaan menoa fillaroitiin Norjan rajalle ja ihasteltiin kauniita maisemia. Kilpisjärvellä oli kova tuuli, pilvistä mutta ei satanut. Leirintäalueella oli muutama telttla ja paljon asuntoautoja ja prätkiä, fillareita vain meidän.

Yö oli tajuttoman kylmä. Meillä ei mitään mahdottoman paksuja ja lämpimiä pusseja ole, mutta aina ollaan tarettu. Nyt ei. Yöllä kaivoin untuvatakin päälle, mutta ei enää siinä vaiheessa kauheasti auttanut. Heti kun aurinko pilkisti, ilma lämpeni ja tarkeni tulla pussukasta ulos. 

Maanantaiaamu 10.8. alkoi aamupalalla, pakattiin kamat ja lähdettiin kotia kohti Kilpisjärventietä lasketellen. Tie oli hyväkuntoinen, loivia ja pitkiä nousuja/laskuja paljon, jumalattoman pitkiä suoria. Oikein hyvä tie ajaa, liikennettä oli mutta ei ongelmaa. Maisemat eivät juuri kauniimmiksi enää tule. Yhtään fillaristia ei nähty.

Täällä välimatkat on ihan jotain muuta kuin Keravalla. Kilpisjärveltä lähtiessä käytiin kaupassa ja koko maanantaina ei toista tullut eteen. Ei myöskään mitään kahvipaikkaa saatika leirintäaluetta. Rymyttiin kamoimemme pusikkoon ja kohta selvisi, että itikoita ja mäkäräisiä on ja paljon. Teltan välikatto oli mustanaan isoja itikoita, jotka kopsahtelivat telttakankaaseen.

Matkaa Kilpisjärveltä yöpaikkaan kertyi 85 km, hyvä myötätuuli, puolipilvistä eli hyvä sää pyöräillä.

Tiistaiaamuna 11.8. kömmittiin kylmän yön jälkeen esiin teltasta syömään aamiainen hyttysten ja mäkäräisten sekaan. Saatiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin jatkaaan matkaa kohti etelää. Matka jatkui nousujen ja laskujen siivittämänä, paljon pikkupuroja joista Jari yritti kalaa ilman tulosta, poroja ja hillaa.

Leirintäaluetta tai kauppaa ei tälläkään matkalla kohdattu, joten kilometrejä kertyi enemmän mitä oltiin kaavailtu. Yövyttiin lopulta Kätkäsuvannossa Sannan Putiikin talossa.

Tänään tuli yksi fillaristi vastaan, muuten ollut melko hiljaista.

Täällä tämä huumori on ihan eri kuin mihin me ollaan totuttu, tai ainakin luulen niin. Tuntuu että aina nauraa väärässä paikassa ja kun sitten pitäisi tajuta huumori ja paikalliset nauravat jutuilleen, me ei tajuta yhtään mitään että miksi. Nyt yritän tarkkailla tilannetta, että osuisi kerrankin oikeaan.

Kilometrejä 84, hyvä sää pyöräillä.

Keskiviikkona 12.8. matkaa kertyi taas enemmän kuin oltiin alun perin ajateltu. Aamulla polkaistiin ensin Muonioon, jossa käytiin kaupassa ja kahvilla. Nousut pitenivät (vai tuntuiko se vain siltä) ja laskuissa huilattiin. Nousut eivät edelleenkään olleet pahoja vaan ne pystyi ja jaksoi polkea ihan hyvin.

Nähtiin ensimmäiset ja ehkä viimeisetkin kuukkelit ja paljon poroja. Täällä on niin kauniita matalakasvuisia kangasmetsiä, joissa on hyvä käydä steppailemassa pyöräilyn lomassa.

Etsittiin leirintäaluetta ja opasteiden mukaan täällä Kolarissa sellainen on. Mutta eipä kuitenkaan ollut. Eikä saatu myöskään mökkiä tuosta tien varresta. Paikallinen heppu sanoi, että ne on tarkoitettu työmiehille. Jaa! Eikös se ole ihan se ja sama, kenen pussista se maksu tulee? Vaikka eläkkeellä olevan naisen. Saatiin vika huone hotellista enkä kyllä edes kehtaa kertoa, kuinka paljon tämä lysti maksoi.

Tässä rajan takana on Pajalan kylä, josta olen lukenut toisaalta ratkiriemukkaan mutta myös surullisen kirjan. Eli nyt lukuvihje: Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä. On niin hauska, että luettu on useamman kerran. Leffanakin vielä löytynee.

Mehän ollaan nyt lähellä koronalinkoa eli tuolla Ruotsin puolella pandemia jyllää voimalla. Täällä Kolarin kunnassa on muutama tapaus ollut jo aiemmin. Rajaliikenne on suljettu muilta paitsi työssä käyviltä ja paikallisten mukaan kaikenlaiset nuuskan hakijat laukkaavat edes takaisin joillakin verukkeilla.

112 km, hyvä ilma ja pieni vastatuuli. Illalla satoi kaatamalla ja ukkosti. 

Torstaina 13.8. lähdettiin Kolarista ajamaan Revontulentietä ja keskustan jälkeen Väylävarren lohitielle kohti Pelloa. Matkaa tätä kautta kertyi parikymmentä kilsaa enemmän kuin valtatietä olisi tullut, mutta ei haittaa - tai kyllä alkoi haitata loppumatkasta, kun kilometrejä alkoi olemaan. Oli kylä nimeltä Lappea, Kassa, Unhola ja Lempeä.

Matkalla paljon lohen kalastuspaikkoja ja perisuomalainen maalaismaisema, paljon hylättyjä taloja ja tiloja, mutta myös asutusta. Oli loivaa ylä- ja alamäkeä, metsäinen mutta hyväkuntoinen tie. Käytiin kyselemässä vähän kalastushintoja: lupa 20 e, vene 25 e/vuorokausi ja vene moottorilla 65 e/vuorokausi. Siinä paikassa jossa tiedusteluja tehtiin, suurin saalis tällä viikolla oli 14,1 kg lohi. Ja joen toisella puolen Ruotsi.

Nähtiin matkalla hauska "vaalimainos": Paavo Arhinmäki presidentiksi! Ihan kaksin julisteen kokoisin kuvin oli pykätty tien varteen pystyyn ja paljon pieniä Suomen lippuja.

Eka kerta matkalla, että tiputti vettä. Ei edes tarvittu sadevermeitä. Tänään oli aamupäivällä kolea ajella, lämpömittari näytti +14.

Nyt Pellon leirintäalueella pienessä mökissä. Vatsat täynnä ja puhtaina. Kohta käydään nukkumaan. Ai niin, ensin syödään reissun ensimmäiset grillimakkarat sinapilla.

87 km, kolea keli mutta hyvä ajoilma, vastatuulta vähän.

Pohjoisen hellettä

09.08.2020

Tänään sunnuntaina ollaan Jarin kanssa Rovaniemellä. Matka tänne alkoi VR:n voimin eilen aamulla Helsingin rautatieasemalta. Pitkän ja helteisen ajelun jälkeen kotiuduttiin klo 17 aikoihin Rovaniemelle ja Hotelli Aakenukseen.

Oltiin varattu pyöräpaikat etukäteen. Melkoisen hankala systeemi fillareille, mutta saatiin ne plus yksi pyörä telineisiin. Loput jäivät ilman paikkaa ja seisoivat lattialla milloin kenenkin tiellä. Tiedä sitten, mikä systeemi tuossa VR:n fillarin etukäteen varauksessa oikein on kun niitä loppupeleissä on kuitenkin eteinen täynnä. Tarvitaanko varausta lainkaan vai onko se niin, että nopeat syö hitaat olitpa varannut tai et.

Palataan vielä tämän viikon alkuun, kun tultiin junnujengin kanssa lentäen tänne Rovaniemelle. Mökki meillä oli Ounasvaaralla. Ihan ok reissu, vaikka eihän täällä oikein mitään ihmeelistä kesäisin ole. Varsinkaan nyt, kun korona hillitsee menoa jo muutenkin. Kylpylään oltaisiin lapset viety, mutta siellä oli silloin reilu sata leiriläistä joten päätettiin olla menemättä tungokseen. Käytiin yhtenä päivänä Ranuan eläinpuistossa, koska meillähän oli auto vuokrattu, joten päästiin hyvin liikkumaan. Eläinpuisto olikin mukava elämys jääkarhuineen, pöllöineen ja kotkineen.

Jari vuokrasi sähköpyörän ja ajeli päivän Ounasvaaran rinteitä. Käveltiin paljon, kerättiin mustikoita ja käytiin uimassa Kemijoen uimarannalla ja muutama tunti meni, kun lapset patosivat pientä jokeen laskevaa puroa.

Sää oli kaikkina päivinä ihan hyvä, jopa helteinen, vaikka välillä vähän satoi. Itikoita ja mäkäräisiä oli vähän eikä porojokaan montaa nähty. Käytiin lähtiessä syömässä poronkäristys, jonka löytämiseen piti käydä kysymässä neuvoja infopisteestä. Lapsilla on hyvä koronatietämys ja maskipakko lentokoneessa ei tuottanut tuskaa edes pienimmälle. Mukavaa oli ja nähtiin vähän erilaista Lappia tällä kertaa.

* * *

Nyt ollaan siis kahden reissussa ja täältä matka jatkuu vielä aamupäivän aikana bussilla Kilpisjärvelle. Siellä pitäisi olla joskus ennen kuutta illalla. Mikäli sää sallii ja pysytään paikallamme, jäädään sinne pariksi yöksi. Kiivetään Saanalle ja kierrellään ihastellen maisemia. Ollaan joskus vuosia sitten käyty Saanalla, mutta eihän niihin maisemiin kyllästy, joten nyt uusiksi. Yövytään teltassa ja nautitaan Lapin raikkaista öistä.

Laitan tekstiä ja kuvia kunhan sellaisia alkaa tulemaan. Kilpisjärveltähän me käännytään sitten kotia kohti. Reitti on vielä avoin, katsotaan sitten kun se aika koittaa.