Pyhäjärvi - Viitasaari / 89 km

20.08.2020

Olipa kuuma päivä, mittarissa +30, vastatuulta ihan että tuntui.

Aamulla lähdettiin jo kasin jälkeen, koska huonosti nukutun ja omituisten unien jälkeen ei vaan saanut enää unta. Yövyttiin Emolahden leirintäalueella ns. tupla-aitan toisessa puolikkaassa. Niin kauan meni ihan kivasti kunnes illan hämyssä seinän taakse tuli naapurit. Mehän oltiin jo nukkumassa ja koska kaikki kolina kuului lautaseinän läpi, valvottiin varmasti puoliin öihin. Naapurit eivät toki mitään isoa elämää pitäneet, ihan normaalia menoa. Leirintäalue oli oikein mukava ja jopa liinavaatteet pyyhkeineen sisältyi hintaan.

Nelostietä ajettiin, rekkoja paljon, kahvipaikkoja vähän. Oli muuten tosi kapea penger ajella, suurimman osan matkaa 30-40 senttiä vaikka valkoisen viivan jälkeen olikin lähes metri. Siihen oli ensin tehty autoille "huomiomontut" ja sitten vielä oikea reuna oli rouhittu jollakin, joten niiden välissä taiteiltiin. Oli pitkiä nousuja ja koko matka enemmänkin nousuvoittoista, muutama kunnon lasku.

Tämä leirintäalue on vähän syrjässä eikä huomattu käydä kaupassa. Nyt odotellaan tässä respan edessä lihistä/nakkeja, on kiljuva nälkä. Juon olutta, jota en ole varmasti kymmeneen vuoteen maistanut. En vaan pidä sen mausta, mutta näyttääpä maistuvan, kun ei ole muutakaan tarjolla.

Jari kävi heittelemässä virveliä, sai siimat sekaisin mutta ei kalaa.

Huomenna tonni täynnä! Matka kohti Jyväskylän suuntaan. Jotenkin polkeminen takkuaa, mitä lähemmäs kotia mennään. Ollaan oltu tosi reippaita ja poljettu joka ikinen päivä. Eilen yksi mies antoikin meille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kiitos siitä.

Fillaristeja ei ole näkynyt sitten Kemin kundien jälkeen. Lienevätköhän jo kundit kotona Kemissä.

 

Haapavesi - Kärsämäki - Pyhäjärvi / 74 km

19.08.2020

Metsätiekeikan jälkeen suunnattiin ihmisten ilmoille ja kohti nelostietä. Kylläpä tämä Suomi on harvaan asuttua, koska edes täällä yhden pääväylän varrella ei asutusta paljoa näe. Puhumattakaan, että ollaan tuolla syrjäseudun teillä. Koululaiset viedään ja tuodaan ties kuinka monen kilometrin päähän kouluun. Pyörät vaan odottelivat tien poskessa eikä ehkä tarvitse pelätä, että pöllittäisiin.

Hyvissä ajoin saavuttiin Emolahden leirintäalueelle. Siellä oli aasia, lammasta, alpakkaa, muulia, ponia ja neljän kuukauden ikäinen koira, joka oli nilkoissa kiinni koko ajan. Mukava ja siisti paikka.

Täällä ei näe kasvomaskien käyttäjiä vaikka bensa-aseman ravintolat ovat väkeä pullollaan - ei meilläkään. Korona tulee kyllä puheeksi herkästi ja on varma keskustelun aihe.