Viitasaari - Jyväskylä / 103 km

21.08.2020

Onneksi ollaan aamuvirkkuja, muuten ei kyllä ehdittäisi paikasta a paikkaan b eli seuraavalle leirintäalueelle tai vaihtoehtoisesti hotelliin/hostelliin. Tänäänkin lähdettiin ennen klo 9 ja täällä Jyväskylässä Hotelli Verson edessä oltiin noin klo 16. Eli tiukempi kuin yksikään työpäivä ikinä! Paljon - siis todella paljon - ylämäkiä, joiden eteen piti tehdä töitä ihan kunnolla. Olihan niitä alamäkiäkin sitten, mutten jotenkin vaan tuntuu, että paljon vähemmässä määrin. Aamulla kun Viitasaarelta puuron ja kahvin jälkeen lähdettiin, joku pariskunta siellä aloitteli päivää jo siihen aikaan kaljatölkit käsissä. 

Nämä pitkät nousut/laskut ovat todellakin yllättäneet meidät täysin. Ja se, että niitä on näinkin paljon täällä. Ollaan toki autolla ajettu täällä joskus, mutta eihän ne ole yhtään mitään silloin. Fillarilla kaikki on niin käsin kosketeltavaa, pitkät jyrkät nousut, laskut, tien huono pinta jne. Ehkä oltaisiin menty rantatietä (Raahe ym.), jos yhtään edes oltaisiin tiedetty tästä hurlumheistä. Ihme ja kumma, olen jaksanut ajaa koko matkan kaikki nousut. Vauhti ei ole päätä huimannut, mutta ylös on aina päästy. 

Ajettiin 4-tietä, ja se oli yhtä helvettiä. Rekkoja rekojen perään, asuntoautoa ym. liikennettä kauhea määrä. Poikettiin Konginkankaan kylämaisemiin kauppaan jädeostoksille ja sitten taas rekkaruljanssiin. Äänekosken kohdalla löydettiin viimein kyläkahvila ja siellä nähtiin myös pohjoiseen päin ajava ranskalaisnainen pakaasit keikkuen. Äänekoskelta saatiin reittiapua paikalliselta, 76-vuotiaalta entiseltä papilta, joka veti 8-vaiheisella fillarillaan ylämäkiä sitä kyytiä, että teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Kuulemma nykyisin joutuu vähän jo puhaltamaan ylämäissä hän, muuten ihan ok. Mukava rupatteluheti matkan varrella.

Jarin käsivarret ovat kärtsänneet, minun naamani näyttää erehdyttävästi Trumpin lärviltä valkoisine renkaineen silmien ympärillä, poskipäät ja nenä tosi ruskeat. Käsivarsissa minulla parin kymmenen sentin ruskea kaistale, joka on syntynyt hanskojen ja puseron ylös käärittyjen hihojen tuloksena. Tänäään eka kerta. kun molemmat juomapullot tyhjinä.

Tuolla aiemmin jossakin leirintäalueella oli niin valtava matkailuauto, että kokoa vertaisin ihan pienempään taloon (Man Molero). Siinä oli kaikenlaista luukkua ja ovea ja sisältä varmasti tilaa ihan tajuttoman paljon. Minun piti käydä kuvaamassa meidän pyörät rinnan tuon komistustuksen/hirvityksen kanssa lähteissä, mutten sitten muistanut. Olisi ollut hauskat vastakohdat, molemmissa rouva ja herra + että matkailuautossa oli vielä puudeli. Onhan noita suuria ja komeita matkailuautoja täällä näkynyt enemmänkin ja mikäpä siinä.

Sadetta ei ole edelleenkään meidän kohdalle osunut ajon aikana, mutta huomenna sellainen saattaa olla tosiasia. Ja inhottavat, hiostavat saadevaattet on kaivettava esiin. Tänään oli taas hikinen ja aurinkoinen ilma, vastatuulta välillä jopa kovasti. Huomiselle luvattu vastatuulta 6 m/s eli ihan liiikaa.

Mitä lähemmäs kotia ajetaan, sitä tympeämpää on ajo. Ollaan jo ihan vakavissamme harkittu nousua junan kyytiin vaikka Lahdessa, ettei tarvitsisi polkea sieltä Keravalle. Toisaalta, jos niin vaikka tehdäänkin, niin kyllä harmittaa sitten muutaman hetken päästä, ettei poljettu Kilpisjärvi - Kerava -reittiä kokonaisuudessan vaan alettiin löysäilemään. Meillä on nyt kilometrejä on reippaasti yli tuhat.