Jyväskylä - Jämsä / 63 km

22.08.2020

Eka sade sitten lähdön kasteli meidät tänään. Sade alkoi meidän aamiaisen aikana, yltyi vähän kun lähdettiin ja päättyi kun kaikki oli märkänä. Tai kyllähän nuo laukut säästyivät, koska oli suojat mutta me itse ja päällä olleet sadeasut. Sellaista sadeasua ei ole vielä kaiketi keksitykään, joka pitäisi sateen mutta päästäisi ilman kiertämään kivasti ja pitäisi sen sadeasun alla olevan vaatetuksen hiestä kuivana. Kauhean tahmainen olo, kun parinkymmenen asteen lämmössä pukeudut vettäpitävään takkiin, housuihin ja vedät vielä kaiken komeuden kruunuksi kypärän alle sen sadetakin hupun. Ei varmasti ole kivaa katseltavaa, kenellekään. Eikä ainakaan sen jälkeen kun olet hikoillut vermeet päällä muutaman tunnit ja puskenut nousuja ylös.

Jyäskylästä tänne lähdettäessä kyseltiin tietä, kun pyörittiin tuttuun tapaamme ympyrää eikä osattu lukea opasteita, ei karttaa eikä kännykän ohjeita. Niin tuttua meille, ettei oikeastaan tunnu miltään. Jalat olivat ekaa kertaa kipeät eilisestä noususulkeisesta eivätkä ne kyllä ainakaan parempaan suuntaan tänään menneet. Maasto oli edelleen mäkistä, mutta puolivälin jälkeen niiden jyrkkyys loiveni huomattavasti, pituus ei. 

Söin aamiaisella niin paljon kylmäsavulohta, että litkin yhden pullollisen vettä jo alkumatkasta ja huoltsikalta haettiin kokista, että saadaan jano sammumaan. Aina pitäisi ensin miettiä, mitä ja kuinka paljon suuhunsa lappaa ennen kuin ahneus iskee eikä tajua enää mitään.

Sateen lisäksi meidän matkaa hidasti reipas vastatuuli, joka oli välillä puuskainen. Hinkutin itseäni nousuja ylös hikisenä ja varmana siitä, että Lahdessa tämä muija hyppää junaan ja hyppää siitä pois Keravan kohdalla. Olin - ja olen kyllä edelleenkin - niin lopen kyllästynyt pyöräilyyn ja nousuihin. Mutta sitten meitä vastaan potki skeittilaudalla mies suunnattoman suuri reppu/rinkka selässään. Ajattelin kyllä, että jos olen Kilpisjärveltä tänne polkenut, en vaan voi jättää polkaisematta kotiin asti. Harmittaa ihan jo pelkkä ajtuskin siitä ja kuinka se harmittaisikaan viikon kuluttua. Eli me polkaistaan kotiin asti, vaivaiset 70 km Lahdesta. Kilometrejä on nyt kaikkiaan noin 1 130 ja matkaa jäljellä ehkä pari sataa.

Täällä Jämsässä käytiin pitzalla ja illalla eli klo 21 tuolla ns. keskustassa oli Vesterinen Yhtyeineen keikalla. Eipä taideta mennä, koska huomenna on ihan kunnon polkaisupäivä edessä kohti Padasjokea.

Meillä on kaikki hyvin ja kohta lähdetään varmaan nukkumaan.