Mitä tästä sanoisi

22.10.2018

Siis tästä syksystä, kun lämpötilat hipoivat 20 astetta monta päivää. Lokakuussa, kun syksyn pitäisi pikkuhiljaa kääntyä talveksi ja ainakin viilentyä jos ei nyt muuta. Onko se sitten hyvä asia vai pelottavaa? Niinpä. Vähänkö tässä nyt kärvistellään ja podetaan huonoa omaatuntoa siitä, että juuri tämä minun 50-luvulla syntynyt sukupolvi on tyrinyt oikein kunnolla nämä asiat ahneudessaan. Jälkipolvet saavat korjata mitä korjattavissa on, mikäli siihen enää pysyvät ja keinot löytävät.

Tuhoisia myrskyjä on koettu ympäri maailmaa eikä niistä kaikista edes kirjoitella kissan korkuisin kirjaimin. Riippuu ihan siitä, missä ja keneen tuhot kohdistuvat.

Kyllä se humisutti meidänkin pihakuusia aika ankarasti muutama viikko sitten ja viimeksi viime yönä.

👀👀👀

Pari viimeistä viikonloppua on mennyt auringosta ja lämpimistä päivistä nauttien. Ollaan käyty suppilovahverojahdissa, mutta ei olla löydetty kuin reilu litra ja kun ne kuivaa, purkitettavaksi jää noin desi jos sitäkään. Mukava oli kuitenkin aikaansa viettää helppokulkuisessa metsässä, ilman hirvikärpäsiä. Oli rauhallista ja kaunista, mitä nyt moottoritien ja nousevien ja laskevien lentokoneiden äänet kantautuivat korviin.

Jari oli käynyt viikonloppuisin uutterasti maastossa pyöräilemässä nyt kun käsi alkaa olla hyvässä kunnossa. Milloin lähtee yksin, milloin taas lähellä asuvan pyöräilykaverinsa kanssa. Näiltä reissuilta ollaan saatu täytettyä suppilovarastoja reippaasti.

Siivosin meidän pihaa eilen monta tuntia. Isosta pihakoivusta karisee niin paljon roskaa, että jätesäkki poikineen täyttyi. En katsonut yhtään säätiedotuksia, joten yöllisen tuulen jäljiltä piha on varmaan taas sen näköinen, että sitä ei olisi siivottu lainkaan tänä syksynä. Siinä on nyt omien puiden roskien lisäksi myös naapurin puolelta lentäneet.

👀👀👀

Meillä on kaikkea hauskaa luvassa marras-joulukuussa. Ensin mennään Daven keikalle, sitten Helsingin Kansallisteatteriin Tuomari Nurmion ja joulukuun eka päivä J. Karjalaisen keikalle Tampereelle. Tampereelle siksi, että pääkaupunkiseudun liput oli myyty loppuun ja ollaan sitten yön yli Tampereella. Vähän niin kuin pikkujoulutunnelimissa!

Elämä palannut normaaliuomiin ja paljon on ehditty

08.10.2018

Jarin vammat on todettu nyt parantuneen niin hyvin, että töihin paluu oli tosiasia viikko sitten maananaina. Ihan iloisin mielin on töihin aamuisin lähtenyt ja melko reippaana kotiutunut.

Meillä alkaa olla suppilovahveroita ihan kivasti, suolattavia sieniä vähemmän. Jari kävi kerran sairaslomallaan keräämässä ja monta litraa - vai pitäisikö peräti puhua muovikassillisista - ollaan saatu eri tahoilta. Niitä on nyt kuivateltu mutta osasta on tehty jo keittoa ja kastiketta. Omenista on tehty hilloa lisukkeilla ja ilman (mm. inkivääri ja chili yhdessä ja erikseen) ja niin herkullista uuniomenaa.

Chilit on siirretty sisätiloihin ja sotku on karmea puskien ympärillä, kun lehtiä putoilee koko ajan. Mutta chilit kypsyvät. Meille on tänä vuonna tullut ennätyssato erilaisia chilejä, varmasti kolmesta neljään litraan. Tulisipa appelsiiniaika niin saisi hyvää ja terveellistä smoothieta joko inkivääri- tai chililisukkeella tai molemmilla.

👀👀👀

Me kakarat puolisoineen lähdettiin lauantaiaamuna klo 6 Joensuuhun meidän ainokaisen enon 85-vuotissynttäreille ja parin tauon jälkeen oltiin perillä yhdentoista jälkeen. Syötiin juhlapaikalla herkkullinen lihakeitto, juotiin kahvit ja niin ihanaa kermakakkua, hypättiin autoon ja kotia kohti, jossa oltiin illalla ennen ysiä!

Kilometreistä ja autossa istutuista tunneista huolimatta matka meni ihmeen hyvin, ei nopeasti mutta meni kuitenkin ilman tuskaa. Joensuussa oli vähän lunta maassa edellispäivän räntäsohjon jäljiltä, jolloin sitä oli tullut ja ollut monta senttiä.

Oli mukava nähdä sukulaisia, joita osaa on viimeksi tavannut noin neljäkymmentä vuotta sitten! Eniten ikää tästä jengistä oli kertynyt 91-vuotiaalle Terttu-teräsmummolle.

👀👀👀

Eilinen olin pienten kanssa Sirkus Finlandiassa. Hienoja esityksiä kaikki pitkälti nuorten ja suurimmalta osin suomalaisten sirkustaiteilijoiden voimin.

Mieleen jäi erityisesti taikuri Marko Karvon jostakin taikuuden syövereistä loihtimat kyyhkyset, kakadu ja papukaija, joista osa lensi kierroksen yleisön yli, vau. Ja toinen upea heti koettiin, kun Armas Lintusaari hurmasi Cyr-rengas-akrobatiallaan, vau vau.

Olen käynyt aiemminkin pienten kanssa sirkuksessa, mutta tämän vuotinen oli kyllä esitysten osalta huippu. Vielä ehtii katsomaan sirkusta, joka on muistaakseni lokakuun loppuun sakka Kaisaniemessä Helsingissä.

Illalla kun ajelin asemalta kohti kotia noin puoli yhdeksän aikaan, oli taivaalla upeat revontulet. Ääneen yksikseni ihastelin sitä loistoa ja hain Jarin katsomaan kun kurvasin kotipihalle. Meidän pihastapa niitä ei vaan enää nähnyt, koska puita on niin paljon ympärillä. Noin viisi vuotta sitten keskitalvella pakkasten aikaan ihasteltiin viimeksi revontulia meidän pihasta, on se sen verran harvinaista herkkua.

👀👀👀

Me lähdetään ehkä tuossa loka-marraskuun vaihteessa vielä mökille käymään. Jari laittoi tilley-lampun kuntoon, että päästään tuulastamaan jos sää sallii. Ja onhan tuolla käyttöä siellä muutenkin näin syksyisin, kun sähköä ei ole. Hauskastihan tuo valaisee tuossa meidänkin pihapiirissä iltapimeällä.