Marjastusta, Savon reissu ja kohta Kuusamoon

30.7.2021

Nyt alkaa Jarin lomat olla kohta takanapäin, enää viikko ja sitten se on siinä! Voi surku. Ehditään kuitenkin vielä junnujengin kanssa muutaman päivän Kuusamon ja Rukan keikalle.

Kun tultiin fillarireissulta kotiin, seuraavat päivät keiteltiin mansikkahilloa ja pakastettiin niitä talven varalle. Sitten käytiin poimimassa muutama litra vadelmia, joille tehtiin kuten mansikoillekin. 

Parina aamuna käytiin mattopyykillä tuolla Keravan mainiolla matonpesupaikalla. Ja sitten lähdettiin Savoon.

Savossa helteet edelleen jatkuivat ja vietettiin aikaa lähinnä järvellä kalastaen. Eikä turhaan. Saatiin hienoja, suuria ahvenia. Laskettiin verkot sopuisasti ja saatiin yksi yli kilon painava ahven. Muuta verkoista ei tullut. Eikä tullut pohjaongellakaan eikä heittämällä parina viimeisenä päivänä. Mutta ei haittaa, saatiin kalaa syödäksemme ihan riittävästi.

Nyt ollaan taas pari päivää kotona ja sitten kohti Kuusamoa.

Onhan tässä myös seurattu olympialaisia lähinnä radiota kuunnellen. Ja mikäpä ei ole ollut kuunnellessa, kun loistavat selostajat ovat raportoineet tapahtumia. On itketty muutama kerta Matti Mattssonin tietä pronssimitalistiksi ja peukutettu urheilijoita lajista riippumatta.

14.-15.7.2021 / Kontiolahti - Joensuu - Kerava (juna Joensuu - Helsinki - Kerava) / 38,6 km

Tekstilaatikosta puuttuu linja-automatka Ivalo-Nuorgam.

Olipa hieno kalastella. Saatiin todella, todella paljon kuhia vaikka suurin osa niistä olikin alamittaisia ja pääsivät takaisin kasvamaan. Saatiin parin päivän aikana ehkä noin 30-40 kuhaa, joista minä meistä kolmesta kalastajasta vähiten kalastajana napsin määrällisesti ylivoimaisesti eniten.

Sää oli koko ajan helteinen, mutta kun me oltiin lähdetty, sinne tuli sateet ja kova tuuli. Uskokaa tai älkää, uin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Veden lämpötila oli kuulemma +29, joten tällainenkin vilukissa tarkeni ihan hyvin pulikoida.

Torstaina lähdettiin polkemaan kohti Joensuuta. Piipahdettiin torilla, ostettiin lakkoja ja herkuteltiin pirtelöllä. Junassa meillä oli oma hytti, mutta ilmastointi ei toiminut juuri siinä vaunussa, joten hytissä oli helteisenä päivänä mahdoton olla. Vaihdeltiin sitten paikkoja muissa vainuissa sitä mukaan kun varattuihin paikkoihin ilmestyi matkustaja.

Junan konduktööri kertoi heittäneensä yhdeltä junavuorolta 12 pyörää pihalle, joilla ei ollut etukäteen tehtyä varausta pyöräpaikoista. Sanoi, että fillarit ovat lisääntyneet valtavasti junamatkailussa ja että pitäisi varmaan tehdä jotain eli lisätä fillaripaikkoja. Kannatettava ajatus.

Kotiin Helsingistä tultiin yön pimeydessä keskiyön jälkeen. Kotona oli kuumaa kuin saunassa ja heitettiin kaikki ovet ja ikkunat loppuyöksi selälleen. Ihana palata kotiin.

Ohessa kartta meidän reissusta, johon km-määrät ym. on otettu Jarin pyörämittarista. Ihan komean pituinen ajomatka, ehkä jopa vähän enemmän kuin mitä ounasteltiin.

Olen päivittänyt todella laiskasti tätä matkaa, mutta puolustukseksi on sanottava, että ei ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ei maisemien eikä reitin suhteen muutenkaan. Lappi on Lappi ja siellä on niin kaunista, että kerrottavaa ehkä olisi riittänyt enemmänkin. Mutta muuten on vaikea jatkuvista pusikkoriveistä keksiä mitään kerrottavaa.

Hassua, että meidän tämän vuoden pyöräreissu oli melkeinpä määrällisesti vuoden takaisen Kilpisjärvi-Kerava -matkan toistoa: neljä kilometriä pidempi ja pyörän päällä istuttiin noin viisi tuntia enemmän, keskari oli pikkaisen alhaisempi kuin vuosi sitten.

17. pvä / 13.07.2021 / Aronsalmi - Kontiolahti / 96,8 km

Mutsin synttärit. Onnea 89 vuotiaalle! Muut sisarukset menivät synttärikahveille, me sitten kun kotiudutaan.

Kuuman ja hyttysininäin täytteisen yön jälkeen aamupalaksi puurot ja kahvit. Tänään on tämän reissun vika päivä, koska Kontiolahdelle ollaan menossa serkun luokse.

Todella kuumaa ja tukalaa ajella. Pysähdyttii syömään Kolin kohdalla melko laimeaa ja mautonta bensa-asemaruokaa. Kolillehan meidän piti alunperin mennä, mutta kuultiin jo aiemmin, että siellä on paljon väkeä ottamassa itsestään selfieitä, ihan ruuhkaksi asti. Ei kiinnosta ruuhkat!

Kontiolahdelle päästiin kuin päästiinkin terveinä ja onnellisina reilut pari viikkoa kestäneen, onnistuneen polkemisen jälkeen. Hyvä me! Olisi täältä kyllä ollut vielä melkoinen matka kotiin Keravalle.

Pyöräpaikat ovat kiventakana junissa. Joudutaan lähtemään jo ylihuomenna kotiin, koska seuraavat vapaat pyöräpaikat on viikon kuluttua kulkevassa junassa.

16. pv / 12.07.2021 / Vuokatti - Aronsalmi /101,1 km

Teltta läjään, polkaisu Vuokattiin hotelliaamiaiselle ja matkaan. Lämpötilat keikkuivat jo heti aamusta hellelukemissa, aurinko paistoi. Lähtökuopissa oli myös joitakin "keltapaitoja" eli Team Rynkebyn jäseniä, jotka pyöräilevät vuosittain vakavasti sairaiden lasten hyväksi.

Kohti Juukaa tien kunto oli ihan ok, tasaista ja vähän liikennettä. Sadan kilometrin matkalla osui tasan YKSI maatilamajoituspaikka, josta sai piristyskahvia, limua ja jädeä. Että kyllä on hiljainen ja autio kylätie. Tai ei edes kylätie vaan iso tie numero 6.

Aronsalmen grillikioski oli keidas erämaassa: ostettiin kokikset, makkaraperunat ja kahvit. Siellä oli pariskunta kolmen pojan kanssa ja he innostuivat meidän matkanteosta niin paljon, että suunnittelivat vakavasti hankkivansa kunnon pyörät ja vermeet ja lähtevänsä myös reissaamaan pitkiä matkoja. Kokeilivat pyörien painoa ja ihastelivat sitä, että kaikki on saatu mahtumaan niin pieneen tilaan. Jari vähän varoitteli ja sanoi, että kannattaa harkita vielä ennen kuin säntää ostoksille!

Grillikioskilta luikaus eteenpäin oli tien varressa kyltti "mökki vuokrattavana", sinne ja sassiin. Saatiinkin oikein kiva mökki omalla rannalla, veneellä ja saunalla ym. herkuilla eikä naapureitakaan ihan nurkan takana. Piipahdettiin vielä gillikioskilla juomaostoksilla ja paluumatkalla mökille yksi pyöräilevä pariskunta tuli vastaan ja huikkasivat, että 150 kilsaa takana ja matka Nurmeksen leirintäalueelle. Kauheita ajopäiviä helteellä! 

Illan päätteeksi Jari pulahti uimaan mökkirannassa, käytiin soutelemassa ja heiteltiin virveliä: kuha ja ahven, jotka palautettiin kasvamaan.

15.pvä / 11.07.2021 / Ristijärvi - Sotkama/Vuokatti / 68 km

Voi hyvät hyssykät! Meillä oli kyllä elämämme raskain ajopäivä tänään. Ei naurattanut eikä itku ollut kaukana. Kaksi 8 prossan tapponousua, joista toisen jouduin kävelemään. Ei vaan voimat riittäneet vääntää.

Kontiomäellä etsittiin kahvipaikkaa, turhaan. Veivattiin eteenpäin, nähtiin yksi kuollut kyy eikä sitten muuta merkillistä tai edes mainitsemisen arvoista.

Yksi todella kaunis paikka löytyi toisen tapponousun jälkeen eli Naapurivaara. Oli kyllä hienot maisemat ja laajalle. Lisäksi "huipulla" oli huvikeskus, joskaan ei siellä piipahdettu. Tanssia ja jytkettä lienee koko kesän.

Käytiin syömässä Sotkamon keskustassa ja palattiin sitten takaisin tänne Vuokatille. Kaunis reitti. Täällä leirintäalueella alkoi sataa ja ukkoskaa kun tultiin tänne. Leirintäalue on lähinnä tarkoitettu asuntoautomatkalaisille ja meidän pikkuriikkinen teltta onkin lajissaan ainoa.

Täällä Vuokatilla on paljon ainakin rullahiihtäjiä, suhina kävi takana kun lähdettiin oluelle/viinille tuolle pidemmälle. Aika helposti heittivät meistä ohi. Meidän reidet huutaa armoa kun polkaistaan fillari liikkeelle. Pitäisikö venytellä? Mutta kun teltassa ei mahdu eikä viitsi tuohon märkään maahankaan heittäytyä.

Kaikesta ruikuttamisesta meillä on kaikki ihan hyvin. Olen EM-jalkapalloveikkauksessa 45., mestariksi veikkasin Italian. Poikani on 15. ja tämä onkin eka kerta kun hän kepittää mutsinsa tässä lajissa ja tietämyksellään.

14.pvä / 10.07.2021 / Suomussalmi -  Ristijärvi / 57,8 km

Yö pienessä ja kuumassa mökissä. Helteet jatkuvat edelleet. Kova nousu heti kurvatessa vitostielle. Ajeltiin vitostien reunoja, ei paljon liikennettä ja hyvä tie ajella.

Kauhea sanoa, mutta kyllä niin paljon tympii nämä maisemat ja pitkät matkat paikasta toiseen että tätä muijaa ei näillä kulmilla toiste ainakaan pyörän kanssa tulla näkemään. Jos vertaa vuoden takaiseen Kilpisjärvi - Kerava -reisuun, niin tällä matkalla ei ole tuntunut yhtään kertaa, että oltaisiin menty alaspäin. Vuosi sitten Kilpisjärveltä aina Keski-Suomeen mentiin alamäkeä, sitten vasta alkoi olemaan nousuja. Nyt taas riittää päivästä toiseen pitkiä nousuja.

Tänään tuli tonni täyteen, matkaa jäljellä Kontiolahdelle 200-300 kilsaa ja siitä kalareissun jälkeen Joensuuhun ja junalla kotiin.

Ristijärvellä otettiin telttapaikka tosi kivasta leirintäalueelta. Yö teltassa, koska päivä oli taas niin hikinen - pyörän mittari näytti +40. Ajateltiin, että vähän edes ilma vaihtuu teltassa. Ja vaihtuihan se ja saatiin nukuttua ihan mukavasti. Se meidän teltta vaan on niin pieni, että kun toinen kääntää kylkeä, toisenkin on käännettävä. Eikä sinne sisään mahdu mitään laukkuja, vaan me nippa nappa. No, oma valinta. Tilavampikin olisi ollut kotona, mutta ihan vaan painoa ajajteltiin - urpot!

13.pvä / 09.07.2021 / Peranka - Suomussalmi / 82,5 km

Olipa hyvät yöunet, ei hiki virrannut. Aamupala jälkeen polkaistiin matkaan. Pitkiä nousuja ja olihan siellä sitten vastapainoksi pitkiä laskujakin. Aurinkoista ja kuumaa. Pepsiä meni puolitoista litraa. Länsituuli, joten sivutuuli. Maisemat sitä mitä ne nyt ovat olleet muutaman päivän.

Käytiin tullessa pienessä kyläkaupassa ja täällä Suomussalmella sitten heti torille, joska ostettiin mansikoita ja lakkoja. Matkalla pysähdyttiin suon laitaan syömään lakkoja ja joku sanoi, että niitä tulee paljon tänä vuonna.

Ja sitten pysähdyttiin Hiljaisen kansan luona. Ollaan tutustuttu kansaan aiemminkin ja joka ikinen kerta se saa yhtä hiljaiseksi. On niin vakuuttava. Otettiin junnujengille kuva joka "piilotettiin" Jari ja laitettiin viesti, että kuka/mikä ei kuulu joukkoon. Ei ole tullut vastausta vielä.

Täällä Suomussalmella kaupassa käynnin yhteydessä nähtiin fillaristi. Oli menossa Näätämön kautta Norjaan, oli tulossa Helsingistä ja aikomus myös sinne palata elokuun alussa. Oli hänellä urakkaa kerrakseen, ajeli kolmensadan euron kolmevaihteisella Helkamalla, ilman kypärää. Yöpyi pusikoissa ja söi pastaa ja banaaneja. Matkusti pienellä budjetilla, kuten edellä kerrotusta varmaan huomasittekin. Onnea ja menestystä, sitä näet tarvitaan.

Meillä kaikki ihan hyvin. Oikean silmän alusta on turvoksissa ja haittaa näkökykyä, koska siihen on tuikannut joku elukka. Paarmoja ei suuremmin häärinyt tänään ympärillä eikä muitakaan elukoita ole nyt eilisten karhujen jälkeen näkynyt lukuunottamatta pari poroa.

Huomiseksi luvattu taas lähelle kolmeakymmentä astetta ja aurinkoa, uuvuttaa nämä helteet. Ja heti kun tästä leirintäalueelta - ollaan mökissä - lähdetään, on hillitön, pitkä nousu.

12.pvä / 08.07.2021 / Kuusamo - Peranka / 80,4 km

Syötiin hyvä aamiainen hostellissa huonosti nukutun yön jälkeen. Oli älyttömän kuuma, ei ilmaistointia eikä ikkuna auki oikein voinut nukkua. Pöydälle pyri jonkinlainen tuulekin, mistä ei paljon iloa ollut.

Hyvä tie ajella, kova vastatuuli ja satoi silloin tällöin. Pysähdyttiin Kuusamon suurpetokeskuksessa ja käytiin karhukierroksella. Meidän opas kertoi mielenkiintoisella tavalla ilveksen, karhun ja koirasuden elämästä siellä. Koirasusi on niin vaarallinen elukka, että keskuksessa olevat naaraat eivät enää lisäänny.

Ja nähtiin vilaukselta pikkukarhu, joka oli Sulo-hoitajansa kanssa lenkillä. Kuvaakaan en oikein kunnosta saanut kun olivat niin kaukana. Ihan mukava kierros. Välillä vettä tuli kaatamalla.

Kuusamon jälkeen alkoi juhannusta edeltäneen myrskytuhojen jälkiä näkyä. Puita oli kaatunut ja tosi, tosi paljon. Joku leirintäaluekin oli matkalla saanut oman osansa ja jouduttiin sulkemaan. On siinä rytinä käynyt!

Sateen jälkeen taivas taas kirkastui, pyörän mittari näytti +31. Yhtään fillalristia ei näillä seuduilla ole näkynyt.

Perankassa suunnattiin Hossanportti -nimiselle leirintä/mökkialueelle. Yö nukuttiin teltassa, koska halvin mökki olisi maksanut 130 euroa! Mukava paikka järvenrannalla. Siellä oli myös hauskan näköisiä riippuvia telttoja vuokrattavaksi. Tyydyttiin kuitenkin ihan omaan Haltiin.

Heti aluksi, että ei ollaan oltu muutamaan päivään sellaisissa maisemissa/paikoissa, joissa olisi päässyt wifin tai minkään muukaan yhteyden kimppuun. Ja olisiko sitä jaksanutkaan kirjoitella!

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin. Ollaan ajettu, jaloiteltu, syöty, juotu ja nukuttu mitä kuumuudelta ollaan saatu nukuttua. Iltapäivällä tai illalla kun tullaan majapaikkaan, ei jaksa juuri muuta kuin raahautua suihkuun. Suihkun jälkeen sitä on kuin toinen ihminen: kyllä lähtee.

9.pvä / 05.07.2021 / Savukoski - Salla / 88,2 km

Kun oltiin Savukoskelta lähdössä ja kerrottiin, että lähdetään kohti Sallaa ja meiltä mennee veivaamiseen reilu viisi tuntia, yksi paikallinen eläkeläisukko paukutteli henkseleitään sanomalla, että kolmessa tunnissa polkaisee. Hän on tehnyt sen useamman kerran. Että onko pakko pysähdellä! Vähänkö nauratti meitä, että kyllä on nyt Lapin lisät moninkertaisena.

Savukosken kyläkaupan kupeessa myytiin Iisalmelta kuskattuja mansikoita. Ei jääty jonottamaan, kun väkeä riitti omasta takaa. Seudun omat mansikat kypsyvät vasta kuukauden kuluttua.

Päivä oli raskas, tie oli kyllä hyväkuntoinen mutta nousua ja laskua riitti. Maisemissa ei mitään valittamista - sikäli mikäli erämaasta tykkää. Oli salpalinjaa ja oli sodan uhrien muistomerkkejä. Muutama kyyn raato, pari poroa.

Sallassa käytiin syömässä Akkavaarassa, josta sai kyllä tienoon suurimman ja herkullisimman salaatin ja Jarille tulisesti maustetun vegerullan. Tosi hyvää ja täyttävää eikä kuitenkaan liian raskasta.

Pepsi on tehnyt kauppansa ja se onkin ainoa, jota pystyy näillä helvetillillä helteillä juomaan. Lämpötila heilui tänäänkin reippaasti yli +30, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin oli lievästi myötäinen ainakin osan matkaa.

Eipä ole pyöräilijöitä näkynyt näille syrjäteillä. Prätkiä ja autoja jonkin verran. Aika rauhassa on saatu ajella.

Melkoisia hintaeroja majoituksessa. Toisinaan melko vaatimaton hotellihuone maksaa monta kertaa enemmän kuin meille riittävä pikkumökki ja päinvastoin. Missään huoneistossa ei ole vielä toistaiseksi ollut kaivattua ilmastointia eikä ikkunoitakaan juuri ole viitsinyt auki pitää. Vaihtoehtoja tuolla syrjäseudulla ei juuri ole eikä telttaakaan ole laitettu paarmoista johtuen pystyyn tuonne pusikkoon. Suomessa matkailun on todella arvokasta ja ainakin minä toivon, että vuoden kuluttua ollaan fillaroimassa jossain ihan muualla kuin täällä.

Me ollaan kuvattu tosi vähän, siitä syy miksi täältäkään ei mitään hienoa kuvakavalkaadio löydy. Kun ei ole oikein mitään kuvattavaa.

10.pvä / 06.07.2021 / Salla - Ruka (Viipusen leirintä) / 85 km

Lähdettiin aamutuimaan, että saadaan hetki ajella ennen kuin paahde iskee. Ajeltiin kyllästymiseen saakka nosuja ja laskuja. Sallatunturi ohitettiin sujuvasti. Laskin kilometrejä Rukalle, polkeminen on taas jotenkin niin työlästä. Voi sitä riemun tunnetta, kun Käylän kyläkauppa ilmestyi näkyviin ja sai kylmää juomaa. Käytiin myös kävelemässä ja vilvoittelemassa komean Käylänkosen rannalla.

Paarma-armeijan jahti meidän ympärillä jatkuu. Välillä on hiljaisempaa, sitten taas hyökkäävät kimppuun.

Lähetin serkulleni Kontiolahdelle viestin, että täältä tullaan jo varmaan viikonloppuna. Sitten aloin tutkia karttaa ja totesin, että ei todellakaan tulla. Meillähän on lähes puolet matkasta jäljellä, joten visiitti siirtyy kyllä reippaasti ensi viikon puolelle. Pitää lähettää korjausviesti, että ei kiirettä. Ne valtavat kuhavonkaleet saavat odotella vielä hetken.

Vuokrattiin mökki Viipusen leirintäaluelta. Ihan hyvä pikkumökki meille. Nukkumisesta ei vaan oikein tullut mitään koska oli niin julmetun kuuma. Leirintäaluetta ylläpiti vanhempi pariskunta eikä siellä voinut maksaa kuin käteisellä.

Meillä on matkaa takana ehkä noin 800 kilsaa, joten eihän tämä mikään tonnin reissu tule olemaankaan ennen kuin serkujen mökkiranta häämöttää.

11.pvä / 07.07.2021 / Ruka - Kuusamo / 38,6 km

Ajettiin aamulla tänne Kuusamoon ja pidetään vähän taukoa - eli loppupäivä - ajamiseen. Täällä satoi tänään, mutta se ei raikastanut ilmaa yhtään, ilma tuoksui kuitenkin sateelta. Käytiin keskustassa torilla ostamassa mansikoita ja syömässä. Majoitutaan noin pairin kilsan päässä keskustasta ja jatketaan huomenna kohti Suomussalmea.

8.pvä / 04.07.2021 / Sodankylä - Savukoski / 92,5 km

Nyt ollaan Samperin Savotassa, hotellissa. Tuossa vierellä virtaa Kemijoki, sää on aurinkoinen ja helteinen. Pyörän mittari näytti matkalla +38, myötätuulta.

Ollaan uupuneita. Tuo kuumuus ja polttava aurinko alkaa tehdä tehtävänsä. Kilometrejä tulee siksi niin paljon, kun nuo matkat majoituksesta a majoitukseen b ovat niin hiton pitkiä. Ei tule mielleenkään laittaa telttaa pystyyn ja jäädä tuonne pusikkoon paarmojen syötäväksi. 

Välillä ajaessa naurattaa niin paljon, kun Jari huitoo, läiskii ja huutaa kun paarma-armeija iskee kiinni. Eilen vastaan ajoi mucheniläinen fillaristi, joka sanoi vihaavansa paarmoja. Ajatella!

Nyt alkaa maistua Pepsi, vedestä tulee huono olo. Loppui vaan kesken tänään. Jari piipahti uimassa kaikki vaatteen päällä jossakin purosessa. Ehkäpä se helpotti oloa vaikka epäilinkin, että nytkö alkaa pää pehmetä tämän poltteen alla. Puut ovat niin matalia, että niistä ei juurikaan ole apua varjopaikkaa hakiessa. Matkalla kolme kuollutta kyytä, paniikkitilanne. Siinäpä ne meidän tämän päivän näkemiset sitten olikin. Ei mitään erikoista. Toki hienot ja laajat suot tekivät vaikutuksen, kumpuileva maasto ja kaukaisuudessa siintävät vaarat.

Nyt lähdetään syömään, sitten vähän kävelemään tuonne joen varteen ja sitten nukkumaan. Aamulla ollaan pystyssä jo heti kuuden jälkeen, pakataan pyörät ja mennään aamiaiselle. Sitten matka jatkuu kohti Sallaa.

7.pvä / 03.07.2021 / Tankavaara - Sodankylä / 105 km

Herättiin hyvissä ajoin, keitettiin puurot ja teet, pakattiin ja polkaistiin matkaan. Me ollaan niin aamuvirkkuja, että kukaan muu ei ollut vielä hereillä poroja lukuunottamatta ja väsättiin ihan rauhassa aamupala.

Ensimmäinen stoppi oli Siepin kauppa, josta jotain pientä tankattiin ja ihania mansikoita. Aamukaljoilla oli myös paikallinen kullankaivaja, joka kertoi olevansa melko tunnettu ammatissaan. Ei kyselty nimeä eikä muita meriittejä. Mutta Kerava oli hänelle tuttu paikka: oli mm. ajanut Sariolan Sirkuksen traktoria ja asunut aikanaan Keravan Lapilassa.

Sitten saavuttiin Ivalontien varressa olevaan Zippi&Suhaus -nimiseen "baariin". Voi että sitä huumoria, kun ei tiedä nauraako vai ei. Että onko huumoria ja nauraa ja jos taas ei, niin onko epäkohtelias. Voi näitä lappilaisia, sama juttu viime vuonna käsivarressa.

Meidän piti tänään mennä alkujaan Lokkaan tietä, joka on auki vain kesäisin. Sanoivat, että kyllä siitä pääsee ja ihan hyvä tie ajella. Vaan kun päästiin kohdalle, ensin oli poroaita ja sitten alkoi karmea kivinen hiekkatie, jota olisi jatkunut Lokkaan 48 kilsaa. Ei lähdetty rääkkäämään itseämme, käännyttiin takaisin ja jatkettiin kohti Sodankylää.

Hyvää tietä ajella aamuauringossa. Seuraava pysähdys oli Kiveliön Kalan cafeteria. Sattuikin niin, että tätä putiikkia isännöi Pertti Ukkolan broidi. Eli olympiavoittaja Ukkola on kotoisin täältä ja Lokka-Porttipahdan tekojärvi on aikoinaan vallannut hänen lapsuudenmaisemansa ja -kotinsa. Että näin sitä sivistyy reissatessa.

Pidettiin taukoa tien vieressä olevan järven (Vajunen) rannalla ja kaivettiin kalastusvehkeet esiin. Edellisellä kerrallahan en ehtinyt edes onkeani kaivaa esiin, kun Jari oli sitä mieltä pari heittoa heitettyään, että ei tästä mistään tule. No nyt ehdin kuitenkin mukaan ja saatiinkin kaksi ahventa ja pikkusiika. Kalat pannulle, syötiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Ajaminen puudutti, tuntui että matka Sodankylään ei lyhene ollenkaan. Koko päivän paistoi aurinko ja helle oli vaikka asteista ei tietoakaan. Olisi pitänyt juoda paljon, paljon enemmän koska huono olo iski loppumatkalla. Paarmoja riitti tänäänkin. Oli hienoja, laajoja suoalueita, poroja, kelohonkia ja kaiken kaikkiaan kauniit maisemat mutta liian pitkä ajomatka helteiselle säälle. 

Huomenna pitäisi ajaa Savukoskelle, eikä sekään tule ihan helppoa olemaan jo kilometrienkään vuoksi. Toisaalta, ei pidä valittaa, sitä saa mitä tilaa ja onpahan taas mitä talvi muistella.

Kilsoja kaikkiaan vähän vajaa 500, edessä vähän enemmän kuin nyt ajettu.

6.pvä / 02.07.2021 / Ivalo - Saariselkä - Tankavaara / 68,3 km

Ivalo - Saariselkä osuus oli mielenkiinoista ja vaihtelevaa maastoa ja varsinkin monen kilometrin loiva nousu Urupäälle toi tunteen, että nyt ollaan Lapissa. Kauempana rinteissä näkyi suuria porotokkia, joita oli myös matkanvarrella monessa paikkaa. 4-tien piennarta ajettiin myötätuulessa ja lisävauhtia toi paarma-armeija, joka seurasi meitä koko matkan.

Eilen ilta meni sängyssä väännellen, koska oli niin kuuma ja siihen pieneen sievään mökkiin paistoi isosta ikkunasta aurinko koko illan. Herättiin vasta aamuseitsemän jälkeen, keitettiin puurot ja lähdettiin innokkaina - kuten joka aamu - jatkamaan matkaa.

Tullessa pysähdyttiin Saariselällä ja käytiin syömässä siellä. Nousuista, laskuista, sateesta, helteestä tai myötä/vastatuulesta huolimatta meidän keskituntinopeus on ollut joka päivä vähintään 15 km/h. Ihmettelen, että näin hyvin on mennyt. Me ollaan ajettu ehkä noin 1/4 osa suunnitellusta noin reitistä eli taivallettavaa vielä on.

Nyt ollaan Tankavaaran kultakylässä. Meillä on sellainen savulle tuoksuva ulkoa laudoitettu hirsimökki, ihan kuin savotassa oltaisiin. Vähän tästä pohjoiseen oli Petronellan pysäkki, mutta eipä pysähdytty, koska oli kansoitettu muiden matkalaisten toimesta. Petronellahan oli daami, joka taisi viilata kullankaivajia kahvinkeittotaidoillaan pahasti linssiin. Petronellasta olen kirjoittanut joskus aiemmin Lemmenjoki -vaelluksen yhteydessä.

Käytiin katsomassa kultaa huuhtovia turisteja. Olisi se ollut niin hienoa, että joku olisi saanut suuremman klöntin kun niitä, joita tihrustetaan silmälasit päässä eikä sittenkään tahdo nähdä. Siltä seisomalta olisin hypännyt mukaan huuhtomaan ja tänne jäänyt.

Jari herkkänä hetkenä livahti Ivalossa kauppaan ostamaan tuon langattoman kovaäänisen pyörän pakkarille. Nyt kuunnellaan uutisia ja musaa ajaessamme ja kiroillaan railakkaasti, että mistä hitosta ovatkaan löytäneet ne kaikki biisit, mitä radiossa soitetaan.

Huomenna aamupalan lähdetään kohti Lokkaa.

5.pvä / 01.07.2021 / Kaamanen - Inari - Ivalo / 78,6 km

Tänne on saapunut helle ja aurinko. Tänään Ivalossa mittari näytti +25, mutta ilma ei kyllä tunnu ollenkaan niin hiostavalta. Porot ovat siirtyneet maantielle varmaan paarmoja karkuun ja nyt nuo paarmat sitten pörräävät meidän ympärillä kun ajetaan. Niitä ei ole yksi tai kaksi, niitä on kymmenen ja ne ovat suuria. Yritetään häätää niitä pois, huonolla menestyksellä. Onneksi eivät kuitenkaan kiini käy, ärsyttävät vaan. Vauhti on hurjaa niin meillä kuin paarmoillakin,

Tänään ajeltiin 4-tien laitaa kohti etelää. Ei kovasti paljon liikennettä, mutta tien reunassa ei ole mitään muuta kuin kymmenen sentin kaistale valkoisen viivan vieressä, joten ei pysty eikä uskalla ajella siellä. Ajellaan siis ihan autojen kanssa samaa ränniä ja hyvin on sujunut. Peilistä kun katsoo, että nyt tulee isompaa autoa ja tietää varoa, ihan tolkun menoa. Pari kertaa molemilta etupyörä luiskahti hiekkaisen penkereen puolelle. Silloin on syytä pystähtyä äkkiä tai ainakin hiljentää ja hilata itsensä pyörineen asfaltin päälle.

Pari pyöräilijää nähtiin, ajoivat vastaan ja moikattiin. Kauniit kirkasvetiset järvi- ja vaaramaisemat, hienoja keloja. Lähes koko matkan oli ylä- tai alamäkeä ja todella kova vastainen tuuli.

Ainakin tämä loppuviikko menee aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Huomenna ajetaan Tankavaaraan ja siitä eteenpäin matkaa katsotaan sitten tuonnempana kyselyjen jälkeen. Mutta itää kohti kuitenkin pitäisi mennään.

Jari tuli juuri kalasta, kävi tuossa Ivalojoen rannalla. Tyhjin käsin palasi. Ollaan nyt Ivalojoen rannalla mukavalla mökki/leirintäalueella. Tästä on Ivaloon pari kilometriä ja polkaistiin siellä kauppareissulla ja huomenna matka jatkuu kohti Tankavaaraa ja kultakylää.