Maa valkoisena, mutta

16.12.2020

näyttää siltä, että ei lumi maassa pysy kuin hetken - jos sitäkään. Sillä taivas on harmaa ja vesi/räntäsadetta luvassa. Johan tässä muutama päivä - jopa viikko - vierähtikin, että oli pakkasta, kuivaa ja aurinkokin pilkisti silloin tällöin. Ja rohkeimmat (= hulluimmat) säntäsivät Tuusulanjärven hauraalle ja olemattomalle jäälle LUISTELEMAAN! Voi pyhä jysäys, sentti tai pari senttiä jäätä ja sinne! No, sillä lailla hyvin kävi, ettei viimeiseksi reissuksi jäänyt. 

Tässä on tullut leivottua pipari jos toinenkin, koristeltu reippaalla kädellä ja paljon on jo syötykin. On kuskattu saavin suuruista jäälyhtyä paikasta toiseen ja etsitty sille hyvää paikkaa. Etsintä jatkuu edelleen. Koekäytössä laitoin sellaisen savuavan kynttilän sisään, ja nyt se ei enää niin kirkas olekaan. Musta paremminkin, mutta eiköhän tuo toimi kun se aika tulee. Ellei sitten ole sulanut, mikä sekään ei ole mahdottomuus.

Kaikki hyvin meillä. Jari on päässyt maastoon fillaroimaan muutaman kerran pakkaspäivinä ja on ollut iloissaan hyvistä pikkupakkasen kovettamista poluista. Minä olen pysytellyt tasamaalla ja fillaroinut lähes päivittäin pieniä matkoja. Jouduin ottamaan käyttöön tuon raskaan nastarengaspyörän ja joka kerta ihmettelen, että miten hitossa olen koskaan jaksanut sitä raahata reissuilla välillä reppuja ylös ja alas, välillä nostellen läpivalaisuusn, huh. Hyvä fillari mutta niin järkyttävän painava.

Jari laittoi aamulla pyynnöstäni radioon kuulumaan joululaulukanavan. Suljin sen melko pikaisesti, koska en jaksanut kuunnella enää surullisia lauluja vaikka jonkin sortin joululauluihminen olenkin. Kaikki mitä sieltä tuli, olivat niin synkkiä ja masentavia, että riitti. Junnujengille pitäisi ostaa joululahjat, ei muille. Yksi lahjasetti on hankinnassa nuorimmalle, kaikki muu auki. Mutta eiköhän tästäkin selvitä niin kuin on selvitty tähänkin saakka.

Tyttöjen kanssa olisi tammikuun puolivälissä teatteriin meno. Kuinkahan käy, siirretäänkö taas kuten lokakuun näytöksen kävi. Olen ostanut nämä teatteriliput vuosi sitten joululahjaksi, antaisiko toisen kerran tänä jouluna kun ovat edelleen käyttämättä? Vitsi!

Jari oli viime viikon kuntoutuksessa, työhyvinvointijuttuja. Paljon raihnaisempana sieltä kotiutui kun sinne mennessä vaikka mikään sohvalla makaaja ei kotonakaan ole. Liikunta oli kuitenkin sen verran monipuolisempaa ja säännöllistä, että kyllähän siinä kinkut saa kyytiä ja kipeytyy. Meillä on tuolla hyllyn alla parit käsipainot joita ehkä ollaan - ehkä ei koskaan - joskus nosteltu. Nyt tuntuu siltä, että ei jaksa kuin kaksin käsin raahata sen toisen - painavamman - esiin ja todeta, että ei jaksa. Että miksi ihmeessä sitä on pitänyt joskus niin idiootti ja suuruudenhullu ollakin, vähempikin olisi riittänyt oikein hyvin.

Myrskytuulta ja dokkareita

19.11.2020

Ulkona riehuu syysmyrsky. On kuitenkin levollinen olo, koska meidän pihan suuret puut kaadettiin keväällä. Enää tuossa heiluu valtava koivu ja rimpularunkoinen kuusi. Pari kertaa olen kipaissut sitomaan ja kiristämään grillin katosta, joka meinaa lähteä lentoon.

* * *

Tällä viikolla olen kuunnellut Ylen dokkareita. Ensin kuunteluun päätyi Tuula Rajavaaran Romumonologeja ja Aikamonologeja. Nyt kuuntelen dokkaria Olen jossain. Jälkimmäinen käsittelee elämää hänen äitinsä muistisairauden kanssa, josta joitakin vuosia sitten tuli myös tv:stä dokkari. Itku silmissä sitä katsotiin ja niin myös nyt kuuntelen dokkaria enemmän tai vähemmän liikuttuneena ja pala kurkussa. Kuulostaa niin tutulta.

"Miltä absurdiksi muuttunut, tragikoomisia piirteitä sisältävä arki tuntuu, kun lähimuistia ei enää ole? Olen jossain -radiodokumentti avaa oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairaan äitinsä, Aili Rajavaaran, kanssa ajanjaksolta, jolloin äiti asuu vuoroin kotona ja vuoroin intervalliosastolla. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiksi."

* * *

Me ollan temmelletty parin oravan kanssa ratkomalla ongelmaa, millä saadaan ne pidettyä loitolla lintujen jyvälautaselta. Paljon on konsteja kokeiltu, on korotettu tolppaa, on laitettu tolppaan "oksa", jossa lintulauta roikkuu ja eilen tehtiin taas uusi viritys. Nyt ei oravia näy, mutta ei ole kuin ajan kysymys, milloin ne keksivät konstin päästä sinne minne haluavat.

Olen ravannut säiden salliessa metsässä, suppilovahveroja keräämässä. Chilit kypsyvät hitaasti mutta varmasti tuolla yläkerrassa. Ja syytä onkin, sillä pariin on pesiytynyt kirvoja eikä niitä enää voi häätää myrkyttämällä. Viikonloppuna käytiin katsomassa endurokisoja Vantaalla ja oli mukava nähdä ystäviä vuosien takaa. Harvemmin on tullut enää lähdettyä katsomaan yhtään mitään moottoripyöriin liittyvää, niin tiukasti toiminnassa olin aikanaan kiinni. Mutta paljon muistoja jäi vuoisien mukanaolosta puhumattakaan ihanista ihmisistä harrastuksen parissa.

Lämpimiä syyssäitä

29.10.2020

Näin on, ja hyvä niin. Syksy on jo pitkällä, on pimeää ja sateitakin on riittänyt. Chilit kannettu kypsymään muutaman viikon takaisista pikkupakkasista sisätiloihin. Odotettavissa oli edellisvuosien tapaan, että kasvit pudottavat lehtensä ja sotku on sen mukaista. Raakileita on vielä paljon, mutta valmista satoakin on saatu. Vielä menee kuitenkin aikaa, ennen kuin kaikki on saatu siivottua.

Junnujengi oli meillä muutaman päivän syyslomalla. Käytiin suppilovahveroretkellä ja makkaran paistossa tuolla lähimetsässä. Jari oli piirtänyt gepsiin reitin ja vanhin sai opastaa gepsiä käyttäen meidät nuotiopaikalla, keskimmäinen takaisin. Pientä haparointia lukuun ottamatta onnistui hyvin. Nuorin kulki kompassi kädessä mennen tullen. Leivottiin joka aamu hiivaleipä ja vikana päivänä voisilmä- ja hyljepullia. Käytiin leffassa tyttöjen kanssa katsomassa uusinta Risto Räppääjää. Vanhin jätettiin omasta tahdostaan pihatöihin.

Eilen kävin pitkästä aikaa parin tunnin metsälenkillä keräämässä suppilovahveroita. Niitä olikin siunaantunut ison korin verran. Olipa mukava lampsia polkuja pitkin aurinkoisessa ja lempeässä säässä. Iltapäivä meni sieniä siivotessa ja laittaessa kuivumaan. Tiedossa on herkullinen keitto kera pororouheen.

Jari on uutterasti polkenut töistä kotiin säässä kuin säässä. Aamuisin on hypännyt junaan ainakin niinä aamuina, kun on sateista ja kovin pimeää. Väkeä on niissä toisinaan ollut tungokseen asti syystä, että ne ovat olleet hyvinkin lyhyitä ja on ollut vaikea pitää suositeltuja turvavälejä. Siinä yksi syy, miksi kotimatka onkin sitten tultu fillarilla.

Meillä on katseltu viime päivinä Vueltaa ahkerasti, ihailtu upeita maisemia ja muisteltu reissuja, jos Vuelta on kulkenut edes läheltä paikkoja, joissa me ollaan fillaroitu. Taitaa olla niin, että ei päästä vielä ensi kesänäkään retkeilemään muualle kuin Suomeen. Todella harmillista. Jari seurasi tiiviisti myös Ranskan ja Italian ympäriajoja. Minua ei ole kauheasti kiinnostanut, eihän siellä ole ollut edes Nairoa. Voi Nairo, voi Nairo.

Katsottiin Netflixistä Sir David Attenboroughin dokumentti Elämä planeetallamme. Hän itse sanoo dokumentin olevan "todistajanlausuntoni". Koskettava ja surullinen dokkari siitä, mitä ihmiskunta on saanut aikaan tällä Maa-nimeä kantavalla planeetalla. Planeetalla, joka kamppailee ilmastomuutoksen kourissa vain ja ainostaan meidän luontoa kohtaan tekemien tuhoisten ja ahneiden päätösten vuoksi. Kylmäävää katsottava eikä se jätä rauhaan viikonkaan päästä

Koronavirus ei ota hellittääkseen otettaan. Päin vastoin, taitaa tartunnat ympäri maailman lyödä vuoden loppupuolella kaikki ennätykset jotka lyötävissä on. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät ottaa tosissaan annetut suositukset, käyttäisivät maskia ja käsidesiä, välttelisivät kaikin tavoin ruuhkia ja huomioisivat eivät vain itseään, vaan kaikki kanssaeläjät.

Täällä kaikki hyvin ja nyt rapsuttamaan pihaa talvikuntoon. Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huolta. Kaikki kääntyy

Kivat kesäkelit

01.10.2020

Onpa ollut mukava kaivella tuolla pihalla ja käydä vaikka sienessä näin herttaisilla syysilmoilla. Aikamoiseksi ongelmaksi ja työläältä hävittää on osoittautunut Japanintatar, joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Se on saanut rehottaa näköesteenä tuossa alapihalla nopean kasvunsa ja hyvän peittävyytensä ansiosta. Keväällä aloitin juurakkojen kaivuun ja hävityksen ja jatkan sitä edelleen vähintäänkin viikottain mutta päivittäinkin on alkuja pilkistänyt. Se nousee nopeasti mullasta ja kasvaa jopa kymmenen senttiä päivässä. Kevään juurakkolöydöt olivat valtavia ja nyt on möyritty esiin aina siitä, mistä pilkistää. Juuria on tullut varmasti pari jätesäkillistä ja työ jatkunee ensi kevään puolelle. Kauhea hävitettävä. Jos vähänkin jää juurta multaan, siitä alkaa varsi kasvaa. Tänään pitäisi möyriä kasvatuslaari, koska tuo hirviö on levinnyt laajalle alueelle ja varsia pilkistää laarin reunoilta ja mullan seasta. Meidän piha on osittain kuin perunapelto hävitysvimman jäljiltä.

Sadonkorjuusta - melko yliampuva nimitys meidän pikkuplantaasille - sen verran, että rypäletertuja tuli kaikkiaan viisi. Pieniä hedelmiä mutta erittäin makeita. Osa niistä kuivui/räjähti kun säästelin junnujengille liian kauan. Loppujen lopuksi sitten itse syötiin. Omeinoita saatiin paljon, yksi tai kaksi luumua. Chilejä kypsymässä tuolla pihalla edelleen, ei mikään ruhtinaallinen saalis tulossa. Porkkanoita saatiin hyvin kuten myös kesäkurpitsaa ja papuja. Jos yhtään viitsisin tehdä harvennukai ym. tarvittavia toimia, porkkanatkin kasvaisivat hyvin ja tilaa olisi. Mutta kun ei viitsi. Onneksi on olemassa sellaisia nauhoja, joissa siemenet ovat tasaisin välein eikä niitä tarvitse kuin sitten syksyllä poimia, ei harvennusta eikä mitään muutakaan hässäkkää.

Mitään sen ihmeellisempää ei olla tehty eikä varsinkaan käyty oikein missään, että jos vaikka säästyttäisiin pandemialta. Viikko sitten käytiin leffassa katsomassa Lost Boys. Oli melkoisen rankkaa ja ahdistavaa katseltavaa. 

Meidän piti myös mennä KOM-teatteriin katsomaan Poika -näytelmä, mutta koska koronavirus edelleen jyllää, katsojamääriä rajoitettiin ja me tipahdettiin joukosta pois. Toisaalta ihan hyvä, ei tarvitse olla altistumisista huolissaan. Sellaiseen kun nyt ei vaan ole oikein varaa, että pääsee käymään viikottaisilla mutsi-vierailuilla. Hän kun ei muista eikä ymmärrä koronasta yhtään mitään, tärkeää on vain se, että siellä käydään, juodaan iltapäiväkahvit yhdessä ja muistellaan menneitä

Viikko sitten lauantaina polkaistiin Korson valofestareille. Oltiin vähän liian aikaisin, myöhemmin ja pimeämmällä taide olisi ollut parhaimmillaan. Mutta mukava käydä. Ihmettelen vaan, miksi ihmiset eivät käytä maskia tällaisisa paljon väkeä keräävissä tapahtumissa. Leffassakin suositus oli, että pari penkkiä seurueiden välissä tyhjää ja maskit. Eipä näkynyt maskeja kuin meillä eikä Jarillakaan koko aikaa, koska lasit huurtuivat niin ettei nähnyt valkokankaalle.

Landereissu vielä heitetään, kunhan ehditään. Junnujengi rantautuu tänne pitkästä aikaa syysloman aikana muutamaksi päiväksi. Ei enää sekään jengi ehdi useasti käydä, kun kaikilla kolmella on kullakin omat harrasttukset ja ystävät. Niinhän se pitää ollakin. Ollaan oltu kuitenkin hyvinkin onnellisessa asemassa, että mahdollisuus heidän tapaamiseensa on ollut vähintäänkin kerran kuukaudessa ellei useamminkin.

Voi Nairo, ei paljon peukuttelut auttaneet - taisi käydä päinvastoin. Nähdäänkö häntä ja joukkuetta lainkkaan viikonloppuna alkavassa Girossa? Jos ei, katsottavaa ei juurikaan ole.

Ei kummoinen

09.09.2020

Siis tuo kartta. Mutta siinä pääpiireissään se missä mentiin ja millä eli näin:

Helsinki - Rovaniemi (juna),  Rovaniemi - Kilpisjärvi (bussi) ja tästä eteenpäin polkien: Kilpisjärvi - jossakin käsivarren maastossa, Käsivarren maasto - Kätkäsuvanto, Kätkäsuvanto - Kolari, Kolari - Pello, Pello - Ylitornio, Ylitornio - Kemi, Kemi - Ii, Ii - Liminka, Liminka - Haapavesi, Haapavesi - Pyhäjärvi, Pyhäjärvi - Viitasaari, Viitasaari - Jyväskylä, Jyväskylä - Jämsä, Jämsä - Maakeski, Maakeski - Lahti, Lahti - Kerava.

Tuo on melkein sitä mitä olen haikaillut eli pyörällä Suomi päästä päähän. Ei kuitenkaan ihan, joten ehkä sitten ensi vuonna uusi reissu, mikäli ei muuhun pysty.

🌞🌞🌞

Jarin viimeistä lomaviikkoa vietettiin Savossa oikein aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Oltiin varauduttu siihen, että sen verran saadaan kalaa, ettei kovin paljoa ruokatarpeita kannata ottaa mukaan. Alku näytti kaikkea muuta kuin lupaavalta ja harkittiin jo kauppaan ruokaostoksille lähtöä. Mutta sitten, sitkeän yrittämisen jälkeen kun ahventa alkoi tulla, saatiin isoja sekä pohjaongella että suurimmat verkosta. Otettiin se mitä tarvittiin ja herkuteltiin. Loppuviikosta sää viileni ja sateen alkoivat, kalaa ei tullut ensimmäistäkään, joten lähdettiin kotiin.

Olin ehkä jopa ekaa kertaa yksin veneellä järvellä ongella, kun Jarilla oli jotakin muuta puuhasteltavaa. Olen niin onneton soutaja, että työllä ja tuskalla sain veneen tottelemaan käskyjä paluumatkalla ja pääsin kuin pääsinkin rantaan. Siellä lilluisin ehkä vieläkin, jos ei olisi ollut niin tyyni sää.

Verkkojen laskeminen ja varsinkin niiden katsominen on hermoja raastava kokemus meille molemmille. Minä maakrapuna en ymmärrä soutamisesta enkä huopaamisesta tuon taivaallista enkä varsinkaan sitä, miksi ne verkot pitäisi niin suoraan laskea. Eihän ne kalat lähde sitä kiertämään, vaikka vähän vinkkelissä olisikin. Ihme touhua ja outoja uskomuksia muka kalastajalla!

Jarilla on siis loma ohi ja työt alkaneet. Hän on fillaroinut säästä riippumatta aamuin illoin työmatkat. Minä olen käynyt sienessä ja kerännyt vähän mustikoitakin. Hirvikärpäsiä on niin paljon, että meinaa paniikki iskeä kun niitä raastat ja listit hiuksien seasta.

Onnea ja menestystä Nairolle, täällä peukutetaan

Hetkittäin olen seurannut Ranskan ympäriajon etenemistä, kauniit maisemat on ainakin. Lähinnä sitä, kuinka Nairo pärjäilee eikä tuo huonosti ole ajanutkaan. Loppusyksy onkin yhtä pyöräilyn juhlaa kun seuraavaksi ajetaan Italian ja sitten Espanjan ympäriajo.

Kilpisjärvi - Kerava reissu heitetty / 1 332 km

Lahti - Kerava / 76 km

25.08.2020

Eli täällä ollaan, Keravalla ja ihan pyöräillen on tultu myös viimeinen "etappi". Hyvä keli, lievästi myötätuulta ja kova hinku kotia kohti. Matkalla kurvattiin mutsin kautta, joka oli täysin muistamaton meidän reissusta. 

Tuohon koko reissuun ja poljettuihin kilometreihin käytettiin 16 päivää, tunteja 79 ja risat, keskari oli 16,9 km/h. Joka päivä poljettiin. Käsivarren ja Tornionjokilaakson osuus aina Liminkaan saakka oli parasta jo yksin maisemiensa puolesta. Tylsintä kaikki sen jälkeen johtuen lähinnä siitä, että maisemat olivat yksitoikkoisia. Joku pitää ehkä nousuja ja laskuja hienoina maisemina, minä en. Puuduin ja hyydyin useammin kuin kerran pitkiin suoriin ja nousuihin, joita riitti. Mukava kokemus oli myös junamatka Helsingistä Rovaniemelle ja Rovaniemeltä bussilla Kilpisjärvelle.

Vaikka käsivarren etäisyydet kauppoihin, baareihin ja ihmisasutuksiin oli jopa 100 kilometriä, se ei rassannut koska maisemissa oli mitä ihastella. Mutta kun käännyttiin sisämaahan, satasen polkaisu yöpaikasta toiseen oli aivan liikaa. Todella yksitoikkoista ja tylsää. Autiot tiet, hylätyt talot eikä ketään missän. Sitä riitti monta päivää.

Sitten kun päästiin suurempien teiden tuntumaan, rekkaralli ja muu liikenne onnettomine pientareineen rassasi. Mutta siitäkin huolimatta pysyttiin isoilla teillä, koska siellä pääsi välillä kahville ja syömään jotakin.

Sää suosi meitä. Vain kerran kastuttiin ja tänään vähän Järvenpään kohdalla. Muuten lämmintä ja aurinkoa riitti päivisin, käsivarren yöt olivat kylmiä. Siihenkin olisi auttanut lämpimämmät makuupussit, mutta niillä mentiin mitä oli.

Muita fillaristeja nähtiin vähemmän kuin yhden kähden sormet, mitä ihmeteltiin kovasti varsinkin nyt korona-aikana. Ajateltiin, että nyt on paljon väkeä liikkeellä kun ulkomaanmatkailu on vähissä. Ei näkynyt.

Mukavaa oli, kun joka paikassa hakeuduttiin paikallisen seuraan. Kuultiin paljon hienoja tarinoita, meille laulettiin karaokessa toivebiisejä ja rupateltiin niitä näitä ihmisten kanssa.

Se vähän ihmetytti ja naurattikin, että kun kerrottiin meidän päivämatkoista, jotka meidän mielestä niissä maisemissa olivat ihan kohtuullisen pituiset, melkein joka kerta tuli kommentti, että tehän ajatte aivan liihan vähän päivässä. Pitäisi vetää toinen mokoma, se vasta olisi jotakin. Mutta kun ei jaksa ja monena päivänä matkan pituuden määräsi yöpymispaikan sijainti. Toki se, että ollaan matkalla Kilpisjärveltä Keravalle, oli saavutus ja sitä arvostettiin ja ihmeteltiin. Kaikki eivät kyllä edes ihan tienneet, missä Kerava sijaitsee, mutta väliäkös tuolla.

No, nyt olen iloinen, että hyppäsin vielä tänä aamuna satulaan. Reidet on ollut jo monta päivää, tarkemmin sanottuna ennen Jyväskylää olleiden kauheiden nousun jälkeen, ihan lukossa ja sain väännettyä itseni irvistellen polkemaan välillä seisoalleen. Täällä kotona portaita on noustu ja laskeuduttu hitaasti ja harkiten. Muita tuskia ei ole ollut ja ei olisi tuotakaan, jos venyttelisin.

Huomenna me lähdetään Savoon kalastamaan. Sitä herkkua ei näet nyt tällä reissulla saatu muuta kuin se metrinen hauki. Laitan karttaa ensi viikolla kunhan ehdin sellaisen väsäämään.

Maakeski - Lahti / 51 km

24.08.2020

Tänään maanantaina on tasan kaksi viikkoa siitä, kun eka pyöräilypäivä Kilpisjärveltä polkaistiin käyntiin. Yhtään päivää ei olla ns. levätty, ajettu milloin minkäkin verran päivittäin.

Aamulla lähdettiin tosi söpöstä B&B-majoituksesta. Paikka oli vähän syrjässä ja meillä oli käytettävissä pienen kunnostetun hirsitalon makuuhuone ja yhteiskäytössä oleva keittiö. Ei haitannut valosaaste, oli niin pilkkopimeää kun yöllä kerran heräsin. Eipä siellä muita ollutkaan, joten meillä oli koko alakerta. Syötiin aamulla puurot ja leivät ja lähdettiin jatkamaan matkaa sateen uhan alla.

Tällä kertaa lähdettiin neuvojen saattelemana ja kierreltiin osa matkasta pieniä teitä, mutta lähellä Lahtea siirryttiin tielle 24. Iso tie, mutta ei rekkarallia eikä liikennettä muutenkaan paljoa. Vääksyssä piipahdettiin kahvilla. Yhdellä pellolla paljon hanhia eli muutto lämpimiin maihin on alkanut. Lisäksi muutama kurki.

Pitkiä nousuja taas monta ja yhtä niistä kun nilkutin ylös, oli itku niin lähellä. Kyllästyttää tosi paljon nousut, kun se on niin hidasta.

Vesisade antoi odottaa itseään niinkin pitkälle, että oltiin jo tämän hotellin katoksen alla. Sitten alkoi vettä tullaa taivaan täydeltä. Eli ei olle sateessa ajeltu kuin se yksi kerta Jyväskylästä lähtiessä.

Täällä Lahdessa tavattiin Jarin serkku ja nyt illalla lähdetään vielä syömään hänen kanssaan.

Huomenna me poljetaan täältä kotiin, piipahdetaan matkalla mutsin luona. Sitten se on siinä, tämä meidän reissu. Olen kyllä ylpeä meistä, että tehtiin se mihin aiottiinkin vaikka koville on ottanut ainakin minun kohdallani. 

Uskokaa tai älkää, mutta me ollaan jo mietitty, että jos pandemia jatkuu edelleen vuoden kuluttua eikä päästä pidemmälle, ajetaan Utsjoelta tai jostain sieltä Kainuun kautta johonkin (esim. Savoon). Mutta ei varmasti enää läpi Suomen. Nämä pellot ja puskat on nyt nähty sen mitä tarvitsee.

 

Jämsä - Maakeski / 103 km

23.08.2020

Eilen matkalla nähtiin kettu, joka oli niin laiha ja surkean näköinen, että pahaa teki. Oli melkoisen vaihtelevaa nousu/laskuvoittoista tietä ajella ja kilometrejäkin siunaantui taas kerran melkoisesti.

Prätkiä oli mahdottoman paljon liikkeellä ja yksi vetäisi varmaan puolen metrin päästä Jarin pakaaseista, suututti. Liikenettä oli muutenkin tosi paljon, liekö mökeiltä paluu alkanut vai mikä ihme. Välillä reunusta oli ajella jopa metrin leveydeltä, toisinaan taas oli pakko siirtyä valkoisen viivan vasemmalle puolle, kun ei vaan pystynyt ajella siellä missä turvallisinta olisi ollut.

Jari jo matkalla mietti visiä lauottavaksi majapaikan emännälle. No, Jarin vietsin tietäen eihän niistä kukaan muu mitään ymmärrä ja näin kävi nytkin. Majapaikan kanssa oltiin sovittu, että ollaan noin klo 15 paikalla ja kello oli 14.50, kun kurvattiin pihaan. Aika tarkkaa toimintaa.

Tuossa kuvassa näkyy meidän grillimakkarat, joiden viiltelyyn saatiin ihan kädestä pitäen oppia Pellon leirintäalueella. Onhan siinä viilto poikineen mutta on ne helppo syödäkin tuollaisina. Illalla keitettiin viimeiset pussikeitot ja päästiin saunaan.

Meidän yöpymispaikka oli oikein mukava pihapiiri ja itse pikkutalo piti sisällään valtavan määrän vanhoja huonekaluja, astioita, nukkeja ja vaikka mitä. Oikein idyllinen ja miellyttävän rauhallinen paikka. Isäntäväki lähti illalla johonkin, ja me jäätiin tontille kahdestaan puuhastelemaan saunan ja gillin kimpussa.

Jyväskylä - Jämsä / 63 km

22.08.2020

Eka sade sitten lähdön kasteli meidät tänään. Sade alkoi meidän aamiaisen aikana, yltyi vähän kun lähdettiin ja päättyi kun kaikki oli märkänä. Tai kyllähän nuo laukut säästyivät, koska oli suojat mutta me itse ja päällä olleet sadeasut. Sellaista sadeasua ei ole vielä kaiketi keksitykään, joka pitäisi sateen mutta päästäisi ilman kiertämään kivasti ja pitäisi sen sadeasun alla olevan vaatetuksen hiestä kuivana. Kauhean tahmainen olo, kun parinkymmenen asteen lämmössä pukeudut vettäpitävään takkiin, housuihin ja vedät vielä kaiken komeuden kruunuksi kypärän alle sen sadetakin hupun. Ei varmasti ole kivaa katseltavaa, kenellekään. Eikä ainakaan sen jälkeen kun olet hikoillut vermeet päällä muutaman tunnit ja puskenut nousuja ylös.

Jyäskylästä tänne lähdettäessä kyseltiin tietä, kun pyörittiin tuttuun tapaamme ympyrää eikä osattu lukea opasteita, ei karttaa eikä kännykän ohjeita. Niin tuttua meille, ettei oikeastaan tunnu miltään. Jalat olivat ekaa kertaa kipeät eilisestä noususulkeisesta eivätkä ne kyllä ainakaan parempaan suuntaan tänään menneet. Maasto oli edelleen mäkistä, mutta puolivälin jälkeen niiden jyrkkyys loiveni huomattavasti, pituus ei. 

Söin aamiaisella niin paljon kylmäsavulohta, että litkin yhden pullollisen vettä jo alkumatkasta ja huoltsikalta haettiin kokista, että saadaan jano sammumaan. Aina pitäisi ensin miettiä, mitä ja kuinka paljon suuhunsa lappaa ennen kuin ahneus iskee eikä tajua enää mitään.

Sateen lisäksi meidän matkaa hidasti reipas vastatuuli, joka oli välillä puuskainen. Hinkutin itseäni nousuja ylös hikisenä ja varmana siitä, että Lahdessa tämä muija hyppää junaan ja hyppää siitä pois Keravan kohdalla. Olin - ja olen kyllä edelleenkin - niin lopen kyllästynyt pyöräilyyn ja nousuihin. Mutta sitten meitä vastaan potki skeittilaudalla mies suunnattoman suuri reppu/rinkka selässään. Ajattelin kyllä, että jos olen Kilpisjärveltä tänne polkenut, en vaan voi jättää polkaisematta kotiin asti. Harmittaa ihan jo pelkkä ajtuskin siitä ja kuinka se harmittaisikaan viikon kuluttua. Eli me polkaistaan kotiin asti, vaivaiset 70 km Lahdesta. Kilometrejä on nyt kaikkiaan noin 1 130 ja matkaa jäljellä ehkä pari sataa.

Täällä Jämsässä käytiin pitzalla ja illalla eli klo 21 tuolla ns. keskustassa oli Vesterinen Yhtyeineen keikalla. Eipä taideta mennä, koska huomenna on ihan kunnon polkaisupäivä edessä kohti Padasjokea.

Meillä on kaikki hyvin ja kohta lähdetään varmaan nukkumaan.

Viitasaari - Jyväskylä / 103 km

21.08.2020

Onneksi ollaan aamuvirkkuja, muuten ei kyllä ehdittäisi paikasta a paikkaan b eli seuraavalle leirintäalueelle tai vaihtoehtoisesti hotelliin/hostelliin. Tänäänkin lähdettiin ennen klo 9 ja täällä Jyväskylässä Hotelli Verson edessä oltiin noin klo 16. Eli tiukempi kuin yksikään työpäivä ikinä! Paljon - siis todella paljon - ylämäkiä, joiden eteen piti tehdä töitä ihan kunnolla. Olihan niitä alamäkiäkin sitten, mutten jotenkin vaan tuntuu, että paljon vähemmässä määrin. Aamulla kun Viitasaarelta puuron ja kahvin jälkeen lähdettiin, joku pariskunta siellä aloitteli päivää jo siihen aikaan kaljatölkit käsissä. 

Nämä pitkät nousut/laskut ovat todellakin yllättäneet meidät täysin. Ja se, että niitä on näinkin paljon täällä. Ollaan toki autolla ajettu täällä joskus, mutta eihän ne ole yhtään mitään silloin. Fillarilla kaikki on niin käsin kosketeltavaa, pitkät jyrkät nousut, laskut, tien huono pinta jne. Ehkä oltaisiin menty rantatietä (Raahe ym.), jos yhtään edes oltaisiin tiedetty tästä hurlumheistä. Ihme ja kumma, olen jaksanut ajaa koko matkan kaikki nousut. Vauhti ei ole päätä huimannut, mutta ylös on aina päästy. 

Ajettiin 4-tietä, ja se oli yhtä helvettiä. Rekkoja rekojen perään, asuntoautoa ym. liikennettä kauhea määrä. Poikettiin Konginkankaan kylämaisemiin kauppaan jädeostoksille ja sitten taas rekkaruljanssiin. Äänekosken kohdalla löydettiin viimein kyläkahvila ja siellä nähtiin myös pohjoiseen päin ajava ranskalaisnainen pakaasit keikkuen. Äänekoskelta saatiin reittiapua paikalliselta, 76-vuotiaalta entiseltä papilta, joka veti 8-vaiheisella fillarillaan ylämäkiä sitä kyytiä, että teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Kuulemma nykyisin joutuu vähän jo puhaltamaan ylämäissä hän, muuten ihan ok. Mukava rupatteluheti matkan varrella.

Jarin käsivarret ovat kärtsänneet, minun naamani näyttää erehdyttävästi Trumpin lärviltä valkoisine renkaineen silmien ympärillä, poskipäät ja nenä tosi ruskeat. Käsivarsissa minulla parin kymmenen sentin ruskea kaistale, joka on syntynyt hanskojen ja puseron ylös käärittyjen hihojen tuloksena. Tänäään eka kerta. kun molemmat juomapullot tyhjinä.

Tuolla aiemmin jossakin leirintäalueella oli niin valtava matkailuauto, että kokoa vertaisin ihan pienempään taloon (Man Molero). Siinä oli kaikenlaista luukkua ja ovea ja sisältä varmasti tilaa ihan tajuttoman paljon. Minun piti käydä kuvaamassa meidän pyörät rinnan tuon komistustuksen/hirvityksen kanssa lähteissä, mutten sitten muistanut. Olisi ollut hauskat vastakohdat, molemmissa rouva ja herra + että matkailuautossa oli vielä puudeli. Onhan noita suuria ja komeita matkailuautoja täällä näkynyt enemmänkin ja mikäpä siinä.

Sadetta ei ole edelleenkään meidän kohdalle osunut ajon aikana, mutta huomenna sellainen saattaa olla tosiasia. Ja inhottavat, hiostavat saadevaattet on kaivettava esiin. Tänään oli taas hikinen ja aurinkoinen ilma, vastatuulta välillä jopa kovasti. Huomiselle luvattu vastatuulta 6 m/s eli ihan liiikaa.

Mitä lähemmäs kotia ajetaan, sitä tympeämpää on ajo. Ollaan jo ihan vakavissamme harkittu nousua junan kyytiin vaikka Lahdessa, ettei tarvitsisi polkea sieltä Keravalle. Toisaalta, jos niin vaikka tehdäänkin, niin kyllä harmittaa sitten muutaman hetken päästä, ettei poljettu Kilpisjärvi - Kerava -reittiä kokonaisuudessan vaan alettiin löysäilemään. Meillä on nyt kilometrejä on reippaasti yli tuhat.

Pyhäjärvi - Viitasaari / 89 km

20.08.2020

Olipa kuuma päivä, mittarissa +30, vastatuulta ihan että tuntui.

Aamulla lähdettiin jo kasin jälkeen, koska huonosti nukutun ja omituisten unien jälkeen ei vaan saanut enää unta. Yövyttiin Emolahden leirintäalueella ns. tupla-aitan toisessa puolikkaassa. Niin kauan meni ihan kivasti kunnes illan hämyssä seinän taakse tuli naapurit. Mehän oltiin jo nukkumassa ja koska kaikki kolina kuului lautaseinän läpi, valvottiin varmasti puoliin öihin. Naapurit eivät toki mitään isoa elämää pitäneet, ihan normaalia menoa. Leirintäalue oli oikein mukava ja jopa liinavaatteet pyyhkeineen sisältyi hintaan.

Nelostietä ajettiin, rekkoja paljon, kahvipaikkoja vähän. Oli muuten tosi kapea penger ajella, suurimman osan matkaa 30-40 senttiä vaikka valkoisen viivan jälkeen olikin lähes metri. Siihen oli ensin tehty autoille "huomiomontut" ja sitten vielä oikea reuna oli rouhittu jollakin, joten niiden välissä taiteiltiin. Oli pitkiä nousuja ja koko matka enemmänkin nousuvoittoista, muutama kunnon lasku.

Tämä leirintäalue on vähän syrjässä eikä huomattu käydä kaupassa. Nyt odotellaan tässä respan edessä lihistä/nakkeja, on kiljuva nälkä. Juon olutta, jota en ole varmasti kymmeneen vuoteen maistanut. En vaan pidä sen mausta, mutta näyttääpä maistuvan, kun ei ole muutakaan tarjolla.

Jari kävi heittelemässä virveliä, sai siimat sekaisin mutta ei kalaa.

Huomenna tonni täynnä! Matka kohti Jyväskylän suuntaan. Jotenkin polkeminen takkuaa, mitä lähemmäs kotia mennään. Ollaan oltu tosi reippaita ja poljettu joka ikinen päivä. Eilen yksi mies antoikin meille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kiitos siitä.

Fillaristeja ei ole näkynyt sitten Kemin kundien jälkeen. Lienevätköhän jo kundit kotona Kemissä.

 

Haapavesi - Kärsämäki - Pyhäjärvi / 74 km

19.08.2020

Metsätiekeikan jälkeen suunnattiin ihmisten ilmoille ja kohti nelostietä. Kylläpä tämä Suomi on harvaan asuttua, koska edes täällä yhden pääväylän varrella ei asutusta paljoa näe. Puhumattakaan, että ollaan tuolla syrjäseudun teillä. Koululaiset viedään ja tuodaan ties kuinka monen kilometrin päähän kouluun. Pyörät vaan odottelivat tien poskessa eikä ehkä tarvitse pelätä, että pöllittäisiin.

Hyvissä ajoin saavuttiin Emolahden leirintäalueelle. Siellä oli aasia, lammasta, alpakkaa, muulia, ponia ja neljän kuukauden ikäinen koira, joka oli nilkoissa kiinni koko ajan. Mukava ja siisti paikka.

Täällä ei näe kasvomaskien käyttäjiä vaikka bensa-aseman ravintolat ovat väkeä pullollaan - ei meilläkään. Korona tulee kyllä puheeksi herkästi ja on varma keskustelun aihe.

Liminka - Haapavesi / 100 km

18.8.2020

Yö taisi olla melko kolea Limingan nurkilla, aamukaste oli ainakin runsas. Päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tuskaa eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että onpa kiva ajella ja edetä. Me lähdettiin Limingasta jotakin pikkuteitä ja ensinnäkin ne olivat onnettomassa kunnossa ja toisekseen niiden varrella ei ollut yhtään mitään. Mitä sitten olisi pitänyt? No vaikka jotain lintuja tai eläimiä tai ihan mitä kuvattavaa hyvänsä. Vaan ei ollut. Pelkkää pusikkoa, vähän autoja,. paljon autioituneita taloja, vielä enemmän isoja reikiä tiessä. Ei yhtään mitään! Ei kauppoja, ei kahvipaikkoja. No, oma valinta.

Sää oli aurinkoinen, oli lämmintä ja vähän vastatuulta. Ei isoja nousuja mutta nousuvoittoinen matka kuitenkin.

Kertaakan ei ole tällä matkalla ottanut matkan teko päähän, nyt otti. Kädet olivat montuista ja kuopista kipeät, ristiselkään sattui ja takamus oli puutunut. Laskin kilometrejä Haapavedelle ja odotin niin hartaasti, että tämä loppuisi viimein. Viisi ja puoli tuntia (ajamista tuo + tauot päälle) sitä sai odotella, mutta tulihan se "maali" sieltä.

Loppuihan se aikanaan ja nyt olaan hotellissa (josta saatiin 4 euron alennus), tehtiin ruoka ja käytiin saunassa. Voi olla että me ei jakseta lähteä yhtään mihinkään kävelemään enää tänään. Huomenna matka jatkuu Kärsämäen suutaan ehkä vähän suurempaa tietä käyttäen ihan vaan siitä syystä, että näkisi ihmisiä ja muutakin. Ajattelin, että tuolla Lapissa välimatkat paikasta toiseen on normaalia, mutta näyttää se olevan täälläkin.

Piipahdettiin tuolla paikallisessa pubissa - kuten tapana on ollut - ja kysyttiin, että onko tuossa Haapaveden keskustassa olevan hiihtäjäpatsaan henkilö joku tunnettu hiihtäjäsuuruus. Vastaukseksi saatiin, että hän on Ville Ritola. Ihan oikeasti, nyt haapaveteläiset tsekkaamaan vähän urheiluhistoriaa. Ville Ritola ei ollut hiihtäjä vaan maailmanluokan kestävyysjuoksija. Ihan itse selvitettiin, että se hieno patsas on valtakunnallinen hiihtäjäpatsas eli siinä ei ole ketään erityistä. Mutta: Juho Ritola ja poikansa Matti Ritola ainakin olivat kyllä haapaveteläisiä menestyneitä hiihtäjiä.

Täällä Haapavedellä on kaiketi ollut joku suksinikkari, joka on tehnyt mahdottoman hyhviä suksia. Sitten kuultiin myös, että tässä jossakin anopin pihassa oli aamulla ollut -2 pakkasta.

Eilen 17.8.2020 Iistä - Liminkaan / 74 km

Toissa iltana (16.8.) Iin leirintäalueella olisi illalla ollut musavisa, mutta meillä aika meni ruuan tekoon ja sitten pötkölleen. Ravintolan ja koko alueen omistava pariskunta oli ainakin Amerikan suomalaisia ja mies skotti, joka sanoi syntyneensä Ali-Keravalla Lidlin lähellä. Häh!

Aiemmin kun käytiin "kylillä", kylän ainoassa pubissa oli bingo. Ei kuitenkaan karaokea, kuten Kemissä joka ikisessä. Harmittaa tuo musavisakin kun ei päästy, koska alueella ei nyt montaa vierailijaa ollut niin olisi pitänyt osallistua - ja voittaa koko potti!

Eilen aamulla siis lähdettiin Iistä kohti Oulua, joka olikin sitten jo sen kokoinen kaupunki, että eksymisvaara oli ilmeinen. Käytiin torilla, joka oli vireämpi kuin yleensä kaupungit torit. Juotiin kahtvit, syötiin panukakku hillolla ja kermavaahdolla ja ostettiin puoli kiloa hillaa, jotka Jari veti naamaansa melkeinpä siltä seisomalta.

Merta kaipailin varsinkin kun mentiin rantatietä, mutta eipä tuota näkynyt. Päätettiin jo matkalla, että lähdetään sisämaata kohden kunhan ensi yövytään jossakin. Limingasta vähän eteenpäin löytyi mökkimajoitus, jossa ei muita matkalaisia ollutkaan kuin me. Oltiin siellä jo klo 16 aikaan, joten vähänkö aika kävi pitkäksi kun siinä lähellä ei ollut yhtään mitään mitä olisi lähtenyt katselemaan ja ihmettelemään.

Liminkaan oli muuten tosi hyvä kevyenliikenteenväylä ja ihan tosi hyvät opasteet. Harvoin tarjolla moista herkkua. No, eksymisvaaraahan ei toisaalta ollut tässä meidän reitissä, mutta eihän tuo 1-reitti ollut ollenkaan ainoa.

Kemi - Ii / 76 km

16.08.2020

Eilisestä vielä sen verran, että Isto Hiltunen olisi ollut toisessa niistä kahdessa kuppilassa, joissa käytiin. Aloitus olisi ollut vasta puolilta öin, joten ei meitä  varten tällaiset hauskuudet. Villa Kemiä voin ihan lämpimästi suositella, oli siisti ja mukava majoittumispaikka.

Tänään aloitettiin aamu keittämällä puurot ja polkaisemalla pyörät käytniin jo 8.30 matkaan Ajoksen suuntaan. Käännyttin melko pian takaisin, koska vastatuuli ei kiinnostanut. Alkumatkalla ohitettiin pari matkafillaristia, huudeltiin moikat ja kuinka ollakaan, he ottivat meidät kiinni ja selvisi, että suomalaisia fillaristejahan siinä matkalla Kuusamoon. Oli tosi kiva rupatella välillä ihan muidenkin kanssa ja kuulla muutakin kuin savolaishuumoria, joka ei edes ole kummoista huumoria ainakaan Jarin osalta. Puolet matkasta tultiin heidän kanssaan ja loppumatka tänne jatkettiin kahden kesken.

Tie - liekö ollut nelostie - oli tylsimmistä tylsin, osa matkasta tietyömaata, röpelöistä, suoraa. Hieno mutta kolea myötätuuli. Ohitettiin Simo, jossa minun juureni faijan puolelta ovat. Lämmin ailahdus, kun muistan, kuinka tärkeitä ja rakkaita nämä seudut olivatkaan hänelle. Useamman kuin kerran olen faijan kanssa täällä ollut ja isoisäni on haudattu sankarihautaan Simon hautausmaalle.

Nyt siis Iissä leirintäalueella mutta mökissä. Tämän alueen omistaa suomalais-amerikkalainen pariskunta, ja kohta täällä alkaa musavisa. Tämä Ii on kaunis paikka vanhoine santamoineen ja rakennuksineen. Käveltiin tuo ranta ja katseltiin vanhan haminan rakennuksia, jotka ovat todelle hyväkuntoisia ja siistejä.

Huomenna meidän pitää päättää, lähdetäänkö sisämaahan vai rannikkoa pitkin.

Taidetaan olla jo puolivälissä matkaa, eiköhön 650 kilsaa ole jo rikki reippaasti.

Ylitornio - Kemi / 96 km

15.08.2020

Nyt kyllä väsyttää. Käytiin Kemin keskustassa viinillä ja oluella, nyt ollaan taas melko mukavassa Hostel Villa Kemissä ja keitetään risottoa kylppärin lattialla. Saatiin ihan kunnon poliittiset keskustelut paikallisten kanssa aikaiseksi tuolla pubissa, mutta turpiin ei kuitenkaan tullut - minulle. Jarihan on hyvin maltillinen ja jees jees -tyylinen näissä asioissa. Mutta antaa olla, helpommalla pääsee.

Tänään meille tuli kilsoja aika paljon, mutta alkumatka oli todella iisiä polkemista johtuen myötätuulesta. Ylämäetkin polkaistiin 26 km/h! Kuten aiemmin jo sanoin, täällä on nousut ihan eri luokkaa kuin tuolla ylhäällä. Täällä joutuu ilman myötätuulta polkemaan ja vaihtamaan pienenmpään, on paljon raskaampaa.

Ylitorniosta lähteissä ensimmäinen kahvipaikka oli neljänkymmenen kilsan päässä ja siihen väliin ei mahtunut mitään muuta kuin syksyisen keltaisia koivuja tien varressa. Torniossa käytiin salaatilla ihanassa konditoriassa, josta ostettiin herkkupullat matkevääksi. Ei poikettu Ruotsin puolelle.

Ollaan fillaroitu valtatien vartta siitäkin huolimatta, että tarjolla olisi pyörätie. Pyöräteiden kunto ei päätä huimaa ja noin parin metrin välein on paikkaus, joka hakkaa niin käsiin! Mieluummin ajelen ison tien vartaa ja autot ovat väistäneet ihan kiitettävästi. Eilen yksi vastaantuleva urpo lähti ohittamaan edellä ajavaa autoa niin, että meidän piti koukata puskan kautta. Näytin peukkua!

Siitä olen kyllä aika ihmeissäni, että tämä ei ole tästä raskaampaa. Jotenki olin asennoitunut hirmuisiin nousuihin ja pitkiin välimatkoihin ja kaikin puolin ikävään matkantekoon. Mutta eikö mitä, matka on edennyt paremmin kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Olen jaksanut todella hyvin kaikki nousut ja kilometrit muutenkin vaikka mitään "harjoitteluajoja" ei olekaan alla. Toisaalta vähän pelkään, että kaikki paskamäet on vielä edessä kunhan lähdetään ylittämään tuota keskistä Suomea.

Keminmaassa nähtiin belgialainen fillarisati matkalla kohti pohjoista. Hänen vermeet olivat niin mitättömän pienet meidän kauheaan laukkuläjään verrattuna, että ihmetellä täytyy, kuinka tulee toimeen jos itse vielä tekee ruuat ja majoittuu teltassa.

Ihan vielä ei olla puolivälissä matkaa, mutta ehkä jo huomenna tai ainakin ylihuomenna.

Matka jatkuu / Pello - Ylitornio / 59 km

14.08.2020

Tänään lähdettiin meidän pikkumökistä aamupalan jälkeen sateisen yön jälkeen. Meillä oli herkkuaamiainen: oli ahvenfileitä sekä kanttarelleja, jotka eilen illalla saatiin parilta matkalaiselta. joilla oli kalaonni mukanaan - toisin kuin meillä. Jari lähti juuri tuonne Tornionjoen varteen kalaan, jossa tämä meidän majoituskin on. Epäili, että voiko mennä sinne kun siellä on lapsia uimassa. Kysyin, että pelkääkö heidän nauravan etelän miehen kalastusmallille. Ei kuulemma, koska eihän noin pienet voi ymmärtää tyyleistä mitään. Vähänkö nauratti! Kuulepas Jari, näinkin suuren joen varrella olevat mukulat tietävät yllättävänkin paljon kalastuksesta, koska ovat kasvaneet sen myötä.

Eilen illalla Jarin noin 35 vuoden takainen tuttu piipahti meidän luona pikavisiitillä. Nyt kalamies palasi ilman kalaa mutta ehkä vähän loukattuna, kun tytöt olivat luulleet häntä 80-vuotiaaksi! Hah hah!

Tämän päivän ajo meni ihan hyvin E8-tietä. Ollaan mietitty, että pitäsikö siirtyä pienemmille teille, mutta sitten taas toisaalta meillä on kilometrejä edessä vielä ihan kamalasti, joten ehkä suorin tie kotiin lienee järkevin. Mäet alkavat olemaan jyrkempiä, liikennettä huomattavasti enemmän ja täällä on alkava syksy: koivut ja muut lehtipuut ovat jo osittain ihan keltaisia. Kivoja kahvi- ja jätskipaikkoja matkan varrella. Napapiirin tuntumassa ostettiin ja syötiin puoli kiloa hillaa, osa sokerin kanssa ja osa ilman. Oli herkullista.

Tie seurasi aika läheltä rajajokea ja se onkin oikeastaan ainoa, mitä kuvata ja ihastella täällä päin. Toki maisemat ovat ihan ok, mutta aikalailla sitä samaa mitä Keravallakin.

Meillä on kilsoja ajettuna nyt mittarin mukaan 450 km eli liekö kolmannes takana. Yhtään sadetta ei olla saatu niskaan niitä muutamaa eilistä tippaa lukuunottamatta. Reidet ja takamus on vähän hellinä ja siksi lähdetäänkin tänään kävelemään tuonne keskustaan.

Mäenkieli nauratti tänään yhdessä kahvilassa. Sehän on täällä sekä Suomen että Ruotsin puolella puhuttu itämerensuomalainen kieli tai suomen kielen murre, jolla on ihan virallinen vähemmistökielen asema Ruotsin puolella. H-äänne esiintyy meänkilessä runsaasti. Kahviossa oli hauska vuosikalenteri täynnä nokkeluuksia mäenkielellä. Tässä esimerkkejä sanoista: molen (minä olen), solet (sinä olet), molema (me olemme), kläppi (lapsi), äpyli (omena). Faija oli syntyään tuolta Simosta, ja hänen sanavarastossaan oli myös muutamia mäenkilisiä sanoja.

Eka heitolla metrinen hauki

13.08.2020

Aloitetaan tämä nyt Jarille mieluisesti eli kertomalla, että sieltä mistä piti tuleman arvokalaa, tuli metrinen hauki. Jarin harmiksi kuvaa ei saatu, koska ohjelmaa riitti kalaa irrottaessa. Tämä hillitön kokemus saatiin siis maanantaina.

Sunnuntaina 9.8. hypättiin Eskelisen bussiin Rovaniemeltä. Koko päivä matkattiin Kilpisjärvelle ja kun sinne päästiin, laitettiin teltta pystyyn. Bussissa oli yksi fillaristi meidän lisäksi, joka siirtyi Hettaan menevään bussiin matkan varrella. Matkustajia oli ihan reippaasti, joista osa jatkoi vielä matkaa kohti Norjaa.

Ennen nukkumaan menoa fillaroitiin Norjan rajalle ja ihasteltiin kauniita maisemia. Kilpisjärvellä oli kova tuuli, pilvistä mutta ei satanut. Leirintäalueella oli muutama telttla ja paljon asuntoautoja ja prätkiä, fillareita vain meidän.

Yö oli tajuttoman kylmä. Meillä ei mitään mahdottoman paksuja ja lämpimiä pusseja ole, mutta aina ollaan tarettu. Nyt ei. Yöllä kaivoin untuvatakin päälle, mutta ei enää siinä vaiheessa kauheasti auttanut. Heti kun aurinko pilkisti, ilma lämpeni ja tarkeni tulla pussukasta ulos. 

Maanantaiaamu 10.8. alkoi aamupalalla, pakattiin kamat ja lähdettiin kotia kohti Kilpisjärventietä lasketellen. Tie oli hyväkuntoinen, loivia ja pitkiä nousuja/laskuja paljon, jumalattoman pitkiä suoria. Oikein hyvä tie ajaa, liikennettä oli mutta ei ongelmaa. Maisemat eivät juuri kauniimmiksi enää tule. Yhtään fillaristia ei nähty.

Täällä välimatkat on ihan jotain muuta kuin Keravalla. Kilpisjärveltä lähtiessä käytiin kaupassa ja koko maanantaina ei toista tullut eteen. Ei myöskään mitään kahvipaikkaa saatika leirintäaluetta. Rymyttiin kamoimemme pusikkoon ja kohta selvisi, että itikoita ja mäkäräisiä on ja paljon. Teltan välikatto oli mustanaan isoja itikoita, jotka kopsahtelivat telttakankaaseen.

Matkaa Kilpisjärveltä yöpaikkaan kertyi 85 km, hyvä myötätuuli, puolipilvistä eli hyvä sää pyöräillä.

Tiistaiaamuna 11.8. kömmittiin kylmän yön jälkeen esiin teltasta syömään aamiainen hyttysten ja mäkäräisten sekaan. Saatiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin jatkaaan matkaa kohti etelää. Matka jatkui nousujen ja laskujen siivittämänä, paljon pikkupuroja joista Jari yritti kalaa ilman tulosta, poroja ja hillaa.

Leirintäaluetta tai kauppaa ei tälläkään matkalla kohdattu, joten kilometrejä kertyi enemmän mitä oltiin kaavailtu. Yövyttiin lopulta Kätkäsuvannossa Sannan Putiikin talossa.

Tänään tuli yksi fillaristi vastaan, muuten ollut melko hiljaista.

Täällä tämä huumori on ihan eri kuin mihin me ollaan totuttu, tai ainakin luulen niin. Tuntuu että aina nauraa väärässä paikassa ja kun sitten pitäisi tajuta huumori ja paikalliset nauravat jutuilleen, me ei tajuta yhtään mitään että miksi. Nyt yritän tarkkailla tilannetta, että osuisi kerrankin oikeaan.

Kilometrejä 84, hyvä sää pyöräillä.

Keskiviikkona 12.8. matkaa kertyi taas enemmän kuin oltiin alun perin ajateltu. Aamulla polkaistiin ensin Muonioon, jossa käytiin kaupassa ja kahvilla. Nousut pitenivät (vai tuntuiko se vain siltä) ja laskuissa huilattiin. Nousut eivät edelleenkään olleet pahoja vaan ne pystyi ja jaksoi polkea ihan hyvin.

Nähtiin ensimmäiset ja ehkä viimeisetkin kuukkelit ja paljon poroja. Täällä on niin kauniita matalakasvuisia kangasmetsiä, joissa on hyvä käydä steppailemassa pyöräilyn lomassa.

Etsittiin leirintäaluetta ja opasteiden mukaan täällä Kolarissa sellainen on. Mutta eipä kuitenkaan ollut. Eikä saatu myöskään mökkiä tuosta tien varresta. Paikallinen heppu sanoi, että ne on tarkoitettu työmiehille. Jaa! Eikös se ole ihan se ja sama, kenen pussista se maksu tulee? Vaikka eläkkeellä olevan naisen. Saatiin vika huone hotellista enkä kyllä edes kehtaa kertoa, kuinka paljon tämä lysti maksoi.

Tässä rajan takana on Pajalan kylä, josta olen lukenut toisaalta ratkiriemukkaan mutta myös surullisen kirjan. Eli nyt lukuvihje: Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä. On niin hauska, että luettu on useamman kerran. Leffanakin vielä löytynee.

Mehän ollaan nyt lähellä koronalinkoa eli tuolla Ruotsin puolella pandemia jyllää voimalla. Täällä Kolarin kunnassa on muutama tapaus ollut jo aiemmin. Rajaliikenne on suljettu muilta paitsi työssä käyviltä ja paikallisten mukaan kaikenlaiset nuuskan hakijat laukkaavat edes takaisin joillakin verukkeilla.

112 km, hyvä ilma ja pieni vastatuuli. Illalla satoi kaatamalla ja ukkosti. 

Torstaina 13.8. lähdettiin Kolarista ajamaan Revontulentietä ja keskustan jälkeen Väylävarren lohitielle kohti Pelloa. Matkaa tätä kautta kertyi parikymmentä kilsaa enemmän kuin valtatietä olisi tullut, mutta ei haittaa - tai kyllä alkoi haitata loppumatkasta, kun kilometrejä alkoi olemaan. Oli kylä nimeltä Lappea, Kassa, Unhola ja Lempeä.

Matkalla paljon lohen kalastuspaikkoja ja perisuomalainen maalaismaisema, paljon hylättyjä taloja ja tiloja, mutta myös asutusta. Oli loivaa ylä- ja alamäkeä, metsäinen mutta hyväkuntoinen tie. Käytiin kyselemässä vähän kalastushintoja: lupa 20 e, vene 25 e/vuorokausi ja vene moottorilla 65 e/vuorokausi. Siinä paikassa jossa tiedusteluja tehtiin, suurin saalis tällä viikolla oli 14,1 kg lohi. Ja joen toisella puolen Ruotsi.

Nähtiin matkalla hauska "vaalimainos": Paavo Arhinmäki presidentiksi! Ihan kaksin julisteen kokoisin kuvin oli pykätty tien varteen pystyyn ja paljon pieniä Suomen lippuja.

Eka kerta matkalla, että tiputti vettä. Ei edes tarvittu sadevermeitä. Tänään oli aamupäivällä kolea ajella, lämpömittari näytti +14.

Nyt Pellon leirintäalueella pienessä mökissä. Vatsat täynnä ja puhtaina. Kohta käydään nukkumaan. Ai niin, ensin syödään reissun ensimmäiset grillimakkarat sinapilla.

87 km, kolea keli mutta hyvä ajoilma, vastatuulta vähän.

Pohjoisen hellettä

09.08.2020

Tänään sunnuntaina ollaan Jarin kanssa Rovaniemellä. Matka tänne alkoi VR:n voimin eilen aamulla Helsingin rautatieasemalta. Pitkän ja helteisen ajelun jälkeen kotiuduttiin klo 17 aikoihin Rovaniemelle ja Hotelli Aakenukseen.

Oltiin varattu pyöräpaikat etukäteen. Melkoisen hankala systeemi fillareille, mutta saatiin ne plus yksi pyörä telineisiin. Loput jäivät ilman paikkaa ja seisoivat lattialla milloin kenenkin tiellä. Tiedä sitten, mikä systeemi tuossa VR:n fillarin etukäteen varauksessa oikein on kun niitä loppupeleissä on kuitenkin eteinen täynnä. Tarvitaanko varausta lainkaan vai onko se niin, että nopeat syö hitaat olitpa varannut tai et.

Palataan vielä tämän viikon alkuun, kun tultiin junnujengin kanssa lentäen tänne Rovaniemelle. Mökki meillä oli Ounasvaaralla. Ihan ok reissu, vaikka eihän täällä oikein mitään ihmeelistä kesäisin ole. Varsinkaan nyt, kun korona hillitsee menoa jo muutenkin. Kylpylään oltaisiin lapset viety, mutta siellä oli silloin reilu sata leiriläistä joten päätettiin olla menemättä tungokseen. Käytiin yhtenä päivänä Ranuan eläinpuistossa, koska meillähän oli auto vuokrattu, joten päästiin hyvin liikkumaan. Eläinpuisto olikin mukava elämys jääkarhuineen, pöllöineen ja kotkineen.

Jari vuokrasi sähköpyörän ja ajeli päivän Ounasvaaran rinteitä. Käveltiin paljon, kerättiin mustikoita ja käytiin uimassa Kemijoen uimarannalla ja muutama tunti meni, kun lapset patosivat pientä jokeen laskevaa puroa.

Sää oli kaikkina päivinä ihan hyvä, jopa helteinen, vaikka välillä vähän satoi. Itikoita ja mäkäräisiä oli vähän eikä porojokaan montaa nähty. Käytiin lähtiessä syömässä poronkäristys, jonka löytämiseen piti käydä kysymässä neuvoja infopisteestä. Lapsilla on hyvä koronatietämys ja maskipakko lentokoneessa ei tuottanut tuskaa edes pienimmälle. Mukavaa oli ja nähtiin vähän erilaista Lappia tällä kertaa.

* * *

Nyt ollaan siis kahden reissussa ja täältä matka jatkuu vielä aamupäivän aikana bussilla Kilpisjärvelle. Siellä pitäisi olla joskus ennen kuutta illalla. Mikäli sää sallii ja pysytään paikallamme, jäädään sinne pariksi yöksi. Kiivetään Saanalle ja kierrellään ihastellen maisemia. Ollaan joskus vuosia sitten käyty Saanalla, mutta eihän niihin maisemiin kyllästy, joten nyt uusiksi. Yövytään teltassa ja nautitaan Lapin raikkaista öistä.

Laitan tekstiä ja kuvia kunhan sellaisia alkaa tulemaan. Kilpisjärveltähän me käännytään sitten kotia kohti. Reitti on vielä avoin, katsotaan sitten kun se aika koittaa.

Reissua odotellessa

31.7.2020

Huomenna heinäkuu vaihtuu elokuuhun. On ollut märkää ja jotenkin syksyisen tuntuista. Säntäsin muutama viikko sitten joka ikinen aamu metsään mustikoita poimimaan ja niitähän oli. Illalla uusin keräyskeikan. Nyt olen sitten laukannut, mitä sateelta olen päässyt, vadelmassa ja kanttarelleja keräämässä. Pakastin täynnä herkkuja!

Ensi viikon alussa lähdetään junnujengin kanssa odotetulle Rovaniemen reissulle. Yksi toive ylitse muiden on isoilla ja pienillä, että poroja olisi ja paljon nähtäväksi. Toivottavasti toive toteutuu. Ollaan Ounasvaaran laella mökkimajoituksessa ja tarkoitus on ulkoilla ja kierrellä vaaran polkuja ja piipahtaa joulupukin pajassa ja ties missä. Jari aikoo vuokrata fillarin ja käydä maastossa ajelemassa.

Kun tuolta palataan, ollaan hetki kotona ja sitten lähdetään kahdestaan fillarireissulle. Vermeitä on pinottu nurkkaan odottamaan pakkaamista. Näyttäisi tulevan aika lailla tuota tavaraa mukaan. On teltta ynnä muut yöpymiskamat, ruuan valmistukseen tarvittavat ja sitten vaatetusta joka lähtöön: untuvatakki ja sadeasut, pitkää kalsaria ja villasukkaa. Mutta kaikkea kohtuudella, että mahtuvat laukkuun. Tärkeintä kuitenkin on, että sateen sattuessa pysyy kuivana tai ainakin melko kuivana eikä yöisin tarvitsisi palella makuupussissa. Nyt tuolla pohjoisessa on ollut ihan kohtullisen mukavat ilmat, mutta mitä elokuu tuo tullessaan, se nähdään pian.

Kotimatka alkaa siis Kilpisjärveltä. Ensin ajateltiin fillaroida länsirannikkoa, mutta nyt ehkä koronan vuoksi suunnataankin käsivarresta heti keskemmälle Suomeen ja sieltä alas. Ollaan katseltu Kilpisjärveltä parin yön majoitusta pitkän juna/bussimatkan jälkeen ja olisi mukava kiivetä Saanallekin, mutta tosiasia on se, että siellä - niin kuin varmaan koko Suomessa - majoitus on sikamaisen kallista. Kilpisjärveltä ei ole löytynyt - ei edes vaatimatonta - lähellekään alle satasen per yö majoituspaikkaa, joten ollaan sitten teltassa. Ja teltassa me varmaan majoitutaan muutenkin paljon ja milloin missäkin pusikossa, veden äärellä kyllläkin.

Tämän vuotinen reissu ei ehkä toistu enää milloinkaan jo yksinomaan sen vuoksi, että Suomessa matkailu on kallista sanoipa kuka mitä hyvänsä. Kukaan ei pelkkää hyväntekeväisyyttä lähde kiertelemään Suomea ja maksamaan maltaita majoituksesta, ruuasta ja nähtävyyksistä. Voi tulla aika kriittistä kommenttia reissun päältä! Minua vaan niin suututtaa lomakuukausiin ajoittuvat kiskurihinnat, tulee sellainen matkailijankusetusfiilis. Ymmärrän hyvin ahdingon, joka Lapinkin ja ehkä koko maan matkailua on kohdannut jo aiemmin ja varsinkin nyt pandemian aikana, mutta siitäkin huolimatta lähtisin ihan eri suuntaan kuin Lappiin ilman pandemiaa.

Kaivoin kesäkuussa Hesarissa julkaistun Riku Rantalan kolumnin esiin https://www.hs.fi/matka/art-2000006537795.html , jossa kirjoitetaan, kuinka halvalla Suomessa matkatessaan voi päästä. Ehkä näin viikonloppureissulla Kotkassa, mutta ei loma-aikaan ehkä missään päin Suomea, sikäli mikäli ei tosiaankin suosi puskamajoitusta ja omia eväitä, hui hai!

Kaikesta huolimatta odotan tätä reissua enemmänkin suurta uteliaisuutta tuntien kuin innosta puhkuen - kuten tapana on ollut - , odotan koronaviruksen hellittämistä ja ensi kesää.

Taiteen kotitalo Keravalla

10.07.2020

Tänään menään ihastelemaan tuohon paljon julkisuuttakin saanutta purkutaloa, joka on meidän kaikkien riemuksi täynnä toinen toistaan hienompia grafitteja ja taidetta. Kerran käytiin jo tsekkaamassa jonotustilanne ja käännyttiin takaisin, kun ei viitsi jonotella. Junnujen äiskä ja iskä kävivät jo ja tässä heidän ottamaansa kuvasatoa.

https://fi-fi.facebook.com/purkutaide/

Kotimaan matkailua

29.06.2020

Helteet ohi tältä erää. Nyt kun meidän pihan puustoa kaadettiin, tänne paistaa aurinko aamusta iltaan. Tukalan kuumaa on ollut, mutta kasvit kukoistaa. Kuten esimerkiksi rypäle, joka tekee tänä vuonna ensimmäiset marjansa.

Jari on ollut lomautettuna muutamaan otteeseen ja kesäkuun alussa lähdettiin viikoksi landelle. Kalastettiin paljon ja haukea olisi tullut vaikka kuinka, mutta otettiin mitä tarvittiin ja loput päästettiin pois. Mukava ja rentouttava mökkireissu. Hyttysiä ei ollut alkuviikosta ollenkaan mutta sitten kun niitä alkoi ilmestyä, niitä riitti inisemään hermostumiseen saakka.

Junnujengi oli viime viikon meillä, että vanhemmat saivat tehdä viimeisen työviikon rauhassa raskaan koronakevään jälkeen. Joka päivä käytiin maauimalassa pulikoimassa, nukuttiin vuoronperään jokaisen kanssa teltassa. Keskimmäinen halusi ja uskalsi nukkua yksikseen. Tehtiin junalla retki rautatiemuseoon Hyvinkäälle ja käytiin Keravan kartanolla syöttämässä lampaita. Hyvin meni vaikka koti-ikävä yllätti iltaisin.

Jari on hienoista kesäilmoista nauttien fillaroinut aamuin illoin työmatkat. Lauantaina Jari fillaroi Riihimäelle, minä menin mutsi-keikan jälkeen junalla perässä. Oltiin hotellissa yö ja aamulla lähdettiin kotia kohti. Kiva ja helppo matka fillaroida.

Entäs sitten meidän lomasuunnitelmat. Meillä on junaliput Rovaniemelle ja sieltä edelleen bussikyyti Kilpisjärvelle. Päiväjunalla mennään, ollaan yö Rovaniemellä ja jatketaan seuraavana päivänä Kilpisjärvelle. Kilpisjärveltä lähdetään sitten fillaroimaan päämääränä Kerava. Yhtään ei tiedetä, mitä tuleman pitää vaikka ollaan autolla liikuttu siellä suunnalla useampaankin kertaan. Ei kuitenkaan ehkä hellettä mutta toivottavasti ei myöskään sadetta. Teltta ja keittovälineen otetaan ja yövytään mahdollisimman paljon "pusikoissa" tai leirintäalueille, sikäli mikäli niitä vielä löytyy. Ihan mielenkiinnolla odotan tätä erilaista reissua.

Ennen tuota meidän reissua viedään junnujengi Rovaniemelle muutamaksi päiväksi. Meillä on mökki vuokrattu Ounasvaaralta ja mukaan lähtee nyt myös nuorin syksyllä eskarin aloittava. Eli vauhtia riittää. Ja toivottavasti poroja, joiden näkeminen vuosi sitten Saariselällä oli reissun kohokohta.

Meillä siis kaikki hyvin näin kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä. Pitäisi lähteä mattopyykille tuonne matonpesupaikalle ja maalata puuvaraston ovi nyt kun sinne ei paista vielä aurinko täydeltä terältä.

Ihmisen parasta aikaa

29.05.2020

Tämä kevät - nyt kun harmaudesta, koleudesta ja sateista on päästy - on niin kaunista aikaa! Vähän menee tuo illan valoisuus sivu suun, koska me herätään aamuisin niin aikaisin, ettei vaan jaksa enää illalla pysyä myöhään hereillä. Yksi aamuyö herätin Jarin katsomaan auringon nousua, oli tosi kaunis. Varmasti se auringon laskukin olisi yhtä komeaa katseltavaa, jos vaan jaksaisi.

Uusi lajennusosa terassilla keinuineen on ollut ahkerassa käytössä, välillä untuvatakki päällä. Siihen kun paistaa aurinko aamusta iltaan, niin kyllä kelpaa eläkeläisen puolisoineen keinutella.

Otettiin neuvosta vaarin ja naputeltiin hyönteishotelleja muutamaan kohtaan lähelle hedelmäpuita ja -pensaita. Kävi vain niin, että pihassa aiemminkin vieraillut tikka naputti molempien hotellien useampaan seinään melkoiset kolot ja nyt ne ovat sitten ilmavia mutta myös verkolla ympäröityjä. Hyönteisiä ei ole niissä näkynyt kuten ei myöskään Jarin väsäämässä perhosbaarissa, joka on coctaileineen odotellut asiakkaita.

Nyt juuri omenapuut kukkivat mahtavasti eli syksyllä odotettavissa ehkä paljon omppuja. Luumupuun kukinta oli niukka mutta kaunis sekin. Tuossa meidän yläpihan rinteessä on pieni mustikkamaa ja niitäkin näyttäisi junnujengin iloksi tulevan ihan kivasti.

Kaikki istutukset on nyt istutettu ja pavut, porkkanat ja herneet kylvetty yhteistyössä junnujen kanssa. Chilit voivat hyvin ja kukkivat tuossa seinän vieruksella auringon paisteessa.

Käytiin pari viikkoa sitten Tuusulanjärvellä kalassa kanootilla, kalaa ei saatu. Menomatka Järvenpään suuntaan sujui mukavasti myötätuulessa, mutta kun käännyttin paluumatkalle, oli mahdoton vastatuuli ja töitä tehtiin olan takaa, että edettiin. Varmaan eka kerta vuosien saatossa, etten pelännyt kaatumista vaikka pärskeitä riitti kastumiseen saakka ja kanootti keikkui ja vaappui varsinkin järven ylityksessä. Seuraavana päivänä kyllä käsissä tuntui rehkiminen. Viikko sitten lähdettiin kalaan merelle. Silloinkin tuuli ja kalastaminen onnistui vain paluumatkalla myötätuulessa, Jari sai yhden hauen.

Jari kävi lääkärissä pitkittyneen yskän vuoksi ja lääkäri oli sanonut, että hänellä on ehkä/todennäköisesti ollut koronavirus aiemmin. Jos näin on, meidän perhe ja lähipiiri on päässyt todella vähällä kun lehdistä on voinut lukea monista viruksen tuomista vakavista ja pitkäkestoisista oireista. Vasta-ainetestejä ei suositeltu otettavaksi, koska ne eivät kuulemma ole välttämättä kovinkaan luotettavia.

Itse olen edelleen käynyt mutsin luona pari kertaa viikossa "seurustelemassa" siivoamisen ja ruuan laitoi  lomassa. Nyt kun on niin valoisaa aamuin ja illoin, vuorokauden ajat ovat hänellä ihan sekaisin. Saattaa soitella ei vaan meille lapsille vaan kaikille muillekin aamuvarhain, mikä ei ole kauhean mukavaa niiden muiden osalta. Viikonpäivät ja kuukaudet ovat olleet jo pidemmän aikaa hänellä hakusessa, mutta väliäkös tuolla. Elämä soljuu eteenpäin hitaasti mutta varmasti päivästä tai kuukaudesta riippumatta.

Siellä niin kuin täälläkin kaikki hyvin. Aurinkoisia alkukesän päiviä teille kaikille.

Kirsikkapuukaupunki Kerava kukkii ja lumoaa

06.05.2020

Niin kaunista kun kirsikkapuut kukkivat, aurinko paistaa ja on lämmintä. Kevät on kyllä hienoa - ellei peräti ihmisen parasta - aikaa nyt kun puihin puhkeaa lehdet ja nurmikko vihertää.

Meidän pihaan ei vielä koristekirsikkapuuta ostettu, luumupuu toisen kaveriksi kyllä ja unikon - upein kukinta ikiniä - taimia muutama.

Kaikenlaista pikkukivaa

04.05.2020

Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että kaikenlainen istutus on ajankohtaista. Tai ehkä vähän aikaista, mutta siitä viis. Eilen notkuttiin puutarhan portin takana ja odoteltiin niiden avautumista. Ostettiin kahdeksan chiliä ja nyt ne tuolla ulkona värjöttävät ilman auringon lämpöä ja paistetta. Ei huolta, kyllä ne selviävät kunhan muistaa kylmempinä öitä kuskata sisään. Omat tammi-helmikuussa kylvämät chilit ovat jääneet niin onnettomiksi, että ei ne ainakaan tänä vuonna ehdi kukkimaan saatika satoa tuottamaan.


Pihapuiden kaadon jäljiltä kaikki on halottu, pilkotu ja pinottu. Siihen meni noin puolitoista kuukautta, että saatiin kaikki sen tiimoilta tehtyä. Nyt kun kuusi ei varjosta enää talon nurkalla, aurinko pääsee paistamaan täysillä iltapäivän. Näyttää kaikki niin pölyiseltä, että hävettää. Pitäisi tehdä suursiivous mutta kun ei huvita oleskella sisätiloissa.

Jari palasi töihin ainakin hetkellisesti reilun neljän viikon lomautuksen jälkeen. Fillarireissua ei olla suunniteltu, koska se ei tänä kesänä tule onnistumaan. Lähdetään ehkä nyt sitten sinne pohjoisesta etelään fillarireissulle, mikäli tämä korononaepidemia pysyy edes jonkinlaisessa kontrrollissa täällä Suomessa.

Rakennettiin pihalle jatko-osa grilliterassille ja lauantaina haettiin siihen retropihakeinu. Mukavan näköinen jatkosta tulikin, nyt ikään kuin oma soppi tuo keinukulma. Katosta ei voinut ajatellakaan keinuun, koska tuohon tuulee sen verran, että lähtisi lentoon koko hökötys. Aurinko siihen paistaa sitten kun paistaa lähes koko päivän, joten lämmintä riittää kyllä.

Nyt kun ollaan taas päästy nukkumaan ikkunat auki, linnut aloittavat laulelunsa jo heti aamuneljältä. Ei kylläkään meidän pihapuissa, koska niitä ei juurikaan enää ole mutta tuossa metsän reunassa ihan lähellä. On niin hienoa herätä mustarastaan lauluun. Kaadetun koivun lintupönttö sai uuden sijoituskohteen talon tikapuiden yläosasta ja nyt sinne tintti kuskaa pesätarpeita.

Pandemiasta huolimatta olen käynyt mutsin luona pari kertaa viikossa. Siivonnut, pessyt pyykit, juonut kahvit ja pitänyt vähän seuraa. En kyllä ole ihan samaa mieltä vanhusten eristämisestä, koska ainakaan meidän mutsi ei muista minuuttia pidempään, miksi muut eivät käy ja miksi hän ei voi lähteä kauppaan mukaan. Joka ainoa kerta samat selitykset, että nyt on koronaviirus joka on vanhuksille erityisen ankara ja siksi eristys. Selvästi huomaa myös sen, että liikkuminen on entistä kankeampaa ja epävarmempaa kun ei pääse yhtään kodista pidemmälle. Juttelee iltaisin isän kanssa, joka on kuollut jo kohta kolme vuotta sitten. Vähän pelottaa, milloin mielenterveys yksinäisyydestä johtuen alkaa pettää. Kun on tulossa äitienpäivä ja kaikki, surettaa.

Junnujengi on piipahtanut muutaman kerran meidän tontilla. Kiva nähdä heitä ja heidän vauhtiaan. Turvaväli on iskostunut heidän mieliinsä niin hyvin, että jos menen liian lähelle, alkaa torjuntakeinot. Nuorin päiväkoti-ikäinen oli viimeksi käydessään vähän allapäin ja kyseli, milloin tämä loppuu että päästään käymään heillä. Voi kun sen tietäisin, niin heti kertoisin. Toivottavasti kuitenkin syksymmällä päästään yhdessä vaikka parin päivän Saariselkä-reissulle koko katraan kanssa.

Ollaan käydy useamman kerran aamuvirkkuina aamukalassa. Mitäänhän ei ole kyllä tullut, mutta siellä on ihan mukava kauniina kevätaamu odotella saalista ja ihastella maisemia. Kunhan ilmat lämpiävät, lähdetään kanootilla kalaan vähän kauemmaksi ja jossakin vaiheessa sitten Savoon kun jäätkin ovat viimeinen lähteneet..

Vappupäivänä lähdettiin fillareillal ensin junalla Tikkurilaan ja sieltä Lavangon crossiradan kautta kotiin. Oli mukava nähdä toimitsija-aikaisia (eli noin 20-30 vuotta sitten) kuskeja edelleen harrastuksen parissa. Kauhea vastatuuli kotimatkalla.

Meillä kaikki hyvin, toivottavasti teilläkin.

Lunta enemmän kuin koko talvena

03.04.2020

Viime yönä satoi lunta viitisen senttiä. Eli nyt sitä on enemmän kuin koko talvena yhteensä. Ulkona on kyllä kaunista nyt, kun aurinko paistaa ja vitivalkoinen lumi peittää maan. Yöllä oli aikamoinen myrsky, mutta nyt ei onneksi tarvinnut pelätä puiden kaatumista talon päälle, koska niitä ei ole talon välittömässä läheisyydessä.

Meidän puusavotta on hyvällä mallilla. Ollaan pilkottu ja pinottu ehkä noin puolet, suurimmat vielä odottaa tuossa lumen alla käsittelyä. Ilmat ovat olleet tähän saakka suosiolliset ulkona oloon, mitä nyt varpaat ovat palelleet seisoskellessa. Eilen laitoin kaikki pihatontut ja tuuliropelit paikoilleen, tänään aamulla ne olivat sitten peittyneet lumeen kuten myös kaikki ruukkunarsissit.

Jarin lomautusta on nyt viikko takana. Joka aamu tuo on singahtanut juoksulenkille useimmiten pururadalle, koska metsässä on märkää. Kaikki mallillaan täällä ja odotellaan Uudenmaan rajojen avautumista, että päästään Savoon mökille ainakin muutamaksi päiväksi.

Koronavirus ei ole meihin kumpaankaan iskenyt, mutta nyt taitaa olla niin ikävästi, että junnujengin äiskä on siihen sairastunut oireista eli päänsärystä, lihaskivuista ja pienestä kuumeilusta päätellen. Sehän tästä vielä puuttuukin. Junnuja alkaa olla ikävä. Ollaankin soiteltu ja viestitelty tiheästi ja aprillihuijaus meni täydestä vaikka muuta väittivät. Junnujengi tulee ehkä virpomaan viikonloppuna, mutta sehän menee tänä vuonna niin, että me pysytellään sisällä ja junnut virpovat tuolla ikkunan takana. Ei uskalla ottaa riskejä tartuntaan, koska minulla on visiitit mutsin luokse pari kertaa viikossa.

Ollaan jo haikailtu kesän reissusta, joka ei ainakaan todennäköisesti suuntaudu eteläiseen Eurooppaan. Ihan vaan kotimaan matkailun merkeissä ehkä fillarilla, ehkä kanootti auton kyydissä ja Lemmenjoelle tai jotain. Uudet Madventures  -jaksot alkoivat tv:stä ja ensimmäisessä jaksossa kaksikko seikkaili juuri Lemmenjoen kultamailla.

Puusavottaa riittää pitkälle kevääseen

25.03.2020

Meidän pihasta kaadettiin puita. Itse lähdin fillaroimaan tai kävelemään siinä vaiheessa kun alkoivat varsinaisen kaadon. En pystynyt katsomaan tai olemaan edes samalla tontilla kun pelotti heidän puuhastelu korkeuksissa. Kaikki meni hyvin - kiitos ammattitaitoisten metsurien . Meille jäi paikka paikoin puolentoista metrin oksaläjät siivottavakasi ja halkomishommia todella paljon.

Haluttiin hyödyntää polttopuuksi niin paljon kun mahdollista, joten oksasavotta oli ensimmäinen. Läjien raivaaminen oli haastavaa, koska oksat olivat niin sikin sokin. Saatiin kuitenkin kolmen päivän aikana raivattua piha ja karsittua oksat, siirtolava oli ääriään myöten täynnä poisvietävää. Nyt meillä on sitten siellä täällä röykkiöittäin kuusen ja koivun pätkiä, joista osa ollaan jo halottu koneella ja pienet kirves- ja käsivoimin. Ihan mukavaa liikuntaa sekin, vielä tässä vaiheessa. Voi se tympääntyminen vielä iskeä.

Suurimman pihakuusen - sen kolmilatvaisen - tyvi oli noin metrin levyinen ja tuossa pihalla odottaa nyt  hienoja "levyjä" jatkokäsittelyä eli moottorisahaa ja kirvestä. Niistä tulisi komeita pöydän kansia pihalle, mutta ei taida nyt olla kiinnostusta eikä niitä taida jaksaa edes pyöritellä paikasta toiseen. Tulee olemaan työlästä saada ne pienemmäksi, mutta kyllä me kahdestaan saadaan ne ja nuo monet muut pölkyt nujerrettua.

Aikaahan meillä on ja Jari on lomautettuna maanantaista alkaen, takarajaa ei ole ilmoitettu. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä landelle, mutta jos "rajat" menevät Uudenmaan osalta kiinni, ei onnistu. Siellä olisi vielä päässyt pilkillekin tai jopa luistelemaan, kuten mökkinaapuri on tehnyt.

Meillä on lähipiirissä muistisairas ikäihminen, joka ei tiedä eikä varsinkaan muista karanteeneista eikä muistakaan suosituksista yhtään mitään. Pelkoa siitä, että hän lähtisi johonkin, ei ole mutta se, että miksi me sisarukset ei käydä hänen luonaan, unohtuu. Se on raastavaa ja surullista. Nyt ollaan sovittu, että vain minä käyn hoitamassa pari kertaa viikossa kotiaskareet ja kauppakeikat, muut pysyvät toistaiseksi pois. Onneksi kotihoito käy aamuin illoin, mutta päivä on pitkä ja tylsä.

Kukapa olisi uskonut, että tällainen virus tulee ja keikauttaa koko maailman ylösalaisin. Että se tulee koskemaan aivan kaikkia ihmisiä maapallolla, toisia enemmän, toisia vähemmän. Mutta jokainen saa osansa ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Siitä saavat osansa niin rikkaat kuin köyhät ja maailma tulee varmasti olemaan erilainen, kun tämä on ohi. Meillä Suomessahan odotellaan vasta tartuntahuippua, joten jaksamista ja positiivista ajattelua kaikille. Kaikki hoituu ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella.

Mukamas ei ehdi ... täyttä kukkua

10.03.2020

Täällä kaikki hyvin. Muutamat myrskytuulet ovat heilutelleet mieltäni ja pihapuita nyt niin paljon, että viikon kuluttua meidän kaksi suurta kuusta ja kahdesta suuresta koivusta pienempi kaadetaan. Jättikuusi, joka on talon kulmalla, on kolmine latvoineen valtava. Jos kävisi niin, että se myrskytuulessa kaatuisi, meidän talo olisi päreinä. Ja jos tien varressa oleva kaatuisi, naapuri kokisi talonsa osalta ainakin vaurioita. Kaadon jälkeen meidän piha onkin sitten valossa ja auringossa kylpevä ihanuus. Ihanuus ei sen sijaan ole se, että tästä mahtavasta paisteesta ja valosta seuraa nyt melkoinen siivousruljanssi ainakin keittiön osalta. Siellä kun näkyy sitten ihan kaikki sutut ja jäljet ovissa, kaakeleissa ja pinnoilla. Hyvät näkösuojat lähtevät kyllä, mutta pitää keksiä tilalle jotakin uutta kasvamaan. Odotan innolla, että pääsen puusavottaan ja on sitten järkevää tekemistä pitkäksi aikaa.

Koululaisten hiihtolomnaviikolla junnujengi rantautui meille viettämään aikaansa, päiväkotilainen myös. Ilmat nyt eivät kovinkaan mukavia olleet, mutta päästiin sentään retkeilemään litimärkään metsään parina päivänä, maalattiin nukkekodin kalusteita ja yhtä opetin neulomaan näillä varsin vaatimattomilla kutomistaidoillani. Jari oli pari kertaa 2/3 osan kanssa leffassa, joka aamu paistettiin hiivaleipä ja pelattiin muistipeliä sekä maijaa. Isommista kumpikin kuumeili päivänn. Kaiken kaikkiaan ei ongelmia, mutta olihan heillä välillä tylsää kun ei päässyt ulos kaatosateeseen eikä sisälläkään oikein mitään ihmeellistä tekemistä ollut.

Chilit ja pikkupaprikan alut ovat noin pari senttisiä, joten ehkäpä niistä jotakin saadaan aikanaan pihallekin kasvamaan. Meillähän aamu- ja ilta-auringon määrä lisääntyy pihalla huomattavasti, kun nuo puut kaadetaan. Kasvupaikkoja kukille ja muille saadaan niin halutessamme lisää roimasti ja ainakin nurmikkoa, kun ei ole enää kuusi varjostamassa.

Jari on polkujuossut tuossa meidän lähimetsässä viikonloppuisin ja pari kertaa pääsi fillaroimaankin pakkasaamuna. Perjantaina oltiin JP Keräsen keikalla Krapin Pajalla ja tulevana lauantaina mennään KOM-teatteriin. Voi kun tulisi pian lämpimämmät kevätilmat, koska ollaan ajateltu lähtevämme mökille pääsiäisenä. Ei sielläkään lunta ole juurikaan ollut, mutta mökki kylmillään syksystä lähtien eli lämmittämistä riittää taretakseen.

Kaivettiin Nishiki lauantaina esiin ja lähdin sillä mutsille tarkoituksena fillaroida sieltä kotiin. Junalla menin ja kun pääsin perille, takarangas oli tyhjä. Ei paikka-aineita - enkä varmaan olisi edes osannut hoitaa paikkausta - eikä mitään muutakaan mukana joten junalla kotiin. Siellä oli pyöräteillä mahdoton määrä hiekoitushiekkaa, joten ei se sitten muuta tarvinnut. On se kyllä niin kevyt fillari tuon "asemapyörän" jälkeen, että ilo ajella.

Lomareissun suunnittelu on nyt vähän jäissä koronaviruksesta johtuen. Koska asia ei koskisi vain meitä kahta vaan montaa muutakin meidän lähipiiristä, pitää tosissaan miettiä, onko viisasta lähteä, kun virus myllertää ympäri maailmaa. Harmillista, mutta kyllä me jotakin keksitään. Ja voihan se olla, että taudin leviäminen laantuu kevään ja kesän aikana ja päästäänkin etelään sitten elokuussa.

Ollenkaan huono vaihtoehto ei olisi lähteä melomaan vaikka johonkin kansallispuistoon. Ollaan seurattu tv:stä Petteri Saarion dokkaria Veden valtakuntaa, josta voi ammentaa hyviä ja toteutamiskelpoisia ideoita kanoottireissulle. Kanoottihan odottelee melojaansa tuolla pihalla ja muutkin vermeet löytyy aiemmilta reissuilta. Minun haaveissanihan on se Suomi pohjoisesta etelään -polkaisu, mutta taidan olla haaveineni aika yksin, koska Jaria ei elämä itikoiden ja mäkäräisten seassa juurikaan houkuta.

Pihatöitä

07.02.2020

Harvoin on helmikuussa voinut pihaa haravoida. Tänä vuonna se oli kuitenkin mahdollista. Täällä ei ole yhtään - tai ehkä milli tai pari - lunta eikä alkuviikosta olllut edes pakkasta, joten nappasin kauniissa auringon paisteessa haravan käteen ja putsasin oravan sotkut kuusien alta ja kasasin koivun risut.

Tästä leudosta, aurinkoisesta ja keväisestäkin kelistä hullalantuneena laitoin nyt jo kasvamaan chilin ja pikkupaprikan siemeniä. Voi sitä puutarhaliikkeissä ravaamista, kunhan ihan oikea kevät saapuu ja pääsee istutuspuuhiin. Nyt jos koskaan on aikaa laukata taimiostoksilla. Sain pidettyä hengissä pitkän ja pimeän ajan minun ja junnujen siemenestä kasvattamat appelsiini-, sitruuna- ja mandariinipuun alut. Ja appelsiinipuun hentoon runkoon on ilmestynyt pieni vihreä verso. Pitäisikö nyt koputtaa puuta, ettei käy hullusti!

Pihapuiden oksilla roikkuu linnunruokakaukaloita, läskisiivuja ja talipalloja. Kun sataa, sapuskat on mössönä eikä lintuja kiinnosta moista sotkua nokkaansa ottaa. Aika monta kertaa olen heittämään eväät pois ja uutta tilalle. Sitten kun tulee pikkupakkanen, mössöt jäätyy kaukaloihin niin tiukasti, että niitä pitää sulatella sisällä ja taas uudet eväät.

Kun jäin töistä pois, sain eläkepäivieni ratoksi ostaa hyvän kameran. Sillä olen nyt omaksi ilokseni kuvannut pihan lintuja. Muutama viikko sitten koivun oksalla istui haukka, varmaan saalistuspuuhissa. Harmikseni kaikista kameroista oli akku tyhjänä, joten kuvaa en siitä saanut. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettelemaan tuon uuden kameran käyttöä kunnolla, että lomareissulla sitten halliltsisi ainakin alkeet eikä aika menisi sählätessä ja etsiessä oikeita säätöjä.

Nyt on ollut loistavat ilmat tähtien tiirailuun. Monta iltaa ja aamuisin kun Jari on lähtenyt töihin, olen hiippaillut kiikari kaulassa pihalla ja ihastellut varsinkin iltataivaalla Venus-planneettaa sekä kasvavaa kuuta. Ensin tsekkaan Ursan tähtikartan ja sen sivuilta yleensäkin, että missä päin mitäkin on ja sitten tiirailemaan. Huvinsa kullakin! Jaria ei ole tiirailupuuhissa näkynyt.

Nyt on ollut parin päivän muutama aste pakkaset ja Jari on päässyt vihdoin fillaroimaan metsään. Itse fillaroin keskiviikkona Järvenpäähän ja katselin kaihoten Tuusulanjärven suuntaan kaivaten menneitä aikoja luistimet jalassa. Joku hullun rohkea näkyi vastarannalla luistelevan, mutta meillä ei kyllä uskallusta riitä lähteä edes kokeilemaan. Ja nythän on taas luvassa vettä ja plusasteita, joten luistelemaan pääsystä on turha haikailla.

Entäs sitten tulevan kesän fillarireissu. No, mietitty on mutta mitään tarkempaa ei vielä tiedossa. Kiinnostaisi vähän lento Portoon, koska Finnair on aloittanut suorat lennot sinne. Portugali on jäänyt kauniina ja kuumana maana mieleen aikaisemmasta Lissabonin reissusta. Mutta katsotaan nyt, mihin mennään ja milloin. Ehkä junnujengin kanssa kuitenkin ensin Saariselälle ja sitten vasta kahdestaan johonkin.

Olen pyöräillyt lähes päivittäin milloin vähemmän, milloin taas kilometrejä on tullut enemmän. Ja kun on lämmintä tai sateen kestävää vaatetta päällä, pärjää hyvin muutaman asteen pakkasessa tai pienessä sateessa. Pari kertaa olen tuolla ylhäälläkin vastustuksen kanssa vääntänyt, mutta sen on kyllä niin tylsää ja tyhmää touhua, että ei kiinnosta. Kunhan säät lämpenevät, voin polkaista mutsin luo Mäntsälään. Nyt olen kulkenut sinne pari kertaa viikossa junalla fillari mukana. Pyöriä on ollut läpi talven yllättävän paljon junassa, välillä kaikki fillarille tarkoitetut paikat täynnä.

Vihdoin valmista

22.01.2020

Nukkekotiprojekti on vihdoin saatu päätökseen, tänä aamuna tarkemmin sanoen. Kyllä se kestikin ja kun yrittää tehdä mahdollisimman siistiä, tarkkaa ja huolellista niin kyllä siinä sai ajan kulumaan. Useampi tunti päivässä hurahti ensin aamulla maalaten, sitten kuivumista odotellen ja taas maalaten. Hyvä ja nätti tuli. Nyt on tyttöjen hyvä leikkiä nukkekodilla, jolla mummi on kotileikkejä leikkinyt noin 60 vuotta sitten.

Sellainen pienen ja vähän suurempienkin (ja mummi-ikäistenkin) tyttöjen unelmakauppa kuin Suomen Minimaailma on taivas maan täällä nukkekodin omistajalle ja kunnostajalle. Sieltä löytyy kaikkea kaikkeen minikoossa. On tapetteja ja lattiapäällysteitä, huonekaluja ja verhotankoja. Kaikkea sitä ihanuutta mitä oikeassakin kodissa on. Siellä tuli laukattua kerran jos toinenkin. Eikä koskaan tyhjin käsin kotia kohti lähdetty.

Nukkekodin huonekalupuoli on vielä puolitiessään ja vinkki sukulaisille ja ystäville on annettu, mikäli kirpputoreja kiertävät. Vanhoista kalusteista suurimman osan maalasin uudestaan, osa oli hyväkuntoisia ja siistejä sellaisenaan. Matot ompelin kangaskaupan jämälaarin kankailla, jossa sattui olemaan huonekalukankaiden mallipalojen poistoja. Hyvän kokoisia paloja ja sopivan tukevia. Samoin pikkuruisten verkojen tarvikkeet löytyi poistoeristä.

Että näin se alkuvuosi on taittunut, tammikuu on melkein pulkassa ja kevättä kohti mennään tohinalla. Linnut laulaa aamuisin kuin keväällä ja pajunkissat kukkivat. Vuosi sitten täällä Keravalla on ollut yli 40 senttiä lunta ja juuri tänään pakkasta aamulla -22 ja päivällä/illalla -12. Nyt keikutaan +6 asteessa. Tänään paistaa aurinko joten on ihan kevätfiilis.

Kovia myrskytuulia on riittänyt ja meidän pihapuiden kaatumista peläten ollaan haettu kaatolupaa talon nurkalla olevalle suurelle  kolmilatvaiselle kuuselle, yhdelle yläpihalla olevalle koivulle ja tien varressa olevalle kuuselle. Ei ole vielä mitään kuulunut. Toivottavasti lupa tulee, ettei tarvitse pelätä oman talon ja naapuritalojen kohtaloa.

Kulttuurikaan ei ole jäänyt rakennusprojektin eikä minkään mukkaan jalkoihin. Käytiin Melrousen ja Peer Gyntyin keikoilla Krapin Pajalla. Jari ei oikein innostunut jälkimmäisestä eli Geer Gyntistä, minä pidin kyllä.

Jari oli neljän päivän työkyvyn ylläpito -kuntoutuksessa, joka on osa pidempiaikaista kuntoutusputkea. Palasi kotiin intoa puhkuen ja tietoa paremmista elintavoista ruokakolmioihin on tullut tuutin täydeltä, ihan kyllästymiseen saakka. Saapi nähdä kuinka kauan innostus ja puhti riittää!

Nyt pitää lähteä mutsin luo joka tiistaiselle visiitille, joten palataan asiaan myöhemmin.