Lämpimiä syyssäitä

29.10.2020

Näin on, ja hyvä niin. Syksy on jo pitkällä, on pimeää ja sateitakin on riittänyt. Chilit kannettu kypsymään muutaman viikon takaisista pikkupakkasista sisätiloihin. Odotettavissa oli edellisvuosien tapaan, että kasvit pudottavat lehtensä ja sotku on sen mukaista. Raakileita on vielä paljon, mutta valmista satoakin on saatu. Vielä menee kuitenkin aikaa, ennen kuin kaikki on saatu siivottua.

Junnujengi oli meillä muutaman päivän syyslomalla. Käytiin suppilovahveroretkellä ja makkaran paistossa tuolla lähimetsässä. Jari oli piirtänyt gepsiin reitin ja vanhin sai opastaa gepsiä käyttäen meidät nuotiopaikalla, keskimmäinen takaisin. Pientä haparointia lukuun ottamatta onnistui hyvin. Nuorin kulki kompassi kädessä mennen tullen. Leivottiin joka aamu hiivaleipä ja vikana päivänä voisilmä- ja hyljepullia. Käytiin leffassa tyttöjen kanssa katsomassa uusinta Risto Räppääjää. Vanhin jätettiin omasta tahdostaan pihatöihin.

Eilen kävin pitkästä aikaa parin tunnin metsälenkillä keräämässä suppilovahveroita. Niitä olikin siunaantunut ison korin verran. Olipa mukava lampsia polkuja pitkin aurinkoisessa ja lempeässä säässä. Iltapäivä meni sieniä siivotessa ja laittaessa kuivumaan. Tiedossa on herkullinen keitto kera pororouheen.

Jari on uutterasti polkenut töistä kotiin säässä kuin säässä. Aamuisin on hypännyt junaan ainakin niinä aamuina, kun on sateista ja kovin pimeää. Väkeä on niissä toisinaan ollut tungokseen asti syystä, että ne ovat olleet hyvinkin lyhyitä ja on ollut vaikea pitää suositeltuja turvavälejä. Siinä yksi syy, miksi kotimatka onkin sitten tultu fillarilla.

Meillä on katseltu viime päivinä Vueltaa ahkerasti, ihailtu upeita maisemia ja muisteltu reissuja, jos Vuelta on kulkenut edes läheltä paikkoja, joissa me ollaan fillaroitu. Taitaa olla niin, että ei päästä vielä ensi kesänäkään retkeilemään muualle kuin Suomeen. Todella harmillista. Jari seurasi tiiviisti myös Ranskan ja Italian ympäriajoja. Minua ei ole kauheasti kiinnostanut, eihän siellä ole ollut edes Nairoa. Voi Nairo, voi Nairo.

Katsottiin Netflixistä Sir David Attenboroughin dokumentti Elämä planeetallamme. Hän itse sanoo dokumentin olevan "todistajanlausuntoni". Koskettava ja surullinen dokkari siitä, mitä ihmiskunta on saanut aikaan tällä Maa-nimeä kantavalla planeetalla. Planeetalla, joka kamppailee ilmastomuutoksen kourissa vain ja ainostaan meidän luontoa kohtaan tekemien tuhoisten ja ahneiden päätösten vuoksi. Kylmäävää katsottava eikä se jätä rauhaan viikonkaan päästä

Koronavirus ei ota hellittääkseen otettaan. Päin vastoin, taitaa tartunnat ympäri maailman lyödä vuoden loppupuolella kaikki ennätykset jotka lyötävissä on. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät ottaa tosissaan annetut suositukset, käyttäisivät maskia ja käsidesiä, välttelisivät kaikin tavoin ruuhkia ja huomioisivat eivät vain itseään, vaan kaikki kanssaeläjät.

Täällä kaikki hyvin ja nyt rapsuttamaan pihaa talvikuntoon. Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huolta. Kaikki kääntyy