Kivat kesäkelit

01.10.2020

Onpa ollut mukava kaivella tuolla pihalla ja käydä vaikka sienessä näin herttaisilla syysilmoilla. Aikamoiseksi ongelmaksi ja työläältä hävittää on osoittautunut Japanintatar, joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Se on saanut rehottaa näköesteenä tuossa alapihalla nopean kasvunsa ja hyvän peittävyytensä ansiosta. Keväällä aloitin juurakkojen kaivuun ja hävityksen ja jatkan sitä edelleen vähintäänkin viikottain mutta päivittäinkin on alkuja pilkistänyt. Se nousee nopeasti mullasta ja kasvaa jopa kymmenen senttiä päivässä. Kevään juurakkolöydöt olivat valtavia ja nyt on möyritty esiin aina siitä, mistä pilkistää. Juuria on tullut varmasti pari jätesäkillistä ja työ jatkunee ensi kevään puolelle. Kauhea hävitettävä. Jos vähänkin jää juurta multaan, siitä alkaa varsi kasvaa. Tänään pitäisi möyriä kasvatuslaari, koska tuo hirviö on levinnyt laajalle alueelle ja varsia pilkistää laarin reunoilta ja mullan seasta. Meidän piha on osittain kuin perunapelto hävitysvimman jäljiltä.

Sadonkorjuusta - melko yliampuva nimitys meidän pikkuplantaasille - sen verran, että rypäletertuja tuli kaikkiaan viisi. Pieniä hedelmiä mutta erittäin makeita. Osa niistä kuivui/räjähti kun säästelin junnujengille liian kauan. Loppujen lopuksi sitten itse syötiin. Omeinoita saatiin paljon, yksi tai kaksi luumua. Chilejä kypsymässä tuolla pihalla edelleen, ei mikään ruhtinaallinen saalis tulossa. Porkkanoita saatiin hyvin kuten myös kesäkurpitsaa ja papuja. Jos yhtään viitsisin tehdä harvennukai ym. tarvittavia toimia, porkkanatkin kasvaisivat hyvin ja tilaa olisi. Mutta kun ei viitsi. Onneksi on olemassa sellaisia nauhoja, joissa siemenet ovat tasaisin välein eikä niitä tarvitse kuin sitten syksyllä poimia, ei harvennusta eikä mitään muutakaan hässäkkää.

Mitään sen ihmeellisempää ei olla tehty eikä varsinkaan käyty oikein missään, että jos vaikka säästyttäisiin pandemialta. Viikko sitten käytiin leffassa katsomassa Lost Boys. Oli melkoisen rankkaa ja ahdistavaa katseltavaa. 

Meidän piti myös mennä KOM-teatteriin katsomaan Poika -näytelmä, mutta koska koronavirus edelleen jyllää, katsojamääriä rajoitettiin ja me tipahdettiin joukosta pois. Toisaalta ihan hyvä, ei tarvitse olla altistumisista huolissaan. Sellaiseen kun nyt ei vaan ole oikein varaa, että pääsee käymään viikottaisilla mutsi-vierailuilla. Hän kun ei muista eikä ymmärrä koronasta yhtään mitään, tärkeää on vain se, että siellä käydään, juodaan iltapäiväkahvit yhdessä ja muistellaan menneitä

Viikko sitten lauantaina polkaistiin Korson valofestareille. Oltiin vähän liian aikaisin, myöhemmin ja pimeämmällä taide olisi ollut parhaimmillaan. Mutta mukava käydä. Ihmettelen vaan, miksi ihmiset eivät käytä maskia tällaisisa paljon väkeä keräävissä tapahtumissa. Leffassakin suositus oli, että pari penkkiä seurueiden välissä tyhjää ja maskit. Eipä näkynyt maskeja kuin meillä eikä Jarillakaan koko aikaa, koska lasit huurtuivat niin ettei nähnyt valkokankaalle.

Landereissu vielä heitetään, kunhan ehditään. Junnujengi rantautuu tänne pitkästä aikaa syysloman aikana muutamaksi päiväksi. Ei enää sekään jengi ehdi useasti käydä, kun kaikilla kolmella on kullakin omat harrasttukset ja ystävät. Niinhän se pitää ollakin. Ollaan oltu kuitenkin hyvinkin onnellisessa asemassa, että mahdollisuus heidän tapaamiseensa on ollut vähintäänkin kerran kuukaudessa ellei useamminkin.

Voi Nairo, ei paljon peukuttelut auttaneet - taisi käydä päinvastoin. Nähdäänkö häntä ja joukkuetta lainkkaan viikonloppuna alkavassa Girossa? Jos ei, katsottavaa ei juurikaan ole.