Malaga - Kerava / 63 km

14.9.2022

Kotona turvallisesti ja ilman huolia. Vietettiin kolme yötä Malagassa vanhan kaupungin kupeessa kuivuneen joen toisella puolella yliopisto-opiskelijoiden asuntolassa, joka toimi myös hostellina. Moderni ja siisti paikka. Mukava kävelymatka keskustaan läpi kauniiden vanhojen rakennusten. Viikonloppu rentouduttiin vain olemalla, joskin takaraivossa kummitteli lähtö ja pyörät.

Sunnuntaina otettiin pyörät tallista ja lähdettiin rantaa pitkin lentokentälle kysymään Norskin tiskiltä, voitaisiinko tuoda fillarit jo maanantaina kun tiistai-iltana olisi lento Suomeen. Voi tuoda, mutta muut ruumaan menevät vasta tiistaina, sanottiin.

Maanantaina sitten oltiin jo ensimmäisinä postin ovenkahvassa kiinni ostamassa pyörälaatikoita. Santiagossahan meidän pyörät säilytettiin postin tiloissa ja siellä myös nähtiin näitä pyörälaatikoita, joita pyörällä vaeltajat ostivat ja postittivat fillarit kotiin. Tarkoitus oli, että tilataan taksi tiistaille, jolla laatikot viedään kentälle hyvissä ajoin ennen lentoa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, ei mitään mahdollisuutta isoon tilataksiin etukäteistilauksena. Olisi pitänyt soittaa puoli tuntia ennen ja taksin olisi saanut tai sitten ei.

Päätettiin sitten polkaista laatikot pakkarilla kentälle, pakata ja jättää ne sinne ja palata julkisilla keskustaan. Oli kyllä sellainen polkaisu leveällä pahvilaatikkokuormalla, että verenpaineet oli varmasti tapissa niin kuin hermotkin. Laatikot olivat pehmeää kierrätysmateriaalia, joten ne sai melko hyvin läjättyä pieneen tilaan, mutta olihan niissä leveyttä kuitenkin sen verran, että jumitti aina valotolpan kohdalla. Pelottava matka, osa matkasta taitettiin ruuhkaisella autotiellä.

Kun päästiin kentälle, pakattiin pyörät ja roudattiin Norskin luukulle. Ja kuinka ollakaan, sieltä sanottiin, että eihän niitä voi aiemmin tuoda. Viekää alakertaan säilytykseen ja tuokaa lähtöpäivänä. Mikäpä auttoi, jätettiin laatikot säilöön, hypättiin bussiin ja kohti Malagaa.

Viimeinen yö meni miettiessä, että kuinkahan meidän ja pyörien käy. Laatikot olivat kuitenkin melkoiset, pehmoista pahvia eikä mitään hajua niiden painosta tai mitoista. Hyvin kävi. Haettiin keskiviikkona laatikot, avattiin ne ja vähän vielä vedettiin pienempään kokoon, vedettiin pari rullaa teippiä ympärille ja koko komeus lähtöselvitykseen.

Meillä on aina ollut pyörien kanssa melkoinen rumba silloin kun ne on ilman laatikoita. Nyt kaikki meni tosi hyvin. Lappujen lätkäisyn jälkeen opastettiin muutama tiski pidemmälle läpivalaisuun, johon laatikot mahtuivat hyvin ja se oli siinä. Laatikot katosivat mustaan aukkoon ja ei auttanut muu kuin toivoa, että ne pullahtavat sieltä ulos oikeaan koneeseen ja oikeaan aikaan ehtiäkseen samalle lennolle. Ei mitään lentokentällä ympäri juoksua etsien sopivaa läpivalaisulaitetta, johon pyörät saisi mahtumaan eikä kiukkuisia huomautuksia.

Lento lähti illalla kahdeksan jälkeen ajallaan ja meillä oli huojentunut olo ja hyvä fiilis. Matkalla kaukaisuudessa oli käynnissä hurja ukonilma ja salamoiden tykitys oli komeaa katseltavaa.

Suomen päässä pyörälaatikot rullasivat hihnaa pitkin muiden matkatavaroiden joukossa. Kasattiin fillarit ja lähdettiin kotia kohti. Laatikot käärittiin ja laitettiin siistiin pinoon roskiksen viereen. Aamukolmelta ei junat kulje mihinkään suuntaan, joten polkaistiin Keravalle pimeässä syyssäässä varpaat ja sormet palellen. Eka kerta, että ajettiin ulos lentokentän hallien läpi. Saapuvissa ei ollut enää ketään muita kuin me ja lähtevissä vähän, joten tilaa oli ylin kyllin ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme.

* * *

Hieno viiden viikon reissu. Sää oli alkuun siedettävä, vaikka vähän satelikin, mutta mitä etelämmäksi ajettiin, sitä helteisempää ja tukalampaa oli. Paahteessa olisi toivonut, että olisi ollut edes joku pieni puska, jonka varjoon olisi hetkeksi päässyt. Niitä varjopaikkoja oli kuitenkin kovin harvassa ja vuoristossa ei lainkaan. Pitäisi varmasti miettiä ajankohtaa paremmin ja jättää loppukesän paahteet kokonaan pois laskuista.

Nähtiin pieniä ja suuria kaupunkeja ja kyliä, mutta ajeltiin myös paljon asumattomilla seuduilla. Matkalle mahtui monta kuivunutta jokea ja maastopalon jälkeensä jättämää tuhoa. Upeita vuoristoja raskaine nousuineen ja hulppeine laskuineen kohdalle osui monta. Tiet olivat pääosin hyväkuntoisia ja majoituspaikat asuttavia. Muutama jopa ylitti odotukset. Oikeastaan ainoa, jota joka ikisessä paikassa kaipasi, oli ilmastointi. Monessa oli koneellinen, useimmissa joko ropeli pyöri katossa tai sitten oli pöytähärveli eikä niistä kumpikaan 30 asteen helteessä ihmeitä saanut aikaan.

Salamanca vei sydämen. Se on kyllä yksi kauneimmista paikoista, jossa olen käynyt. Niin ikään Zahara ei jättänyt kylmäksi jo yksinomaan sen vuoksi, että sai tehdä töitä, että sinne pääsi ja olihan se ja sieltä avautuva maisema upeaa katseltavaa. Vuoristo-osuuksista Ronda-Alozaina oli oikeaa serpentiinitietä niin ylös kuin alaskin kauniine maisemineen. Ja mikä hienointa ja ihmeellistäkin Suomen ajokulttuurin tottuneena, autot odottivat sopivaa ohituspaikkaa meidän takana ilman torvien toitotusta ja keskisormen sojotusta, hinatessamme itseämme ylös tai laskiessa alas kapeilla ja mutkaisilla teillä missä päin hyvänsä Espanjaa.

Minä olin koko sen ajan kun ei ajettu, nälissäni. Yöllä kun heräsin, oli nälkä ja vaikka iltapäivällä olisikin jostain jotakin syötävää saanut, illalla oli taas nälkä. Mukana ei voinut juuri mitään kuljettaa kuumuuden vuoksi, jotain pientä purtavaa joka sekään ei oikein tahtonut mennyt alas. Se aika päivästä kun ajettiin, ei juuri ruoka maistunut, mutta ajon jälkeen kyllä. Mutta silloin olikin jo siesta ja kaikki paikat kiinni kauppoja myöten. Suurimmissa kaupungeissa ja kylissä kaupat olivat auki - tai sitten ei -, jos sellaisen sattui jostakin löytämään. Kauppoissa oli mukava käydä vaikka ei mitään asiaakaan olisi ollut niiden erinomaisen ilmaistoinnin vuoksi. Illalla kun me käytiin nukkumaan, ravintolat avautuivat ja ilo paikallisten - vaarista vauvaan - kesken oli ylimmillään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin siestan ja levon tarpeen tuon helvetillisen kuumuuden vuoksi.

Mitään ei hävinnyt tai unohdettu mihinkään. Meillähän on niin vähän tavaraakin mukana, että varmasti olisi huomannut, jos jotain uupuu. Ehkä olisi jopa vähemmälläkin vaatemäärällä pärjännyt, koska joka päivä oli kuitenkin pyykkipäivä. Sadetakit vedettiin kerran tai kaksi päälle, muut lämpimät asut niin ikään jossakin pohjoisempana. Siellähän oli ihan siedettävät ajokelit ja paikoitellen sankka sumu, joka viilensi mutta toi mukanaan myös kosteuden.

Jarin matkamittarin mukaan meille tuli 1 837 kilometriä. Paljon ei harhailtu, mutta tulihan niitä ylimääräisiäkin vedettyä. Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin, ikäihminen. En kuitenkaan pitkiä matkoja ajellut ennen reissua, mutta joka päivä vähän, kauppareissuja ja sen sellaisia. Hyydyin muutaman kerran nousuissa ja kävelin sen minkä jalat jaksoivat, sitten taas satulaan. Rohkeutta on tullut lisää alamäkiajoissa, joissa päästelin välillä vauhdikkaasti ja melko hyvin. Sen osoittaa sekin, että kertaakaan ei jarrupaloja tarvinnut vaihtaa kuten aiemmilla matkoilla eikä vanteet kuumentuneet ja renkaat räjähtäneet, kuten on joskus käynyt laskuissa.

Pyörien kanssa meni hyvin, ei korjattavaa eikä ongelmia. Ainoastaan ne kolme rengasrikkoa, kun epähuomiossa ohdakepuskan läpi ajaessa yksi pieni piikki oli juuttunut eturenkaaseen eikä sitä tahtonut löytyä millään. Kädet ja niska puutui ajaessa kuten aiemminkin ja nyt on stonga vaihdettu mummomalliin ilman nousukahvoja, jotka kyllä minulle ovat olleet tärkeät jo ihan ajoasennon muutoksienkin vuoksi. Aika näyttää, meneekö vielä vaihtoon vai palataanko alkuun ja vanhaan stongaaan.

Väsään kartan tästä reissusta kunhan ehdin.

Ronda - Alozaina / 47 km -- Alozana - Malaga / 51 km

3.9.2022

Ei ihan nappisuoritus ollut tuo meidän eilinen Vueltan lähdön katselu. Oltiin näet ihan väärän kadun varressa. Kadun, jossa vipinää kyllä riitti mutta kuskeja vähemmän. Vähän ihmeteltiin, kun kaikki ihmiset jatkoivat matkaa ohi meidän mutta ei kertaakaan edes tullut mieleen, että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Kun viimeinen lopulta tajuttiin, että ihan turhaan odotellaan, lähdettiin jatkamaan matkaa ja sieltähän ne kilpailijat pullahtivat meidän eteen, liikenneympyrässä. Minua ei niinkään harmittanut, Jaria kyllä.

Siitä sitten aikanaan jatkettiin matkaa ja olikin sellainen nousu/laskuetappi, että itku oli lähellä. Luovuttaa ei voi, koska kukapa minutkaan sieltä hakisi, joten jatkettava oli. Jotenkin olin asennoitunut, että melko helppo päivä edessä ja kun nousua olikin kilometrikaupalla korkeuksiin, tuntui ettei vaan jaksa. Enkä kaikissa nousuissa jaksanutkaan, kävelin.

Matkalla nähtiin brittipyöräilijöitä, jotka roudattiin ylös autolla ja sieltä he sitten tulivat alas hulppeata vauhtia hienoa tietä. No, onhan sekin tietysti kokemus mutta ei meitä varten, se on selvä. Vaikka kuinka vaikeaa olisi.

Majoitus Alozainassa oli oikein mukava, joskin ilmaistointi puuttui, ropeli löytyi kyllä. Yleensä majoittaudutaan hyvissä ajoin, että ehditään syömään ennen siestaa. Nyt heilahti siestan puolelle johtuen tuosta Vuelta -hässäkästä.

Alozaina on pieni, reilun 2000 asukkaan kaupunki ja se on yksi kahdeksasta valkoisesta kylästä, jotka "vartioivat" Sierra de las Nieves'tä. Maisemat muuttuivat, oltiin keskellä vuoristoa. Upeita, pyöreämuotoisia kallioita joka puolella. Noustiin lähes 1200 metriin ja kun sieltä lähdettiin alaspäin, olihan se mitä hienoin fiilis. Koskaan en ole niin mutkikasta vuoristotietä ajanut niin monessa kerroksessa kuin alas laskiessa tuolta. Kokemus oli hieno joskin pelotti että jarrut pettää.

Tänään lauantaina lähdettiin kohti Malagaa, viimeistä "etappia". Majoituspaikan isäntä ohjeisti meitä tievalinnan suhteen, että kun mennään sinne ja sinne, edessä on pelkkää alamäkeä. No mentiinkö ohjeiden mukaan? Ei. 

Edessä oli toistakymmentä kilometriä hiekkatietä - jos sitä edes voi tieksi sanoa - keskellä lammaslaumojen, enduropyöräreittien ja maastojen osalta nousujen ja laskujen, jotka olivat rosoisuudeltaan reissun paskimmat. GoogleMapista oltiin katsottu, että tämä meidän valitsema reitti on nopein ja lyhyin vaikka sitä ei paperikartassa näkynytkään.

Jari, joka yleensä ajaa aina takana sai vauhtia polkemiseen ja pyyhälsi vauhdikkaasti ohi kivistä ja montuista välittämättä, kun kaksi isoa, vihaisen kuuloista ja näköistä koiraa räksytti ja juoksenteli vierellä - aidan toisella puolella kylläkin.

Nyt ollaan kuitenkin onnellisesti päästy tänne Malagaan. Ollaan majoituttu, käyty syömässä ja kävelemässä ympäri kaupunkia. Ollaan kysytty taksikuskilta, voidaanko mahdollisesti etukäteen varata tilataksi tiistaiksi, että saadaan pyörät kentälle. Kaikki olisi senkin osalta kunnossa, kun vielä löytyisi laatikot, johon ne pakata.

Seuraavat pari päivää ja varsinkin yöt ovatkin stressaavia, kun mietin pyöräien saamista koneeseen. Hitto, että aina on jotakin säätämistä. Pitäisi vaan ottaa rennosti, kokemuksiahan ne kaikki vaan ovat joita on kiva - ehkä - muistella.

Zahara - Ronda / 40 km

1.9.2022

Lähdettiin Zaharasta aamulla kahvin, churrojen ja eturenkaan vaihdon jälkeen matkaan. Ja jos illalla tänne kyläänn oli järkyttävä nousu, aamulla se oli sitten pelottava lasku. Ylhäältä olisi ollut mahdollisuus tulla alas kahta eri tietä, mutta me valittiin varuudeksi sama jota noustiin vaikka mutkan tekikin. Se oli leveämpi vaikka vastaantulijoita tai ohittavia autoja olisi ja tulisi. Toinen oli kapea, muutaman metrin levyinen ja liikennevaloin varustettu mielenkiintoisen näköinen ränni.

Enpä paljoa laskuosuudesta päässyt nauttimaan jarrut pohjassa joka ikisessä suoran pätkällä ja mutkissa. Mutta alas vaan onnellisesti tultiin, välillä 18 prossan laskua, ja lähdettiin jatkamaan matkaa samaa tietä mitä oltiin edellispäivänäkin kuljettu.

Tie kulki vuorien lomassa ja nousua oli ihan koko matkan. Onneksi kilometrejä kertyi vain nelisenkymmentä, mutta kyllä niissäkin veivaamista oli. Nousuissa on useasti kaksi kaistaa ylösmenijöille ja jäljellä oleva matka on oikein liikennemerkein merkattu aina puolen kilometrin välein. Ei naurata kun jäljellä vielä 4 km ja loppumatkan voimista ei tietoakaan. Osan kävelin mutta ei se helppoa ole sekään, pohkeissa tuntuu.

Sää oli aurinkoinen ja lämpöäkin riitti, +34.

Tänne Rondaan tultiin ihan varuiksi kiertäen koko kaupunki - kun ei huomattu ajoissa kääntyä. Hotelli löytyi ihmeen helposti ja se on lähellä tuota rotkoa, vain puiston läpi kävely.

Täällä on tämän viikon jonkinlaiset flamenco-festarit meneillään ja se näkyy vahvasti katukuvassa sekä pukeutumisessa että musiikissa. On hevoskärryjä ja suloisia pieniä tyttöjä ja poikia pukeutuneena flamenco-asuihin. Koko iltapäivän ja illan oli riemu ylimmillään ja kadut täynnä turisteja ja paikallisia. Lauantaina tulee härkähässäkät.

Tehtiin pieni kierros tuonne rotkon reunalle ja pyörittiin härkätaisteluareenan ja kävelykatujen tuntumassa, syötiin herkullista paellaa ja juotiin viinit.

Tänään torstaina lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen ensin aamiaiselle ja sen jälkeen suunnattiin sillan yli tuonne historialliseen Rondaan. Mukulakivikatuja, joilla on hankala kävellä paljasjalkakengissä. Iltapäivällä etsittiin Vueltan lähtöalue, löytyi. Flamenco-meno jatkuu.

Täällä on sää ollut tänään pilvinen ja iltapäivällä satoi. Toivottavasti huomenna, jolloin meillä lähtö on taas edessä, olisi pilvipoutainen ja myötätuulinen!

Reissu lähenee loppuaan. Päiviä on mennyt vaikka kuinka monta, viikkoja 4,5. Vähän alkaa kyllä koti-ikävä jo olla, mutta on meillä kyllä ollut mahdottoman mielenkiintoinen matka. On nähty ja koettu paljon ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Huomenna suunnataan Alozainaan, johon reittiohjeiden mukaan näyttäisi tulevan melkoinen koettelemus jälleen. Mutta ensin tsekataan, ainakin osittain, Vueltaa.