Malaga - Kerava / 63 km

14.9.2022

Kotona turvallisesti ja ilman huolia. Vietettiin kolme yötä Malagassa vanhan kaupungin kupeessa kuivuneen joen toisella puolella yliopisto-opiskelijoiden asuntolassa, joka toimi myös hostellina. Moderni ja siisti paikka. Mukava kävelymatka keskustaan läpi kauniiden vanhojen rakennusten. Viikonloppu rentouduttiin vain olemalla, joskin takaraivossa kummitteli lähtö ja pyörät.

Sunnuntaina otettiin pyörät tallista ja lähdettiin rantaa pitkin lentokentälle kysymään Norskin tiskiltä, voitaisiinko tuoda fillarit jo maanantaina kun tiistai-iltana olisi lento Suomeen. Voi tuoda, mutta muut ruumaan menevät vasta tiistaina, sanottiin.

Maanantaina sitten oltiin jo ensimmäisinä postin ovenkahvassa kiinni ostamassa pyörälaatikoita. Santiagossahan meidän pyörät säilytettiin postin tiloissa ja siellä myös nähtiin näitä pyörälaatikoita, joita pyörällä vaeltajat ostivat ja postittivat fillarit kotiin. Tarkoitus oli, että tilataan taksi tiistaille, jolla laatikot viedään kentälle hyvissä ajoin ennen lentoa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, ei mitään mahdollisuutta isoon tilataksiin etukäteistilauksena. Olisi pitänyt soittaa puoli tuntia ennen ja taksin olisi saanut tai sitten ei.

Päätettiin sitten polkaista laatikot pakkarilla kentälle, pakata ja jättää ne sinne ja palata julkisilla keskustaan. Oli kyllä sellainen polkaisu leveällä pahvilaatikkokuormalla, että verenpaineet oli varmasti tapissa niin kuin hermotkin. Laatikot olivat pehmeää kierrätysmateriaalia, joten ne sai melko hyvin läjättyä pieneen tilaan, mutta olihan niissä leveyttä kuitenkin sen verran, että jumitti aina valotolpan kohdalla. Pelottava matka, osa matkasta taitettiin ruuhkaisella autotiellä.

Kun päästiin kentälle, pakattiin pyörät ja roudattiin Norskin luukulle. Ja kuinka ollakaan, sieltä sanottiin, että eihän niitä voi aiemmin tuoda. Viekää alakertaan säilytykseen ja tuokaa lähtöpäivänä. Mikäpä auttoi, jätettiin laatikot säilöön, hypättiin bussiin ja kohti Malagaa.

Viimeinen yö meni miettiessä, että kuinkahan meidän ja pyörien käy. Laatikot olivat kuitenkin melkoiset, pehmoista pahvia eikä mitään hajua niiden painosta tai mitoista. Hyvin kävi. Haettiin keskiviikkona laatikot, avattiin ne ja vähän vielä vedettiin pienempään kokoon, vedettiin pari rullaa teippiä ympärille ja koko komeus lähtöselvitykseen.

Meillä on aina ollut pyörien kanssa melkoinen rumba silloin kun ne on ilman laatikoita. Nyt kaikki meni tosi hyvin. Lappujen lätkäisyn jälkeen opastettiin muutama tiski pidemmälle läpivalaisuun, johon laatikot mahtuivat hyvin ja se oli siinä. Laatikot katosivat mustaan aukkoon ja ei auttanut muu kuin toivoa, että ne pullahtavat sieltä ulos oikeaan koneeseen ja oikeaan aikaan ehtiäkseen samalle lennolle. Ei mitään lentokentällä ympäri juoksua etsien sopivaa läpivalaisulaitetta, johon pyörät saisi mahtumaan eikä kiukkuisia huomautuksia.

Lento lähti illalla kahdeksan jälkeen ajallaan ja meillä oli huojentunut olo ja hyvä fiilis. Matkalla kaukaisuudessa oli käynnissä hurja ukonilma ja salamoiden tykitys oli komeaa katseltavaa.

Suomen päässä pyörälaatikot rullasivat hihnaa pitkin muiden matkatavaroiden joukossa. Kasattiin fillarit ja lähdettiin kotia kohti. Laatikot käärittiin ja laitettiin siistiin pinoon roskiksen viereen. Aamukolmelta ei junat kulje mihinkään suuntaan, joten polkaistiin Keravalle pimeässä syyssäässä varpaat ja sormet palellen. Eka kerta, että ajettiin ulos lentokentän hallien läpi. Saapuvissa ei ollut enää ketään muita kuin me ja lähtevissä vähän, joten tilaa oli ylin kyllin ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme.

* * *

Hieno viiden viikon reissu. Sää oli alkuun siedettävä, vaikka vähän satelikin, mutta mitä etelämmäksi ajettiin, sitä helteisempää ja tukalampaa oli. Paahteessa olisi toivonut, että olisi ollut edes joku pieni puska, jonka varjoon olisi hetkeksi päässyt. Niitä varjopaikkoja oli kuitenkin kovin harvassa ja vuoristossa ei lainkaan. Pitäisi varmasti miettiä ajankohtaa paremmin ja jättää loppukesän paahteet kokonaan pois laskuista.

Nähtiin pieniä ja suuria kaupunkeja ja kyliä, mutta ajeltiin myös paljon asumattomilla seuduilla. Matkalle mahtui monta kuivunutta jokea ja maastopalon jälkeensä jättämää tuhoa. Upeita vuoristoja raskaine nousuineen ja hulppeine laskuineen kohdalle osui monta. Tiet olivat pääosin hyväkuntoisia ja majoituspaikat asuttavia. Muutama jopa ylitti odotukset. Oikeastaan ainoa, jota joka ikisessä paikassa kaipasi, oli ilmastointi. Monessa oli koneellinen, useimmissa joko ropeli pyöri katossa tai sitten oli pöytähärveli eikä niistä kumpikaan 30 asteen helteessä ihmeitä saanut aikaan.

Salamanca vei sydämen. Se on kyllä yksi kauneimmista paikoista, jossa olen käynyt. Niin ikään Zahara ei jättänyt kylmäksi jo yksinomaan sen vuoksi, että sai tehdä töitä, että sinne pääsi ja olihan se ja sieltä avautuva maisema upeaa katseltavaa. Vuoristo-osuuksista Ronda-Alozaina oli oikeaa serpentiinitietä niin ylös kuin alaskin kauniine maisemineen. Ja mikä hienointa ja ihmeellistäkin Suomen ajokulttuurin tottuneena, autot odottivat sopivaa ohituspaikkaa meidän takana ilman torvien toitotusta ja keskisormen sojotusta, hinatessamme itseämme ylös tai laskiessa alas kapeilla ja mutkaisilla teillä missä päin hyvänsä Espanjaa.

Minä olin koko sen ajan kun ei ajettu, nälissäni. Yöllä kun heräsin, oli nälkä ja vaikka iltapäivällä olisikin jostain jotakin syötävää saanut, illalla oli taas nälkä. Mukana ei voinut juuri mitään kuljettaa kuumuuden vuoksi, jotain pientä purtavaa joka sekään ei oikein tahtonut mennyt alas. Se aika päivästä kun ajettiin, ei juuri ruoka maistunut, mutta ajon jälkeen kyllä. Mutta silloin olikin jo siesta ja kaikki paikat kiinni kauppoja myöten. Suurimmissa kaupungeissa ja kylissä kaupat olivat auki - tai sitten ei -, jos sellaisen sattui jostakin löytämään. Kauppoissa oli mukava käydä vaikka ei mitään asiaakaan olisi ollut niiden erinomaisen ilmaistoinnin vuoksi. Illalla kun me käytiin nukkumaan, ravintolat avautuivat ja ilo paikallisten - vaarista vauvaan - kesken oli ylimmillään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin siestan ja levon tarpeen tuon helvetillisen kuumuuden vuoksi.

Mitään ei hävinnyt tai unohdettu mihinkään. Meillähän on niin vähän tavaraakin mukana, että varmasti olisi huomannut, jos jotain uupuu. Ehkä olisi jopa vähemmälläkin vaatemäärällä pärjännyt, koska joka päivä oli kuitenkin pyykkipäivä. Sadetakit vedettiin kerran tai kaksi päälle, muut lämpimät asut niin ikään jossakin pohjoisempana. Siellähän oli ihan siedettävät ajokelit ja paikoitellen sankka sumu, joka viilensi mutta toi mukanaan myös kosteuden.

Jarin matkamittarin mukaan meille tuli 1 837 kilometriä. Paljon ei harhailtu, mutta tulihan niitä ylimääräisiäkin vedettyä. Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin, ikäihminen. En kuitenkaan pitkiä matkoja ajellut ennen reissua, mutta joka päivä vähän, kauppareissuja ja sen sellaisia. Hyydyin muutaman kerran nousuissa ja kävelin sen minkä jalat jaksoivat, sitten taas satulaan. Rohkeutta on tullut lisää alamäkiajoissa, joissa päästelin välillä vauhdikkaasti ja melko hyvin. Sen osoittaa sekin, että kertaakaan ei jarrupaloja tarvinnut vaihtaa kuten aiemmilla matkoilla eikä vanteet kuumentuneet ja renkaat räjähtäneet, kuten on joskus käynyt laskuissa.

Pyörien kanssa meni hyvin, ei korjattavaa eikä ongelmia. Ainoastaan ne kolme rengasrikkoa, kun epähuomiossa ohdakepuskan läpi ajaessa yksi pieni piikki oli juuttunut eturenkaaseen eikä sitä tahtonut löytyä millään. Kädet ja niska puutui ajaessa kuten aiemminkin ja nyt on stonga vaihdettu mummomalliin ilman nousukahvoja, jotka kyllä minulle ovat olleet tärkeät jo ihan ajoasennon muutoksienkin vuoksi. Aika näyttää, meneekö vielä vaihtoon vai palataanko alkuun ja vanhaan stongaaan.

Väsään kartan tästä reissusta kunhan ehdin.