Myrskytuulta ja dokkareita
19.11.2020
Ulkona riehuu syysmyrsky. On kuitenkin levollinen olo, koska meidän pihan suuret puut kaadettiin keväällä. Enää tuossa heiluu valtava koivu ja rimpularunkoinen kuusi. Pari kertaa olen kipaissut sitomaan ja kiristämään grillin katosta, joka meinaa lähteä lentoon.
* * *
Tällä viikolla olen kuunnellut Ylen dokkareita. Ensin kuunteluun päätyi Tuula Rajavaaran Romumonologeja ja Aikamonologeja. Nyt kuuntelen dokkaria Olen jossain. Jälkimmäinen käsittelee elämää hänen äitinsä muistisairauden kanssa, josta joitakin vuosia sitten tuli myös tv:stä dokkari. Itku silmissä sitä katsotiin ja niin myös nyt kuuntelen dokkaria enemmän tai vähemmän liikuttuneena ja pala kurkussa. Kuulostaa niin tutulta.
"Miltä absurdiksi muuttunut, tragikoomisia piirteitä sisältävä arki tuntuu, kun lähimuistia ei enää ole? Olen jossain -radiodokumentti avaa oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairaan äitinsä, Aili Rajavaaran, kanssa ajanjaksolta, jolloin äiti asuu vuoroin kotona ja vuoroin intervalliosastolla. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiksi."
* * *
Me ollan temmelletty parin oravan kanssa ratkomalla ongelmaa, millä saadaan ne pidettyä loitolla lintujen jyvälautaselta. Paljon on konsteja kokeiltu, on korotettu tolppaa, on laitettu tolppaan "oksa", jossa lintulauta roikkuu ja eilen tehtiin taas uusi viritys. Nyt ei oravia näy, mutta ei ole kuin ajan kysymys, milloin ne keksivät konstin päästä sinne minne haluavat.
Olen ravannut säiden salliessa metsässä, suppilovahveroja keräämässä. Chilit kypsyvät hitaasti mutta varmasti tuolla yläkerrassa. Ja syytä onkin, sillä pariin on pesiytynyt kirvoja eikä niitä enää voi häätää myrkyttämällä. Viikonloppuna käytiin katsomassa endurokisoja Vantaalla ja oli mukava nähdä ystäviä vuosien takaa. Harvemmin on tullut enää lähdettyä katsomaan yhtään mitään moottoripyöriin liittyvää, niin tiukasti toiminnassa olin aikanaan kiinni. Mutta paljon muistoja jäi vuoisien mukanaolosta puhumattakaan ihanista ihmisistä harrastuksen parissa.
