Jumissa askelmittariin

19.10.2021

Ostin askelmittarin jokin aika sitten. Nyt sitten kytään, kyttään ja kyttään, että niitä askelia tulisi ja paljon. Ei huono asia ollenkaan, mutta onko ihan pakko? Ja tuleehan niitä askeliakin kun aamuvarhain lähtee taapertamaan lenkille, jatkaa päivän valjetessa pihan siivousta ja hoitelee päivään askareet. Siksi pieni ja huomaamaton mittari, koska en juurikaan kanna kännykkää mukana. Tämän voi mukavasti sujauttaa taskun pohjalle ja siellä se sitten raksuttaa lukemaa. Ihan uupunut olo.

En paljon lue kirjoja, mutta ostin kuitenkin: Nalan maailma. Kirja kertoo Bosnian vuoristosta löytyneen hylätyn ja nälkäisen kissapoikasen sekä skotlantilaisen miehenkörilään tarinaa yhteisestä fillarimatkasta ja ystävyydestä. Seikkailu alkoi vuonna 2018 ja jatkuu edelleen. Jari luki jo, minä kun on inspiraatio ja sadekeli.

Kuulin radiosta kauniin syysbiisin: Mikko Perkoila, Ei syksy ole surua:

Tervaleppä kumartaa yli rannan kivikon
Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on
Työnnän veteen soutuveneen
Lähden soutamaan
Syksyiselle järvelle verkot kokemaan

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Ei syksy ole surua...

Kuulakkaassa ilmassa
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion

Ei syksy ole surua...

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Taas jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

Visit Helsinki

12.10.2021

On pyöräilty ristiin rastiin pieniä ja suuria kaupunkeja, mutta lähin suurkaupunki Helsinki on jäänyt lähes kokonaan väliin. Niinpä lähdettiin sunnuntaiaamuna junalla Helsinkiin ja polkaistiin fillarit vauhtiin, tuulen ja ajoittaisen sateen saattelemana.

Kierreltiin pitkin rantateitä ja -polkuja, pysähdeltiin rantakallioilla ja ensimmäistä kertaa käytiin Sibelius-monumentin juurella. Käytiin ihastelemassa purjelaivoja Kauppatorilla, jossa myös reilu 70-vuotias kaljaasi Inga-Lill oli näytillä. Sen kannella me ollaan vuosia sitten seilailtu tutustuen Helsingin edustaan.

Matka jatkui Katajanokan ja Kaivopuiston kautta Eiraan ja sieltä edelleen Jätkäsaareen ja Hietaniemeen. Meilahdesta käännyttiin kohti Pasilan asemaa, josta junalla kotiin. 

Seuraava reissu on sitten jatkoa sille mihin nyt jäätiin ja onhan itäsuunnalla vielä paljonkin rantaviivaa fillaroitavaksi. Syksy on pitkä ja viikonloput aikaa kierrellä, sikäli mikäli sää sallii.

Kaunista oli ja pieni yllätys, että niin lähellä meren rantaa ja erinomaisia teitä pitkin pääsi pyöräilemään. Kysymys kuuluukin, että miksiköhän me ei olla aiemmin lähdetty tutustumaan Helsinkin rannikkoon? Ehkäpä syy siihen on ollut se, että molemmat ovat tai ovat olleet töissä pääkaupungissa, matkanneet joka työpäivä sinne ja takaisin eikä minkäänlaista intoa sinne ole enää viikonloppuisin ollut. Näin sen täytyy olla!

Ei pysty

08.10.2021

Tilattiin eilen paikallisesta https://www.sauhu.menu/#tuotteet rouheat ja tuliset hampurilaisuutuudet, yksi kumpaakin. Eipä edes käynyt mielessä, että ovat aivan liian vahvoja meille. Villi suunnitelma oli syödä puolet ja puolet, että kumpikin saa maistella molempia. Elvistelin vielä epälijöille, että kyllä minä pystyn miedomman syömään ja ehkä jopa vahvempaakin.

Jari aloitti tulisemmalla, minä miedommalla. Jo rasioista pois otettaessa vahvemman majoneesia oli sormissani, jotka nuolaisin puhtaaksi. Ei olisi kannattanut, sen maistelu riitti siltä osin. Siispä miedon kimppuun vahvemman lieskat edelleen makuhermoissa. Otin yhden suullisen ja loppuja tarjosin Jarille, joka kärvisteli oman annoksensa mukanaan tuoman poltteen kimpussa. Niinpä meiltä jäi nämä herkut syömättä, mutta muisto niiden maistelusta eli lopun iltaa, silmiä myöten.

Mutta haaskuuseen hampparit eivät menneet. Meillä sattui olemaan meidän ystävä maistelukokeilun aikana. Ja niin hän vain nikotellen ja hikoillen vetäisi naamaansa vahvemman, miedompi pakattiin kotiin vietäväksi.

Tulipahan testattua, mutta seuraavalla kerralla tilataan ihan normaalilla chilimäärällä maustetut herkut. Pitää muistaa kysäistä, että meneekö paljonkin 10/10 -chilimäärällä.

Taivas tulessa

06.10.2021

On saanut ihastella eteläistä Suomea myöten kaunista ruskaa ja palavaa aamutaivasta. Muutama litra suppilovahveroitakin on kerätty, kukkasipuleita istutettu ja puskia leikattu. Kyllä syksystäkin voi nauttia, on vielä hetken kaunista.