Jumissa askelmittariin

19.10.2021

Ostin askelmittarin jokin aika sitten. Nyt sitten kytään, kyttään ja kyttään, että niitä askelia tulisi ja paljon. Ei huono asia ollenkaan, mutta onko ihan pakko? Ja tuleehan niitä askeliakin kun aamuvarhain lähtee taapertamaan lenkille, jatkaa päivän valjetessa pihan siivousta ja hoitelee päivään askareet. Siksi pieni ja huomaamaton mittari, koska en juurikaan kanna kännykkää mukana. Tämän voi mukavasti sujauttaa taskun pohjalle ja siellä se sitten raksuttaa lukemaa. Ihan uupunut olo.

En paljon lue kirjoja, mutta ostin kuitenkin: Nalan maailma. Kirja kertoo Bosnian vuoristosta löytyneen hylätyn ja nälkäisen kissapoikasen sekä skotlantilaisen miehenkörilään tarinaa yhteisestä fillarimatkasta ja ystävyydestä. Seikkailu alkoi vuonna 2018 ja jatkuu edelleen. Jari luki jo, minä kun on inspiraatio ja sadekeli.

Kuulin radiosta kauniin syysbiisin: Mikko Perkoila, Ei syksy ole surua:

Tervaleppä kumartaa yli rannan kivikon
Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on
Työnnän veteen soutuveneen
Lähden soutamaan
Syksyiselle järvelle verkot kokemaan

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Ei syksy ole surua...

Kuulakkaassa ilmassa
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion

Ei syksy ole surua...

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Taas jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.